Apen synttärit - riita menossa

Vierailija kirjoitti:

Millään ei ehdi 400 km ajaa lasten kans niin, et jos lähtee heti puolenpäivän jälkeen ehtii vielä alkuiltapäivän konserttiin.... Ap ei siedä appivanhempiaan, tämä "paskantärkeä" appi järjestää ilman muuta isot kekkerit koko kylälle. Jos ap perheineen lähtee perjantaina töiden jälkeen ajamaan, ovat kesämökillään ennen puoltayötä, lauantai menisi anopin kanssa leipoessa ja siivotessa, sunnuntaina juhlat, maanantai vapaaksi töistä, tiistaina itsenäisyyspäivä ja kotia kohti. Noinhan se on just hyvä!

Paitsi, että niitä juhlia ei edelleenkään ole tulossa . Ja eikös tuossa ap sanonut, että aamulla pitääkin lähteä, jos aikoo konserttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millään ei ehdi 400 km ajaa lasten kans niin, et jos lähtee heti puolenpäivän jälkeen ehtii vielä alkuiltapäivän konserttiin.... Ap ei siedä appivanhempiaan, tämä "paskantärkeä" appi järjestää ilman muuta isot kekkerit koko kylälle. Jos ap perheineen lähtee perjantaina töiden jälkeen ajamaan, ovat kesämökillään ennen puoltayötä, lauantai menisi anopin kanssa leipoessa ja siivotessa, sunnuntaina juhlat, maanantai vapaaksi töistä, tiistaina itsenäisyyspäivä ja kotia kohti. Noinhan se on just hyvä!

Paitsi, että niitä juhlia ei edelleenkään ole tulossa . Ja eikös tuossa ap sanonut, että aamulla pitääkin lähteä, jos aikoo konserttiin.

Ensin sano kyllä ihan muuta.

Aloittaja ei siis kunnioita miestään ja tämä vanhempia laisinkaan, lasten pilipalikonsertti on niitä  tärkeämpi. Unelmapuoliso. Varmaan hautajaispäivällekin on sovittu lasten askartelukerhoon meno.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ei siis kunnioita miestään ja tämä vanhempia laisinkaan, lasten pilipalikonsertti on niitä  tärkeämpi. Unelmapuoliso. Varmaan hautajaispäivällekin on sovittu lasten askartelukerhoon meno.

Et ilmeisesti lukenut ketjua loppuun. Kyse on miehen päähänpistosta, juhlakalu itse ei ole juhlia järjestämässä ja mies ravaa alvariinsa kotonaan 400 km päässä muutenkin.  Dg: napanuora katkaisematta &puolisoiden välinen valtataistelu. Nainen hommasi  liput ennen kuin mies keksi nämä juhlat jotka eivät olekaan oikeat juhlat.

Iso W....u, AP! Mitä on tapahtunut lapsuudessa? Miten lähestyn ongelmaa? Terapiaa. Ei jumalauta mitä lässytystä! Sun miehellä on hyvä faijasuhde. Miten se kestää sua? Siinä sulle ongelma, jota voit lähestyä!

Vierailija kirjoitti:

Iso W....u, AP! Mitä on tapahtunut lapsuudessa? Miten lähestyn ongelmaa? Terapiaa. Ei jumalauta mitä lässytystä! Sun miehellä on hyvä faijasuhde. Miten se kestää sua? Siinä sulle ongelma, jota voit lähestyä!

Okei, you brought this up... Onko hyvä ja normaali isäsuhde sellainen, missä perheellinen poika (mieheni) mm. on ollut antamassa autoamme isälleen (lapsiperhehän ei autoa tarvitse)? Ja mieheni yritti viime hetkellä vetäytyä myymästä omaa asuntoaan (olin jo itse myynyt omani ja sopimus oli, että hän myy omansa, ja ostetaan iso asunto näillä rahoilla meidän perheelle) sillä syyllä, että haluaakin säästää asuntonsa eläkeasunnoksi vanhemmilleen (jotka asuvat mieheni rakentamassa huvilassa ilmaiseksi, miehen kustannuksella)? Tämäkö normaalia? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ei siis kunnioita miestään ja tämä vanhempia laisinkaan, lasten pilipalikonsertti on niitä  tärkeämpi. Unelmapuoliso. Varmaan hautajaispäivällekin on sovittu lasten askartelukerhoon meno.

Et ilmeisesti lukenut ketjua loppuun. Kyse on miehen päähänpistosta, juhlakalu itse ei ole juhlia järjestämässä ja mies ravaa alvariinsa kotonaan 400 km päässä muutenkin.  Dg: napanuora katkaisematta &puolisoiden välinen valtataistelu. Nainen hommasi  liput ennen kuin mies keksi nämä juhlat jotka eivät olekaan oikeat juhlat.

Siksipä tämä onkin vain paska provo, kuten moneen kertaan on jo todettu.

Aloittaja on tässä se , joka riitelee ja valtataistelee, ei mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso W....u, AP! Mitä on tapahtunut lapsuudessa? Miten lähestyn ongelmaa? Terapiaa. Ei jumalauta mitä lässytystä! Sun miehellä on hyvä faijasuhde. Miten se kestää sua? Siinä sulle ongelma, jota voit lähestyä!

Okei, you brought this up... Onko hyvä ja normaali isäsuhde sellainen, missä perheellinen poika (mieheni) mm. on ollut antamassa autoamme isälleen (lapsiperhehän ei autoa tarvitse)? Ja mieheni yritti viime hetkellä vetäytyä myymästä omaa asuntoaan (olin jo itse myynyt omani ja sopimus oli, että hän myy omansa, ja ostetaan iso asunto näillä rahoilla meidän perheelle) sillä syyllä, että haluaakin säästää asuntonsa eläkeasunnoksi vanhemmilleen (jotka asuvat mieheni rakentamassa huvilassa ilmaiseksi, miehen kustannuksella)? Tämäkö normaalia? Ap.

Okei, eli viimeistään tässä vaiheessa paska provosi kosahti kasaan.  Et ole vieläkään googlettanut sitä sopivaa lasten konserttia, vai eikö sellaista löydykään koko suomesta?

Ja lisään tähän, että uskon, että mies kiukuttelee minulle asioita, joita pitäisi kiukutella vanhemmille. Häntä ottaa päähän, etten tienaa enempää - koska siis tukee niin paljon vanhempiaan taloudellisesti. Mutta, kuten mainitsin, synttärit ovat vain jäävuoren huippu :) Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appesi täyttää vain kerra 70 vuotta. Lastenkonsertteja sen sijaan tulee ja menee. Jos synttärit ovat todella sunnuntaina (mikä kannattaa nyt varmistaa),  myykää tai lahjoittakaa liput. Sukulaissuhteet ovat elämän kantava voima, vaikka sukulaisia ei voikaan valita. Lapset tapaavat aivan liian harvoin verisukulaisiaan, joten heille ei muodostu oikein kunnon kuvaa juuristaan.

Elämä on neuvotteluja, mutta myös pettymyksiä. Niistä selviää, kun ideoi uutta tilalle. Joskus on vain tehtävä tiettyjä asioita. Puhutaan joustavuudesta. 

Ymmärrän tämän. Mutta lapset tapaavat appea melko usein (kerran kuussa) suhteessa välimatkaan (me menemme aina heille). Lomilla vietämme pari viikkoa samassa huushollissa. Ja he ovat aina tervetulleita meille. Joten mistään harvinaisesta tapaamisesta ei ole kyse. Joustavuutta minäkin tässä peräänkuulutan, tällä kertaa mieheltäni, joka muuten aikoo olla sekä ensi että sitä seuraavan viikonlopun apuna apen luona pihahommissa. Minä ja lapset emme mahdu mukaan autoon, mutta varmasti lokakuun lopulla sitten taas. Ap.

Kuules nyt ap, olen laittanut pari viestiä puolestasi. Nyt ihmettelen tuota teidän oleskeluanne anoppilassa. Siis ei tule mieleeni yhtään ketään muuta, jotka noin paljon asuvat anoppilassa tai omien vanhempien luona. MIKSI? Jopa minä alan ajatella aptä nyt provoksi...

Ongelma on se, että miehesi napanuora on vielä katkeamatta. Sinä ja lapsesi pitäisi hänelle olla tärkeämpiä kuin omat vanhempansa. Ehkä vanhemmat osaavat syyllistää tai manipuloida poikaansa auttamaan ja viihdyttämään heitä?

Minä pahoin pelkään tätä. Mies ja hänen siskonsa ovat ihania, mutta myös kilteimpiä ja nöyrimpiä ihnisiä, joita tunnen. Nämä ovat hyviä asioita, mutta liika on liikaa. He eivät uskalla ottaa asioita esille vanhempiensa kanssa, koska vanhemmat voivat suuttua siitä (olen todistanut kerran tätä). Appi saattaa käyttäytyä välillä tosi oudosti, mutta kaikki vain ymmärtävät ja "kunnioittavat" häntä. Hänelle on hirveän tärkeää olla "tärkeä", tulla huomatuksi, "olla jotain". Haha, joku jopa kutsisi häntä paskantärkeäksi. Vanhemmat nimenomaan vaativat meiltä joustoa (eivät käy meillä koskaan, vaikka matka tännepäin on sama), eivät kestä kritiikkiä jne. Uskon, että mieheni pelkää appeni loukkantumista (koska hänet on kasvatettu liian kiltiksi) ja minä reagoin siihen (koska en ole niin kiltti). Ja silti olen tosi kiltti, mies on kaksi viikonloppua poissa ja minä hoidan lapset (ketään ei kiinnosta minun jaksaminen), ja tosiaan eri vaihtoehtoja jo nyt mietin tämän patriarkan juhlapäivää varten. Jos tänä ei ole huomaavaista, niin mikä sitten on? Ap

Tulihan se sieltä eli appiukkosi on sinusta "paskantärkeä" ja haluat sen takia näpäyttää häntä ja jättää hänen syntymäpäivät väliin. Aiemmissa viesteissäsi kerroit, ettei appiukkosi juhli synttäreitä mitenkään ja hänelle ei ole välttämättä tärkeää, että tulette juuri synttäripäivänä onnittelemaan. Tässä viestissä kuitenkin kerrot, että "hänelle on hirveän tärkeää olla tärkeä, tulla huomatuksi" eli varmasti hän odottaa teidän perhettä syntymäpäivänä käymään ja miehesi sen tietää. Sinäkin taidat tietää kuinka tärkeä asia se apellesi on ja tänä vuonna päätit ratkaista asian ostamalla samalle päivälle "vahingossa" liput lastenkonserttiin. Anna appiukkosi olla 70-vuotispäivänä tärkeä ja menkää onnittelemaan, nyt on kuitenkin tasavuodet kyseessä ja näpäytä häntä vaikka ensi vuonna. Et sinäkään miltään kovin helpolta ihmiseltä tunnu, vaikka täällä yrität kovasti vakuutella kuinka joustava olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso W....u, AP! Mitä on tapahtunut lapsuudessa? Miten lähestyn ongelmaa? Terapiaa. Ei jumalauta mitä lässytystä! Sun miehellä on hyvä faijasuhde. Miten se kestää sua? Siinä sulle ongelma, jota voit lähestyä!

Okei, you brought this up... Onko hyvä ja normaali isäsuhde sellainen, missä perheellinen poika (mieheni) mm. on ollut antamassa autoamme isälleen (lapsiperhehän ei autoa tarvitse)? Ja mieheni yritti viime hetkellä vetäytyä myymästä omaa asuntoaan (olin jo itse myynyt omani ja sopimus oli, että hän myy omansa, ja ostetaan iso asunto näillä rahoilla meidän perheelle) sillä syyllä, että haluaakin säästää asuntonsa eläkeasunnoksi vanhemmilleen (jotka asuvat mieheni rakentamassa huvilassa ilmaiseksi, miehen kustannuksella)? Tämäkö normaalia? Ap.

Okei, eli viimeistään tässä vaiheessa paska provosi kosahti kasaan.  Et ole vieläkään googlettanut sitä sopivaa lasten konserttia, vai eikö sellaista löydykään koko suomesta?

Miksi tämä on provo? Kuulostaako niin pahalta? Mietipä sitä, minun kannaltani. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appesi täyttää vain kerra 70 vuotta. Lastenkonsertteja sen sijaan tulee ja menee. Jos synttärit ovat todella sunnuntaina (mikä kannattaa nyt varmistaa),  myykää tai lahjoittakaa liput. Sukulaissuhteet ovat elämän kantava voima, vaikka sukulaisia ei voikaan valita. Lapset tapaavat aivan liian harvoin verisukulaisiaan, joten heille ei muodostu oikein kunnon kuvaa juuristaan.

Elämä on neuvotteluja, mutta myös pettymyksiä. Niistä selviää, kun ideoi uutta tilalle. Joskus on vain tehtävä tiettyjä asioita. Puhutaan joustavuudesta. 

Ymmärrän tämän. Mutta lapset tapaavat appea melko usein (kerran kuussa) suhteessa välimatkaan (me menemme aina heille). Lomilla vietämme pari viikkoa samassa huushollissa. Ja he ovat aina tervetulleita meille. Joten mistään harvinaisesta tapaamisesta ei ole kyse. Joustavuutta minäkin tässä peräänkuulutan, tällä kertaa mieheltäni, joka muuten aikoo olla sekä ensi että sitä seuraavan viikonlopun apuna apen luona pihahommissa. Minä ja lapset emme mahdu mukaan autoon, mutta varmasti lokakuun lopulla sitten taas. Ap.

Kuules nyt ap, olen laittanut pari viestiä puolestasi. Nyt ihmettelen tuota teidän oleskeluanne anoppilassa. Siis ei tule mieleeni yhtään ketään muuta, jotka noin paljon asuvat anoppilassa tai omien vanhempien luona. MIKSI? Jopa minä alan ajatella aptä nyt provoksi...

Ongelma on se, että miehesi napanuora on vielä katkeamatta. Sinä ja lapsesi pitäisi hänelle olla tärkeämpiä kuin omat vanhempansa. Ehkä vanhemmat osaavat syyllistää tai manipuloida poikaansa auttamaan ja viihdyttämään heitä?

Minä pahoin pelkään tätä. Mies ja hänen siskonsa ovat ihania, mutta myös kilteimpiä ja nöyrimpiä ihnisiä, joita tunnen. Nämä ovat hyviä asioita, mutta liika on liikaa. He eivät uskalla ottaa asioita esille vanhempiensa kanssa, koska vanhemmat voivat suuttua siitä (olen todistanut kerran tätä). Appi saattaa käyttäytyä välillä tosi oudosti, mutta kaikki vain ymmärtävät ja "kunnioittavat" häntä. Hänelle on hirveän tärkeää olla "tärkeä", tulla huomatuksi, "olla jotain". Haha, joku jopa kutsisi häntä paskantärkeäksi. Vanhemmat nimenomaan vaativat meiltä joustoa (eivät käy meillä koskaan, vaikka matka tännepäin on sama), eivät kestä kritiikkiä jne. Uskon, että mieheni pelkää appeni loukkantumista (koska hänet on kasvatettu liian kiltiksi) ja minä reagoin siihen (koska en ole niin kiltti). Ja silti olen tosi kiltti, mies on kaksi viikonloppua poissa ja minä hoidan lapset (ketään ei kiinnosta minun jaksaminen), ja tosiaan eri vaihtoehtoja jo nyt mietin tämän patriarkan juhlapäivää varten. Jos tänä ei ole huomaavaista, niin mikä sitten on? Ap

Tulihan se sieltä eli appiukkosi on sinusta "paskantärkeä" ja haluat sen takia näpäyttää häntä ja jättää hänen syntymäpäivät väliin. Aiemmissa viesteissäsi kerroit, ettei appiukkosi juhli synttäreitä mitenkään ja hänelle ei ole välttämättä tärkeää, että tulette juuri synttäripäivänä onnittelemaan. Tässä viestissä kuitenkin kerrot, että "hänelle on hirveän tärkeää olla tärkeä, tulla huomatuksi" eli varmasti hän odottaa teidän perhettä syntymäpäivänä käymään ja miehesi sen tietää. Sinäkin taidat tietää kuinka tärkeä asia se apellesi on ja tänä vuonna päätit ratkaista asian ostamalla samalle päivälle "vahingossa" liput lastenkonserttiin. Anna appiukkosi olla 70-vuotispäivänä tärkeä ja menkää onnittelemaan, nyt on kuitenkin tasavuodet kyseessä ja näpäytä häntä vaikka ensi vuonna. Et sinäkään miltään kovin helpolta ihmiseltä tunnu, vaikka täällä yrität kovasti vakuutella kuinka joustava olet.

En halua näpäyttää ketään, vaan yritän edelleen miettiä, onnistuisiko sekä konsertti että synttärit. En tiedä, onko asia tärkeä apelle. 10 vuoden aikana emme ole saaneet kutsua juhliin. En tajua, mitä väliä sillä on, onko onnittelupäivä lauantai vai sunnuntai. Näin vaikea ihminen olen :) AP.

Meilläpä on ongelmana se, että mieheni mielestä hänen ei tarvitse tulla mukaani minulle tärkeisiin tapahtumiin ja jos joskus tulee on naama nurinpäin päässä. Hänen sukunsa kissanristiäisiin hän sen sijaan pakottaa minut osallistumaan. Niissä on yleensä aina perheen oma pappi puhumassa ja minua ei voisi yhtään vähempää kiinnostaa ne miehen pappis pojan jorinat. Jos joskus onnistun välttämään nuo pippalot, saan sitten kuulla siitä pitkään ja hartaasti. Hän ei voi ottaa vapaata tullakseen joskus hyvin harvoin mukaani, mutta minun pitää haaskata omia lomiani hänen sukunsa vuoksi. Ei tämä ole tasapuolista!  Aikoinaan, kun menimme yhteen, sovimme että kumpikin hoitaa oman sukunsa juhlat ja yhdessä käydään sitten muissa tapahtumissa. Ei tasan tarkkaan käydä, koska mies siis ei halua käydä kanssani konserteissa, elokuvissa jne.

4.12 Koko Suomessa ei ole muita aloittajan spekseihin sopivia lastenkonsertteja kuin Soiva Siili Oulussa ja TiTi-nalle Espoossa. Nämäkö ovat niin lasten elämän muuttavia ja  tajunnanräjäyttäviä kulttuuritapahtumia, että lasten ja aloittajan pitää niihin ehdottomasti päästä, mitäs miehestä ja sen vanhemmista?

Nyt jumalauta nainen ruotuun, vaikka provohan sä olet.

Vierailija kirjoitti:

Meilläpä on ongelmana se, että mieheni mielestä hänen ei tarvitse tulla mukaani minulle tärkeisiin tapahtumiin ja jos joskus tulee on naama nurinpäin päässä. Hänen sukunsa kissanristiäisiin hän sen sijaan pakottaa minut osallistumaan. Niissä on yleensä aina perheen oma pappi puhumassa ja minua ei voisi yhtään vähempää kiinnostaa ne miehen pappis pojan jorinat. Jos joskus onnistun välttämään nuo pippalot, saan sitten kuulla siitä pitkään ja hartaasti. Hän ei voi ottaa vapaata tullakseen joskus hyvin harvoin mukaani, mutta minun pitää haaskata omia lomiani hänen sukunsa vuoksi. Ei tämä ole tasapuolista!  Aikoinaan, kun menimme yhteen, sovimme että kumpikin hoitaa oman sukunsa juhlat ja yhdessä käydään sitten muissa tapahtumissa. Ei tasan tarkkaan käydä, koska mies siis ei halua käydä kanssani konserteissa, elokuvissa jne.

No minä taas olen miehen perheen kanssa paljon tekemisissä, autan, hankin lahjat (jouluksi, huom! ja siskonlapsille muutenkin) ja olen iloinen osallistuja juhlissa. En kehtaisi murjottaa toisten juhlissa! Mieheni ei ole koskaan pakko tulla minun sukuni juhliin, hän tulee jos haluaa. Jotenkin koen, että koska olen aina kiltisti osallistunut ja kutsunut anopin ja apen kaikkiin juhliimme, niin nyt voitaisiin vähän sovitella ja sumplia. Se konsertti on pienille oikeasti kiva ja kallis tuon ikäisille, ja ennen muuta pienellä joustolla saataisiin molemmat kokemukset. ap

Vierailija kirjoitti:

4.12 Koko Suomessa ei ole muita aloittajan spekseihin sopivia lastenkonsertteja kuin Soiva Siili Oulussa ja TiTi-nalle Espoossa. Nämäkö ovat niin lasten elämän muuttavia ja  tajunnanräjäyttäviä kulttuuritapahtumia, että lasten ja aloittajan pitää niihin ehdottomasti päästä, mitäs miehestä ja sen vanhemmista?

Nyt jumalauta nainen ruotuun, vaikka provohan sä olet.

Käytätkö oikeasti aikaasi tuohon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appesi täyttää vain kerra 70 vuotta. Lastenkonsertteja sen sijaan tulee ja menee. Jos synttärit ovat todella sunnuntaina (mikä kannattaa nyt varmistaa),  myykää tai lahjoittakaa liput. Sukulaissuhteet ovat elämän kantava voima, vaikka sukulaisia ei voikaan valita. Lapset tapaavat aivan liian harvoin verisukulaisiaan, joten heille ei muodostu oikein kunnon kuvaa juuristaan.

Elämä on neuvotteluja, mutta myös pettymyksiä. Niistä selviää, kun ideoi uutta tilalle. Joskus on vain tehtävä tiettyjä asioita. Puhutaan joustavuudesta. 

Ymmärrän tämän. Mutta lapset tapaavat appea melko usein (kerran kuussa) suhteessa välimatkaan (me menemme aina heille). Lomilla vietämme pari viikkoa samassa huushollissa. Ja he ovat aina tervetulleita meille. Joten mistään harvinaisesta tapaamisesta ei ole kyse. Joustavuutta minäkin tässä peräänkuulutan, tällä kertaa mieheltäni, joka muuten aikoo olla sekä ensi että sitä seuraavan viikonlopun apuna apen luona pihahommissa. Minä ja lapset emme mahdu mukaan autoon, mutta varmasti lokakuun lopulla sitten taas. Ap.

Kuules nyt ap, olen laittanut pari viestiä puolestasi. Nyt ihmettelen tuota teidän oleskeluanne anoppilassa. Siis ei tule mieleeni yhtään ketään muuta, jotka noin paljon asuvat anoppilassa tai omien vanhempien luona. MIKSI? Jopa minä alan ajatella aptä nyt provoksi...

Ongelma on se, että miehesi napanuora on vielä katkeamatta. Sinä ja lapsesi pitäisi hänelle olla tärkeämpiä kuin omat vanhempansa. Ehkä vanhemmat osaavat syyllistää tai manipuloida poikaansa auttamaan ja viihdyttämään heitä?

Minä pahoin pelkään tätä. Mies ja hänen siskonsa ovat ihania, mutta myös kilteimpiä ja nöyrimpiä ihnisiä, joita tunnen. Nämä ovat hyviä asioita, mutta liika on liikaa. He eivät uskalla ottaa asioita esille vanhempiensa kanssa, koska vanhemmat voivat suuttua siitä (olen todistanut kerran tätä). Appi saattaa käyttäytyä välillä tosi oudosti, mutta kaikki vain ymmärtävät ja "kunnioittavat" häntä. Hänelle on hirveän tärkeää olla "tärkeä", tulla huomatuksi, "olla jotain". Haha, joku jopa kutsisi häntä paskantärkeäksi. Vanhemmat nimenomaan vaativat meiltä joustoa (eivät käy meillä koskaan, vaikka matka tännepäin on sama), eivät kestä kritiikkiä jne. Uskon, että mieheni pelkää appeni loukkantumista (koska hänet on kasvatettu liian kiltiksi) ja minä reagoin siihen (koska en ole niin kiltti). Ja silti olen tosi kiltti, mies on kaksi viikonloppua poissa ja minä hoidan lapset (ketään ei kiinnosta minun jaksaminen), ja tosiaan eri vaihtoehtoja jo nyt mietin tämän patriarkan juhlapäivää varten. Jos tänä ei ole huomaavaista, niin mikä sitten on? Ap

Tulihan se sieltä eli appiukkosi on sinusta "paskantärkeä" ja haluat sen takia näpäyttää häntä ja jättää hänen syntymäpäivät väliin. Aiemmissa viesteissäsi kerroit, ettei appiukkosi juhli synttäreitä mitenkään ja hänelle ei ole välttämättä tärkeää, että tulette juuri synttäripäivänä onnittelemaan. Tässä viestissä kuitenkin kerrot, että "hänelle on hirveän tärkeää olla tärkeä, tulla huomatuksi" eli varmasti hän odottaa teidän perhettä syntymäpäivänä käymään ja miehesi sen tietää. Sinäkin taidat tietää kuinka tärkeä asia se apellesi on ja tänä vuonna päätit ratkaista asian ostamalla samalle päivälle "vahingossa" liput lastenkonserttiin. Anna appiukkosi olla 70-vuotispäivänä tärkeä ja menkää onnittelemaan, nyt on kuitenkin tasavuodet kyseessä ja näpäytä häntä vaikka ensi vuonna. Et sinäkään miltään kovin helpolta ihmiseltä tunnu, vaikka täällä yrität kovasti vakuutella kuinka joustava olet.

En halua näpäyttää ketään, vaan yritän edelleen miettiä, onnistuisiko sekä konsertti että synttärit. En tiedä, onko asia tärkeä apelle. 10 vuoden aikana emme ole saaneet kutsua juhliin. En tajua, mitä väliä sillä on, onko onnittelupäivä lauantai vai sunnuntai. Näin vaikea ihminen olen :) AP.

Eiköhän mainitsemallesi "paskantärkeälle" apelle ole tärkeää, että oma poika lapsineen tulee häntä onnittelemaan syntymäpäivänään. Turha rutista, ettei 10 vuoden aikana ole tullut kutsua juhliin, vaan olette aina vaan käyneet onnittelemassa. Ovatko omat vanhempasi elossa? Lähettävätkö he erikseen joka vuosi kutsun sinulle, että tulet perheesi kanssa onnittelemaan? Meidän suvussa ei ainakaan ole tapana, että vanhemmat ihmiset erikseen kutsuvat syntymäpäiville lapsiaan, vaan silloin mennään automaattisesti onnittelemaan, kun omat vanhemmat syntymäpäivä viettävät. Tasavuodet ainakin ovat tärkeitä vanhemmille ihmisille ja vaikka ei mitään suuria juhlia ole, on tärkeää käydä edes kakkukahvilla. Kyllä se Titi-Nalle aika usein niitä konsertteja pitää ja varsinkin pääkaupunkiseudulla varmasti vierailee muutaman kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4.12 Koko Suomessa ei ole muita aloittajan spekseihin sopivia lastenkonsertteja kuin Soiva Siili Oulussa ja TiTi-nalle Espoossa. Nämäkö ovat niin lasten elämän muuttavia ja  tajunnanräjäyttäviä kulttuuritapahtumia, että lasten ja aloittajan pitää niihin ehdottomasti päästä, mitäs miehestä ja sen vanhemmista?

Nyt jumalauta nainen ruotuun, vaikka provohan sä olet.

Käytätkö oikeasti aikaasi tuohon?

Oikealla hakutavalla löysin tiedot alle minuutissa. Kauanko ap on jankannut provoaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajua. Ihan oikeastiko enemmistö täällä on sitä mieltä, että lähisukulaisen 70-vuotispäivät jätetään välistä jonkin konsertin takia?

Et tajua niin.

Juhlia ei ole tiedossa, mutta mies on päättänyt, että juurikin isänsä syntymäpäivänä sinne on joka tapauksessa mentävä  - vaikka isänsä päättäisikin pitää juhlat ja eri päivänä. Mielestäni jotain outoa miehessä on, varsinkin kun anopin syntymäpäivä ei juhlittu virallisena päivänä vaan katsottiin lähisuvun allakasta sopiva päivä.

Ehkäpä miestä keljuttaa se, että hänen vaimonsa ei osoita minkäänlaista kunnioitusta appeaan kohtaan, vaan on  miehensä selän takana varannut muulle perheelle liput johonkin konserttiin miehen isän 70-vuotispäivänä. Luulen, että apen 70-vuotissynttärit ovat olleet kauemmin tiedossa, kuin tuo lastenkonsertti. Kyllä täälläkin monella käyttäjällä pääsisi parku, jos omilla 70-vuotissynttäreillä osa lähiperheestä ei osallistuisi, "kun tuli nuo liput varattua yhteen konserttiin, enkä yhtään muistanut, että sinun 70-vuotispippalot ovat juuri silloin." Sitten vielä ihan vakavissaan ehdotettaisiin, "mutta sähän voisit kato pyörähtää nopeesti täällä meillä ennen kun me lähdetään sinne konserttiin". Tulisipa siinä oikein arvostettu olo 70-vuotiaana juhlakaluna

Roadwalker kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajua. Ihan oikeastiko enemmistö täällä on sitä mieltä, että lähisukulaisen 70-vuotispäivät jätetään välistä jonkin konsertin takia?

Et tajua niin.

Juhlia ei ole tiedossa, mutta mies on päättänyt, että juurikin isänsä syntymäpäivänä sinne on joka tapauksessa mentävä  - vaikka isänsä päättäisikin pitää juhlat ja eri päivänä. Mielestäni jotain outoa miehessä on, varsinkin kun anopin syntymäpäivä ei juhlittu virallisena päivänä vaan katsottiin lähisuvun allakasta sopiva päivä.

Ehkäpä miestä keljuttaa se, että hänen vaimonsa ei osoita minkäänlaista kunnioitusta appeaan kohtaan, vaan on  miehensä selän takana varannut muulle perheelle liput johonkin konserttiin miehen isän 70-vuotis nimipäivänä. Luulen, että apen 70-vuotissynttärit ovat olleet kauemmin tiedossa, kuin tuo lastenkonsertti. Kyllä täälläkin monella käyttäjällä pääsisi parku, jos omilla 70-vuotissynttäreillä osa lähiperheestä ei osallistuisi, "kun tuli nuo liput varattua yhteen konserttiin, enkä yhtään muistanut, että sinun 70-vuotispippalot ovat juuri silloin."

Eli se, että ajaisin pienet lapset pe-la joulukuussa 400km päähän synttäreille (ja lähtisimme joko la iltana tai su aamuna) kukkien, lahjojen ja kakun kanssa olisi sinusta itkettävää, ei-osallistumista? Kun mitään juhlia ei edes ole? Ap