Millaisia kompromisseja olette tehneet parisuhteessa?
Mitä olet muuttanut itsessäsi tai omassa toiminnassa jotta parisuhde voisi paremmin? Kompromisseja, ns "vastaantuloa? Vai oletko muuttanut mitään? Entä puolisosi?
Kommentit (13)
Parisuhde on kokoaikaista kompromissia. Ne ketkä ei pysty kompromisseihin, on yleensä sinkkuja, tai kaikki parisuhteet loppuu melko nopeasti ja vaeltavat elämässään parisuhteesta seuraavaan. Ne on niitä minä vaadin, minä edellytän, minä... minä... minä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kokoaikaista kompromissia. Ne ketkä ei pysty kompromisseihin, on yleensä sinkkuja, tai kaikki parisuhteet loppuu melko nopeasti ja vaeltavat elämässään parisuhteesta seuraavaan. Ne on niitä minä vaadin, minä edellytän, minä... minä... minä ihmisiä.
Naisille sellainen käytös on ihan sallittua, koska miehet sietää mitä vaan yksinjäämisen pelossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kokoaikaista kompromissia. Ne ketkä ei pysty kompromisseihin, on yleensä sinkkuja, tai kaikki parisuhteet loppuu melko nopeasti ja vaeltavat elämässään parisuhteesta seuraavaan. Ne on niitä minä vaadin, minä edellytän, minä... minä... minä ihmisiä.
Naisille sellainen käytös on ihan sallittua, koska miehet sietää mitä vaan yksinjäämisen pelossaan.
Se on miesten oma vika kun sietävät mitä sattuu. Tiedän lähipiirissäni montakin miestä jotka on ihan kynnysmattoja muttei ne reppanat pärjäisi yksin ja syrjäytyisivät.
En koe että olisin nykyisessä suhteessa muuttanut mitään tai tehnyt kompromisseja missään sen kummemmassa. Me ollaan alusta asti vaan oltu kuin luotuja toisillemme. Meidän kompromissit on tasoa otetaanko kaupasta karkkia vai jäätelöä -> otetaan molempia.
Haluaisin toisen koiran mutta mies ei joten meillä on vain 1 koira. Muuten taitaa mies ollut tehnyt enemmän myönnytyksiä
Ostan sisustusta omilla rahoilla koska miehen mielestä sisustuksen päivitys on turhaa.
Minä vaikutin siihen että missä asutaan ja millaisessa asunnossa ja mitä syödään yleensä, miten arki pyörii jne
Nyt olen sinkku mutta usein parisuhteessa tarvitaan kompromisseja että homma toimii. Olen hoitanut toisen lemmikkiä vaikka ei olisi kiinnostanut sekä viettänyt esimerkiksi juhlapyhiä ja lomia eri tavalla kuin olisin itse halunnut, syönyt ruokaa joka käy molemmille, katsonut sarjoja jotka toista kiinnostaa vaikka itseäni ei niin hirveästi.
Olen seurustellut vuosia todella rakkaan miehen kanssa. Tiedän etten ole miehelle niin tärkeä kuin haluaisin. Välillä hän on epäröinyt tunteitakin onko ne rakkauden tunteita. Ei siis yhteen muuttoa tai avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kokoaikaista kompromissia. Ne ketkä ei pysty kompromisseihin, on yleensä sinkkuja, tai kaikki parisuhteet loppuu melko nopeasti ja vaeltavat elämässään parisuhteesta seuraavaan. Ne on niitä minä vaadin, minä edellytän, minä... minä... minä ihmisiä.
Naisille sellainen käytös on ihan sallittua, koska miehet sietää mitä vaan yksinjäämisen pelossaan.
Ja jolle on ihan nimikin. Läheisriippuvuus
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut vuosia todella rakkaan miehen kanssa. Tiedän etten ole miehelle niin tärkeä kuin haluaisin. Välillä hän on epäröinyt tunteitakin onko ne rakkauden tunteita. Ei siis yhteen muuttoa tai avioliittoa.
Miksi tuhlaat vuosia näin? Etkö halua rakentaa mitään pysyvämpää? Tämä mies jättää sinut heti, kun parempi tulee vastaan. Nähty niin monesti.
Mies on suostunut sellaiseen kompomissiin, että juo humalaan vain lauantaisin. Haluaisi aloittaa jo perjantaina. Ja vastavuoroisesti minä olen luvannut olla hiljaa sunnuntaipäivän, että saa nukkua krapulansa pois.
Annan Mahmudin panna ja hakata minut joka toinen päivä vaikka hän haluaisi niiden olevan päivittäisiä. Itselle riittäisi kerran viikossa.
Olen suostunut olemaan tekemättä rikosilmoitusta kun mies lyö.
Jos ei seksiä illalla niin sitten suikkari aamulla.