Tytöllä keskiarvo 8.9, opo suositteli amista!

Siitähän se on kiinni mitä nuori itse haluaa! Ei siitä mitä opo sanoo. Ap ei kertonut millaisia ammattisuunnitelmia tai -toiveita hänen tyttärellään on. Nykyään tosiaan ei enää päde se, että amikseen menevät vain ne jotka eivät lukioon pääse. Onneksi, koulutuksessa on paljon enemmän vaihtoehtoja kuin omana aikanani. 

Mulla oli peruskoulun päättötodistuksessa keskiarvo 8,9. Amis kiinnosti enemmän, lukupää kuitenkin riitti lukioon joten yhdistin nämä ja suoritin kaksoistutkinnon. Sain hyvät arvosanat sekä amiksesta että ylioppilaskirjoituksista. Nyt olen 22-vuotiaana viittä vaille valmistumassa AMK:sta saman alan korkeampaan ammattiin. On ollut taloudellisesti mukavaa kun on saanut tehdä oman alan sijaisuuksia sekä amiksen että AMK:n aikana, ei ole tarvinnut kituuttaa pelkällä opintotuella ja vastavalmistuneena työkokemusta arvostetaan tosi paljon. Samanlaista ei ois pelkällä lukiokoulutuksella välttämättä saanut tehdä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yliopistoala vaatii käytännössä lukiotason kielitaidon ja lukiotason osaamisen esim matematiikassa ja kemiassa/fysiikassa. Esim di- tai lääkäriopinnoista tuskin amispohjalla selviää.

Eli vaikka teoriassa myös amis antaa jatkokoulutuskelpoisuuden, niin käytännössä opinnoista selviäminen ilman lukiota voi olla hankalaa.

Höpsis,amis- lukiokin on keksitty.

Silloin ei olekaan pelkkä amispohja ilman lukio-opintoja. Lue mihin kommentoit.

Minun poikani ka ysiltä oli 7,8. Pakko oli mennä lukioon, koska ei tuolla todistuksella päästä sähkö- tai putkimieheksi... Tai muulle rahakkaalle alalle.

Toista oli minun lapsuudessani.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikoulu on jäänyt koulutuksista pahasti säästöleikkurin alle. Opettajat ovat itsekin todella turhautuneita tilanteeseen. En todellakaan suosittele nykyammattikoulua! Ottaisin opetuksen tasosta ainakin todella tarkasti selvää ennen hakua.

Tästä tuli mieleen vähän aikaa sitten (ehkä syyskuussa) täällä ollut äidin kirjoitus lapsensa ammattikoulun lepsuudesta. Opettajien ja muiden resurssien puutteessa koulua on vain neljänä päivänä viikossa. Voi olla myös useampia päiviä/ viikon kestäviä jaksoja, jolloin koulua ei ole ollenkaan, vaan oppilaat tekevät jotain pilipalitehtäviä kotona. Mulle tuli vaikutelma, että kotona suoritettavat tehtävät eivät ole kovinkaan haastavia, vaan pelkkiä suoritteita. Niistä ei siis opi mitään. 

Ja kuitenkin ammattikoulun pitäisi olla käytännönläheistä tekemällä oppimista. Kannattaa siis olla tarkkana. 

Lukio ei ole kosmetiikkaa vaan sivistystä, valmistautumista akateemiselle uralle ja vaikka fysiikan nobelistiksi. Jos ei elämältään halua kuin rahaa (kuten sähkäri ylempänä antoi ymmärtää), niin voi ryhytyä pankkirosvoksi tai huumekauppiaaksi. Niihin ei tarvita edes ammattikoulua. 

Mä pääsin ekalla haulla yliopistoon amiksesta, mutta täytyy sanoa että lukio olisi ollut parempi vaihtoehto. Valitettavasti sitä vastaan oli kaikki, ja kuuntelin näitä älyvapaita kommentteja siitä että lukio on muinaisjäänne.

Vierailija kirjoitti:

Moni yliopistoala vaatii käytännössä lukiotason kielitaidon ja lukiotason osaamisen esim matematiikassa ja kemiassa/fysiikassa. Esim di- tai lääkäriopinnoista tuskin amispohjalla selviää.

Eli vaikka teoriassa myös amis antaa jatkokoulutuskelpoisuuden, niin käytännössä opinnoista selviäminen ilman lukiota voi olla hankalaa.

Kaupungista riippuen sähköpuolelle amikseen vaaditaan 8.5 KA (lisäksi vähimmäiset enkku 8, matikka 8, fysiikka 8) , siinä jää aika moni luuskalukio taakse. DI-puolella pärjää jos on terävä  laskupää ja motivaatiota riittää käydä vaikka AMK:sta tulleiden siltaavien opintojen kursseilla.

Itselläni on takana lukio, teku, TTKK ja aikuisamitsu - ylivoimaisesti ja merkityksettömin näistä on ollut lukio, jonka katson olevan vain hyvä alku humanistiselle/virkamiesuralle. Amitsu-tekuAMK-teknillinen korkeakoulu on paljon parempi insinöörille. Sen yleissivistyksen kun voi hankkia ihan itse jos haluaa, eikä niiltä lukion pintaraapaisuilta.

Peruskoulusta lähtiessä lukuaineiden KA 9.8 ja niiden surkeiden "taideaineiden" (musa, köksä, kuvis, jossain määrin kässät) pudottamana 9.4. Kummasti vaan en ole kuollut nälkään ja OKT:nkin sain pykättyä vähemmillä virheillä kuin naapurissa ammattilaisten käsiin kokonaan annettu urakka...pirtää en vieläkään osaa, mutta eipä missään ole noista sähkö/elektroniikka-kaavioista koskaan valitettu sen enempää kuin muilla.

Ja nyt työtön ja odottelen pääsyä muuntokoulutukseen, josta suoraan töihin eli 6 kk kuluttua taas työelämässä jos kurssille huolitaan tällainen "kaiken käynyt & oppinut".

Näin jälkikäteen, reilu 15v työkokemuksella, sanoisin että olisi kannattanut käydä amis ja amk. Nyt teen näitä hommia lukio ja amk -pohjalla.

Terkuin insinööri

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä aloilla yliopisto-opinnot ovat raskaita jos ei ole oma-aloitteisesti satsannut erityisesti kieliopintoihin. Opintojen alusta alkaen tenttikirjat ovat usein englanniksi. Viimeistään maisterivaiheessa kirjat ja usein opetuskin voi olla englanninkielistä. Ruotsin kieli on edelleen pakollinen osa kaikkia tutkintoja. Lisäksi jonkun verran tilastomatikkaa taitaa kuulua kaikkiin tutkimusmenetelmäopintoihin. Joillain aloilla aika paljonkin. Kannattaa myös satsata opiskelutaitoihin ja lukunopeuteen jos mielii ammattikoulupohjalta yliopistoon. Ja olla varautunut siihen, että lukion käyneillä kurssikavereilla on näiden asioiden suhteen helpompaa. Itsellä voi olla sitten muita vahvuuksia!

T. Yliopisto-opiskelijoita työkseen opintoasioissa auttava

Tasapuolisuuden nimissä täytyy kyllä sanoa että noin puolet mun opiskelukavereista eivät osaa ruotsia. Ihan alusta saisi aloittaa heidän kanssa. Osa heistä on lukiolaisia, ja kylläpä ne muutamat amikset mitä yliopistolla tahtoo olla ovat lähes kaikki helisemässä ruotsin kanssa. Kyllä niistä pääsee läpi kunhan tarpeeksi puurtaa. Minusta on kohtuutonta vaatia ruotsia yliopistossa kun opetus on aloitettu vasta seiskalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yliopistoala vaatii käytännössä lukiotason kielitaidon ja lukiotason osaamisen esim matematiikassa ja kemiassa/fysiikassa. Esim di- tai lääkäriopinnoista tuskin amispohjalla selviää.

Eli vaikka teoriassa myös amis antaa jatkokoulutuskelpoisuuden, niin käytännössä opinnoista selviäminen ilman lukiota voi olla hankalaa.

Kaupungista riippuen sähköpuolelle amikseen vaaditaan 8.5 KA (lisäksi vähimmäiset enkku 8, matikka 8, fysiikka 8) , siinä jää aika moni luuskalukio taakse. DI-puolella pärjää jos on terävä  laskupää ja motivaatiota riittää käydä vaikka AMK:sta tulleiden siltaavien opintojen kursseilla.

Itselläni on takana lukio, teku, TTKK ja aikuisamitsu - ylivoimaisesti ja merkityksettömin näistä on ollut lukio, jonka katson olevan vain hyvä alku humanistiselle/virkamiesuralle. Amitsu-tekuAMK-teknillinen korkeakoulu on paljon parempi insinöörille. Sen yleissivistyksen kun voi hankkia ihan itse jos haluaa, eikä niiltä lukion pintaraapaisuilta.

Peruskoulusta lähtiessä lukuaineiden KA 9.8 ja niiden surkeiden "taideaineiden" (musa, köksä, kuvis, jossain määrin kässät) pudottamana 9.4. Kummasti vaan en ole kuollut nälkään ja OKT:nkin sain pykättyä vähemmillä virheillä kuin naapurissa ammattilaisten käsiin kokonaan annettu urakka...pirtää en vieläkään osaa, mutta eipä missään ole noista sähkö/elektroniikka-kaavioista koskaan valitettu sen enempää kuin muilla.

Ja nyt työtön ja odottelen pääsyä muuntokoulutukseen, josta suoraan töihin eli 6 kk kuluttua taas työelämässä jos kurssille huolitaan tällainen "kaiken käynyt & oppinut".

Amiksen tunnistaa asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Amis on myös hyvä vaihtoehto. Itse kävin amiksen ja nyt opiskelen yliopistossa. Itselleni lukio ei siis ollut tarpeellinen. Amiksesta sen sijaan olen hyötynyt, koska sen vuoksi pääsin töihin ja voin nytkin tehdä keikkatöitä.

Meillä esikoispojalla sama juttu. Meni opiskelemaan peruskoulun jälkeen anikseen automaatioasentajaksi. Hänellä keskiarvo tosin oli vain 8,2, mutta poika tiesi mitä tahtoi. Valmistui sitten, sai heti työpaikan, osti asunnon ja alkoi säästää. Kolme vuotta työskenneltyään haki Aalto-yliopistoon ja opiskelee nyt diplomi-insinööriksi kolmatta vuotta. Tekee keikkatöitä joita olisi niin paljon kuin jaksaisi tehdä ja rahoittaa siten opintonsa. esim koko viime kesän oli töissä Saudi-Arabiassa asentamassa jotain dieselpannua ja tienasi vuoden opiskelurahat siellä. Lukio olisi ollut hänelle turha. Moni väitti, että löytää vielä edestään sen kun ei ole opiskellut pitkää matikkaa, mutta se on osoittautunut ihan höpöpuheeksi.

Yleensä opo miettii asiaa yhdessä lapsen kanssa eikä ehdota yhtään koulua ilman että lasta on kuultu.

Keskiarvolla ei ole mitään tekemistä tuon kanssa.

Lapsesi valitsee mielenkiintonsa mukaan, opon tehtävä on auttaa löytämään vaihtoehtoja. Jos opo puhuu mielestänne höpöjä, niin unohtakaa ne jorinat.

Vierailija kirjoitti:

Moni yliopistoala vaatii käytännössä lukiotason kielitaidon ja lukiotason osaamisen esim matematiikassa ja kemiassa/fysiikassa. Esim di- tai lääkäriopinnoista tuskin amispohjalla selviää.

Eli vaikka teoriassa myös amis antaa jatkokoulutuskelpoisuuden, niin käytännössä opinnoista selviäminen ilman lukiota voi olla hankalaa.

Juuri näin. Nykyään yliopistossa jo näkeekin näitä opiskelijoita, joilla on pohjana ammattikoulu lukion sijaan. Ero opintojen alussa on todella suuri, amispohjaisilla on aika paljon kirittävää! Kielitaito, lukemistekniikka ja lukion pitkän matematiikan pohja-asiat ovat suurimmat kompastuskivet, kaikkia noita tarvitaan esim. heti DI-koulutuksen alusta lähtien.

Eihän mikään tietenkään mahdotonta ole, jos motivaatiota riittää, mutta onhan se nyt edelleen selvä että jos lapsella on tähtäimessä yliopisto-opinnot jossain vaiheessa tulevaisuutta niin kyllä lukio on silloin oikea osoite.

Älkää nyt aidosti uskoko sitä propagandaa lukion "muinaisjäänteisyydestä". Lukio on yleissivistävä oppilaitos, mutta samalla myös se ainoa paikka, jossa tähdätään kunnollisen pohjan rakentamiseen korkeakouluopiskelua varten.

Ammattikoulu. Varmimmin työllistyy. Opo on ihan oikeassa.

Lukion käyneenä, oli yleissivistystä lukuunottamatta vähän hukkaan heitetyt kolme vuotta. Piti sitten käydä amis lukion jälkeen. Tosin nyt liki kolmekymppisenä hain ammattikorkeaan linjalle, jossa siitä lukion pitkästä matikasta on hyötyä.

Lukiota oleellisempaa olisi minusta ysiluokkalaisen kanssa vakavasti pohtia, mihin ammattiin hän haluaa ja mitä täytyy tehdä siihen päästäkseen ja onko se realistinen tavoite. Myös suunnitelmat B ja C kannattaa tehdä.

Minä olen jo liki nelikymppinen dinosaurus, kirjoitin 18 vuotta sitten. Lukiosta päästessä ka oli 9,3. Menin amikseen, mielenkiinnottomalle mutta työllistävälle alalle. Valmistuttuani menin töihin, perustin perheen, kasvatin lapsen, hoidin mieheni eläkkeelle ja maksoin asuntolainan pois. Ajat ja prioriteetit olivat silloin monellakin tapaa toiset.

Nyt, paljon myöhemmin olen valmistumassa yliopistosta humanistiselle alalle, jota opiskelen ihan aidosta mielenkiinnosta. Harkitsen jatko-opintoihin hakeutumista, tekisin mielelläni tutkimusta. Olen säilyttänyt työpaikkani ja voin tarvittaessa palata sinne takaisin. Mikäli nyt olisi vielä akuuttia huolta työpaikan saannista ja toimeentulosta, en varmaankaan edes haaveilisi mistään opinnoista.

Ei se tie aina ole suora, mutteivät mutkat tee siitä huonoa. En myöskään koe, että mikään tutkinto tekisi minusta yhtään sen parempaa tai huonompaa ihmistä kun olin ennenkään ;)

Siskoni poika opiskelee insinööriksi luokalla on 3 lukion käynyttä muut tuli ammattikoulun kautta. Poika on itse harmitellut että miksei valinnut samoin, matikka on ollut ainoa mistä lukiolaisella on ollut etu muihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo liki nelikymppinen dinosaurus, kirjoitin 18 vuotta sitten. Lukiosta päästessä ka oli 9,3. Menin amikseen, mielenkiinnottomalle mutta työllistävälle alalle. Valmistuttuani menin töihin, perustin perheen, kasvatin lapsen, hoidin mieheni eläkkeelle ja maksoin asuntolainan pois. Ajat ja prioriteetit olivat silloin monellakin tapaa toiset.

Nyt, paljon myöhemmin olen valmistumassa yliopistosta humanistiselle alalle, jota opiskelen ihan aidosta mielenkiinnosta. Harkitsen jatko-opintoihin hakeutumista, tekisin mielelläni tutkimusta. Olen säilyttänyt työpaikkani ja voin tarvittaessa palata sinne takaisin. Mikäli nyt olisi vielä akuuttia huolta työpaikan saannista ja toimeentulosta, en varmaankaan edes haaveilisi mistään opinnoista.

Ei se tie aina ole suora, mutteivät mutkat tee siitä huonoa. En myöskään koe, että mikään tutkinto tekisi minusta yhtään sen parempaa tai huonompaa ihmistä kun olin ennenkään ;)

Hyvä esimerkki siitä, miten tie ei aina ole suora ja selkeä ensi alkuun. Kuitenkin etsimällä ja kokeilemalla on mahdollista kuitenkin löytää se oma homma, vaikka siihen menisikin aikaa jonkun verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yliopistoala vaatii käytännössä lukiotason kielitaidon ja lukiotason osaamisen esim matematiikassa ja kemiassa/fysiikassa. Esim di- tai lääkäriopinnoista tuskin amispohjalla selviää.

Eli vaikka teoriassa myös amis antaa jatkokoulutuskelpoisuuden, niin käytännössä opinnoista selviäminen ilman lukiota voi olla hankalaa.

Juuri näin. Nykyään yliopistossa jo näkeekin näitä opiskelijoita, joilla on pohjana ammattikoulu lukion sijaan. Ero opintojen alussa on todella suuri, amispohjaisilla on aika paljon kirittävää! Kielitaito, lukemistekniikka ja lukion pitkän matematiikan pohja-asiat ovat suurimmat kompastuskivet, kaikkia noita tarvitaan esim. heti DI-koulutuksen alusta lähtien.

Eihän mikään tietenkään mahdotonta ole, jos motivaatiota riittää, mutta onhan se nyt edelleen selvä että jos lapsella on tähtäimessä yliopisto-opinnot jossain vaiheessa tulevaisuutta niin kyllä lukio on silloin oikea osoite.

Älkää nyt aidosti uskoko sitä propagandaa lukion "muinaisjäänteisyydestä". Lukio on yleissivistävä oppilaitos, mutta samalla myös se ainoa paikka, jossa tähdätään kunnollisen pohjan rakentamiseen korkeakouluopiskelua varten.

Vai saattaisiko olla jopa niin, että myös Suomen yliopistot ovat hieman jälkijättöisiä? Ei niitä huippuyliopistoina pidetä missään.

Mut oikeasti: ikuiselta tuntuva kiistely amiksen ja lukion välillä senkun jatkuu av-palstalla, mutta muille ihmisille lienee jo selvää, et kumpi kannattaa valita, riippuu siitä, mitä se penska haluaa itse. Jos on hyvä keskiarvo, ei ole ihan tumpelo matikassa ja jonkinlaisia kädentaitoja löytyy tai on jumalaton nörtti ja/tai on kovasti yrittäjähenkinen, amis on silloin järkevä vaihtoehto. Parhaimmillaan voi käydä niin, että jos lähtee jatkokoulutukseen, niin voi rahoittaa omat opiskelut työllä, kun se ammatti on jo hankittu. Ja ne keikkatyöt voi viedä ympäri maailman, joten eiköhän englanti ole ihan yhtä hyvin hanskassa kuin lukion teoreettiselta pohjalta (ruotsin kielen opiskelun järjettömyydestä en edes ala tässä paasaata).

Jos taas haluaa lakimieheksi tai lääkäriksi tai toiveissa siintää virkamiesura, niin sitten sinne lukioon kannattaa mennä. Samoin silloin, jos ei oikein tiedä, mitä haluaisi opiskella. Silloin on ehkä järkevämpää mennä lukioon, siinä on sitten kolme vuotta aikaa miettiä, mitä elämältä haluaa.