Mikä oivallus on saanut teidät laihtumaan pysyvästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jälleen vinkeistänne ja onnittelut teille elämäntapamuutoksessa/painonpudotuksessa onnistuneille! :)

Mitä teette siinä tilanteessa, kun tekee mieli herkkuja? Millä pääsette ajatuksesta eroon niin, että ette osta herkkuja eikä se jää vaivaamaan? Tuntuu, että itse en pääse millään ja sitten sorrun.

ap

Monet sanoo että sillon on vaan nälkä tai ruokavaliota pitää säätää ja lisätä rasvaa että pysyy kylläsenä mut mun mielestä se on täyttä potaskaa. Ei mulla ole nälkä kun haluan herkkuja, mä vaan haluan herkutella eikä sitä poista mitkään porkkanatikut tai hedelmät tai mikään muu.

Kaikki sortuu joskus, se on ihan ok, mut sit pitää vaan ajatella että tästä eteenpäin tsemppaan. Mua auttaa se, että ajattelen mikä fiilis tulee sitten kun herkut on syöty. Ihana, joo, mut samalla kaduttaa ja vituttaa että tuli takapakkia. En haluu sitä fiilistä joten en herkuttele. Jos herkkuhimo iskee niin rupean siivoomaan tai jotain muuta aktiivista. Telkkaria ei voi katsoa, koska sillon kädet on vapaana ja tuntuu kuin pitäis syödä jotain.

Ja pitää ajatella että mikään ei maistu niin hyvältä kuin miltä hoikempi peilikuva tuntuu. Tietysti joskus saa herkutella, ei sitä muuten voi elää, mutta se pitää rajottaa siihen kertaan viikossa. Laihduttaessa mieluummin kertaan kahdessa viikossa ja sillonkin kohtuudella.

-18kg

Jos sulla herkkuhimo ei poistu syömällä ruokaa tai rasvanlisäyksellä, et voi sitä sanoa potaskaksi.

Taidat olla aika herkkuperse, jos kerran viikkoon pitää saada herkutella :)

Niin, omia mielipiteitäni tässä tosiaan jaan enkä väittänyt faktaksi. Huomaa avainsanat "mun mielestä." Jollekin varmaan toimii, mutta mulla ei, koska mun herkkuhimo ei tule siitä että olis nälkä vaan siitä että tykkään syödä jotain hyvää tai syön tylsyyteen ja aika tunnesyöppö myös.

Herkkuperse, no totta helvetissä! Miten sä luulet että kerrytin itselleni 20 ylimääräistä kiloa alunperin? Mutta en aio kieltää itseltäni herkuttelua koko loppuelämäksi, yritän vaan asennoitua siihen eri lailla. Ei se pakollista ole, mutta miksi kieltäisin itseltäni elämän pienet ilot? ja ei, ruoka ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se on aika tärkeetä välillä löysätä ja nauttia.

sen sijaan että kritisoit muita, jaa toki omia kokemuksiasi. ":)"

-18kg

Kiitos -18 kg. Olen samanlainen herkkuperse kuin säkin tai jopa "pahempi".

Tajusin vasta sun kirjoituksesta, että ei nälkä ja herkkuhimo liity toisiinsa. Kyllähän mä nyt tuon tähän ikään olen tiennyt, mutten oikeasti sisäistänyt. 

Itse asiassa nälkä ja herkkuhimo liittyy vahvasti toisiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jälleen vinkeistänne ja onnittelut teille elämäntapamuutoksessa/painonpudotuksessa onnistuneille! :)

Mitä teette siinä tilanteessa, kun tekee mieli herkkuja? Millä pääsette ajatuksesta eroon niin, että ette osta herkkuja eikä se jää vaivaamaan? Tuntuu, että itse en pääse millään ja sitten sorrun.

ap

Monet sanoo että sillon on vaan nälkä tai ruokavaliota pitää säätää ja lisätä rasvaa että pysyy kylläsenä mut mun mielestä se on täyttä potaskaa. Ei mulla ole nälkä kun haluan herkkuja, mä vaan haluan herkutella eikä sitä poista mitkään porkkanatikut tai hedelmät tai mikään muu.

Kaikki sortuu joskus, se on ihan ok, mut sit pitää vaan ajatella että tästä eteenpäin tsemppaan. Mua auttaa se, että ajattelen mikä fiilis tulee sitten kun herkut on syöty. Ihana, joo, mut samalla kaduttaa ja vituttaa että tuli takapakkia. En haluu sitä fiilistä joten en herkuttele. Jos herkkuhimo iskee niin rupean siivoomaan tai jotain muuta aktiivista. Telkkaria ei voi katsoa, koska sillon kädet on vapaana ja tuntuu kuin pitäis syödä jotain.

Ja pitää ajatella että mikään ei maistu niin hyvältä kuin miltä hoikempi peilikuva tuntuu. Tietysti joskus saa herkutella, ei sitä muuten voi elää, mutta se pitää rajottaa siihen kertaan viikossa. Laihduttaessa mieluummin kertaan kahdessa viikossa ja sillonkin kohtuudella.

-18kg

Jos sulla herkkuhimo ei poistu syömällä ruokaa tai rasvanlisäyksellä, et voi sitä sanoa potaskaksi.

Taidat olla aika herkkuperse, jos kerran viikkoon pitää saada herkutella :)

Niin, omia mielipiteitäni tässä tosiaan jaan enkä väittänyt faktaksi. Huomaa avainsanat "mun mielestä." Jollekin varmaan toimii, mutta mulla ei, koska mun herkkuhimo ei tule siitä että olis nälkä vaan siitä että tykkään syödä jotain hyvää tai syön tylsyyteen ja aika tunnesyöppö myös.

Herkkuperse, no totta helvetissä! Miten sä luulet että kerrytin itselleni 20 ylimääräistä kiloa alunperin? Mutta en aio kieltää itseltäni herkuttelua koko loppuelämäksi, yritän vaan asennoitua siihen eri lailla. Ei se pakollista ole, mutta miksi kieltäisin itseltäni elämän pienet ilot? ja ei, ruoka ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se on aika tärkeetä välillä löysätä ja nauttia.

sen sijaan että kritisoit muita, jaa toki omia kokemuksiasi. ":)"

-18kg

Kiitos -18 kg. Olen samanlainen herkkuperse kuin säkin tai jopa "pahempi".

Tajusin vasta sun kirjoituksesta, että ei nälkä ja herkkuhimo liity toisiinsa. Kyllähän mä nyt tuon tähän ikään olen tiennyt, mutten oikeasti sisäistänyt. 

Itse asiassa nälkä ja herkkuhimo liittyy vahvasti toisiinsa. 

Itseasiassa ei välttämättä. Kirjoitinkin jo erääseen toiseen ketjuun tästä.. Mulla herkkuhimo on riippuvuus, niin kuin toisille se on tupakka tai kahvi. Mä syön pääsääntöisesti terveellisesti, mutta iltaa kohden sokerinhimo kasvaa niin suureksi, etten pysy edes paikoillani. Mun kroppa huutaa sokeria ja saan ihan oikeat vieroitusoireet. Ja vaikka olisin syönyt kilon kanaa, niin mun tekee edelleen mieli sitä sokeria.

Koska olin tyytymätön itseeni; olin erittäin ujo ja todella huonossa kuosissa. 110 kilosta paino tippui 75 kiloon vuosina 2010 - 2012 välillä. Nyt paino on valitettavasti 88 kilossa, mutta tavoitteena hitaasti (mutta varmasti) saada paino takaisin 80 kiloon. Pituutta on pari senttiä alle 180 cm ettei vielä silloinkaan näytä silti täysin ruipelolta. Painonpudotus on tietyllä tavalla edistänyt omaa sosialisoitumistani (tosin nykyiset työkaverit ovat auttaneet siinä paljon) ja yritän olla mahdollisimman aktiivinen töissäkin asiakaspalvelutehtävissä. 

Olen auttamaton herkkujen ystävä eli jos niitä lykätään tieten tahtoen eteen niin syön varmasti. Olen hyväksynyt sen, etten pääse niistä eroon ja nautin niitä edelleen (mutta paljon pienemmissä määrin), mutta pidän sen verran itsekuria ettei täysin repsahda. En käy salilla oikeastaan ikinä, mutta lenkkeilen silloin tällöin ja treenaan kotosalla, jotta sellainen peruskunto tulee pidettyä yllä.

M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jälleen vinkeistänne ja onnittelut teille elämäntapamuutoksessa/painonpudotuksessa onnistuneille! :)

Mitä teette siinä tilanteessa, kun tekee mieli herkkuja? Millä pääsette ajatuksesta eroon niin, että ette osta herkkuja eikä se jää vaivaamaan? Tuntuu, että itse en pääse millään ja sitten sorrun.

ap

Monet sanoo että sillon on vaan nälkä tai ruokavaliota pitää säätää ja lisätä rasvaa että pysyy kylläsenä mut mun mielestä se on täyttä potaskaa. Ei mulla ole nälkä kun haluan herkkuja, mä vaan haluan herkutella eikä sitä poista mitkään porkkanatikut tai hedelmät tai mikään muu.

Kaikki sortuu joskus, se on ihan ok, mut sit pitää vaan ajatella että tästä eteenpäin tsemppaan. Mua auttaa se, että ajattelen mikä fiilis tulee sitten kun herkut on syöty. Ihana, joo, mut samalla kaduttaa ja vituttaa että tuli takapakkia. En haluu sitä fiilistä joten en herkuttele. Jos herkkuhimo iskee niin rupean siivoomaan tai jotain muuta aktiivista. Telkkaria ei voi katsoa, koska sillon kädet on vapaana ja tuntuu kuin pitäis syödä jotain.

Ja pitää ajatella että mikään ei maistu niin hyvältä kuin miltä hoikempi peilikuva tuntuu. Tietysti joskus saa herkutella, ei sitä muuten voi elää, mutta se pitää rajottaa siihen kertaan viikossa. Laihduttaessa mieluummin kertaan kahdessa viikossa ja sillonkin kohtuudella.

-18kg

Jos sulla herkkuhimo ei poistu syömällä ruokaa tai rasvanlisäyksellä, et voi sitä sanoa potaskaksi.

Taidat olla aika herkkuperse, jos kerran viikkoon pitää saada herkutella :)

Niin, omia mielipiteitäni tässä tosiaan jaan enkä väittänyt faktaksi. Huomaa avainsanat "mun mielestä." Jollekin varmaan toimii, mutta mulla ei, koska mun herkkuhimo ei tule siitä että olis nälkä vaan siitä että tykkään syödä jotain hyvää tai syön tylsyyteen ja aika tunnesyöppö myös.

Herkkuperse, no totta helvetissä! Miten sä luulet että kerrytin itselleni 20 ylimääräistä kiloa alunperin? Mutta en aio kieltää itseltäni herkuttelua koko loppuelämäksi, yritän vaan asennoitua siihen eri lailla. Ei se pakollista ole, mutta miksi kieltäisin itseltäni elämän pienet ilot? ja ei, ruoka ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se on aika tärkeetä välillä löysätä ja nauttia.

sen sijaan että kritisoit muita, jaa toki omia kokemuksiasi. ":)"

-18kg

Kiitos -18 kg. Olen samanlainen herkkuperse kuin säkin tai jopa "pahempi".

Tajusin vasta sun kirjoituksesta, että ei nälkä ja herkkuhimo liity toisiinsa. Kyllähän mä nyt tuon tähän ikään olen tiennyt, mutten oikeasti sisäistänyt. 

Itse asiassa nälkä ja herkkuhimo liittyy vahvasti toisiinsa. 

Itseasiassa ei välttämättä. Kirjoitinkin jo erääseen toiseen ketjuun tästä.. Mulla herkkuhimo on riippuvuus, niin kuin toisille se on tupakka tai kahvi. Mä syön pääsääntöisesti terveellisesti, mutta iltaa kohden sokerinhimo kasvaa niin suureksi, etten pysy edes paikoillani. Mun kroppa huutaa sokeria ja saan ihan oikeat vieroitusoireet. Ja vaikka olisin syönyt kilon kanaa, niin mun tekee edelleen mieli sitä sokeria.

Täällä toinen samanmoinen. Painon sain alas (-32kg) kun tajusin, että mun on sopivien annoskokojen ja terveellisen ruuan lisäksi annettava sitä makeaa itselleni se sovittu määrä, eikä sitten yhtään enempää. Ei tietenkään toimi kaikilla!

Kannattaa sairastua masennukseen, niin kilot tippuvat kuin itsestään. Rahaakin säästyy, kun ei tule ostettua ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jälleen vinkeistänne ja onnittelut teille elämäntapamuutoksessa/painonpudotuksessa onnistuneille! :)

Mitä teette siinä tilanteessa, kun tekee mieli herkkuja? Millä pääsette ajatuksesta eroon niin, että ette osta herkkuja eikä se jää vaivaamaan? Tuntuu, että itse en pääse millään ja sitten sorrun.

ap

Monet sanoo että sillon on vaan nälkä tai ruokavaliota pitää säätää ja lisätä rasvaa että pysyy kylläsenä mut mun mielestä se on täyttä potaskaa. Ei mulla ole nälkä kun haluan herkkuja, mä vaan haluan herkutella eikä sitä poista mitkään porkkanatikut tai hedelmät tai mikään muu.

Kaikki sortuu joskus, se on ihan ok, mut sit pitää vaan ajatella että tästä eteenpäin tsemppaan. Mua auttaa se, että ajattelen mikä fiilis tulee sitten kun herkut on syöty. Ihana, joo, mut samalla kaduttaa ja vituttaa että tuli takapakkia. En haluu sitä fiilistä joten en herkuttele. Jos herkkuhimo iskee niin rupean siivoomaan tai jotain muuta aktiivista. Telkkaria ei voi katsoa, koska sillon kädet on vapaana ja tuntuu kuin pitäis syödä jotain.

Ja pitää ajatella että mikään ei maistu niin hyvältä kuin miltä hoikempi peilikuva tuntuu. Tietysti joskus saa herkutella, ei sitä muuten voi elää, mutta se pitää rajottaa siihen kertaan viikossa. Laihduttaessa mieluummin kertaan kahdessa viikossa ja sillonkin kohtuudella.

-18kg

Jos sulla herkkuhimo ei poistu syömällä ruokaa tai rasvanlisäyksellä, et voi sitä sanoa potaskaksi.

Taidat olla aika herkkuperse, jos kerran viikkoon pitää saada herkutella :)

Niin, omia mielipiteitäni tässä tosiaan jaan enkä väittänyt faktaksi. Huomaa avainsanat "mun mielestä." Jollekin varmaan toimii, mutta mulla ei, koska mun herkkuhimo ei tule siitä että olis nälkä vaan siitä että tykkään syödä jotain hyvää tai syön tylsyyteen ja aika tunnesyöppö myös.

Herkkuperse, no totta helvetissä! Miten sä luulet että kerrytin itselleni 20 ylimääräistä kiloa alunperin? Mutta en aio kieltää itseltäni herkuttelua koko loppuelämäksi, yritän vaan asennoitua siihen eri lailla. Ei se pakollista ole, mutta miksi kieltäisin itseltäni elämän pienet ilot? ja ei, ruoka ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se on aika tärkeetä välillä löysätä ja nauttia.

sen sijaan että kritisoit muita, jaa toki omia kokemuksiasi. ":)"

-18kg

Kiitos -18 kg. Olen samanlainen herkkuperse kuin säkin tai jopa "pahempi".

Tajusin vasta sun kirjoituksesta, että ei nälkä ja herkkuhimo liity toisiinsa. Kyllähän mä nyt tuon tähän ikään olen tiennyt, mutten oikeasti sisäistänyt. 

Itse asiassa nälkä ja herkkuhimo liittyy vahvasti toisiinsa. 

Itseasiassa ei välttämättä. Kirjoitinkin jo erääseen toiseen ketjuun tästä.. Mulla herkkuhimo on riippuvuus, niin kuin toisille se on tupakka tai kahvi. Mä syön pääsääntöisesti terveellisesti, mutta iltaa kohden sokerinhimo kasvaa niin suureksi, etten pysy edes paikoillani. Mun kroppa huutaa sokeria ja saan ihan oikeat vieroitusoireet. Ja vaikka olisin syönyt kilon kanaa, niin mun tekee edelleen mieli sitä sokeria.

Vaikka kuinka luulee syövänsä terveellisesti, keho kertoo makeanhimolla saavansa sopimatonta ruokaa. Kilo kanaa ei sitä ravinnontarvetta tyydytä.

Ei ole tarkoitus väheksyä sokerinhimoa, mutta näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sairastua masennukseen, niin kilot tippuvat kuin itsestään. Rahaakin säästyy, kun ei tule ostettua ruokaa.

Omakohtaista kokemusta? Jos ei, niin mietipä kuinka vähättelet ja ivallisena loukkaat oikeasti masennukseen sairastuneita! :/ Ethän vaan väitä sarkasmiksi?

Lue aloitus, ja jos et ole laihduttanut/laihduttaja, niin hae sairaat huvisi jostain muualta, kiitos!

Joku fiksu siellä alanuolettaa :D Eikö pudottamani kilomäärä ole mielestäsi sen verran kova suoritus, että jotain on tehty oikein? Ja siis "kukin tyylillään", kuten jo totesin. Pieni makea per pvä esti ahmimisen.  -65

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sairastua masennukseen, niin kilot tippuvat kuin itsestään. Rahaakin säästyy, kun ei tule ostettua ruokaa.

Omakohtaista kokemusta? Jos ei, niin mietipä kuinka vähättelet ja ivallisena loukkaat oikeasti masennukseen sairastuneita! :/ Ethän vaan väitä sarkasmiksi?

Lue aloitus, ja jos et ole laihduttanut/laihduttaja, niin hae sairaat huvisi jostain muualta, kiitos!

Kärsin itse asiassa masennuksesta ja viime aikoina ruokahaluni on ollut todella huono. Olen pahoillani, en halunnut loukata ketään...

Kun tajusin etten tahdo maksaa siitä että lihon (ostamalla herkkuja kaupasta).

Kun mietin kuinka jatkuva ruoansulatuksen pelaaminen on pois kaikesta muusta kehontoiminnasta, siksihän minua myös väsytti niin kovasti kun energiaa ei riittänyt muuhun kuin ruoansulatukseen.

Kun ajattelin hammasparkojani, jotka syöpyvät joka kerta kun sokeripitoista moskaa jauhaantuu niiden läpi, eikä kehoni saa karkeista oikein mitään ravintoaineita.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin joogan ja tykästyin siihen niin että aloin tehdä sitä monta kertaa viikossa. Pian huomasin etten enää olutkaan ihan niin kankea (en siis aloittaessani saanut esim. sormenpäitä lattiaan) ja jaksoin harjoituksiakin paremmin mikä loi uskoa siihen että minäkin pystyn muuttumaan. Aloin syömään terveellisemmin, eli vähensin sokeri- ja rasvapommiherkkuja, lisäsin kasviksia ja hedelmiä jne. Paino alkoi pudota hitaasti (noin puoli kiloa viikossa) ja jossain vaiheessa havahduin siihen etten enää edes himoinnut suklaata, sipsejä sun muuta samalla tavoin kuin aiemmin. En siis koe että joutuisin koko ajan kieltäytymään jostain mitä haluan, tai pakottamaan itseni tekemään jotain mitä en halua (tätä oli jonkun verran ekan kuukauden aikana, mutta silloinkaan ei hirveästi koska tein muutokset hitaasti ja sitä mukaan kun tunsin olevani niihin valmis).

Minulle avainasemassa olivat siis oman lajin löytäminen, sen tuoma "hei mäkin pystyn!"-fiilis ja oman tahtinen, itsestä lähtöisin oleva muutosten tekeminen. Aiemmat laihdutus- ja kuntoiluyrityksen typistyivät siihen etten oikeasti tykännyt esim. kuntosalilla käymisestä ja ruokavaliomuutokset olivat liian isoja kerrallaan, kaikki tuntui liian pakotetulta. Monille sellainen "pöytä puhtaaksi ja uusi alku" tietysti sopii, minulle taas hitaampi vaikka olenkin varsin kärsimätön luonne.

Ihan samanlaisia kokemuksia: liian iso muutos kerralla ja liikuntamuoto, josta ei oikeasti tykkää. Ei sovi minullekaan kokemuksen perusteella kertariuhtaisu vaan vähän kerrallaan.

ap

Reissumies iltapäivällä työpäivän viimeisen tunnin aikana. Pitää nälän loitolla ruokakaupassa, jaksaa tehdä ruuan kotona ja pieni annos riittää, kun ei ole kiljuva nälkä. Ilman reissumiestä tuli napattua suklaapatukkaa ja sipsiä iltapäivänälkään. Ja Lidl reissari tulee myös aika edulliseksi.

Lopetin iltasyömisen . Syön lämpimän aterian, kun tulen töistä ja iltapalaa en enää syö . Jos kuitenkin näläntunne, niin hedelmä korkeintaan. (Ennen puputin leipää ja jogurttia kaakaon kanssa ennen nukkumaan menoa.) Painoa lähti sopivasti ja nyt pysynyt paino kohdillaan.

Tätä ei saa sanoa: hoikka vartalo tekee minut onnelliseksi ja tyytyväiseksi elämässä. Läskimakkara vyötäröllä oli koko ajan kiukkuinen ja turhautunut olo. Vaikka oli kyse muutamasta ylimääräisestä kilosta.

Ja sitten se kaikkein karmein tabu; 40+ nainen, joka on muodokas, mutta hoikka, jolla ei oo vatsaläskiä ja jenkkakahvoja - se ei syö juuri mitään. Ei voi, pientä näykkimistä vaan. Eri juttu nää syntymästään hentorakenteiset laiheliinit.

Me kaikki tehdään omat valinnat. Suurin osa keski-ikäisistä tyytyväisiä hieman ylipainoiseen olemukseen, kun voi syödä hyvin ja olla ei ihan - ihannemitoissa. Kohtuus on viisainta. Mutta mulle on tärkeää olla hoikka, ja sen vuoksi suostun olemaan hieman nälkäinen ja katsomaan tarkasti syömisiäni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttaa herkkuhimoon yksi simppeli tapa: pesen hampaat! Liittynee jotenkin siihen, että yleensä mieleni tekee jotakin makeaa ruoan jälkeen, enkä tykkää kun aterian jälkeen jää ruoan maku suuhun :D Mutta olen oppinut etten tarvitse sitä suklaapatukkaa ruoan jälkeen, vaan voin puhdistaa suun harjaamalla hampaat. Ja kas, eipä tee enää mieli mässäillä kun on puhdas suu!

Tiedän, ettei varmaan toimi kaikilla, mutta itselleni tepsii :)

Mielenkiintoinen konsti! Olen valmis kokeilemaan. :)

ap

Oivallukseni on, ettei tarvitse syödä, vaikka maha ja aivot käskevät.

Mitään hirveätä ei tapahdu, vaikka jäisin ilman ruokaa.

Jos jotain hyvää on saatava, pikkulusikallinen riittää. Tai nuuhkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sairastua masennukseen, niin kilot tippuvat kuin itsestään. Rahaakin säästyy, kun ei tule ostettua ruokaa.

Varo, ettet masennu liikaa. Monet mielialalääkkeet muuttavat aineenvaihduntaa ja aiheuttavat lisäkiloja.