Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pidä tytöstäni
MinniH.
06.10.2016 |
Tilanne on kurja! Mieheni on 8 vuotiasta tytärtäni kohtaan kärsimätön, kireä, torjuva. Puhuu kovasanaisesti , komentelee ja huutaa tytölleni. Hän ei anna tytölleni positiivista palautetta vaan huomauttelee virheistä ja asioista mitkä miehen mielestä tyttö tekee huonosti. Hän ei kannusta tai kehu tai anna positiivista palautetta. Tyttäreni selvästi kaipaa mieheltä huomiota kosketusta halausta ja hyväksyntää. Mutta tähän miesvei kykene. Omalle tyttärelleen jän on päin vadtoin kannustava, rihkaiseva, lempeä, ystävällinen, kärsivällinen ,ymmärtäväinen...kaiken sen hastakohta miten omaa tytärtäni kohtaan on.
Olen itse äärettömän uupunut ja surullinen ehkä hieman alakuloinenkin tilanteen takia. Huolissani miten tämä tilanne vaikuttaa huonolla tavalla lapseni minäkuvaan, itsetuntoon ja tulevaisuuteen.
Voiko mieheni muuttua? Onko tässä tilanteessa mitäön muutac ratkaisua kuin ero? Mueheni ei ymmärrä käytöstään. Olen yrittänyt asiasta puhua useasti mutta tuloksetta.
Ja pliis palstalaiset. Odotan aikuismaisia vastauksia enkä yrjöämista mitä täällä niin usein vastauksissa näkee.
Kiitos jo etukäteen ymmärryksestä ja asillisesta suhtautumisesta asiaan.
Kommentit (43)
Miten tämän nyt nätisti sanoisi...ei pysty.
Hyvää päivän jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En on ole kolmen vuoden aikana oppinut sietämään mieheni tytärtä. Sitä itsekästä kusipäätä ei vaan voi rakastaa. Ehkä tämä avaa silmäsi. Siksi en yhtään kaunistele tosi asioita pyynnöstäsi huolimatta. Realismi on yleensä negatiivistä.
Kannattaa puhua asia heti ja suoraan läpi. Lopetin orastavan parisuhteen aikoinaan heti kun huomasin että en vain hyväksy lasta. Se ei ole kenenkään vika ja kaikkein viimeiseksi lapsen vika. Huomasin ajattelevani kys lasta esteenä ja haittana kaikelle. En kuitenkaan ollut töykeä vaan päinvastoin lempeä lapselle. Suhde kuiten päättyi sen vuoksi koska koin että en hyväksy häntä ns "laumaani". Ikävintä oli suhde päättää valheellisin perustein naisystäväni vuoksi. Uskon että olisin ollut vuosien saatossa sitten haitaksi lapselle jos oisin jäänyt suhteeseen. Kyse ei ole kuitenkaan kaikista lapsista ja mahd suhteesta yh äidin kanssa. Olen nyt uudessa parisuhteessa ja rakastan syvästi puolisoni lasta ja kasvatan kuin omaani
Tuota olen miettinyt myös. Miettinyt vain että asiaahan ei erilleen muutto ratkaise ellei mieheni tajua omaa käytöstään ja muuta sitä. Tällaisessakin tilanteessa mieheni on tekemisissä lapseni kanssa ja en voi silloinkaan hyväksyä tällaista käytöstä. Tilanteeseen pitäisi mielestäni tulla jokatapauksessa muutos.
Kyllä se on hyväksyttävä koko paketti tai sitten ei mitään. Kumpi sulle on tärkeämpää, se äijä vai tyttäresi. Mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oma koti hakuun! Älä tee tyttärellesi vääryyttä. Kuulostaa ihan kauhealta jo luettunakin. Kaikilla ihmisillä - myös lapsilla - pitäisi olla mahdollisuus olla kotonaan suojassa maailman pahuudelta ja omana itsenään hyväksyttyjä. Tyttärellesi on asian johdosta takuulla jatkuva stressitila päällä.
Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta puhuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteen tekee vaikeaksi myös se että olemme naimisissa. Mieheni käytös on muuttunut ajan myötä. Ajattelen tämän lumipalloefektinä. Tyttäreni hakee mieheltä huomiota ärsyttämällä koska on huomannut että muulla tavalla ei huomiota saa. Tämä taas ärsyttää miestäni ja tilanne pyörii ympyrää ja paisuu. Miten tällaisen tolanteen saa katkaistua.
Huomaan miehestäni että hän kaipaa omaa lastaan kun lapsi on äidillään. Kun lapsi tulee meille on hän isän silmissä aivan yli ihmeellinen. Siinä samassa kärjistyy myös vahvasti suhde omaan lapseeni. Mielestäni lapset ovat käytökseltäön yleisesti ottaen samanlaisia. Mieheni ei vsin näe tilannetta kuten pitäisi.
Miehet kovin harvoin hyväksyvät toisen miehen tekemää lasta. Tästä minulla on ihan omakohtaista kokemusta ja palstaltakin saa monesti tästä lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei ole keskustelija. Ei ota vastaan kritiikkiä itsestään. Hän suuttuu. Syy on lapsen käytöksessä. Huutaa. Minä olen kasvattanut lapseni huonosti. Hän ei näe omassa käytöksessän vikaa vaan ajattelee että hänen trhtävänsä on kasvattaa lapseni niin että lapsi toimisi kuten hän toivoo.
MinniH kirjoitti:
Mieheni ei ole keskustelija. Ei ota vastaan kritiikkiä itsestään. Hän suuttuu. Syy on lapsen käytöksessä. Huutaa. Minä olen kasvattanut lapseni huonosti. Hän ei näe omassa käytöksessän vikaa vaan ajattelee että hänen trhtävänsä on kasvattaa lapseni niin että lapsi toimisi kuten hän toivoo.
No sulla on oikeastaan kolme vaihtoehto: hyväksy tilanne ja anna huutaa lapselle, laita lapsi isän luokse asumaan ja tapaa harvakseltaan tai eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet jo puhunut asiasta miehen kanssa, eikä tilanteeseen ole tullut muutosta, niin ei tässä kyllä näin sivusta sanoen/katsoen ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. On tietysti helppo sivusta huudella kaikkea, mutta täytyy sanoa kun olen seurannut ystävien ja sukulaisten ero- ja uusperhekuvioita, että jotkut kyllä suostuu ja altistaa lapsensa ihan älyttömiin kuvioihin. Kuka sitä sun lasta puolustaa ja antaa hänelle hyvät elämän eväät, ellet sinä? Jos sinä altistat lapsesi olosuhteisiin, jotka murentavat hänen itsetuntoaan, toimitko mielestäsi oikein vanhempana? Vai pitäisikö sinun ajatella lastasi ennemmin kuin omaa etua ja parisuhdetta? Olen tosiaan päätäni pyöritellen katsonut näitä lähipiirin kuvioita, ja todennut, että jos joskus meille jotain sattuu ja olen uusperhekuvion edessä, kukaan mies ei mene minun lasteni edelle. Mies joko hyväksyy ja suhtautuu lapsiini hyvin ja kunnioittaen, tai hän saa jatkaa matkaansa.
MinniH kirjoitti:
Tilanteen tekee vaikeaksi myös se että olemme naimisissa. Mieheni käytös on muuttunut ajan myötä. Ajattelen tämän lumipalloefektinä. Tyttäreni hakee mieheltä huomiota ärsyttämällä koska on huomannut että muulla tavalla ei huomiota saa. Tämä taas ärsyttää miestäni ja tilanne pyörii ympyrää ja paisuu. Miten tällaisen tolanteen saa katkaistua.
Huomaan miehestäni että hän kaipaa omaa lastaan kun lapsi on äidillään. Kun lapsi tulee meille on hän isän silmissä aivan yli ihmeellinen. Siinä samassa kärjistyy myös vahvasti suhde omaan lapseeni. Mielestäni lapset ovat käytökseltäön yleisesti ottaen samanlaisia. Mieheni ei vsin näe tilannetta kuten pitäisi.
Mies purkaa ikäväänsä omaa lastaan kohtaan sinun lapseesi. Ärsyytyy, kun sinun lapsesi on siinä ja hänen ei. Eikä se tytön käytös tuosta parane, kun ikää tulee lisää. Hän tulee käyttämään tilannetta hyväksi ja lisäämään ristiriitoja teidän välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MinniH kirjoitti:
Mieheni ei ole keskustelija. Ei ota vastaan kritiikkiä itsestään. Hän suuttuu. Syy on lapsen käytöksessä. Huutaa. Minä olen kasvattanut lapseni huonosti. Hän ei näe omassa käytöksessän vikaa vaan ajattelee että hänen trhtävänsä on kasvattaa lapseni niin että lapsi toimisi kuten hän toivoo.
Vanhemmat on yleensä sokeita lapsensa käytökselle. Miehen tekoa ei voi mitenkään puolustaa, mutta kaikki ihmissuhteet on yleensä kahden kauppaa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisi miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Lapsi on jo huomannut, että ärsyttämällä hän saa huomiota kenties sinultakin? Eli miten itse olet noissa tilanteissa lapsen puolella? Kyllä tytönkin kanssa pitää tilanteesta puhua.
Olen tietoinen tilanteesta jonka nro 15 kirjoitti. Olemme alusta saakka tehneet miehen kanssa niin että olemme lasten edessä yksimielisiä vaikka siinä tilanteessa ei yhteisymmärrystä löytyisi. Jälkipyykki käydään aikuisten kesken.
Toki tyttäreni hakee myös minulta huomiota ja osaa olla ärsyttävä. Mutta olen päätyänyt että minä en provosoidu lapsen käytöksestä. Olen kärsivällinen luonteeltani. Jos lapdi käyttäytyy huonosti ja hakee väärää huomiota vuen hänet toiseen huoneeseen ja juttelemme kahdestaan ja kerron missä hän toimii väärin. Kertonbhänelle muös muiden tunteista ja miltä muista häneb käytöksensä tuntuu. Yritän selvittää mistä hänen tinteensa kunpuavat ja miten niiden kanssa voisi toimia. En huuda, mitätöi alista väheksy lasta julkisesti. Ajattelen että sillä hänenkin käytöksellä on syynsä ja haluan tukea lasta tunteiden tunnistamisessa ja nimeämisessä ja niiden käsittelyssä. Muelestäni mies ei tähän kykene.
Kaikilla meillä on huonoja päiviä. Mutta ajattelen että kaikissa meissä on myös hyvää ja ansaitsemme kuulla sen. Tällä hetkellä mieheni ri kohdista lapseeni mitään positiivista tai ystävällistä.
Itse koen että olen trapetsitaiteilija mieheni ja lapseni välillä. Stressaavaa ja kuluttavaa rakestaa suhdetta varsinkin kun miehen asenne on tämä.
Tänän viestin tarkoitus ei ole mustamaalata miestäni. Tällainen tilanne meillä nyt on.
Teini-iässä tyttäresi tulee hakemaan miehiltä hyväksyntää keinolla millä hyvänsä ja on tosi altis hyväksikäytölle. Surullista että et ajattele hänen psyykkistä kehitystään- miltä tuntuu tulla koko ajan arvostelluksi. Onko hänellä hyvät välit isäänsä? Voisiko asua hänen luonaan?
Terapiaan ammatti-ihmiselle. Kaikki. Jos edes ammatti-ihminen ei kykene tätä tilannetta ratkaisemaan, niin ero. Kunnaltakin voi löytyä jotain halpaa/ilmaista perheneuvontaa ongelmatilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
MinniH kirjoitti:
Mieheni ei ole keskustelija. Ei ota vastaan kritiikkiä itsestään. Hän suuttuu. Syy on lapsen käytöksessä. Huutaa. Minä olen kasvattanut lapseni huonosti. Hän ei näe omassa käytöksessän vikaa vaan ajattelee että hänen trhtävänsä on kasvattaa lapseni niin että lapsi toimisi kuten hän toivoo.
Vanhemmat on yleensä sokeita lapsensa käytökselle. Miehen tekoa ei voi mitenkään puolustaa, mutta kaikki ihmissuhteet on yleensä kahden kauppaa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisi miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Lapsi on jo huomannut, että ärsyttämällä hän saa huomiota kenties sinultakin? Eli miten itse olet noissa tilanteissa lapsen puolella? Kyllä tytönkin kanssa pitää tilanteesta puhua.
v*tun idiootti, kyseessä on 8-vuotias.
8-vuotiaan ei tarvitse olla samalla tasolla aikuisen kanssa, aikuisen tulee kyetä olemaan aikuinen.
Onko lapsen etu asua miehen kanssa? Siirtykää takaisin deittailuun, jos mies on muuten hyvä, ja asumaan erilleen. Lapsen etu on tärkeintä.