Onko tällainen järjestely yleistäkin? (Lapsen tekoon liittyen)
Kummallakaan ei ole aikomustakaan asua koskaan yhdessä vaan isästä tulee "viikonloppuisä" ja äiti hoitaa lasta viikot. Miten tällainen järjestely voi onnistua? Jos isä on viikot töissä niin eikö hän tarvitse yhtään vapaita viikonloppuja? Tämä tuleva äiti on myös sitä mieltä että mies ei enää saa etsiä kumppania itselleen. Oli kysynyt mieheltä meinaatko vielä etsiä uuden akan joka hoitaisi meidän yhteistä lasta. Ei kai tämä voi olla hyväksyttävää vaatia miestä asumaan lopun elämäänsä yksin? Elatusmaksuista meinaavat myös päättää itse.
Kommentit (8)
Luulisin, että ei ole yleistä. Tutkimustietoa minulla ei asiasta ole.
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä pariskuntia jotka asuvat eri osoitteissa ja silti ovat yhdessä.
He eivät ole pariskunta vaan ainoastaan tuttuja.
Tiedän vastaavalla tavalla tehdyn lapsen - kaksi ystävystä tekivät lapsen, koska kummallakin alkoi biologinen kello tikittää ja kumppania ei ollut. Lapsi on tasapainoinen ja hyvinvoiva, hänelle on sittemmin tullut sisaruspuolia molemmille puolille. En usko hänen kärsivän tilanteesta. Tietämäni lapsen kohdalla on kuitenkin kyse kahdesta ystävyksestä, joiden ei ole tarvinnut esim. uusista kumppaneista narista tai itkeä. On ollut alusta asti selvää, että vanhemmat elävät erillään ja omaa elämäänsä, mutta jakavat vanhemmuuden ja ovat siinä hyvin onnistuneetkin.
Vierailija kirjoitti:
Tällä naisella on huostaanotettu lapsi ennestään ja ei jaksanut yksin hänen kanssaan. Tällä tulevalla isukilla on työ jonka työaikoja ei voi ennustaa ja työt vie paljon ajasta. Mietin vain ettei taas käy niin että tämä nainen jää yksin lapsensa kanssa.
Mikä sinä olet "tälle naiselle" ja "tälle isukille", kun heidän asiansa niin kovasti askarruttavat?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vastaavalla tavalla tehdyn lapsen - kaksi ystävystä tekivät lapsen, koska kummallakin alkoi biologinen kello tikittää ja kumppania ei ollut. Lapsi on tasapainoinen ja hyvinvoiva, hänelle on sittemmin tullut sisaruspuolia molemmille puolille. En usko hänen kärsivän tilanteesta. Tietämäni lapsen kohdalla on kuitenkin kyse kahdesta ystävyksestä, joiden ei ole tarvinnut esim. uusista kumppaneista narista tai itkeä. On ollut alusta asti selvää, että vanhemmat elävät erillään ja omaa elämäänsä, mutta jakavat vanhemmuuden ja ovat siinä hyvin onnistuneetkin.
No tässä minun kertomassani tapauksessa nainen ei selvästikkään suvaitsisi sitä että tämä mies joskus löytäisi uuden naisen. Ei silloin enää antaisi lasta kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä naisella on huostaanotettu lapsi ennestään ja ei jaksanut yksin hänen kanssaan. Tällä tulevalla isukilla on työ jonka työaikoja ei voi ennustaa ja työt vie paljon ajasta. Mietin vain ettei taas käy niin että tämä nainen jää yksin lapsensa kanssa.
Mikä sinä olet "tälle naiselle" ja "tälle isukille", kun heidän asiansa niin kovasti askarruttavat?
Nainen on kaverini ja on kertonut kaiken itse. Olen huolissani kaverin jaksamisesta ja tulevasta lapsesta.
Eihän ydinperheessäkään tai totaalisella yksinhuoltajalla ole mitään vapaata lapsesta.
Eikö ensisijainen tavoite ole aina päättää elatusmaksuista vanhempien kesken? Eikö se ole hyvä, jos yhdessä pääsevät yhteisymmärrykseen asiassa?
Onhan niitä pariskuntia jotka asuvat eri osoitteissa ja silti ovat yhdessä.