Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut introvertit järjestätte aikaa itsellenne?
07.10.2016 |
Olen intvertti ja tarvitsen todella paljon aikaa, jotta saan ladattua akkujani. Töiden jälkeen olen uupunut kahdeksan tunnin sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaikka suurimman osan työstä teenkin itsenäisesti. Työskentelen kuitenkin avokonttorissa eli yhtään rauhaa ei ole. Kotona en jaksa enää tehdä mitään vaan kaikki kotityöt jäävät viikonlopuksi. Ja viikonloppu ei vaan riitä siihen, että saisin rentouduttua ja vain oltua tekemättä mitään. Onko tähän olemassa mitään parannuskeinoa? Tuntuu, että ei voi olla normaalia olla näin introvertti! Onko mitään keinoa yrittää kehittää itsestään enemmän ekstroverttia, joka ei kaipiaisi niin paljon omaa rauhallista aikaa?
Kommentit (47)
Tunnistan ongelman täysin. Mulla töissäkäynti oli juurikin sitä, että raahauduin kotiin, sain jotain ruokaa laitettua ja syötyä minkä jälkeen makailinkin koko illan zombiena sohvalla. Kaikki harrastukset, kavereiden tapaamiset jne. oli pakko jättää viikonloppuun ja silloinkin mielellään vain lauantaihin jotta sunnuntaina voisi rauhassa latailla taas akkuja työviikkoa varten.
Ainakin verensokerista pitää huolehtia syömällä tasaisin väliajoin ja mielellään aina suurinpiirtein samoihin aikoihin. Ja säännöllinen unirytmi on myös oltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Tuo ei ole ihan normaalia, vaikka olisi kuinka introvertti. Elämäsihän menee hukkaan, jos teet asioita vain viikonloppuna.
Käytäthän työpäivän aikana kuulosuojaimia tai vastemelukuulokkeita? Jos on hälyssä kahdeksan tuntia päivässä, ja kärsii siitä koko ajan, ei tuota nollata millään määrällä lepoa. Kyseessä on viime kädessä työsuojeluasia, joten juttele tilanteesta lähimmän esimiehen kanssa.
Minustakin tuntuu, että jokin muu minua vaivaa. Sillä esimerkiksi vielä lukioiässä olin pirteä iltaisinkin ja jaksoin tehdä omia juttujani. Nyt aikuisiällä minua on vaan vaivannut sellainen jatkuva väsymys, etten pysty hyödyntämään arki-iltoja laisinkaan. Jopa television katsominen väsyttää. Kouluaikoina oli jotenkin helpompaa, kun opettajat esiintyivät ja oppilaana sai suurimman osan ajasta olla rauhassa, joko kuunnella opettajan puhetta tai välillä uppoutua omiin ajatuksiinsa. Töissä taas pitäisi yrittää jaksaa olla sosiaalinen, kun on tarve. Lisäksi koko työpäivä menee tehdessä "älyllistä" työtä eli joudun ajattelemaan koko ajan, ei ole sellaista rutiinimaista kehollista työtä, minkä kyllä uskoisin käyvän minulle paljon paremmin. Olen toisinaan ollut masentunut, joten voi olla etten vieläkään ole masennuksesta päässyt irti vaan ehkä se väsyttää minua. Nimittäin ei ole normaalia introverttinäkään olla ihan näin loppu mielestäni :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuosta "vapaasta" kahdeksasta tunnista osa ajasta menee aamalla kun valmistautuu töihin, pari tuntia menee työmatkoihin, joten eipä siitä jää kuin viisi tuntia.
Kenen kanssa hölötät ja olet sosiaalinen aamulla ja työmatkoilla? Miten ne eivät muka ole omaa hiljaista aikaasi?
Itselleni se akkujen lataaminen vaatii sitä, että on aikaa, jolloin voin itse päättää mitä tehdä. Se, että joudun aamulla heräämään töihin, valmistautumaan ja kulkemaan työmatkat ruuhkaisessa bussissa ei ole minulle aikaa, jolloin voin rentoutua. Ei ole mitään ihanampaa kuin lauantaiaamuna herääminen ilman herätyskelloa ja tieto siitä, että koko päivä on vapaa ja voin sen kuluttaa tekemällä mitä huvittaa. Ei ole ylitöitä, ei mitään pakollisia sukulaisvierailia, ei mitään. Voin vaikka vain maata sängyllä nauttien hiljaisuudesta ja aamuauringon valosta.
Samanlainen tilanne paitsi etten tunne sitä ongelmaksi, että olen vapaa-ajan kotona tai muuten yksin. Oma perhe ei rasita minua samalla tavalla kuin työkaverit ja tuttavat. Ystävät ovat valikoituneet niin, ettei ole pakko nähdä joka viikko tai edes joka vuosi. Kevytkin säännöllinen liikunta ja monipuolinen ruoka lisäävät energiaa, jota sitten riittää hiukan enemmän myös ihmisten kestämiseen. Suurin huvi minulle, kun jaksan lähteä, on kävellä itsekseni kaupungilla tai metsissä kamera mukana.
Jätän puhelimeni äänettömälle tai pois päältä ja unohdan itseni vaikka markettiin pariksi tunniksi. Sen jälkeen istun vielä tunnin verran autossa vaikka siinä parkkipaikalla, yksin ja ääneti, ehkä neuloen, ennen kuin lähden ajamaan kotiin. Kukaan ei tavoita mua tuona aikana.
Jos olen joutunut olemaan ihmisten kanssa yli rajojeni ja rasittunut (tyypillisesti tähän riittää kaksi kyläilyreissua peräkkäisinä päivinä) , vietän seuraavat päivät putkeen kotona, minnekään poistumatta ja paljon nukkuen. Tuona aikana en halua vastata puhelimeen tai viesteihin tai hakea edes postia, vaan häviän tyystin "kiven alle". Tämän jälkeen jaksan taas olla sosiaalisempi.
Niin ja meillä ei ole lapsia, koska jotenkin on ollut sellainen aavistus ettei lapsi sopisi kovin hyvin mukaan tällaiseen olemiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä energiaasi syö?
Yritätkö miellyttää muita?
Yritätkö olla ihmisten kanssa joku muu kuin olet?
Patoatko jotain tunnetta?
Vierailija kirjoitti:
Et voi kehittää temperamenttiasi.
Minun akkuni latautuvat tehokkaimmin ja nopeiten hiljaisuudessa. Ei radiota autossa, ei kotona. Vaan aina kuin yksin, niin täysi hiljaisuus.
Sama minulla.
Olin muutama viikko sitten viikonlopun yksin kotona (perhe mummolassa) ja ystäväni tuli pistäytymään. Sanoi, että häntä ahdistaa kun meillä oli niin hiljaista; ei telkkaria eikä radiota päällä. Ja minä kun nautin just siitä hiljaisuudesta, että kuulet pienenkin risahduksen ja jokaisen pienenkin ajatuksen siemenen omassa päässäsi.
Olen hyväksynyt introverttiuteni ja oikeastaan helpotti omaa oloa kun tajusin miksi olen tällainen. Olen onnellinen ihminen ja tuntuu kamalalta sanoa näin, mutta uskoisin olevani vielä onnellisempi kuurona. Saisin kaiken informaation ympäristöstäni muiden aistieni kautta. Ja silmäni kiinni laittamalla pääsisin siitä tulvasta pois kokonaan. Korvien kautta tulevaa aistitulvaa siedän koko ajan vähemmän ja vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha tuollaista on introverttiydellä perustella. Alapa liikkumaan iltaisin niin saat virtaa. Kyllä muitakin laiskottaa työpäivön jälkeen ja jos jää vaan sohvalle makaamaan niin väsyttää vielä enemmän.
Mä olen järjestänyt seuraavasti:
- olen jättänyt pariutumatta ja lisääntymättä
- en harrasta mitään
- asun pienessä asunnossa joten aikaa ei mene paljon kotitöihin
- teen työtä jonka saan tehdä pääosin etänä yksin kotoa käsin
"
Mikä energiaasi syö?
Yritätkö miellyttää muita?
Yritätkö olla ihmisten kanssa joku muu kuin olet?
Patoatko jotain tunnetta?"
Tällaisten kyselijät eivät ymmärrä millaista on (ääri-)introvertin elämä. Aivotutkimushan todistaa, että introverteilla aivokuoren aktiivisuus on korkea jo ilman mitään ärsykkeitä, ja ärsykkeet helposti heittävät sen ihan yli niin että tulee levoton ja huono olo. Parasta on silloin vain välttää liikoja ärsykkeitä, ja tämä tarkoittaa ainakin itselleni paitsi ihmisten seuraa, myös kaikkea muuten "hermoja rasittavaa" kuten uuden oppimista, kilpailemista, harrastamista, meluisaa ympäristöä, ruuhkia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tuo ei ole ihan normaalia, vaikka olisi kuinka introvertti. Elämäsihän menee hukkaan, jos teet asioita vain viikonloppuna.
Käytäthän työpäivän aikana kuulosuojaimia tai vastemelukuulokkeita? Jos on hälyssä kahdeksan tuntia päivässä, ja kärsii siitä koko ajan, ei tuota nollata millään määrällä lepoa. Kyseessä on viime kädessä työsuojeluasia, joten juttele tilanteesta lähimmän esimiehen kanssa.
Minustakin tuntuu, että jokin muu minua vaivaa. Sillä esimerkiksi vielä lukioiässä olin pirteä iltaisinkin ja jaksoin tehdä omia juttujani. Nyt aikuisiällä minua on vaan vaivannut sellainen jatkuva väsymys, etten pysty hyödyntämään arki-iltoja laisinkaan. Jopa television katsominen väsyttää. Kouluaikoina oli jotenkin helpompaa, kun opettajat esiintyivät ja oppilaana sai suurimman osan ajasta olla rauhassa, joko kuunnella opettajan puhetta tai välillä uppoutua omiin ajatuksiinsa. Töissä taas pitäisi yrittää jaksaa olla sosiaalinen, kun on tarve. Lisäksi koko työpäivä menee tehdessä "älyllistä" työtä eli joudun ajattelemaan koko ajan, ei ole sellaista rutiinimaista kehollista työtä, minkä kyllä uskoisin käyvän minulle paljon paremmin. Olen toisinaan ollut masentunut, joten voi olla etten vieläkään ole masennuksesta päässyt irti vaan ehkä se väsyttää minua. Nimittäin ei ole normaalia introverttinäkään olla ihan näin loppu mielestäni :(
Oliskohan sulla vaan sulle sopimaton työ? Mulla oli koodarina tuommoista, olin niin loppu iltaisin, niin kuiviin imetty, etten jaksanut katsoa edes telkkaria vaan senkin häly ja vaihtuvat kuvat aiheutti ärsytystä. Tuijotin vaan pimeässä seinää suuren osan illoista, ja join kaljaa stressiin. No, sain potkut yt:issä, mikä alkuun toki oli kamala paikka, mutta lopulta onni.
Tajusin itse että ajattelutyö ei ehkä ole mulle oikein sopivaa, koska se imee minut niin kuiviin. Luin että taksikuskeista on pk-seuduilla pulaa, ja siihen ammattiin sitten hakeuduin. Eipä ole enää kuiviin imettyjä oloja työpäivän jälkeen, vain sellaista luontaista väsymystä joskus johon auttaa uni. Enkä tarvitse kaljaakaan hermojani työn jälkeen rauhoittamaan. Introvertti toki olen edelleen ja viihdyn yksin illat, mutta jaksan pelata, katsoa telkkua, siivota, hoitaa puutarhaa, laittaa ruokaa mitä en jaksanut it-alalla ollessani.
Tällä hetkellä elämäntilanne on sellainen että ei tarvitse olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä tai edes nähdä muita ihmisiä lainkaan jos en ihan todella itse halua. Enkä ole koskaan voinut paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30! Osasit hyvin taitavasti kuvailla. Kiitän:).
Olen tutkija, vietän paljon aikaa kammiossani, teen paljon etätöitä, mies on yhtä intro ja teini nyt ei ikänsä vuoksi puhu juuri mitään. Siunatut päivät ilman turhaa hälinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en harrasta mitään. Kun mies ei ole kotona, nautin hiljaisuudesta, siitä kun kukaan ei puhu eikä tee mitään eikä mikään laite melua. En koskaan kuuntele musiikkia "muuten vaan" taustalla. Viidentoista minuutin automatkan meiltä kaupunkiin ja takaisin vietän aina hiljaisuudessa, radio pois päältä. Ajattelen tuota hetkeä sellaisena hiljaisena yksinäisenä tyhjiönä, jonka tarvitsen ennen ja jälkeen ihmisseurustelun.
Kysymys muille introverteille: oletteko myös nettiriippuvaisia? Itse myönnän olevani hieman. Esim. tämä av on sellainen paikka, jonne tulen kun haluan levätä. Sinänsä outoa, kun täälläkin keskustellaan ihmisten kanssa, mutta se ei ole samalla lailla kuluttavaa kuin reaalimaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tuo ei ole ihan normaalia, vaikka olisi kuinka introvertti. Elämäsihän menee hukkaan, jos teet asioita vain viikonloppuna.
Käytäthän työpäivän aikana kuulosuojaimia tai vastemelukuulokkeita? Jos on hälyssä kahdeksan tuntia päivässä, ja kärsii siitä koko ajan, ei tuota nollata millään määrällä lepoa. Kyseessä on viime kädessä työsuojeluasia, joten juttele tilanteesta lähimmän esimiehen kanssa.
Minustakin tuntuu, että jokin muu minua vaivaa. Sillä esimerkiksi vielä lukioiässä olin pirteä iltaisinkin ja jaksoin tehdä omia juttujani. Nyt aikuisiällä minua on vaan vaivannut sellainen jatkuva väsymys, etten pysty hyödyntämään arki-iltoja laisinkaan. Jopa television katsominen väsyttää. Kouluaikoina oli jotenkin helpompaa, kun opettajat esiintyivät ja oppilaana sai suurimman osan ajasta olla rauhassa, joko kuunnella opettajan puhetta tai välillä uppoutua omiin ajatuksiinsa. Töissä taas pitäisi yrittää jaksaa olla sosiaalinen, kun on tarve. Lisäksi koko työpäivä menee tehdessä "älyllistä" työtä eli joudun ajattelemaan koko ajan, ei ole sellaista rutiinimaista kehollista työtä, minkä kyllä uskoisin käyvän minulle paljon paremmin. Olen toisinaan ollut masentunut, joten voi olla etten vieläkään ole masennuksesta päässyt irti vaan ehkä se väsyttää minua. Nimittäin ei ole normaalia introverttinäkään olla ihan näin loppu mielestäni :(
En tiedä, miksi alkuperäinen kommenttini sai niin paljon alanuolia, mutta ei todellakaan ole normaalia olla joka ilta niin väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään. Tuollaiseen ei missään tapauksessa kannata suostua tai sopeutua vaan tunnistaa ja muuttaa niitä asioita, jotka jaksamiseen noin kielteisesti vaikuttavat. Ihan työnkuvan uudelleen miettimisestä ja perussairauksien poissulkemisesta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys muille introverteille: oletteko myös nettiriippuvaisia? Itse myönnän olevani hieman. Esim. tämä av on sellainen paikka, jonne tulen kun haluan levätä. Sinänsä outoa, kun täälläkin keskustellaan ihmisten kanssa, mutta se ei ole samalla lailla kuluttavaa kuin reaalimaailmassa.
Kyllä minä varmaan jossain määrin olen. Minusta on kiva jutella ihmisten kanssa näin, ettei tarvitse varsinaisesti puhua eikä nähdä ketään. Samoin whatsapp-viestit ja sähköpostit sopivat minulle. Niitä kautta olen aktiivinen ystävieni suuntaan ja perheenkin kanssa, lapset ovat jo maailmalla ja juttelen melkein päivittäin heidän kanssaan, vaikken suunnilleen ikinä soita kenellekään. Kun tapaamme on välit aivan lämpimät ja hyvät. Sähköinen viestiminen on varmasti minulle ihan pelastava asia. Että siis ylipäätään olen ihmisten kanssa tekemisissä, kun voin suuren osan yhteydenpidosta hoitaa sitä kautta.
vastaaja 7
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tuo ei ole ihan normaalia, vaikka olisi kuinka introvertti. Elämäsihän menee hukkaan, jos teet asioita vain viikonloppuna.
Käytäthän työpäivän aikana kuulosuojaimia tai vastemelukuulokkeita? Jos on hälyssä kahdeksan tuntia päivässä, ja kärsii siitä koko ajan, ei tuota nollata millään määrällä lepoa. Kyseessä on viime kädessä työsuojeluasia, joten juttele tilanteesta lähimmän esimiehen kanssa.
Minustakin tuntuu, että jokin muu minua vaivaa. Sillä esimerkiksi vielä lukioiässä olin pirteä iltaisinkin ja jaksoin tehdä omia juttujani. Nyt aikuisiällä minua on vaan vaivannut sellainen jatkuva väsymys, etten pysty hyödyntämään arki-iltoja laisinkaan. Jopa television katsominen väsyttää. Kouluaikoina oli jotenkin helpompaa, kun opettajat esiintyivät ja oppilaana sai suurimman osan ajasta olla rauhassa, joko kuunnella opettajan puhetta tai välillä uppoutua omiin ajatuksiinsa. Töissä taas pitäisi yrittää jaksaa olla sosiaalinen, kun on tarve. Lisäksi koko työpäivä menee tehdessä "älyllistä" työtä eli joudun ajattelemaan koko ajan, ei ole sellaista rutiinimaista kehollista työtä, minkä kyllä uskoisin käyvän minulle paljon paremmin. Olen toisinaan ollut masentunut, joten voi olla etten vieläkään ole masennuksesta päässyt irti vaan ehkä se väsyttää minua. Nimittäin ei ole normaalia introverttinäkään olla ihan näin loppu mielestäni :(
En tiedä, miksi alkuperäinen kommenttini sai niin paljon alanuolia, mutta ei todellakaan ole normaalia olla joka ilta niin väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään. Tuollaiseen ei missään tapauksessa kannata suostua tai sopeutua vaan tunnistaa ja muuttaa niitä asioita, jotka jaksamiseen noin kielteisesti vaikuttavat. Ihan työnkuvan uudelleen miettimisestä ja perussairauksien poissulkemisesta alkaen.
Minulla ainakin on hyvin ajoittaista tuo väsymisen tunne, teen hyvin stressaavaa ja vastuullista työtä, jossa vuorot voivat olla erittäin hektistä tiimityötä ja niiden jälkeen on kuin jyrän alle jäänyt. Mutta sitten on taas kevyitä päiviä, jolloin olen elämäni kunnossa. :)
Sitten on tietysti eri asia, jos fyysisesti sairastuu ja voimat kokonaan hiipuvat, sellainen on vakavaa :(
vastaaja 7
Vierailija kirjoitti:
Arkena töiden jälkeen lenkkeilytän vain koiriani ja teen ruokaa, muuten vain olen. Viikonloppuisin teen osan ajasta kotihommia ja sitten taas vaan olen.
Sama. Nyt vedin pikkuhuppelin kun yksin olin,mies tulee myöh töistä..
Olen aina pitänyt itseäni puhtaasti ekstroverttinä ja näitä väsymisen kausia omana laiskuutenani tai jotain. Siksi tässä on aika paljon sulateltavaa. Harva tuttu uskoisi minusta, että välillä tämä on näin tällaisista, että muiden seura rasittaa. Kiitos vastauksesta, selvensi asiaa! :)