Lue keskustelun säännöt.
Töitä pakoilevat työttömät
06.10.2016 |
Onko näitä meissä nuorissa enemmän kuin vanhemmissa? Tiedän, että saan tästä paskamyrskyn aikaan, mutta tiedän kolme ikäistäni, jotka ihan ääneen ovat myöntäneet välttelevänsä työllistymistä "kun ei kiinnosta" ja kertovat naureskellen miten välttävät karenssin laittamalla tahallaan huonoja hakemuksia. Ollaan hyvin kranttuja, työn täytyy olla juuri siltä kentältä mitä halutaan, palkan täytyy olla hyvä ja työpaikan tulisi sijaita suunnilleen naapurissa.
Eräs kertoi juuri tällä viikolla, kuinka oli saanut juuri preciis täydellisestä paikasta tarjouksen, juuri siltä alansa kentältä, josta töitä haluaa, mutta oli tahallaan lyönyt läskiksi koko homman, koska työmatka olisi ollut 30 km (auto käytössä, palkka hyvä eli en bensaraha ongelmia) ja työpaikka "jossain persiissä korvessa hyi". Kertoi nauraen kuinka huonon hakemuksen oli taas pistänyt menemään, ettei tuonne tarvitsisi mennä.
Toisella taas olisi töitä pääkaupunkiseudulla, mutta ei halua muuttaa sinne edes vuodeksi, vaikka lapseton ja sinkku. Ei siis edes siksi aikaa, että saisi ensimmäisen työkokemuksensa.
Samaan aikaan omasta tuttavapiiristä löytyy myös raivokkaasti ahkeria ja "yes we can"-ihmisiä. Vuoden työttömyysjaksonsa aikana ensimmäinen tapaus laittoi menemään yli 120 hakemusta aivan ympäri Suomea ja oli valmis lähtemään keikkailemaan, vaikka aviomiehellä työt olikin vakiopaikassa, lisäksi kouluttautui avoimessa. Saikin sitten unelmatyön ja hoitaa sen hyvin.
Toinen taas käy töissä Turusta Helsingissä, vaikka mies ja eläimiä, etsii koko ajan töitä Turusta. Kolmas taas teki ensin hyvin huonostipalkattua harjoittelua saadakseen työkokemusta ja jousti tämän vuoksi elintasostaan, mutta keräsi harjoittelun aikana hyviä kontakteja ja kuuli piilotyöpaikasta. Neljäs taas lähti 300 km päähän töihin ja asuu viikot tässä kaupungissa ja tulee viikonlopuksi vaimonsa luo sekä pyrkii sumplimaan useimmat perjantaista vapaaksi.
Olen siis nähnyt suuren eron työnhakemisen välillä ja nostan hattua näillä, jotka raivokkaasti hakevat töitä ja ovat valmiita väliaikaisesti joustamaan työn eteen. Tiedän, ettei näin saisi täällä sanoa.
Kommentit (87)
Lakejakin saa kritisoida, varsinkaan jos lakia ei koe oikeudenmukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näitä meissä nuorissa enemmän kuin vanhemmissa? Tiedän, että saan tästä paskamyrskyn aikaan, mutta tiedän kolme ikäistäni, jotka ihan ääneen ovat myöntäneet välttelevänsä työllistymistä "kun ei kiinnosta" ja kertovat naureskellen miten välttävät karenssin laittamalla tahallaan huonoja hakemuksia. Ollaan hyvin kranttuja, työn täytyy olla juuri siltä kentältä mitä halutaan, palkan täytyy olla hyvä ja työpaikan tulisi sijaita suunnilleen naapurissa.
Eräs kertoi juuri tällä viikolla, kuinka oli saanut juuri preciis täydellisestä paikasta tarjouksen, juuri siltä alansa kentältä, josta töitä haluaa, mutta oli tahallaan lyönyt läskiksi koko homman, koska työmatka olisi ollut 30 km (auto käytössä, palkka hyvä eli en bensaraha ongelmia) ja työpaikka "jossain persiissä korvessa hyi". Kertoi nauraen kuinka huonon hakemuksen oli taas pistänyt menemään, ettei tuonne tarvitsisi mennä.
Toisella taas olisi töitä pääkaupunkiseudulla, mutta ei halua muuttaa sinne edes vuodeksi, vaikka lapseton ja sinkku. Ei siis edes siksi aikaa, että saisi ensimmäisen työkokemuksensa.
Samaan aikaan omasta tuttavapiiristä löytyy myös raivokkaasti ahkeria ja "yes we can"-ihmisiä. Vuoden työttömyysjaksonsa aikana ensimmäinen tapaus laittoi menemään yli 120 hakemusta aivan ympäri Suomea ja oli valmis lähtemään keikkailemaan, vaikka aviomiehellä työt olikin vakiopaikassa, lisäksi kouluttautui avoimessa. Saikin sitten unelmatyön ja hoitaa sen hyvin.
Toinen taas käy töissä Turusta Helsingissä, vaikka mies ja eläimiä, etsii koko ajan töitä Turusta. Kolmas taas teki ensin hyvin huonostipalkattua harjoittelua saadakseen työkokemusta ja jousti tämän vuoksi elintasostaan, mutta keräsi harjoittelun aikana hyviä kontakteja ja kuuli piilotyöpaikasta. Neljäs taas lähti 300 km päähän töihin ja asuu viikot tässä kaupungissa ja tulee viikonlopuksi vaimonsa luo sekä pyrkii sumplimaan useimmat perjantaista vapaaksi.
Olen siis nähnyt suuren eron työnhakemisen välillä ja nostan hattua näillä, jotka raivokkaasti hakevat töitä ja ovat valmiita väliaikaisesti joustamaan työn eteen. Tiedän, ettei näin saisi täällä sanoa.
Sinulle on ap sellainen ongelma, että luulet että kaikki ovat samanlaisia ihmisiä kuin sinä. Näet vain sinun kanttisi maailmasta.
Katsos kun, kaikki eivät ole sinunlaisiasi ihmisiä. Ei se ystäväkään, joka olisi saanut työn pääkaupunkiseudulta. Kaikki ihmiset eivät halua samaa kuin sinä, eivätkä he ole sen tyylisiä ihmisiä, että lähestyisivät elämää kuten sinä.
Itse olen muuttanut 2 vuotta sitten eri paikkakunnalle työn perässä, ja hampaat irvessä siellä ollut. Tämän kahden vuoden aikana psyykkinen vointini on mennyt huomattavasti alaspäin. Jo se pelkkä tieto, että asun kaupungissa jossa en haluaisi muuten asua, vain työni vuoksi, on lannistava ja masentava. Minulla oli täällä pari ystävää, mutta ei kokonaista sosiaalista elämää voi kahden ystävän varaan rakentaa. Iltani ovat yksinäisiä ja elän vain ja ainoastaan työlleni.. Seurustelukumppanini asuu myös eri paikkakunnalla. Näiden kahden vuoden aikana olen joutunut antamaan periksi juuri tuolla asenteelle, mitä ap edustat. Ajattelin aikaisemmin kuin sinä. Koettuani kuitenkin totaalista juurettomuuden tunnetta, tunnetta siitä etten ole oikeassa paikassa ja en viihdy asuinkaupungissani, yksinäisyyttä.. En voi ajatella enää niin kuin sinä.
Luulen että vain ihminen, joka ei itse kärsi siitä että uhraa muun elämänsä työnsä vuoksi, voi ajatella kuten ap. Ja jos on sellainen ihminen, joka voi pahoin uhratessaan itsensä ja elämänsä työlleen.. ei sitä silloin vain voi tehdä!
Itse valitin omasta tilanteestani lähes kahden vuoden ajan, mitä asuin uudella paikkakunnalla. Ja kyllä, lopetin valittamisen ja olen irtisanoutunut ja työttömyys odottaa.
Koetko, että työnsaantimahdollisuutesi on huonompi vai parempi, jos teit oman alan töitä, nuo kaksi vuotta toisella paikkakunnalla?
Tekemäni työ ei varsinaisesti ollut oman alan työtä. Melkein vuoden olin kuitenkin valmistumisen jälkeen työttömänä. Työ minkä vuoksi muutin on 120 km päässä entisestä asuinpaikkakunnastani. Pakko ei olisi ollut hakea työtä, mutta silloin olin samanlaisissa ajatuksissa kuin ap ja pidin työnsaantia tärkeimpänä asiana, joten hain töitä isolta alueelta.
Miten sait asunnon hankittua ennen työn alkamista? Usein työ alkaa viikon sisällä siitä, kun hakijalle ilmoitetaan valinnasta. Asuntojonot voi olla useita kuukausia, jopa vuosia.
Minusta on sairasta sellainen työllisyyspolitiikka, jossa velvoitetaan puolisot menemään töihin kotipaikkakunnasta katson kauas aivan eri suuntiin! On väärin myös hajottaa perheitä pakottamalla toinen vanhempi tai aviopuoliso satojen kilometrien päähän kotoa. Mikä hyöty siitä on yhteiskunnalle? Enemmän tulee haittaa, kun usein juuri tuollainen oikeasti hajottaa perheitä, ja ne kustannukset tulevat moninkertaisina yhteiskunnan maksettaviksi avioeroprosessien, lasten huoltajuuskäräjöintien, sairauspoissaolojen ja terveydenhoidon kustannuksina. Puhumattakaan niistä kustannuksista, mitä lasten ongelmista heidän tulvassa elämässään siitä kaikesta perheiden repimisestä seuraa.
Ihmisten pitää saada valita, jääväkö pienellä päivärahalla ja tuilla kituuttamaan oman perheensä kanssa, vai valitsevatko kaukana olevan työn ja ottavat riskejä. Kenenkään ei pitäisi tällaisista valinnoista syyllistää ketään!
Tiedän mitä on elämä, kun puoliso joutuu yli 300 km:n päähän pysyvästi töihin! Jotkut siinä onnistuvat, toiset eivät. Meille tuli hirveitä kriisejä, mutta niistä selvittiin, joten kuten. Mitään siitä ei jää käteen, kaikki menee tuohon kahtaalla elämiseen. Voimat menee, parisuhde kärsii, sosiaalinen verkosto haurastuu entisestään, kun elää omista läheisistään kaukana. Jos on vielä pakko käyttää omaa ajokalustoa, niin siitä ei saa verotuksessa kuin parikymmentä senttiä polttoainekorvausta ja oma kalusto menettää arvonsa kilometrien karttuessa. Mikään ei korvaa sitä arvonalentumista!
Mieluummin minäkin valitsen pienen peruspäivärahan ja hoidan läheisiä ihmissuhteita ja omia lapsia/lastenlapsia, kuin lähden mihinkään työseikkailuille kauas kotopaikkakunnalta. Minusta tämän pitäisi olla itsestään selvää, ettei perheitä ja avioliittoja hajoteta millään pakotteilla, ei edes hyväpalkkaisten mielipiteillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi työtön kokee olevansa oikeutettu työssäkäynti verorahoilla maksettuun tukeen? Miksi koetaan olevan vain oikeuksia, kuten tuet, koulutus, sairaan- ja lastenhoito, mutta ei vastaavasti ollenkaan velvollisuuksia? Mielenkiinnosta kysyn.
Omituinen kysymys. Koska laki sanoo niin ja koska Suomessa noudatetaan lakeja. Jos asuisi Usassa niin sitten olisi oikeutettu pienempään tukeen ja se olisi sen maan lakien mukaista.
Jos unohdetaan juridiikka, mikä olisi vastaus moraalin näkökulmasta?
Kun puhutaan yhteiskunnasta, ei ole olemassa mitään moraalia. Jos tälle linjalle kuitenkin lähdetään niin pitäsikö sitten laiskaa julkisen puolen työntekijältä ottaa palkasta puolet pois? Kaikki me ajatellaan vain omaa etuamme, niin työttömät kuin työlliset. Yhteiskunta pyörii lakien mukaan ja niiden puitteissa on oikeus tehdä mitä haluaa.
Poliitikot päättävät minkä lakien mukaan mennään ja ne kuvastavat yhteiskunnan oikeustajua. Jos työtön saa riittävät tuet ja on iloinen, tämä on silloin kansan tahto.
Lähes aina nämä työllistymishaluttomat ovat sellaisia ihmisiä joiden ei edes kuuluisi olla työvoimatoimiston asiakkaita. Heidän tulisi olla terveydenhuollon asiakkaina syystä tai toisesta, nostaa kelalta jotain sairasetuutta, käydä terapiassa tai olla kuntoutuksessa. Tämä on ikävä totuus. Ei ne työllistymistoimenpiteet auta, jos ei ihmisellä ole työkykyä.
T. Sosiaalityöntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi työtön kokee olevansa oikeutettu työssäkäynti verorahoilla maksettuun tukeen? Miksi koetaan olevan vain oikeuksia, kuten tuet, koulutus, sairaan- ja lastenhoito, mutta ei vastaavasti ollenkaan velvollisuuksia? Mielenkiinnosta kysyn.
Omituinen kysymys. Koska laki sanoo niin ja koska Suomessa noudatetaan lakeja. Jos asuisi Usassa niin sitten olisi oikeutettu pienempään tukeen ja se olisi sen maan lakien mukaista.
Jos unohdetaan juridiikka, mikä olisi vastaus moraalin näkökulmasta?
Kun puhutaan yhteiskunnasta, ei ole olemassa mitään moraalia. Jos tälle linjalle kuitenkin lähdetään niin pitäsikö sitten laiskaa julkisen puolen työntekijältä ottaa palkasta puolet pois? Kaikki me ajatellaan vain omaa etuamme, niin työttömät kuin työlliset. Yhteiskunta pyörii lakien mukaan ja niiden puitteissa on oikeus tehdä mitä haluaa.
Poliitikot päättävät minkä lakien mukaan mennään ja ne kuvastavat yhteiskunnan oikeustajua. Jos työtön saa riittävät tuet ja on iloinen, tämä on silloin kansan tahto.
Silti lakeja saa kritisoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista olisi tietää näiden kahden ryhmän perhetaustoista? Millaisesta perheestä esim. tulee tuo ilmeisesti kuitenkin koulutettu ihminen, joka heivasi lähes unelmaduunilta vaikuttavan paikan "pitkän" työmatkan vuoksi?
Ymmärrän kyllä miksi joku ei halua muuttaa työn perässä kauemmaksi, vaikka olisikin lapseton sinkku. Elämässä on niin paljon muutakin kuin työ ja ypöyksin vieraalla paikkakunnalla oleminen ei varmasti ole mikään mukava juttu (opintojen perässä muuttavat ovat eri asia, koska silloin muodostuu opiskelijayhteisö, töissä käyvän on paljon vaikeampi löytää sosiaalisia verkostoja).
Mistä tiedät vaikka haki muttei tullut valituksi ja keksi tuollaisen valheen sitten? Ihmiset puhuvat sen, mitä haluavat toisten itsestään tietävän.
Itse asiassa tämä kävi kyllä mielessä, hyvin mahdollista että työttömyyttä myös selitellään omaksi valinnaksi ettei näyttäisi muiden silmissä epäonnistujalta.
Tuota perhetausta-asiaa vain mietin siksi, että kuvittelisin, että sellainen ihminen, jolla on hätätapauksia varten jokin turvaverkosto, pystyy helpommin "nauttimaan" köyhyydestä kuin sellainen, joka ei hätätapauksessa saa taloudellista tukea yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi työtön kokee olevansa oikeutettu työssäkäynti verorahoilla maksettuun tukeen? Miksi koetaan olevan vain oikeuksia, kuten tuet, koulutus, sairaan- ja lastenhoito, mutta ei vastaavasti ollenkaan velvollisuuksia? Mielenkiinnosta kysyn.
Omituinen kysymys. Koska laki sanoo niin ja koska Suomessa noudatetaan lakeja. Jos asuisi Usassa niin sitten olisi oikeutettu pienempään tukeen ja se olisi sen maan lakien mukaista.
Jos unohdetaan juridiikka, mikä olisi vastaus moraalin näkökulmasta?
Kun puhutaan yhteiskunnasta, ei ole olemassa mitään moraalia. Jos tälle linjalle kuitenkin lähdetään niin pitäsikö sitten laiskaa julkisen puolen työntekijältä ottaa palkasta puolet pois? Kaikki me ajatellaan vain omaa etuamme, niin työttömät kuin työlliset. Yhteiskunta pyörii lakien mukaan ja niiden puitteissa on oikeus tehdä mitä haluaa.
Poliitikot päättävät minkä lakien mukaan mennään ja ne kuvastavat yhteiskunnan oikeustajua. Jos työtön saa riittävät tuet ja on iloinen, tämä on silloin kansan tahto.
Silti lakeja saa kritisoida.
Olen eri, mutta sinusta on siis huono asia, ettei tavan ihmisen tarvitse varastaa pysyäkseen hengissä? Jos tukia ei olisi, niin siinä kävisi. Meillä olisi triplaten rikollisuutta, vähintään, ihmisiä asuisi sillan alla jäätyisi kuoliaaksi koska heillä ei olisi muuta paikkaa. Amerikassa tämä todellisuutta - meillä onneksi ei!
Kyllä. Myönnän muuttuneeni iän myötä mukavuudenhaluisemmaksi ja joustamattomammaksi. Ennen hain töitä suunnilleen akselilla Eurooppa-Aasia-Amerikka, mutta nykyisin hyväksyn vain työpaikan, joka on mieluiten alle puolen tunnin työmatkan päässä kotitaloni pihasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos Suomessa ei tuettaisiin köyhiä, laskisi Suomen maine. Meiltä lähtisi ihmisiä etsimään parempaa elintasoa muista Euroopan maista, joista heistä pidettäisiin huolta vaikka olisivatkin pois työelämästä olematta sairaseläkkeellä. Lisäksi meiltä lähtisi ihmisiä töihin ulkomaille naurettavan huonolla palkalla, joka polkisi suomalaisen työn arvon nolliin. Näinhän on esimerkiksi itä-eurooppalaisten kohdalla. Me oltaisiin tyypilllinen itäblokin maa. Sellaisessako Suomessa te haluaisitte elää?
Täällä on joku yksi paksupäinen kapitalisti alapeukuttamassa kaikkia järkeviä kommentteja ja jakamassa omaa totuuttaan. Ääliö mikä ääliö. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan vastaan minkä tahansa työn, joka ei ole puhelinmyyntiä, johon ei vaadita autoa, ei sisällä kuluttaja-asiakaspalvelua, työ ei ala ennen kello kahdeksaa ja palkka on vähintään 1800 euroa kuukaudessa. Minulla ei yksinkertaisesti henkinen jaksaminen riitä tuollaisissa duuneissa, olen kokeillut kyllä. Vaikka se olisikin itsekästä, niin kyllä oma henkinen hyvinvointi menee edelle, enkä minä mielelläni näillä työttömyysrahoilla köyhäile. Minulla on hyvä työmoraali ja joku saisi minusta oikeasti hyvän työntekijän, mutta on vaikea saada sellaisia töitä joitka täyttävät standardit. Paskapalkalla paskatyön teko on orjuuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksi paksupäinen kapitalisti alapeukuttamassa kaikkia järkeviä kommentteja ja jakamassa omaa totuuttaan. Ääliö mikä ääliö. :D
Arvostan ihmisiä, jotka edes yrittävät. Niitä, joita ei työnteko huvita ja jotka eivät tosiaan edes vaivaudu yrittämään. Kai tämä sitten kapitalismia on. Mukavuudenhaluista toisten elättämänä olemista en arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi työtön kokee olevansa oikeutettu työssäkäynti verorahoilla maksettuun tukeen? Miksi koetaan olevan vain oikeuksia, kuten tuet, koulutus, sairaan- ja lastenhoito, mutta ei vastaavasti ollenkaan velvollisuuksia? Mielenkiinnosta kysyn.
Omituinen kysymys. Koska laki sanoo niin ja koska Suomessa noudatetaan lakeja. Jos asuisi Usassa niin sitten olisi oikeutettu pienempään tukeen ja se olisi sen maan lakien mukaista.
Jos unohdetaan juridiikka, mikä olisi vastaus moraalin näkökulmasta?
Kun puhutaan yhteiskunnasta, ei ole olemassa mitään moraalia. Jos tälle linjalle kuitenkin lähdetään niin pitäsikö sitten laiskaa julkisen puolen työntekijältä ottaa palkasta puolet pois? Kaikki me ajatellaan vain omaa etuamme, niin työttömät kuin työlliset. Yhteiskunta pyörii lakien mukaan ja niiden puitteissa on oikeus tehdä mitä haluaa.
Poliitikot päättävät minkä lakien mukaan mennään ja ne kuvastavat yhteiskunnan oikeustajua. Jos työtön saa riittävät tuet ja on iloinen, tämä on silloin kansan tahto.
Silti lakeja saa kritisoida.
Olen eri, mutta sinusta on siis huono asia, ettei tavan ihmisen tarvitse varastaa pysyäkseen hengissä? Jos tukia ei olisi, niin siinä kävisi. Meillä olisi triplaten rikollisuutta, vähintään, ihmisiä asuisi sillan alla jäätyisi kuoliaaksi koska heillä ei olisi muuta paikkaa. Amerikassa tämä todellisuutta - meillä onneksi ei!
Jos ihminen voi valita työttömäksi jäämisen, eli rahanmäärä on esim etusivulla mainittu 1500 e/kk, koen tämän kyseenalaiseksi. Saadun rahan määrä ei silloin eroa juurikaan alimman tulotason palkoista. Toisen eteen vain täytyy tehdä töitä ja antaa täten omaa aikaansa ja panostaan. Mielestäni tämä epäoikeudenmukaista.
75 jatkaa. Ja realistinen vastaus ei voi olla vain palkkojen korottaminen, koska taloustilanne on muutenkin mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksi paksupäinen kapitalisti alapeukuttamassa kaikkia järkeviä kommentteja ja jakamassa omaa totuuttaan. Ääliö mikä ääliö. :D
Arvostan ihmisiä, jotka edes yrittävät. Niitä, joita ei työnteko huvita ja jotka eivät tosiaan edes vaivaudu yrittämään. Kai tämä sitten kapitalismia on. Mukavuudenhaluista toisten elättämänä olemista en arvosta.
Kuitenkin alapeukutat niitäkin viestejä joissa todetaan että suurin osa työllistymishaluttomista ovat itseasiassa työkyvyttömiä. Sehän olisi kerrassaan kamalaa jos tuo olisi totta, sillä sehän tarkottaisi että vielä nykyistä harvempi välttelee täysin vapaasta tahdostaan töitä! Sehän tarkottaisi sitä, että sen sijaan että keskittyisi syyllistämään työttömiä laiskuudesta joutuisi puuttumaan niihin oikeisiin ongelmiin!
Kas kun kaikki ihmiset eivät halua puhua terveysongelmistaan julkisesti, saati vaikeuksistaan saada työtä. Saattavat jopa sanoa, että en minä halua tehdä työtä, hehe. Todellisuudessa voi olla että on yritetty, kovasti, saatu potkuja, ajauduttu juomaan yms. eikä näin ollen kelvata enää työelämään! Apua ei mistään saa, osa ei sitä osaa hakea ja osa kokee ettei ole siihen oikeutettu. Julkinen terveydenhuolto toimii vasta kun saat siitä otteen, eikä monella ole siihen resursseja ilman apua. Ja jos apua ei saa, helpompi kieltää koko ongelma ja olla "toisten elättämänä". Ehkä lällätellä sillä, ja sitten illalla itkeä himassa kun ei musta oo mihinkään, oon paska ja arvoton. Sitä se elämä monella on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi työtön kokee olevansa oikeutettu työssäkäynti verorahoilla maksettuun tukeen? Miksi koetaan olevan vain oikeuksia, kuten tuet, koulutus, sairaan- ja lastenhoito, mutta ei vastaavasti ollenkaan velvollisuuksia? Mielenkiinnosta kysyn.
Omituinen kysymys. Koska laki sanoo niin ja koska Suomessa noudatetaan lakeja. Jos asuisi Usassa niin sitten olisi oikeutettu pienempään tukeen ja se olisi sen maan lakien mukaista.
Jos unohdetaan juridiikka, mikä olisi vastaus moraalin näkökulmasta?
Kun puhutaan yhteiskunnasta, ei ole olemassa mitään moraalia. Jos tälle linjalle kuitenkin lähdetään niin pitäsikö sitten laiskaa julkisen puolen työntekijältä ottaa palkasta puolet pois? Kaikki me ajatellaan vain omaa etuamme, niin työttömät kuin työlliset. Yhteiskunta pyörii lakien mukaan ja niiden puitteissa on oikeus tehdä mitä haluaa.
Poliitikot päättävät minkä lakien mukaan mennään ja ne kuvastavat yhteiskunnan oikeustajua. Jos työtön saa riittävät tuet ja on iloinen, tämä on silloin kansan tahto.
Silti lakeja saa kritisoida.
Olen eri, mutta sinusta on siis huono asia, ettei tavan ihmisen tarvitse varastaa pysyäkseen hengissä? Jos tukia ei olisi, niin siinä kävisi. Meillä olisi triplaten rikollisuutta, vähintään, ihmisiä asuisi sillan alla jäätyisi kuoliaaksi koska heillä ei olisi muuta paikkaa. Amerikassa tämä todellisuutta - meillä onneksi ei!
Jos ihminen voi valita työttömäksi jäämisen, eli rahanmäärä on esim etusivulla mainittu 1500 e/kk, koen tämän kyseenalaiseksi. Saadun rahan määrä ei silloin eroa juurikaan alimman tulotason palkoista. Toisen eteen vain täytyy tehdä töitä ja antaa täten omaa aikaansa ja panostaan. Mielestäni tämä epäoikeudenmukaista.
Vika on yhteiskunnassa. Ei sillä tavoin mitä sinä ajattelet, vaan sillä tavoin, että kaiken kehityksen ja hyvinvoinnin ajatellaan olevan sidoksissa kasvuun. Eihän se niin mene, sillä loppupeleissä kasvu hyödyttää hyvin harvoja. Tavallista palkansaajaa käytännössä ei yhtään, palkan maksajaa pahimmassa tapauksessa kohtuuttomasti. Tällä mallilla tulemme ennemmin tai myöhemmin ajamaan itsemme tuhoon. Ei meidän elinaikana, mutta ehkä nykyisten parikymppisesti lastenlapsien tai lastenlastenlapsien aikana. Kasvu ei ollutkaan vastaus, vaan se johtaa keskiluokan kuihtumiseen ja ihmisten jakautumiseen rutiköyhiin ja upporikkaisiin. Seuraava luonnollinen askel on toki laittaa korkeakoulut maksullisiksi, jolla estämme luokkaretkeilyn. Kun se tehdään, on Suomen suunta lukittu kohti tuhoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi työtön kokee olevansa oikeutettu työssäkäynti verorahoilla maksettuun tukeen? Miksi koetaan olevan vain oikeuksia, kuten tuet, koulutus, sairaan- ja lastenhoito, mutta ei vastaavasti ollenkaan velvollisuuksia? Mielenkiinnosta kysyn.
Omituinen kysymys. Koska laki sanoo niin ja koska Suomessa noudatetaan lakeja. Jos asuisi Usassa niin sitten olisi oikeutettu pienempään tukeen ja se olisi sen maan lakien mukaista.
Jos unohdetaan juridiikka, mikä olisi vastaus moraalin näkökulmasta?
Kun puhutaan yhteiskunnasta, ei ole olemassa mitään moraalia. Jos tälle linjalle kuitenkin lähdetään niin pitäsikö sitten laiskaa julkisen puolen työntekijältä ottaa palkasta puolet pois? Kaikki me ajatellaan vain omaa etuamme, niin työttömät kuin työlliset. Yhteiskunta pyörii lakien mukaan ja niiden puitteissa on oikeus tehdä mitä haluaa.
Poliitikot päättävät minkä lakien mukaan mennään ja ne kuvastavat yhteiskunnan oikeustajua. Jos työtön saa riittävät tuet ja on iloinen, tämä on silloin kansan tahto.
Silti lakeja saa kritisoida.
Olen eri, mutta sinusta on siis huono asia, ettei tavan ihmisen tarvitse varastaa pysyäkseen hengissä? Jos tukia ei olisi, niin siinä kävisi. Meillä olisi triplaten rikollisuutta, vähintään, ihmisiä asuisi sillan alla jäätyisi kuoliaaksi koska heillä ei olisi muuta paikkaa. Amerikassa tämä todellisuutta - meillä onneksi ei!
Jos ihminen voi valita työttömäksi jäämisen, eli rahanmäärä on esim etusivulla mainittu 1500 e/kk, koen tämän kyseenalaiseksi. Saadun rahan määrä ei silloin eroa juurikaan alimman tulotason palkoista. Toisen eteen vain täytyy tehdä töitä ja antaa täten omaa aikaansa ja panostaan. Mielestäni tämä epäoikeudenmukaista.
Ihminen toimii taloudellisten insentiivien mukaan. Mitä sitä päivittelemään että toinen tekee töitä täysipäiväisesti ja saa saman kuin toinen avustuksina? Myös työllinen voi valita tuilla elämisen mutta ei silti valitse sitä. Kumpaakaan ei pakoteta mihinkään ratkaisuun. Missä siis ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Kas kun kaikki ihmiset eivät halua puhua terveysongelmistaan julkisesti, saati vaikeuksistaan saada työtä. Saattavat jopa sanoa, että en minä halua tehdä työtä, hehe. Todellisuudessa voi olla että on yritetty, kovasti, saatu potkuja, ajauduttu juomaan yms. eikä näin ollen kelvata enää työelämään! Apua ei mistään saa, osa ei sitä osaa hakea ja osa kokee ettei ole siihen oikeutettu. Julkinen terveydenhuolto toimii vasta kun saat siitä otteen, eikä monella ole siihen resursseja ilman apua. Ja jos apua ei saa, helpompi kieltää koko ongelma ja olla "toisten elättämänä". Ehkä lällätellä sillä, ja sitten illalla itkeä himassa kun ei musta oo mihinkään, oon paska ja arvoton. Sitä se elämä monella on.
Itselläni mielenterveysongelmat leimaavat kamalasti. Olen masentunut, pidän itseäni arvottomana enkä oikein uskalla hakea mihinkään. Olen huono ottamaan pettymyksiä vastaan ja se lannistaa hirveästi kun joka paikasta torjutaan ja pahimmillaan ei edes viitsitä ilmoittaa ettei työpaikkaa nyt irronnut. Lisäksi vielä alemmuuden tunne siitä että on yhteiskunnan pohjasakkaa. En ymmärrä niitä jotka haluavat vapaaehtoisesti olla tässä tilanteessa.
Jos unohdetaan juridiikka, mikä olisi vastaus moraalin näkökulmasta?