Lue keskustelun säännöt.
19v. ei suostu menemään yksin lääkäriin.
06.10.2016 |
Niin siinäpä se ongelma olikin. Tämä tuli itseasiassa mieleen yhdestä aiemmasta ketjusta, jossa kyseltiin, milloin lapsen pitäisi jo itse mennä. Oma lapseni täytti viikkositten 19 ja huomenna lääkäriaika, jonne kinuaa äitiä mukaan. Tiedostan, että eihän tämä aivan yleistä taida olla, mutta onko muilla ollut vastaavaa? Millä rohkaisitte nuorta? Omallani ongelma on ujous (ei tykkää kohdata yksin outoja ihmisiä) ja muutenkin taitaa lääkärissäkäyntiä jännittää. Toki hänen mukaansa menen jos hän haluaa, mutta pitäisi varmaan alkaa jo itsenäistyä tässäkin asiassa hieman.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Juu lapseni kyllä hyvin reippaasti osaa sitten lääkärin kanssa kyllä itse keskustella ja varaa itse ajat yms, mutta kahden kesken lääkärin kanssa oleminen vain ei tunnu onnistuvan. On kyllä sanonut siihen suuntaan, että pelkää, että ei ymmärrä mitä sanotaan tai muuta vastaavaa.
On kyllä liian arka. Oletko sä muutenkin paaponut sitä, kun käytät tuollaista kieltäkin aikuisesta ihmisestä? Menepäs nyt Lilli REIPPAASTI juttelemaan sedälle, ihan kuin jollekin kolmevuotiaalle! Ihan nyt tyttösi takia olisi parasta että lopetat liian huolehtimisen. Sano Lillille, että kysyy toisen kerran jos ei ymmärrä. Ei siinä ole mitään hävettävää sanoa, että sori, en nyt ole ihan varma mitä tarkoitit, voitko selittää viedä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh taas mitä kommentteja. 19v on joo aikuinen, mutta silti nuori. Kaikki eivät todellakaan itsenäisty samaan tahtiin, eli turha selittää kuinka itse on jo muuttanut teininä omilleen asumaan tms.
Voihan lääkärikäynneille haluta seuraa ihan vaan senkin takia, että varmasti muistaa mitä lääkäri kertoo tai koska ei halua jännittää odotushuoneessa yksin.
Jos nuoren elämänhallinta on muuten ok, niin tottakai menet mukaan.
Olen se, jonka ysiluokkalaisesta kysyin toisessa ketjussa. Taidan mennä vielä mukaan huoneeseen, mutta en puhu mitään. Seuraan tilannetta ja kuuntelen ohjeet. Teen lisäyksiä vain, jos jotain oleellista jää sanomatta tai kysymättä. (En ole tullut aiemmin pohtineeksi tätä asiaa, että missä iässä muut lopettavat vanhemman mukaan ottamisen.)
Menisin toki mukaan vielä 19-vuotiaanakin, jos pyydettäisiin. Kuitenkin edelleen ohjaisin asiaa siihen suuntaan, että lapseni hoitaisi itse asiab ja olisin mukanaolijana.
Meidän neitipä osas käydä yksin lääkärillä jo synnärillä! Käski vaan mun lähteä kotiin jo heti kun tuli maailmaan ja sano että osaa ite kotiin! Tuli sitten itse kahden päivän päästä syntymästä kotiin ja osasi osoitteenkin kun oli sen mahan läpi kuullut! Valmistui yliopistosta kahden vuoden iässä. Koskaan ei ole meiltä vanhemmilta apua mihinkään kysynyt. Lääkärissäkin osaa yksin käydä. Me ollaan niin ylpeitä!!!
Joo... Jokainen aikuisuuteen omaa tahtiaan ja on ihan ok jos tahtoo äidin mukaan mutta hyvä olisi jos edes joskus menisi yksin jotta oppii siihenkin.
Kylläpäs on julmia kommentteja! Varsinkin kun on pitkäaikaissairauden hoidosta kysymys niin tottahan menet mukaan ja et tee siitä numeroa. Se ei ole mitenkään epänormaalia!
Ystäväni lapsi kuoli vähän päälle parikymppisenä (sydänjuttu) ja oli ollut seurannassa teinistä asti. Ystäväni oli jättäytynyt lekurikäynneiltä pois kun lapsi oli täyttänyt 18 v vaikka poika oli itse sanonut että olis kiva että joku olisi mukana kun on vaikea ymmärtää sitä "lekurikieltä" varsinkin kun hoitava lääkäri vaihtuu koko ajan. Nyt ystäväni ei anna sitä itselleen anteeksi kun papereista näkyy että käyntikertoja oli jäänyt väliin, sovittuja tutkimuksia ei ole tehty ajallaan, reseptilääkkeen annostusta ei oltu noudatettu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on useimmiten huono asia, jos joku muuttaa omilleen jo 15-vuotiaana.
Tiesitkö että Suomessa on paljon alueita, joista ei ole mahdollista käydä lukiossa tai ammattikoulussa päivittäin? Huono asiahan se on, mutta hyvä syy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä? Olen 19-vuotias ja en todellakaan tiennyt että ikäisteni joukossa on noinkin epäitsenäistyneitä. Mieti sitä, että jotkut ovat muuttaneet kotoa 15-vuotiaina? Varanneet lääkärin ja menneet sinne, ilman että vanhemmat edes tietävät? Onko joku oikeasti mennyt kasvatuksessa vikaan? En väitä, että minut oltaisiin kasvatettu hyvin, mutta järkytyin kyllä hieman viestistäsi.
No täällähän vasta kypsä teini onkin liikenteessä :D
No mitäs epäkypsää viestissäni oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä? Olen 19-vuotias ja en todellakaan tiennyt että ikäisteni joukossa on noinkin epäitsenäistyneitä. Mieti sitä, että jotkut ovat muuttaneet kotoa 15-vuotiaina? Varanneet lääkärin ja menneet sinne, ilman että vanhemmat edes tietävät? Onko joku oikeasti mennyt kasvatuksessa vikaan? En väitä, että minut oltaisiin kasvatettu hyvin, mutta järkytyin kyllä hieman viestistäsi.
No täällähän vasta kypsä teini onkin liikenteessä :D
No mitäs epäkypsää viestissäni oli?
Asenne. Lapsellinen ja ylimielinen paasaus.
Mä olen 60 ja risat, ja minusta on mukavaa, jos joku on kanssani lääkärireissuilla. En tosin sisälle lekurin huoneeseen ota kuin tyttäreni, jos siltä tuntuu. Minusta 19v on niin nuori, että on hyvä, että perhe tietää, miten hänen sairautensa on kehittynyt. Jaettu taakka on puolikas taakka. Olet hyvä äiti ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuossa ole mitään ihmeellistä ainakaan mun mielestä. Mä oon 25v ja jos pitää lääkärille mennä, niin pyydän miestä mukaan, koska mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Ja aika vakavana kaiken lisäksi.
Minusta taas on useimmiten huono asia, jos joku muuttaa omilleen jo 15-vuotiaana.