Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
voiko lapsettomuudesta päästä muka yli?
04.10.2016 |
On alkanut ihmetyttää hyvä ystäväni. Olen ollut hänen tukena monta vuotta, kun hän on kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta. Ovat miehensä kanssa käyneet läpi lukemattomat lapsettomuushoidot tuloksetta. Varmasti ollut rankkaa. Olen jopa ymmärtänyt sen, ettei hän ole aina pystynyt kohtaamaan vauvoja, kun olen olen itse tullut äidiksi kaksi kertaa tänä aikana. Olen kuunnellut itkut ja ymmärtänyt epätoivon. Tukena olen ollut koko ajan.
Nyt he ovat päättäneet miehensä kanssa luopua koko lapsihaaveesta, vaikka sitä monta vuotta eniten toivoivat. Tosin tätä ennen olivat väsyneet hoitorumbaan ja välillä ystäväni toivoikin hoitojen loppumista. Hoitojen päättymisestä on kulunut reilu vuosi ja puoli vuotta sitten ystäväni kertoi, etteivät enää lasta yritä. Olivat tulleet siihen tulokseen, etteivät halua edes adoptoida tai ottaa sijaislasta. Tämä asia on kuulemma kypsynyt pikku hiljaa.
Nyt on jotenkin vaikea ymmärtää, että ovat heittäytyneet lapsettomaan elämään mielestäni korostuneen innoissaan. Ei ole enää mitään masennusta aiheesta. Ulkomaan matkoja ja vauhdikkaita harrastuksia riittää. Ovat myös parisuhteessa lähentyneet jotenkin korostuneesti. En tiedä onko teatteria. Eniten ahdistaa, että nykyään meillä ei tunnu olevan enää mitään yhteistä. Nykyään hän kyllä viettää mielellään aikaa lasteni kanssa ja tarjoaa apua, mutta hänestä huokuu, ettei itselleen lapsiperhe-elämää halua. En ole varma, mutta jotenkin tuntuu, että korostaa puheissaan niitä hyviä asoita, joita lapsettomilla on. Meillä menee rahat lapsiin ja nyt heillä ei lapsettomuushoitojen päätyttyä tunnu olevan mitään rahahuolia. Sureeko hän edelleen salaa vai voiko lapsettomuudesta oikeadti päästä yli? Tietenkin hyvä, jos nyt nauttii elämästään, mutta voiko se mieli noin muuttua ja kokea elämän mielekkääksi ilman omia lapsia?
Kommentit (65)
Vedit lopun todella huonosti ap. Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on sellaista jankkaamista, että ihmettelen, jos aloittaja on tosissaan.
Jos joku olisi ollut asemassani kaikki nämä vuodet, ymmärtäisi minua paremmin. Kyllä varmasti jo lapsesta haaveillessa voi ajatella rakastavansa tätä yli kaiken ja laittavansa toisen itsensä edelle. Tätä tarkoitan äidin rakkaudella voi se tietenkin olla isänkin. Minä ainakin olen onnellisempi nyt kuin joskus itsekkäänä nuorena lapsettomana naisena. Perhe on nyt tärkein, en minä yksin tai mieheni kanssa pariskuntana. Lapset ovat parasta elämässäni ja ne ovat kasvattaneet minua eniten ihmisenä. Uskon että lapset olisivat tehneet myös ystäväni onnelliseksi. Tätä ystävänikin halusi ja ymmärsin häntä täysin. Nyt meidän on vaikea ymmärtää toisiamme.
Itse todennäköisesti olisin adoptoinut, jos olisin lapsettomuussurussa ollut yhtä pohjallabkuin ystäväni oli.ap
Onko siis mielestänne normaalia päästä lapsihaaveesta kokonaan irti, kun se on ollut suurin haave? Onko ystäväni edes ollut tosissaan? Olisin ollut hänelle tukena myös mahdollisessa adoptioprosessissa, jos hän olisi niin valinnut.
Olemme kasvaneet erillemme sydänystävyydestä, minusta hänen persoonallisuutensa on muuttunut liikaa viime vuosista. Jos niin voi käydä parisuhteessa miksei ystävyydessä. Olen toki onnellinen hänen onnestaan, mutten varmaan koskaan tule ymmärtämään hänen nykyistä elämäntapaa. ap
Alue: Aihe vapaa
Nyt meni överiksi, tähän asti hyvä. 2/5