Mikä oivallus on saanut teidät laihtumaan pysyvästi?

Liikuntaa ja kotikuntoilua, monipuolinen ruokavalio, liiallinen sokerin ja suolan välttäminen, runsas juominen (veden), ja aina ruumiillisesti jos suinkin mahdollista, se on siinä!

Täydellinen ruoka-aineiden muutos ja hyötyliikunta.

Aloin pitämään ruokapäiväkirjaa ja laskemaan kalorit. Näin tajusin, kuinka paljon kaloreita kertyy esim. siidereistä ja kuinka lihottavia jotkut ruuat ovat.

Se että laihdutus on vain matematiikkaa. Auttaa myös, ostaa tuotteita, joissa ei ole ollenkaan tuoteselosteita/ainesosaluotteloa tai niitä on vain muutama.

Me2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että laihtuminen ja laihuus on täysin mahdollista.

Se, että pääsin sokerikoukusta täydellisesti irti, vaikka ensimmäiset yritykset kariutuivat muutamaan päivään.

Se, että ruuan ei tarvitse olla hyvää ja maukasta tai edes laadukasta.

Se, että hoikkuus on minulle aivan he*****n tärkeä asia ja välttämätöntä, että tunnen itseni kauniiksi ja seksikkääksi.

Minullekin tummennettu kohta on ollut tärkeä oivallus, että ruuan ei tarvitse olla mikään kohokohta tai palkinto. Ja että ruoka ei ole lohduke, tylsyyden tappaja, juhlinnan "väline" jne. Ruoka on vain ruokaa, polttoainetta keholle. Laadukkuudesta en silti helpolla tingi, eli haluan kyllä syödä monipuolisesti kasviksia ja mm. marjoja sekä pähkinöitä saadakseni hyviä ravintoaineta. Kovin maukasta ruokani ei aina ole ja joskus aikaa tylsää. Eli päivästä toiseen kanaa ja wokattuja vihanneksia kun ei muuta keksi :D

Kyllä ruoka voi olla hyvää ja maukasta, vaikka sitä ei lohdutukseen ja palkitsemiseen käytäkään.

Maukas ruoka ei estä laihtumista ja sen jälkeistä painonhallintaa.

Eikä ruoka missään tapauksessa ole pelkkää polttoainetta, sillä on elimistössä lukuisia muitakin tehtäviä.

Tajusin, että minun ei ole aikuistuakseni pakko lyllertää niinkuin äitini. Voin ottaa mallini hänen hyvinvoivista ikätovereistaan ihan yhtä hyvin.

Hankin työn, jossa pääsee liikkumaan. Koska olen liian laiska käyttämään kallista vapaa-aikaani sellaiseen vastenmielisyyteen. Nyt kun minulle maksetaan siitä että tossu menee toisen eteen, se ei tunnukaan lainkaan niin ikävältä. Illalla olen väsynyt ja onnellinen, enkä jaksa tai ehdi syödä niinkuin huomista ei oisi.

Pudotin vahingossa painoa reilut 10kg puolessa vuodessa, kun muutin pois kotoa. Painoin siis ennen muuttoa lähemmäs 88kg, mikä on ihan liikaa 162cm naiselle. Nyt paino pyörii n.75kg, vyötäröltä ja lanteista on hävinny kymmenkunta senttiä. Ylipainoa on edelleen ja vyötärö voisi olla vielä kymmenen senttiä kapeampi, mutta voin paljon paremmin kuin vuosi sitten.

Paino alkoi putoamaan,kun muutin pois kotoa. Varattomana opiskelijana apostolin kyyti on ainoa kulkutapa, satoi tai paistoi. Puhtaasta laiskuudesta jätin tuoremehujen ja limsojen ym. muiden herkkujen oston sillä 1)budjetti ja 2)ne pitää jaksaa kantaa kotiin.

Opiskelijaruokailun kautta aloin syömään enemmän kasvista ja opiskelukavereitten kautta innostuin kasvisruuasta. Papu-kasvissuikalekastike pastalla on maailman nopein ruoka valmistaa, kun papuja saa valmiiksi keitettyinä.

Tärkein oivallus liittyi tunnemaailmaan, sillä tajusin olevani tunnesyöppö. Söin tylsyyteen ja ennen kaikkea yksinäisyyteen. Täytin sisällä olevaa ahdistusta ruualla, mikä taas ruokki ahdistustani lisää kun lihoin. Kun muutin pois vanhoista kuvioista, aloitin opinnot puhtaalta pöydältä ja tapasin uusia ihmisiä, syöpöttely väheni, ahdistus väheni ja yksinäisyys kaikkosi. Alkoholin kulutukseni kasvoi viime talvena, mutta se ei vaikuttanut painoon kuin hetkellisesti alentavasti.

Jos tästä jonkun viisauden vääntää, niin se voisi liittyä syöpöttelyn aiheuttajan tunnistamiseen. Kun tietää mistä se johtuu (yksinäisyys), voi yrittää hoitaa sitä (kavereiden seura).

Mitä mieltä te painoa pudottaneet henkilöt olette siitä, kun sanotaan, että pitäisi syödä vähän, mutta säännöllisesti. Esim ateriaväli ei saisi olla kuin 2-4 tuntia ja yksi päiväsisältää aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan?

Tätä kuulee paljon, mutta se tuntuu niin toivottoman vaikealta mun mielestä.

Se, että läskeys ja ylipaino on ihan helvetin ällöttävää

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä te painoa pudottaneet henkilöt olette siitä, kun sanotaan, että pitäisi syödä vähän, mutta säännöllisesti. Esim ateriaväli ei saisi olla kuin 2-4 tuntia ja yksi päiväsisältää aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan?

Tätä kuulee paljon, mutta se tuntuu niin toivottoman vaikealta mun mielestä.

Ei pidä syödä siten kuin joku käskee, vaan siten miltä itsestä hyvältä tuntuu.

Ei ole olemassa jotain määrättyä tapaa, mitä pitäisi jokaisen noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä te painoa pudottaneet henkilöt olette siitä, kun sanotaan, että pitäisi syödä vähän, mutta säännöllisesti. Esim ateriaväli ei saisi olla kuin 2-4 tuntia ja yksi päiväsisältää aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan?

Tätä kuulee paljon, mutta se tuntuu niin toivottoman vaikealta mun mielestä.

Jokaisella on se oma tyylinsä. Mulle toi ei toimi, koska jos syön koko ajan niin sitten on koko ajan nälkä enkä aina tee parhaita valintoja ja tulee naposteltua.

Syön aamiaisen klo 8-10 aikoihin, pientä lounasta 12-14 aikaan ja lämpimän ruuan 15-18. Ja sitten en syö enää mitään. Eli ateriavälit kyllä mulla pienet mutta illalla en syö tai se jää päälle. Välipaloja yleensä yritän olla syömättä.

-18kg

Se tapaus, kun melko spurgun oloinen mieshenkilö pysäytti minut ja alkoi kehua pyöreitä muotojani. Olisi tykännyt vielä kokeillakin, mutta toivotin hyvää päivänjatkoa ja häivyin.

Katsoin peilistä, ja tosiaan se näkyy päältä (172 cm, 84 kg). Tästä on pari päivää, loistavasti mennyt tähän saakka.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin, että minun ei ole aikuistuakseni pakko lyllertää niinkuin äitini. Voin ottaa mallini hänen hyvinvoivista ikätovereistaan ihan yhtä hyvin.

Hankin työn, jossa pääsee liikkumaan. Koska olen liian laiska käyttämään kallista vapaa-aikaani sellaiseen vastenmielisyyteen. Nyt kun minulle maksetaan siitä että tossu menee toisen eteen, se ei tunnukaan lainkaan niin ikävältä. Illalla olen väsynyt ja onnellinen, enkä jaksa tai ehdi syödä niinkuin huomista ei oisi.

Ihana kommentti! Tähän täytyy pyrkiä. :)

ap

Kiitos jälleen vinkeistänne ja onnittelut teille elämäntapamuutoksessa/painonpudotuksessa onnistuneille! :)

Mitä teette siinä tilanteessa, kun tekee mieli herkkuja? Millä pääsette ajatuksesta eroon niin, että ette osta herkkuja eikä se jää vaivaamaan? Tuntuu, että itse en pääse millään ja sitten sorrun.

ap

Kuntosalijäsenyys.

Pakkohan siellä on käydä ihan säännöllisesti ettei rahat menisi ihan hukkaan ;)

Aiemmin harrastin paljon hyötyliikuntaa (mm. 15 km työmatkat kuljin pyörällä) mutta se ei riittänyt.

Älä syö herkkuja häveten pimeässä, vaan juhlavasti seurassa. Silloin ei ole mitään tarvista lohdutella itseään niillä.

Rakastelu, rakastelu, pano!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jälleen vinkeistänne ja onnittelut teille elämäntapamuutoksessa/painonpudotuksessa onnistuneille! :)

Mitä teette siinä tilanteessa, kun tekee mieli herkkuja? Millä pääsette ajatuksesta eroon niin, että ette osta herkkuja eikä se jää vaivaamaan? Tuntuu, että itse en pääse millään ja sitten sorrun.

ap

Minä käyn itseni kanssa keskustelua herkkuhyllyllä. Joskus ostan jotain, mutta yleensä jätän herkut kauppaan. Jos tekee mieli naposteltavaa, ostan pikkuporkkanoita ja pähkinöitä. Pähkinöissäkin pitää kyllä pysyä kohtuudessa. Mukavaa päivää ap :)

Harrastan niin paljon liikuntaa (9-12h, erittäin fyysinen työ) etten vain pysty syömään yli kulutuksen vaikka herkuttelisin kunnolla.

Kasvatin näkyvät lihakset ja totesin, että lihakset oikeasti kuluttaa energiaa. Voin nykyään huoletta syödä mitä huvittaa lihomatta, kunhan en anna lihasten kadota eli treenit jatkuu. Ei ehkä naisellista monien mielestä, mutta enpä niiden monien mielipiteitä itsestäni kyselekään.