Enkö saa "etuoikeutettuna" neuvoa köyhempiä
Enää sen jälkeen, kun olen ensin elänyt koko lapsuuden, nuoruuden ja nuoren aikuisuuden köyhyydessä ja aina antanut hyviä neuvoja muille jotka ilolla ottaneet vinkkejä vastaan. Nyt yhtäkkiä, kun rahaa onkin runsaammin, olen surkea neuvomaan? Olenkin vain ylimielinen hyväosainen joka ei tiedä köyhän elämästä mitään, nyt mun neuvoilla saa naureskella, vaikka ne ovat tietenkin ystävällisiä ja tarkoitus ehdottomasti hyvä? Aikaisemmin sain kiitosta neuvoista, nyt paskaa niskaan.
Miksi? Luuletteko tosiaan, että kaikki joilla on rahaa, ovat eläneet koko elämänsä laatikossa rikkaudessa? Itse muuten sain aikanaan parhaat ja rakentavimmat neuvot nimeomaan niiltä, jotka syntyviä hyväosaiseen perheeseen... Lienee teille mahdotonta käsittää sellainen...
Kun täällä jatkuvasti halveksutaan kaikkia neuvoja ja valitetaan kuitenkin, niin miten me varakkaamat saadaan olla teidän maailmassa ilman mielensäpahoittamista?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vähän tylsää keskustella aiheesta, kun aloittaja ei itse tuo keskusteluun mitään uutta.
Ehkä hän meni keräämään niitä puolukoita, joiden avulla on noussut rikkauksiin. Tai hokemaan peilin eteen, että ole ahkera antaakseen itselleen asenne koulutusta.
No minä ainakin olen opintovelkainen pitkäaikaistyötön yksinhuoltaja. Harvemmin mitään tarjotaan, apua tai tukea. Mutta moni (hyvätuloinenkin) pyytää apua, kun olen aika näppärä ja kätevä. Kelpaan moneen tutuille ja puolitutkin mielellään hyödyntää toisen taitoja. Ihanaa, kun on avuliaita ihmisiä, eiks olekin?
Lahjoitan kiertoon tarpeettomat tavarat, lapsen hyväkuntoiset, pieneksi jääneet vaatteet, tarjoan ruokaa nälkäisille vieraille, pihalla on omenoita: saa ottaa, teen pieniä korjaustöitä pyydettäessä. Harvemmin tästä saa mitään takaisin, vuoroin vieraissa ei päde. Jotkut taas tarjoavat minullekin jotain ylimääräistä tavaraa "pientä korvausta vastaan" - ei ne aina niin pieniä ole vähävaraiselle. Tämä on ehkä sitä nirsoilua ja että ei oteta apua vastaan...
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on paljon rikkaita kavereita. Facessa olen huomannut, yleensä he ovat niitä, jotka kommentoivat erilaisiin lehtijuttuihin, että eivätkö päättäjät tajua leikata kaikenlaisia tukia pois, koska valtio velkaantuu lisää.
Minua asiassa ällöttää se, että eihän se tukien pienentäminen näiltä isorikkailta pois ole. He shoppaavat uusi mersuja, louis vuittoneita tmv.. Tukien poisleikkaaminen on pois niiltä, joilla ei riitä rahat kunnolla edes ruokaan, saatika lasten uusiin toppavaatteisiin.
Niistä heidän kommenteistaan tulee vaan niin sydämetön kuva heistä itsestään.
Täytyy olla pikkaisen psykopaatti tai sekaisin että haalii mersuja, lv:tä yms. Olen havainnut että juuri ne tissiposket perintörikkaat ja faijan firman varatoimarit ovat pahimpia kyykyttäjiä, monesti taustalla myös koulukiusaaja-asennetta. Hyi helvata.
Onhan nuo iltapäivälehtien säästövinkit tyyliin jätä latte ostamatta ja korvaa välillä ravintolalounas eväillä, joten vinkit voi olla mitä vaan. Neuvo se on sekin, kun nähdään köyhä syömässä ravintolassa ja kerrotaan hänelle myöhemmin, että kotiruoka tulee edullisemmaksi. Sitä ei vaivauduta kysymään, veikö joku kaveri hänet syömään syntymäpäivän kunniaksi.
Pyytämättä annetut neuvot harvoin ilahduttavat ketään, sitä hyväosaistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 20v sitten tehnyt esim. opiskeluaikana kolmea työtä, dyykannyt roskiksia, pitänyt nyytikestejä soluasunnossa, jne...
Ja nyt 20 vuotta myöhemmin en ole yhtään varma pärjäisinkö nyt yhtä hyvin. Töitä ei noin vaan enää saa, roskikset on lukossa, soluasuntoja riittää harvalle.
Voiko enää 14 vuotiaalle sanoa, että mene töihin ja säästä asuntoa varten? Kuten itse olen tehnyt.
Ehkä olet minua nuorempi niin neuvosi toimii vuonna 2016, mutta itse en tiedä miten tässä ajassa pärjätään, että sieltä köyhyydestä pääsee.
NO eihän nyt 20v sitten hyvänen aika ollut yhtään sen ihmeellisempi taloustilanne. Kyllä mä muistan kun meille lukiossa ( olen valmistunut -97) hoettiin, että miten te nyt motivoidutte opiskelemaan, kun eihän teille ole koskaan tulevaisuudessa töitä tarjolla.
Mua aina NIIIIIN vituttaa tuollainen pirujen maalailu seinille. Töitä on. Työllisiä oli vuoden 2016 heinäkuussa 2 525 000. Eli 2,5 miljoonaa suomalaista oli töissä. Joo, on työttömyyttäkin, mutta ihan samalla lailla niitä töitäkin. Itsekin olen elänyt aikanaan hyvin köyhän lapsuuden ( siellä kultaisella 80-luvulla, jossa kaikilla oli kultainen rolexi ranteessa ja kaikki upeasti, vai miten se nyt menikään) ja pystyn nyt tarjoamaan omille lapsilleni huomattavasti paremman ja tasapainoisemman ja välittävämmän lapsuuden.
Että joo. Manatkaa vaan omat lapsenne masennukseen ja aloitekyvyttömyyteen ja ties mihin, mä kannustan omiani ja kaikkia tuntemiani. Katsotaan kummilla on mukavampaa elämässä.
Vähän tylsää keskustella aiheesta, kun aloittaja ei itse tuo keskusteluun mitään uutta.