Te, jotka pelastaisitte tulipalosta koiran ettekä lasta!

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on kyllä äärimmäisen itsekeskeinen ihminen. Odottaa koko maailman pyörivän hänen ja jälkeläistensä ympärillä. Mutta katsos aloittaja: meillä on omakin elämä.

Jep jep. Olen vela ja minulla ei jälkeläisiä ole eikä tule :D Koira on.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on kyllä äärimmäisen itsekeskeinen ihminen. Odottaa koko maailman pyörivän hänen ja jälkeläistensä ympärillä. Mutta katsos aloittaja: meillä on omakin elämä.

Sanoo ihminen joka pelastaa aikuisen _koiran_ eikä lähes vasta syntynyttä lasta. Ja siis ihminen joka ei todellakaan auta muita koska omakin elämä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja!

Kumman pelastaisit, oman lapsesi vai naapurin lapsen?

Oman tietenkin, jos sellainen olisi. Mutta ei ole kun olen vela. Miten se nyt tähän liittyy?

Hirviö. Jättäisit siis lapsen palamaan elävältä vain koska se ei ole omasi? Olet kauhea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on kyllä äärimmäisen itsekeskeinen ihminen. Odottaa koko maailman pyörivän hänen ja jälkeläistensä ympärillä. Mutta katsos aloittaja: meillä on omakin elämä.

Sanoo ihminen joka pelastaa aikuisen _koiran_ eikä lähes vasta syntynyttä lasta. Ja siis ihminen joka ei todellakaan auta muita koska omakin elämä. :D

No sinähän tässä olet se joka huvittelee ajatuksella muiden elävältä polttamisesta. Että sinuna en yrittäisi päteä. Ja vielä naurat ajatukselle muiden elävältä palamisesta.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon niinkin typerään asiaan kuin "tehkää muille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän", vaikken mikään uskovainen olekaan.

Sama juttu. Siksi oma koira ennen vierasta lasta.

Onko sinulla lasta?

Ei tosiaankaan.

No sitten jotenkin ymmärrän sinua. Joittenkin ihmisten puutteellinen empatiakyky korjaantuu ehkä jos/kun saa itse saa lapsen. Ei osata ajatella itseä toisen asemaan ennen kuin on samat lähtökohdat. Huolissani olen eniten niistä, joilla lapsia jo on ja on tuollaiset arvot.

Aika heikkoa on sellainen empatiakyky, joka yltää vain oman lajin yksilöihin. Todellinen empatiakyky ylittää tällaiset spesistiset rajat.

Osaan suhteuttaa oman suruni koiran menettämisen rinnalla lapsen menettämiseen. Se on mielestäni empatiaa. Mutta meillä on niin erilaiset arvot, että tästä on ihan turhaa kaltaisesi kanssa enempää jauhaa. Enemmän minua kiinnostaa niiden mielipiteet, joilla omia lapsia on. Onneksi heitä on tässä ketjussa vähemmistö, mikäli galluppiin on luottaminen.

Kuvittele tilanne, jossa voisit pelastaa vain oman lapsesi tai kaksi kahden muun pariskunnan lasta. Sinun logiikallasi sinun pitäisi jättää oma lapsesi kuolemaan, koska kahden perheen tuhoutuminen aiheuttaa enemmän surua kuin yhden.

Me molemmat kuitenkin tiedämme, että pelastaisit oman lapsesi.

Siinäpä sitä empatiakykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja!

Kumman pelastaisit, oman lapsesi vai naapurin lapsen?

Oman tietenkin, jos sellainen olisi. Mutta ei ole kun olen vela. Miten se nyt tähän liittyy?

Hirviö. Jättäisit siis lapsen palamaan elävältä vain koska se ei ole omasi? Olet kauhea ihminen.

Mikäli tilanne olisi sen kaltainen, että vain toisen lapsista voi pelastaa niin eiköhän jokainen omansa siinä vaiheessa pelasta. Ei voi verrata koiraan ja lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on kyllä äärimmäisen itsekeskeinen ihminen. Odottaa koko maailman pyörivän hänen ja jälkeläistensä ympärillä. Mutta katsos aloittaja: meillä on omakin elämä.

Sanoo ihminen joka pelastaa aikuisen _koiran_ eikä lähes vasta syntynyttä lasta. Ja siis ihminen joka ei todellakaan auta muita koska omakin elämä. :D

No sinähän tässä olet se joka huvittelee ajatuksella muiden elävältä polttamisesta. Että sinuna en yrittäisi päteä. Ja vielä naurat ajatukselle muiden elävältä palamisesta.

Kuka minä?

Painupas nyt vidduun kristallipalloinesi kun se on rikki.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon niinkin typerään asiaan kuin "tehkää muille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän", vaikken mikään uskovainen olekaan.

Sama juttu. Siksi oma koira ennen vierasta lasta.

Onko sinulla lasta?

Ei tosiaankaan.

No sitten jotenkin ymmärrän sinua. Joittenkin ihmisten puutteellinen empatiakyky korjaantuu ehkä jos/kun saa itse saa lapsen. Ei osata ajatella itseä toisen asemaan ennen kuin on samat lähtökohdat. Huolissani olen eniten niistä, joilla lapsia jo on ja on tuollaiset arvot.

Aika heikkoa on sellainen empatiakyky, joka yltää vain oman lajin yksilöihin. Todellinen empatiakyky ylittää tällaiset spesistiset rajat.

Osaan suhteuttaa oman suruni koiran menettämisen rinnalla lapsen menettämiseen. Se on mielestäni empatiaa. Mutta meillä on niin erilaiset arvot, että tästä on ihan turhaa kaltaisesi kanssa enempää jauhaa. Enemmän minua kiinnostaa niiden mielipiteet, joilla omia lapsia on. Onneksi heitä on tässä ketjussa vähemmistö, mikäli galluppiin on luottaminen.

Kuvittele tilanne, jossa voisit pelastaa vain oman lapsesi tai kaksi kahden muun pariskunnan lasta. Sinun logiikallasi sinun pitäisi jättää oma lapsesi kuolemaan, koska kahden perheen tuhoutuminen aiheuttaa enemmän surua kuin yhden.

Me molemmat kuitenkin tiedämme, että pelastaisit oman lapsesi.

Siinäpä sitä empatiakykyä.

Ei voi verrata koira ja lapsi dilemmaan. Jokainen vanhempi pelastaa ennemmin oman lapsensa kuin sata vierasta. Niin muuten eläimetkin tekevät. Huolehtivat ensisijaisesti omista jälkeläisistään.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon niinkin typerään asiaan kuin "tehkää muille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän", vaikken mikään uskovainen olekaan.

Sama juttu. Siksi oma koira ennen vierasta lasta.

Onko sinulla lasta?

Ei tosiaankaan.

No sitten jotenkin ymmärrän sinua. Joittenkin ihmisten puutteellinen empatiakyky korjaantuu ehkä jos/kun saa itse saa lapsen. Ei osata ajatella itseä toisen asemaan ennen kuin on samat lähtökohdat. Huolissani olen eniten niistä, joilla lapsia jo on ja on tuollaiset arvot.

Aika heikkoa on sellainen empatiakyky, joka yltää vain oman lajin yksilöihin. Todellinen empatiakyky ylittää tällaiset spesistiset rajat.

Osaan suhteuttaa oman suruni koiran menettämisen rinnalla lapsen menettämiseen. Se on mielestäni empatiaa. Mutta meillä on niin erilaiset arvot, että tästä on ihan turhaa kaltaisesi kanssa enempää jauhaa. Enemmän minua kiinnostaa niiden mielipiteet, joilla omia lapsia on. Onneksi heitä on tässä ketjussa vähemmistö, mikäli galluppiin on luottaminen.

Kuvittele tilanne, jossa voisit pelastaa vain oman lapsesi tai kaksi kahden muun pariskunnan lasta. Sinun logiikallasi sinun pitäisi jättää oma lapsesi kuolemaan, koska kahden perheen tuhoutuminen aiheuttaa enemmän surua kuin yhden.

Me molemmat kuitenkin tiedämme, että pelastaisit oman lapsesi.

Siinäpä sitä empatiakykyä.

Ei voi verrata koira ja lapsi dilemmaan. Jokainen vanhempi pelastaa ennemmin oman lapsensa kuin sata vierasta. Niin muuten eläimetkin tekevät. Huolehtivat ensisijaisesti omista jälkeläisistään.

Totta kai voi verrata. Tuossahan väitettiin, että oikea valinta on se, joka tuottaa vähiten surua. Kun kahden eri perheen lapsi kuolee, se aiheuttaa enemmän surua kuin jos yhden perheen lapsi kuolee. Niinpä oikea valinta olisi pelastaa ne kaksi vierasta lasta eikä yhtä omaa. Yksikään vanhmpi ei kuitenkaan edes yritä uskotella tekevänsä näin.

Aika paksua jeesustella omalla ylivertaisella empatiakyvyllä, kun se ei todellisuudessa selviä edes tällaisesta yksinkertaista testistä.

Haluaisin kuulla av-mamman perustelut lapsensa menettäneille vanhemmille, miksi hän antoi heidän lapsensa kuolla. 

"Mä vaan kun en pidä lapsista" :D 

Mitähän lakikin sanoo sellaisesta, joka jättää ihmisen kuolemaan..? Oikeesti, viis jostain rakista.. 

Niin maukasta provosoitumista.

Ps. Pelastaisin koirani.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon niinkin typerään asiaan kuin "tehkää muille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän", vaikken mikään uskovainen olekaan.

Sama juttu. Siksi oma koira ennen vierasta lasta.

Onko sinulla lasta?

Ei tosiaankaan.

No sitten jotenkin ymmärrän sinua. Joittenkin ihmisten puutteellinen empatiakyky korjaantuu ehkä jos/kun saa itse saa lapsen. Ei osata ajatella itseä toisen asemaan ennen kuin on samat lähtökohdat. Huolissani olen eniten niistä, joilla lapsia jo on ja on tuollaiset arvot.

Aika heikkoa on sellainen empatiakyky, joka yltää vain oman lajin yksilöihin. Todellinen empatiakyky ylittää tällaiset spesistiset rajat.

Osaan suhteuttaa oman suruni koiran menettämisen rinnalla lapsen menettämiseen. Se on mielestäni empatiaa. Mutta meillä on niin erilaiset arvot, että tästä on ihan turhaa kaltaisesi kanssa enempää jauhaa. Enemmän minua kiinnostaa niiden mielipiteet, joilla omia lapsia on. Onneksi heitä on tässä ketjussa vähemmistö, mikäli galluppiin on luottaminen.

Kuvittele tilanne, jossa voisit pelastaa vain oman lapsesi tai kaksi kahden muun pariskunnan lasta. Sinun logiikallasi sinun pitäisi jättää oma lapsesi kuolemaan, koska kahden perheen tuhoutuminen aiheuttaa enemmän surua kuin yhden.

Me molemmat kuitenkin tiedämme, että pelastaisit oman lapsesi.

Siinäpä sitä empatiakykyä.

Ei voi verrata koira ja lapsi dilemmaan. Jokainen vanhempi pelastaa ennemmin oman lapsensa kuin sata vierasta. Niin muuten eläimetkin tekevät. Huolehtivat ensisijaisesti omista jälkeläisistään.

Totta kai voi verrata. Tuossahan väitettiin, että oikea valinta on se, joka tuottaa vähiten surua. Kun kahden eri perheen lapsi kuolee, se aiheuttaa enemmän surua kuin jos yhden perheen lapsi kuolee. Niinpä oikea valinta olisi pelastaa ne kaksi vierasta lasta eikä yhtä omaa. Yksikään vanhmpi ei kuitenkaan edes yritä uskotella tekevänsä näin.

Aika paksua jeesustella omalla ylivertaisella empatiakyvyllä, kun se ei todellisuudessa selviä edes tällaisesta yksinkertaista testistä.

Tiedät itsekin, ettei kukaan ota sinua enää tosissaan kun tuollaista väität. Oma lapsi menee vieraan edelle. Se on ihan puhdasta biologiaa. Vieras lapsi menee oman koiran edelle, syyt ovat kuitenkin tapauksissa erit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tähän galluppiin ei ole klikattu vastauksia, koska suurin osa koiran pelastajista on niitä, joilla ei ole vielä omaa lasta, mutta on oma koira.  

Minä taas luulen, että ketään ei kiinnosta vastata. Eikä aloittajaa kiinnosta tulokset, kunhan kerjää huomiota.

Ei kiinnosta vastata, koska paljastuisi juurikin, että ei ole vielä omia lapsia. Jostain syystä useita kuitenkin kiinnosti vastata siihen edelliseen ketjuun, jossa oli kysymys "pelastaisitko koirasi vai vieraan lapsen". Pelkän koiran omistajat eivät pelastaisi vierasta lasta, mutta suurin osa myös omia lapsia omaavista pelastaisivat vieraankin lapsen. Ja nyt pelkän koiran omistajat alapeukuttavat tätä.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon niinkin typerään asiaan kuin "tehkää muille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän", vaikken mikään uskovainen olekaan.

Sama juttu. Siksi oma koira ennen vierasta lasta.

Onko sinulla lasta?

Ei tosiaankaan.

No sitten jotenkin ymmärrän sinua. Joittenkin ihmisten puutteellinen empatiakyky korjaantuu ehkä jos/kun saa itse saa lapsen. Ei osata ajatella itseä toisen asemaan ennen kuin on samat lähtökohdat. Huolissani olen eniten niistä, joilla lapsia jo on ja on tuollaiset arvot.

Aika heikkoa on sellainen empatiakyky, joka yltää vain oman lajin yksilöihin. Todellinen empatiakyky ylittää tällaiset spesistiset rajat.

Osaan suhteuttaa oman suruni koiran menettämisen rinnalla lapsen menettämiseen. Se on mielestäni empatiaa. Mutta meillä on niin erilaiset arvot, että tästä on ihan turhaa kaltaisesi kanssa enempää jauhaa. Enemmän minua kiinnostaa niiden mielipiteet, joilla omia lapsia on. Onneksi heitä on tässä ketjussa vähemmistö, mikäli galluppiin on luottaminen.

Kuvittele tilanne, jossa voisit pelastaa vain oman lapsesi tai kaksi kahden muun pariskunnan lasta. Sinun logiikallasi sinun pitäisi jättää oma lapsesi kuolemaan, koska kahden perheen tuhoutuminen aiheuttaa enemmän surua kuin yhden.

Me molemmat kuitenkin tiedämme, että pelastaisit oman lapsesi.

Siinäpä sitä empatiakykyä.

Ei voi verrata koira ja lapsi dilemmaan. Jokainen vanhempi pelastaa ennemmin oman lapsensa kuin sata vierasta. Niin muuten eläimetkin tekevät. Huolehtivat ensisijaisesti omista jälkeläisistään.

Totta kai voi verrata. Tuossahan väitettiin, että oikea valinta on se, joka tuottaa vähiten surua. Kun kahden eri perheen lapsi kuolee, se aiheuttaa enemmän surua kuin jos yhden perheen lapsi kuolee. Niinpä oikea valinta olisi pelastaa ne kaksi vierasta lasta eikä yhtä omaa. Yksikään vanhmpi ei kuitenkaan edes yritä uskotella tekevänsä näin.

Aika paksua jeesustella omalla ylivertaisella empatiakyvyllä, kun se ei todellisuudessa selviä edes tällaisesta yksinkertaista testistä.

Tiedät itsekin, ettei kukaan ota sinua enää tosissaan kun tuollaista väität. Oma lapsi menee vieraan edelle. Se on ihan puhdasta biologiaa. Vieras lapsi menee oman koiran edelle, syyt ovat kuitenkin tapauksissa erit.

Sinulla on ilmeisiä vaikeuksia seurata keskustelua. Ennhän minä tuota alkuperäistä väitettä esittänyt vaan siteeramani kirjoittaja. Hän ei esittänyt, että lapsi pitäisi valita koiran sijaan, koska lapsi on jollakin tavalla arvokkaampi tai muuta sellaista. Hän esitti, että lapsi pitäisi valita koiran sijaan, koska koiran menetys aiheuttaa vähemmän surua, ja oikea valinta on se, joka aiheuttaa vähemmän surua.

Vinkkinä: epämääräinen viittaus "biologisiin syihin" ei vie sinua kovin pitkälle, kun keskustellaan valintojen moraalisesta arvosta. Jos et osaa puhua etiikan kielellä, et kykene osallistumaan eettisiin keskusteluihin. Biologian alan keskusteluihinkaan ei mennä huutamaan väliin: "Mutta on VÄÄRIN, että käki munii vieraaseen pesään!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tähän galluppiin ei ole klikattu vastauksia, koska suurin osa koiran pelastajista on niitä, joilla ei ole vielä omaa lasta, mutta on oma koira.  

Minä taas luulen, että ketään ei kiinnosta vastata. Eikä aloittajaa kiinnosta tulokset, kunhan kerjää huomiota.

Ei kiinnosta vastata, koska paljastuisi juurikin, että ei ole vielä omia lapsia. Jostain syystä useita kuitenkin kiinnosti vastata siihen edelliseen ketjuun, jossa oli kysymys "pelastaisitko koirasi vai vieraan lapsen". Pelkän koiran omistajat eivät pelastaisi vierasta lasta, mutta suurin osa myös omia lapsia omaavista pelastaisivat vieraankin lapsen. Ja nyt pelkän koiran omistajat alapeukuttavat tätä.

Sori, nyt vasta tajusin klikata prosenttiluvut auki. Siis kahdella kolmasosalla koiran pelastajista ei ole omia lapsia. Olisin luullut prosenttilukua vieläkin suuremmaksi, mutta on siis kuitenkin isompi osa. Ja edellisessä ketjussa näytti prosentit menevän niin, että koiran pelastaisi vähän vajaa puolet kaikista vastaajista. Näistä siis vain kolmasosalla on lapsia. Eli lapsellisista koiran pelastaisi vain noin joka kuudes, vai miten tämä menee?

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon niinkin typerään asiaan kuin "tehkää muille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän", vaikken mikään uskovainen olekaan.

Sama juttu. Siksi oma koira ennen vierasta lasta.

Onko sinulla lasta?

Ei tosiaankaan.

No sitten jotenkin ymmärrän sinua. Joittenkin ihmisten puutteellinen empatiakyky korjaantuu ehkä jos/kun saa itse saa lapsen. Ei osata ajatella itseä toisen asemaan ennen kuin on samat lähtökohdat. Huolissani olen eniten niistä, joilla lapsia jo on ja on tuollaiset arvot.

Aika heikkoa on sellainen empatiakyky, joka yltää vain oman lajin yksilöihin. Todellinen empatiakyky ylittää tällaiset spesistiset rajat.

Osaan suhteuttaa oman suruni koiran menettämisen rinnalla lapsen menettämiseen. Se on mielestäni empatiaa. Mutta meillä on niin erilaiset arvot, että tästä on ihan turhaa kaltaisesi kanssa enempää jauhaa. Enemmän minua kiinnostaa niiden mielipiteet, joilla omia lapsia on. Onneksi heitä on tässä ketjussa vähemmistö, mikäli galluppiin on luottaminen.

Kuvittele tilanne, jossa voisit pelastaa vain oman lapsesi tai kaksi kahden muun pariskunnan lasta. Sinun logiikallasi sinun pitäisi jättää oma lapsesi kuolemaan, koska kahden perheen tuhoutuminen aiheuttaa enemmän surua kuin yhden.

Me molemmat kuitenkin tiedämme, että pelastaisit oman lapsesi.

Siinäpä sitä empatiakykyä.

Ei voi verrata koira ja lapsi dilemmaan. Jokainen vanhempi pelastaa ennemmin oman lapsensa kuin sata vierasta. Niin muuten eläimetkin tekevät. Huolehtivat ensisijaisesti omista jälkeläisistään.

Totta kai voi verrata. Tuossahan väitettiin, että oikea valinta on se, joka tuottaa vähiten surua. Kun kahden eri perheen lapsi kuolee, se aiheuttaa enemmän surua kuin jos yhden perheen lapsi kuolee. Niinpä oikea valinta olisi pelastaa ne kaksi vierasta lasta eikä yhtä omaa. Yksikään vanhmpi ei kuitenkaan edes yritä uskotella tekevänsä näin.

Aika paksua jeesustella omalla ylivertaisella empatiakyvyllä, kun se ei todellisuudessa selviä edes tällaisesta yksinkertaista testistä.

Tiedät itsekin, ettei kukaan ota sinua enää tosissaan kun tuollaista väität. Oma lapsi menee vieraan edelle. Se on ihan puhdasta biologiaa. Vieras lapsi menee oman koiran edelle, syyt ovat kuitenkin tapauksissa erit.

Sinulla on ilmeisiä vaikeuksia seurata keskustelua. Ennhän minä tuota alkuperäistä väitettä esittänyt vaan siteeramani kirjoittaja. Hän ei esittänyt, että lapsi pitäisi valita koiran sijaan, koska lapsi on jollakin tavalla arvokkaampi tai muuta sellaista. Hän esitti, että lapsi pitäisi valita koiran sijaan, koska koiran menetys aiheuttaa vähemmän surua, ja oikea valinta on se, joka aiheuttaa vähemmän surua.

Vinkkinä: epämääräinen viittaus "biologisiin syihin" ei vie sinua kovin pitkälle, kun keskustellaan valintojen moraalisesta arvosta. Jos et osaa puhua etiikan kielellä, et kykene osallistumaan eettisiin keskusteluihin. Biologian alan keskusteluihinkaan ei mennä huutamaan väliin: "Mutta on VÄÄRIN, että käki munii vieraaseen pesään!"

Oletko sinä tyhmä vai yksinkertainen? Tottakai koiran menettäminen on vähän eri asia kuin lapsen! Ajattelepa asiaa oman äitisi kannalta jos et omalta kannaltasi kykene! Kumpi olisi kamalampaa äitisi mielestä? Menettää sinut vai koira? Kumman hän pelastaisi? Entäpä sinut vai jonkun vieraan ihmisen?

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon niinkin typerään asiaan kuin "tehkää muille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän", vaikken mikään uskovainen olekaan.

Sama juttu. Siksi oma koira ennen vierasta lasta.

Onko sinulla lasta?

Ei tosiaankaan.

No sitten jotenkin ymmärrän sinua. Joittenkin ihmisten puutteellinen empatiakyky korjaantuu ehkä jos/kun saa itse saa lapsen. Ei osata ajatella itseä toisen asemaan ennen kuin on samat lähtökohdat. Huolissani olen eniten niistä, joilla lapsia jo on ja on tuollaiset arvot.

Aika heikkoa on sellainen empatiakyky, joka yltää vain oman lajin yksilöihin. Todellinen empatiakyky ylittää tällaiset spesistiset rajat.

Osaan suhteuttaa oman suruni koiran menettämisen rinnalla lapsen menettämiseen. Se on mielestäni empatiaa. Mutta meillä on niin erilaiset arvot, että tästä on ihan turhaa kaltaisesi kanssa enempää jauhaa. Enemmän minua kiinnostaa niiden mielipiteet, joilla omia lapsia on. Onneksi heitä on tässä ketjussa vähemmistö, mikäli galluppiin on luottaminen.

Kuvittele tilanne, jossa voisit pelastaa vain oman lapsesi tai kaksi kahden muun pariskunnan lasta. Sinun logiikallasi sinun pitäisi jättää oma lapsesi kuolemaan, koska kahden perheen tuhoutuminen aiheuttaa enemmän surua kuin yhden.

Me molemmat kuitenkin tiedämme, että pelastaisit oman lapsesi.

Siinäpä sitä empatiakykyä.

Ei voi verrata koira ja lapsi dilemmaan. Jokainen vanhempi pelastaa ennemmin oman lapsensa kuin sata vierasta. Niin muuten eläimetkin tekevät. Huolehtivat ensisijaisesti omista jälkeläisistään.

Totta kai voi verrata. Tuossahan väitettiin, että oikea valinta on se, joka tuottaa vähiten surua. Kun kahden eri perheen lapsi kuolee, se aiheuttaa enemmän surua kuin jos yhden perheen lapsi kuolee. Niinpä oikea valinta olisi pelastaa ne kaksi vierasta lasta eikä yhtä omaa. Yksikään vanhmpi ei kuitenkaan edes yritä uskotella tekevänsä näin.

Aika paksua jeesustella omalla ylivertaisella empatiakyvyllä, kun se ei todellisuudessa selviä edes tällaisesta yksinkertaista testistä.

Tiedät itsekin, ettei kukaan ota sinua enää tosissaan kun tuollaista väität. Oma lapsi menee vieraan edelle. Se on ihan puhdasta biologiaa. Vieras lapsi menee oman koiran edelle, syyt ovat kuitenkin tapauksissa erit.

Sinulla on ilmeisiä vaikeuksia seurata keskustelua. Ennhän minä tuota alkuperäistä väitettä esittänyt vaan siteeramani kirjoittaja. Hän ei esittänyt, että lapsi pitäisi valita koiran sijaan, koska lapsi on jollakin tavalla arvokkaampi tai muuta sellaista. Hän esitti, että lapsi pitäisi valita koiran sijaan, koska koiran menetys aiheuttaa vähemmän surua, ja oikea valinta on se, joka aiheuttaa vähemmän surua.

Vinkkinä: epämääräinen viittaus "biologisiin syihin" ei vie sinua kovin pitkälle, kun keskustellaan valintojen moraalisesta arvosta. Jos et osaa puhua etiikan kielellä, et kykene osallistumaan eettisiin keskusteluihin. Biologian alan keskusteluihinkaan ei mennä huutamaan väliin: "Mutta on VÄÄRIN, että käki munii vieraaseen pesään!"

Oletko sinä tyhmä vai yksinkertainen? Tottakai koiran menettäminen on vähän eri asia kuin lapsen! Ajattelepa asiaa oman äitisi kannalta jos et omalta kannaltasi kykene! Kumpi olisi kamalampaa äitisi mielestä? Menettää sinut vai koira? Kumman hän pelastaisi? Entäpä sinut vai jonkun vieraan ihmisen?

Dunningin-Krugerin vaikutus työssään.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon niinkin typerään asiaan kuin "tehkää muille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän", vaikken mikään uskovainen olekaan.

Sama juttu. Siksi oma koira ennen vierasta lasta.

Onko sinulla lasta?

Ei tosiaankaan.

No sitten jotenkin ymmärrän sinua. Joittenkin ihmisten puutteellinen empatiakyky korjaantuu ehkä jos/kun saa itse saa lapsen. Ei osata ajatella itseä toisen asemaan ennen kuin on samat lähtökohdat. Huolissani olen eniten niistä, joilla lapsia jo on ja on tuollaiset arvot.

Aika heikkoa on sellainen empatiakyky, joka yltää vain oman lajin yksilöihin. Todellinen empatiakyky ylittää tällaiset spesistiset rajat.

Osaan suhteuttaa oman suruni koiran menettämisen rinnalla lapsen menettämiseen. Se on mielestäni empatiaa. Mutta meillä on niin erilaiset arvot, että tästä on ihan turhaa kaltaisesi kanssa enempää jauhaa. Enemmän minua kiinnostaa niiden mielipiteet, joilla omia lapsia on. Onneksi heitä on tässä ketjussa vähemmistö, mikäli galluppiin on luottaminen.

Kuvittele tilanne, jossa voisit pelastaa vain oman lapsesi tai kaksi kahden muun pariskunnan lasta. Sinun logiikallasi sinun pitäisi jättää oma lapsesi kuolemaan, koska kahden perheen tuhoutuminen aiheuttaa enemmän surua kuin yhden.

Me molemmat kuitenkin tiedämme, että pelastaisit oman lapsesi.

Siinäpä sitä empatiakykyä.

Ei voi verrata koira ja lapsi dilemmaan. Jokainen vanhempi pelastaa ennemmin oman lapsensa kuin sata vierasta. Niin muuten eläimetkin tekevät. Huolehtivat ensisijaisesti omista jälkeläisistään.

Totta kai voi verrata. Tuossahan väitettiin, että oikea valinta on se, joka tuottaa vähiten surua. Kun kahden eri perheen lapsi kuolee, se aiheuttaa enemmän surua kuin jos yhden perheen lapsi kuolee. Niinpä oikea valinta olisi pelastaa ne kaksi vierasta lasta eikä yhtä omaa. Yksikään vanhmpi ei kuitenkaan edes yritä uskotella tekevänsä näin.

Aika paksua jeesustella omalla ylivertaisella empatiakyvyllä, kun se ei todellisuudessa selviä edes tällaisesta yksinkertaista testistä.

Tiedät itsekin, ettei kukaan ota sinua enää tosissaan kun tuollaista väität. Oma lapsi menee vieraan edelle. Se on ihan puhdasta biologiaa. Vieras lapsi menee oman koiran edelle, syyt ovat kuitenkin tapauksissa erit.

Sinulla on ilmeisiä vaikeuksia seurata keskustelua. Ennhän minä tuota alkuperäistä väitettä esittänyt vaan siteeramani kirjoittaja. Hän ei esittänyt, että lapsi pitäisi valita koiran sijaan, koska lapsi on jollakin tavalla arvokkaampi tai muuta sellaista. Hän esitti, että lapsi pitäisi valita koiran sijaan, koska koiran menetys aiheuttaa vähemmän surua, ja oikea valinta on se, joka aiheuttaa vähemmän surua.

Vinkkinä: epämääräinen viittaus "biologisiin syihin" ei vie sinua kovin pitkälle, kun keskustellaan valintojen moraalisesta arvosta. Jos et osaa puhua etiikan kielellä, et kykene osallistumaan eettisiin keskusteluihin. Biologian alan keskusteluihinkaan ei mennä huutamaan väliin: "Mutta on VÄÄRIN, että käki munii vieraaseen pesään!"

Oletko sinä tyhmä vai yksinkertainen? Tottakai koiran menettäminen on vähän eri asia kuin lapsen! Ajattelepa asiaa oman äitisi kannalta jos et omalta kannaltasi kykene! Kumpi olisi kamalampaa äitisi mielestä? Menettää sinut vai koira? Kumman hän pelastaisi? Entäpä sinut vai jonkun vieraan ihmisen?

Dunningin-Krugerin vaikutus työssään.

Niin? Odotan edelleen vastausta kysymyksiini?

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten tällaisia koiranpelastajia voi ottaa lapsenvahdiksi? Luikkivat heti karkuun jos tulee joku hätä koska minäensin.

Sä luulet, että lapsia haluamaton ryntää sun pentujesi vahdiksi jotenkin mielellään? Palveluksen teet kun et vaivaa ei-lapsirakkaita.

En pelastaisi kenenkään koiraa tai lasta, vaan itseni ja kissani. En voisi elää sen asian kanssa, että rakas lemmikki joka luottaa minuun kärsisi tuskallisen kuoleman liekeissä. Sen sijaan vieraan ihmisen lemmikki tai lapsi ei kosketa minua millään tavalla. Pelastaisitko itse sinulle vieraan isoäidin vai omasi liekeistä? Niinpä.