Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut introvertit järjestätte aikaa itsellenne?
07.10.2016 |
Olen intvertti ja tarvitsen todella paljon aikaa, jotta saan ladattua akkujani. Töiden jälkeen olen uupunut kahdeksan tunnin sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaikka suurimman osan työstä teenkin itsenäisesti. Työskentelen kuitenkin avokonttorissa eli yhtään rauhaa ei ole. Kotona en jaksa enää tehdä mitään vaan kaikki kotityöt jäävät viikonlopuksi. Ja viikonloppu ei vaan riitä siihen, että saisin rentouduttua ja vain oltua tekemättä mitään. Onko tähän olemassa mitään parannuskeinoa? Tuntuu, että ei voi olla normaalia olla näin introvertti! Onko mitään keinoa yrittää kehittää itsestään enemmän ekstroverttia, joka ei kaipiaisi niin paljon omaa rauhallista aikaa?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuosta "vapaasta" kahdeksasta tunnista osa ajasta menee aamalla kun valmistautuu töihin, pari tuntia menee työmatkoihin, joten eipä siitä jää kuin viisi tuntia.
Kenen kanssa hölötät ja olet sosiaalinen aamulla ja työmatkoilla? Miten ne eivät muka ole omaa hiljaista aikaasi?
Itselleni se akkujen lataaminen vaatii sitä, että on aikaa, jolloin voin itse päättää mitä tehdä. Se, että joudun aamulla heräämään töihin, valmistautumaan ja kulkemaan työmatkat ruuhkaisessa bussissa ei ole minulle aikaa, jolloin voin rentoutua. Ei ole mitään ihanampaa kuin lauantaiaamuna herääminen ilman herätyskelloa ja tieto siitä, että koko päivä on vapaa ja voin sen kuluttaa tekemällä mitä huvittaa. Ei ole ylitöitä, ei mitään pakollisia sukulaisvierailia, ei mitään. Voin vaikka vain maata sängyllä nauttien hiljaisuudesta ja aamuauringon valosta.
Eiköhän kuka vaan tykkää vapaapäivistä enemmän kuin työpäivistä ja kiireettömistä aamuista enemmän kuin niistä, jolloin pitää herätä herätyskelloon ja lähteä töihin ja siitä että saa päättää mitä tekee? Eihän tuo ole mitään introverttiyttä.
Olen itse introvertti ja olen yrittänyt opetella ottamaan sen oman tilani ja aikani milloin missäkin. Onhan se pakkokin tehdä niin, jotta kykenee elämään normaalia elämää ja käymään töissä. Työmatkat bussilla tai kävellen on oikein hyvä asia, voi kuunnella musiikkia ja olla omassa kuplassaan välittämättä muista. Töissäkin (avokonttori) menen joskus tekemään töitä puhelinhuoneeseen tai hiljaiseen huoneeseen tai vaihtoehtoisesti kuuntelen musiikkia kuulokkeet päässä. Jos musiikkikin on liikaa, voi käyttää vastamelukuulokkeita tai kuunnella jotain rentoutusääniä tms. Aiemmin työskentelin asiakaspalvelupuolella, jossa jouduin koko ajan kohtaamaan ihmisiä, ja silloin oli todella tärkeää, että sain lounaalla rauhoittua ja yleensä kävin syömässä yksin. Nyt konttorin puolella on sen verran rauhallisempaa, että jaksan lounastaa muiden kanssa. Harrastuksia, joissa joutuisin kohtaamaan muita ihmisiä, mulla ei ole, vaan käyn yksin uimassa tai ulkoilemassa, se lataa akkuja ainakin minulla. Ystäviä on joitakin, heitä tapaan mieluiten viikonloppuisin. Jos näen arki-iltana ystävää, se tarkoittaa sitä, että yleensä sen jälkeen kotona pitää vielä rauhoittua ja ladata akkuja ennen nukkumaanmenoa, jolloin nukkumaanmeno viivästyy, eli ei hyvä. Lapsia en ole halunnut enkä halua suurimmaksi osaksi tästä syystä; vaikka oma lapsi varmasti on kaikkein rakkain ja hänen kanssaan jaksaisi olla, ajatus siitä että olisi toinen ihminen huomioitavana 24/7 tuntuu niin ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle päiväunet on pakokeino hälinästä jos ei muuten saa rauhaa.
Ihan mielenkiinnosta. Miten vauva.fi keskustelussa neuvotaan elämään yksin, ei miestä, ei lasta? Jotenkin kuvittelisin että se lapsikin saattaa siinä olla olemassa kun tällä palstalla kirjoittelee.
Minusta introverttius ei ole kauhean relevanttia lapsien hankkimisen tai hankkimatta jättämisen kannalta. Lapsi tuo mukanaan väistämättä omista jutuista luopumista ja enemmän huolehdittavaa arkeen, ja se miten hyvin siihen muutokseen sopeutuu tai haluaako koko juttuun edes lähteä ei minusta riipu intro/ekstroverttiudesta. Itse olen vahvastikin introvertti, ja minulla on yksi lapsi. Minusta lapsen vaatima huomio ei ole samasta energiasta pois kuin vieraiden kanssa seurustelu ja turhanpäiväinen höpinä. Tuskin ekstroverttikaan saa kaipaamaansa ihmiskontaktia ja energiaa uhmaikäisen kanssa taistelusta tai hiekkalaatikolla leikkimisestä nelivuotiaan kanssa, vaan kaipaa tästä vapaata, jonka sitten käyttää vain toisin kuin intro ystävänsä.
Minä harvoin jaksan töiden jälkeen seurustella ihmisten kanssa, poislukien erittäin läheiset kuten siskoni jota ei tarvitse sinällään viihdyttää vaan hän voi tulla arki-iltaamme vaikka istumaan sohvalle. Kun muut ehkä jättävät lapset kotiin ja lähtevät ulos "tuulettumaan", meillä mies vie lapset ulos ja minä jään yksin kotiin omien juttujeni pariin kun minä haluan omaa aikaa. Parasta, ei tulisi mieleenkään lähteä silloin jonnekin kahvittelemaan muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tuon uupumuksen ja rättiväsynys-olotilan. Olen itsekin sitä usein, mut mulla auttaa liikunta. Vaikka kuin ois väsynyt, mieli tekee ulos ja lenkille tai vaikka kahvakuulaamaan yksinäni tai koiran kanssa. Keho ja mieli kaipaa liikettä koska ne on oppineet että liikunta virkistää ja tekee tosi hyvää fiilistä. Ja kun fyysinen kunto on hyvä, väsymys vähenee, ja jaksat kaikkea paremmin. Myös niitä sosiaalisia tilanteita jotka meitä introverttejä suorastaan uuvuttavat.