Tytöllä keskiarvo 8.9, opo suositteli amista!

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että hallitus suuressa viisaudessaan (huom sarkasmi) suunnittelee uudistusta, ettei amiksesta olisi enää asiaa kolmannelle asteelle... -.-

Tämä on fiksu päätös! Peukkua tälle! Loistavaa!

Jos aikoo yliopistoon, niin lukiota ei kannata jättää väliin.

Työkarinani on ollut pari lukiota käymätöntä DI:ä ja eron kyllä huomaa. Puutteita matemattisessa ymmärryksesä ja kielitaidoissa, tekevät hommia suorittavalla ei kehittävällä otteella.

Eli se peruskoulun jälkeisen koulun tyyli on lyönyt leimansa asenteessa omaan työhönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että hallitus suuressa viisaudessaan (huom sarkasmi) suunnittelee uudistusta, ettei amiksesta olisi enää asiaa kolmannelle asteelle... -.-

Tämä on fiksu päätös! Peukkua tälle! Loistavaa!

0/5

Itseasiassa amikset pärjää yliopisto-opinnoissa lukiolaisia paremmin.

Mun koulussa oli tyttö, jolla oli kaikki lukuaineet kieliä ja matikkaa lukuunottamatta kymppejä kaikki. Mutta kielet olivat niin huonoja, että läpipääsy olisi ollut siinä ja siinä kirjoituksissa, matikka vähän parempi. Hän kävi amiksen ja on edennyt tietääkseni hyvin sitä kautta. Fysiikka kai oli ollut kymppi, mutta sehän on peruskoulussa älyttömän helppoa vielä. Lukionhan voi käydä myöhemminkin, jos saa vähän paremmin pohjaa selvitä noista vaikeista aineista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos aikoo yliopistoon, niin lukiota ei kannata jättää väliin.

Työkarinani on ollut pari lukiota käymätöntä DI:ä ja eron kyllä huomaa. Puutteita matemattisessa ymmärryksesä ja kielitaidoissa, tekevät hommia suorittavalla ei kehittävällä otteella.

Eli se peruskoulun jälkeisen koulun tyyli on lyönyt leimansa asenteessa omaan työhönsä.

Ei lukion käyminen takaa automaattisesti hyvää kielitaitoa. Oma mieheni on käynyt amiksen ja on insinöörin hommissa, vaikka onkin "vain" teknikko, eli suunnittelutehtävissä. Hänen englanninkielen taitonsa on parempi kuin minun, joka kirjoitin b:n. Peruskoulussa miehellä enkku 10, minulla 9. Sitten vaan kehitykseni jäi sille peruskoulutasolle, eli lukemalla pääsin pitkälle, mutta sitten olisi pitänyt lukiossa jo osatakin. Mies pystyy lukemaan englanninkielistä kirjallisuutta sujuvasti, minä en. Ruotsia osaan toki paremmin, mutta en ole hyvä siinäkään. Miehen työpaikan työkielikin on englanti ja heillä on vaatimuksena hyvä englanninkielen taito. 

Itsehän en aikoinaan päässyt huonolla todistuksellani kampaajalinjalle, mutta sibeliuslukio huoli. Keskiarvo oli jotain 7,2 vuonna 2009.

Ei amis ole huono vaihtoehto lainkaan. 

Itse olen suorittanut maatalouden perustutkinnon oppisopimuksella ja sillä pohjalla opiskelen yhteisöpedagogiksi ammattikorkeassa..eli ei se eka koulutus tarvi oikeasti olla kovin kummonen.

Aina löytyy lyttääjiä. Mun poika menee lukioon ja aivan sama mitä opo tai joku muu sanoo. Jos olisi opon omasta lapsesta kyse niin valinta olisi lukio.

Tsemppaa lastasi ja sano että aina löytyy niitä jotka ei halua hyvää toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei amis ole huono vaihtoehto lainkaan. 

Itse olen suorittanut maatalouden perustutkinnon oppisopimuksella ja sillä pohjalla opiskelen yhteisöpedagogiksi ammattikorkeassa..eli ei se eka koulutus tarvi oikeasti olla kovin kummonen.

Ei kovin kummoisella ekalla koulutuksella pääsee siis ei kovin kummoiseen tokaan koulutukseen... Jee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei amis ole huono vaihtoehto lainkaan. 

Itse olen suorittanut maatalouden perustutkinnon oppisopimuksella ja sillä pohjalla opiskelen yhteisöpedagogiksi ammattikorkeassa..eli ei se eka koulutus tarvi oikeasti olla kovin kummonen.

Ei kovin kummoisella ekalla koulutuksella pääsee siis ei kovin kummoiseen tokaan koulutukseen... Jee!

Kaikkihan riippuu aina siitä, mihin kurkottaa.. Kaverini on väitellyt tohtori emäntäkoulu-pohjalta.  

Ja jos minä menen ammattikorkeaan puolentoistavuoden ammattiopintojen jälkeen heittämällä niin ei se huonosti ole. Kumminkin rannalle jäi niitä lukiolaisiakin ihan oikeasti...eli jokainen kyvyillään. Mutta hyvällä päällä mennään, millä pohjalla  tahansa, ja pitkälle.

Lukiosta on aivan turha niitä keskinkertaisia papereita hakea, kun niillä ei oikeasti minnekkään pääse.. Ja ylioopistosta valmistutaan nykyään suoraan kortistoon, joten kannattaa hiukan miettiä, miten elämäänsä petaa.. Minulla on aina töitä ja nykyäänkin käyn töissä aina, kun huvittaa. 

Työttömyys on valinta kysymys.

Mikä ongelma tuo on?

Saahan tyttö joka tapauksessa hakea sinne mihin itse haluaa.

Kysyitkö miksi opo suositteli amista? Voisiko se olla paras väylä siihen tytön toiveammattiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että hallitus suuressa viisaudessaan (huom sarkasmi) suunnittelee uudistusta, ettei amiksesta olisi enää asiaa kolmannelle asteelle... -.-

Tämä on fiksu päätös! Peukkua tälle! Loistavaa!

0/5

Itseasiassa amikset pärjää yliopisto-opinnoissa lukiolaisia paremmin.

Tämä johtuu siitä että vain parhaimmat ja motivoituneimmat amikset lähtee yliopistoon tai ammattikorkeaan. Lukiosta sinne menee enimmäkseen ihan tavisporukkaa. Tietysti ne huiput myös, mutta suurin osa on keskiverto-oppilaita, ja mukaan mahtuu myös niitä heikompia. Kyllähän se näkyy pärjäämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo liki nelikymppinen dinosaurus, kirjoitin 18 vuotta sitten. Lukiosta päästessä ka oli 9,3. Menin amikseen, mielenkiinnottomalle mutta työllistävälle alalle. Valmistuttuani menin töihin, perustin perheen, kasvatin lapsen, hoidin mieheni eläkkeelle ja maksoin asuntolainan pois. Ajat ja prioriteetit olivat silloin monellakin tapaa toiset.

Nyt, paljon myöhemmin olen valmistumassa yliopistosta humanistiselle alalle, jota opiskelen ihan aidosta mielenkiinnosta. Harkitsen jatko-opintoihin hakeutumista, tekisin mielelläni tutkimusta. Olen säilyttänyt työpaikkani ja voin tarvittaessa palata sinne takaisin. Mikäli nyt olisi vielä akuuttia huolta työpaikan saannista ja toimeentulosta, en varmaankaan edes haaveilisi mistään opinnoista.

Ei se tie aina ole suora, mutteivät mutkat tee siitä huonoa. En myöskään koe, että mikään tutkinto tekisi minusta yhtään sen parempaa tai huonompaa ihmistä kun olin ennenkään ;)

Mitkä ajat ja prioriteetit? Sinun henkilökohtaiset kai? Itse kirjoitin 30 vuotta sitten ja hain ns hömppäalalle humanistiseen, ne oli mun ajat ja prioriteetit :) Tarkoitan tällä sitä, että meillä on taipumus yleistää omia valintoja, vaikka aina tehdään kaikenlaisia valintoja. En ollut ainoa siellä humanistiopinnoissa, yhtä vähän kuin sinä käytännön koulutuksessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että hallitus suuressa viisaudessaan (huom sarkasmi) suunnittelee uudistusta, ettei amiksesta olisi enää asiaa kolmannelle asteelle... -.-

Tämä on fiksu päätös! Peukkua tälle! Loistavaa!

0/5

Itseasiassa amikset pärjää yliopisto-opinnoissa lukiolaisia paremmin.

Tämä johtuu siitä että vain parhaimmat ja motivoituneimmat amikset lähtee yliopistoon tai ammattikorkeaan. Lukiosta sinne menee enimmäkseen ihan tavisporukkaa. Tietysti ne huiput myös, mutta suurin osa on keskiverto-oppilaita, ja mukaan mahtuu myös niitä heikompia. Kyllähän se näkyy pärjäämisessä.

Nimenomaan. Ynnä vielä se että amiksilla on helposti lukiolaisia heikommat lähtökohdat ja joutuu siis kovempaan seulaan. Siksi valitsinkin sanani tarkasti ja väitin että itse opinnoissa amikset pärjää paremmin. Valintakokoeissa ne taas pärjää lukiolaisia heikommin, mutta valinnan läpäisseet on sitten sitäkin motivoituneempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo silloin, kun minä olin ysillä ja oli aika hakea toisen asteen oppilaitoksiin (2008), opo suositteli meille kaikille amista eikä esitellyt kaupungin lukioita oikeastaan mitenkään. Kun sanoin, että minä haluan lukioon nimenomaan siksi, kun amiksessa ei ollut mitään minulle sopivaa, hän silti kysyi "mutta oletko nyt ihan varma ettet haluaisi vaikka tuonne kampaajalinjalle?"

Mutta minun kotikaupunkini ei olekaan varsinainen opiskelukaupunki. Siellä on pelkästään AMK, ja sinne meitä kaikkia tietysti yritettiin jo yläasteelta paimentaa - vielä parempi oli, jos aloitti työt heti amiksesta valmistuttuaan. 

Välillä järkyttää tämä alueellinen eriarvoisuus, mitä maassamme havaitsee vielä 2010-luvullakin. Pääkaupunkiseudulle syntynyttä oikeasti kannustetaan enemmän akateemiselle uralle kuin muualla Suomessa kasvanutta.

Jep, ero näkyy myös lukioiden kohdalla. Mä opiskelen vaativaa ja vaikeapääsyistä alaa Helsingin yliopistossa (tunnistuskuumotukset joten en kerro tarkalleen mitä), ja samoilla yo-arvosanoilla varustetut Helsingistä kotoisin olevat kaverini kertovat heidän opojensa aikoinaan kannustaneen hakemaan kys. alalle ja tekemään vaan töitä helkutisti. Mulle ei-yliopistokaupungin lukion opot molemmat toistelivat että "sinne on kyllä niin vaikeaa sitten päästä, ei ehkä kannata". Kumpikin ääripää on toki huono, siis jos joku opo Helsingissä taas "pakottaa" kaikki lukio-/yliopistolinjalle, mutta musta olisi ihan hyvä ohjenuora kuunnella oppilaan omia toiveita ja ajatuksia ja sitten lähteä pohtimaan, että miten sinne kannattaisi hakea. Toki suoraan voi sanoa että "musta tuntuu että sun täytyisi kyllä tehdä sinne enemmän duunia mitä nykyään teet opintojen eteen".

---

Amis ja lukio ovat ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja, riippuen siitä mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Jos amiksessa on kiinnostava ala niin sinne on hyvä hakea. Jos taas yliopisto kiinnostaa niin lukio on ehdottomasti parempi vaihtoehto. Tällä hetkellä tosin onneksi on amiksillakin mahdollisuus hakea ja päästä ylipistoon, mutta mitään lähtöpisteitä ei saa, jos ei ole suorittanut ylioppilastutkintoa. Kun ei pääse hakemaan yhteispistekiintiössä, niin mahdollisuudet putoavat aika paljon, varsinkin kun on selkeä trendi painottaa yo-todistusta yhä enemmän.

Nyt toki kannattaa olla erityisen korvat höröllä, kun ensi tai sitä seuraavaksi (?) kevääksi suunnitellaan jotain "mullistavaa" korkeakouluhaku-uudistusta, jossa korkeakouluihin ei enää jouduttaisi pänttäämään. Ollaan puhuttu motivaatiokirjeistä ja soveltuvuuskokeista, mikä tarkoittaa todennäköisesti yo-arvosanojen tärkeyden korostamista ja amisten jo valmiiksi niukkojen mahdollisuuksien pienentämistä tai poistamista kokonaan. Pitäisi siis jo ysiluokkalaisena tietää, mitä haluaa elämällään tehdä.

Se kyllä kannattaa silti muistaa, että todennäköisesti lukiopohjalta on helpompi suorittaa amis (tai vaihtaa amikseen) kuin toisinpäin. Eli jos epäröi niin itse lähtisin yrittämään lukioon.

Opokin on varmaan käynyt amiksen?