voiko lapsettomuudesta päästä muka yli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ahdistaa, että nykyään meillä ei tunnu olevan enää mitään yhteistä. Nykyään hän kyllä viettää mielellään aikaa lasteni kanssa ja tarjoaa apua, mutta hänestä huokuu, ettei itselleen lapsiperhe-elämää halua.

Anteeksi mitä? Kuulostaa erittäin ikävästi siltä, että sinä hyväksyt lähipiiriisi vain ihmiset, joilla joko on perhe tai jos he haaveilevat perheestä? Periaatteessa siis vaadit, että ystäväsi jatkaa hoitoja vaihdevuosiin asti, koska silloin koet, että teillä olisi jotain yhteistä (lapsia tai edes haave lapsista). Nyt kun hän on monien epäonnen vuosien jälkeen lakannut haaveilemasta, hän ei enää kelpaa sinulle.

Kerro hänelle suoraan ajatuksesi, niin hän voi hyvällä omallatunnolla pistää ystävyytenne poikki.

Tämä neuvo meni vähän överiksi. Ennemmin sanoisin, että opettele iloitsemaan hänen puolestaan siitä, että hän haluaa ehkä nyt sitäkin enemmän iloita sinun ja muiden lasten kanssa touhuamisesta, kun ei saa omia. Se on teidänkin perheelle plussaa!

Ap, musta tuntuu, että sä itse kaipaat niitä teidän ystävyyden aikoja, jolloin olit ns. korvaamaton ystävällesi. Sanoit, että olet kaikki vuodet ollut mukana ja tukenut häntä. Nyt kun hän on luopunut omasta haaveesta ja elämä alkaa pian olla mallillaan, niin hän ei enää tarvitsekaan sua samalla tavalla kuin ennen. Harmittaako sua tämä?

Uskon, että ystävääsi harmittaa edelleen välillä lapsettomuus. Mutta kuten täällä jo moni on maininnut, on hän varmasti itse ja parisuhteessaan  käynyt asian niin perinpohjaisesti läpi, että lopulta tilanteen hyväksyminen ja hoitojen lopettaminen on oikeastaan ollut helpotus. Nyt hän nauttii elämästään niillä eväillä, joita hänellä on.

Ole onnellinen siitä, että ystäväsi elämässä asiat rullaavat omalla painollaan eikä kaikki pyöri lapsensaannin ympärillä. Tämä seikka varmasti muuttaa/ on muuttanut dynamiikkaa ystävyytenne välillä, mutta en näe mitään syytä, miksi ette edelleen voisi löytää "jotain yhteistä" ja olla ystäviä.

Ymmärrätkö, että ihmisellä on taipumus selviytyäkseen muuttaa haaveitaan ja päämääriään, tavalla tai toisella. Ystäväsi on pitkällisen tuskan kautta joutunut kohtaamaan sen, että biologista lasta ei tule. Jos hän osaa tämän jälkeen vielä nähdä elämässä muita hyviä asioita, voi olla vain onnellinen siitä. Sun reaktiota kyllä ihmettelen, etkö olekaan onnellinen että ystäväsi on päässyt pahimman kriisin yli, että heidän parisuhde on niin luja, että kesti lapsettomuuden? Seksiäkin vielä harrastavat, vaikkei aikeissa olekaan lapsenteko - sus siunakkoon! Nauttivat elämästä! Kateellinen?

Olen itse tahattomasti lapseton. Aikalailla samassa tilanteessa kuin ap:n ystävä. Hoitoja takana vuosikausia, ei edes toivonhippusta siitä, että voisin lapsen saada. Hölmöä olisi lyödä päätä seinään loputtomasti ja velloa siinä epätoivossa loputtomasti. Hulluksihan siinä tulee. On osattava myös luopua unelmista, jos ne eivät ole ralistisia. Ap hyvä, sinulla on lapsia ja koet lapsesi maailman tärkeimmiksi - niikuin kuuluukin. Älä missään tapauksessä sääli ystävääsi. Mikään ei ole kamalampaa kuin sääli. Anna ystäväsi nauttia lastesi seurasta ja nauti sinä siitä, että saat joskus vaikkapa vapaahetken. Win-win. Et sinä voi määritellä ystäväsi elämää, unelmia, sitä kuinka suuri suru on, onko suru masennusta vai ei, onko adoptio tai sijaisvanhemmuus ajankohtaisia asioita...anna ystäväsi tehdä se itse. Ole onnellinen ystäväsi puolesta. Tai ainakin yritä. Nyt kuulostaa siltä, että olet katkera, koska ystäväsi voi mennä ja tulla, tehdä ja elää itselleen ja parisuhteelleen, eikä rahahuolia ole. Lapsettomuus on iso asia, mutta siitä on pakko mennä eteenpäin. Ei elämä ole pelkkää lapsettomuutta vaikka se kieltämättä hoitojen aktiivisena aikana juuri siltä tuntuukin. Etkö voisi olla iloinen siitä, että ystäväsi jakaa sinulle nyt ilon ja onnen asioita, eikä surua, murhetta, epätoivoa ja silkkaa elämän epäreiluutta? Ilojen jakaminen on ystävyyden parasta antia! 

Joskus on myös niin, että kun kokee elämässään vaikeuksia ja kun onnistuu selviämään niistä, on samalla muuttunut niin paljon ihmisenä, että ei ole enää niin samalla aaltopituudella aikaisempien ystävien kanssa.

En tiedä oikein mitä pitäisi ajatella. Kyllä tässä jotain erilleen kasvamista meidän ystävyydessä ehkä on. Jotenkin meidän yhteisten tuttavapariskuntien keskuudessa hänellä tuntuu olevan paljon yhteistä juttelemista miesten kanssa. En tarkoita nyt mitään seksuaalista kiinnostusta, mutta hänellä on tällä hetkellä harrastuksia, josta miehet on kiinnostuneita. Juttua riittää. Juttelee kuitenkin meidän akkojenkin kanssa. Nyt hän on miestemme keskuudessa jotenkin ykköstyyppi.

Myös se hieman ärsyttää, että lasteni kanssa aikaa viettäessään käyttää rahaa aika huolettomasti ja tästä tulee ongelmaa ja kinuamista minunkin kanssa. Ärsyttää kun kuulosta kateelliselta. ap

Hirveästi olen tukenut ja lohduttanut asiassa, joka ei nyt tunnukaan olevan hänen elämässä tärkeää ja keskeistä. Ihan on paskan maku suussa. Petetty olo. ap

Sinun ongelma on kyllä tosi pieni, koeta nyt päästä asiasta yli. Mitaliako odotat?

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi olen tukenut ja lohduttanut asiassa, joka ei nyt tunnukaan olevan hänen elämässä tärkeää ja keskeistä. Ihan on paskan maku suussa. Petetty olo. ap

Paskapuheesta jää paskan maku. Ethän sä nyt tosissaan voi olla! :) Tai sitten sun toisen ihmisen tilanteeseen eläytymiskyky on kyllä aika heikkoa.. Yritä kasvaa aikuiseksi.

Toivot siis että ystäväsi ei pääsisi yli lapsettomuudesta vaan märehtisi sitä lopun ikäänsä. Sinä saisit sitten sääliä häntä ja tuntea ylemmyyttä äitiytesi kanssa. Sairasta. Hän kuitenkin jaksaa lapsiasi. Voisi hyvinkin olla niin ettei halua nähdäkään lapsiperhe-elämää kovien kokemustensa takia

Eikö kenenkään mielestä tässä ole ristiriitaa? Olen ollut valtavana tukena suuressa ongelmassa ja yht'äkkiä se ei olekaan minkäänlainen ongelma. Päin vastoin, nyt ollaan niin energisiä ja onnellisia. Eikö naiset nää tässä ystävässäni mitään outoa? Voiko häneen luottaa yhtään missään? ap

Minusta tuntuu, että minulle on valehdeltu. Ajattelisitte varmasti itsekin samalla lailla, jos olisitte olleet tilallani 6 vuotta. Kyllähän ystäväni on kääntänyt kelkkansa aika totaalisesti. Todella isossa ja merkityksellisessä asiassa. Hänkin olisi ollut valmis luopumaan ja uhrautumaan elämässään lapsen takia ja nyt mielestäni esiin on noussut itsekkyys ja nautinnonhalu. ap

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi olen tukenut ja lohduttanut asiassa, joka ei nyt tunnukaan olevan hänen elämässä tärkeää ja keskeistä. Ihan on paskan maku suussa. Petetty olo. ap

Taisi käydä niin, että se ainoa asia, jossa ap pystyi tuntemaan paremmuutta ja ylemmyyttä ystäväänsä nähden on nyt kadonnut. Ja ap suree sitä.

Toivon, ettei asia ole näin mustavalkoinen, mutta kyllä aloituksesta ja jatkokommenteista paistaa katkeruus.

Vierailija kirjoitti:

Voi tottua ajatukseen, ettei lasta tule. Mutta tosiasia on se, että kyllä oman lapsen saaminen on suurinta ja mullistavinta, mitä ihminen voi kokea. Ihme, jonka jälkeen kaikki muu tuntuu pieneltä ja merkityksettömältä. Vasta lapsen saamisen jälkeen olen todella sisäistänyt mikä on elämän tarkoitus. En voisi enää kuvitellakaan elämää, mista lapset ja sitä kautta elämän jatkuvuus puuttuisi. Lapsen saanut ihminen on osa maailmankaikkeuden kiertokulkua, hänen elämällä on merkitys. Vain lapsen saanut sen ymmärtää.

"Maailmankaikkeuden kiertokulku" ja sen sisäistäminen, että on osa sitä kiertokulkua, ei ole elämän tarkoitus eikä se ole mullistavinta, mitä ihminen voi kokea. Ihminen ei ole vain linkki jossain kiertokulussa, elämän jatkuvuuden aiheuttaja.

Sinunkaan elämäsi merkitys ei perustu mahdollisiin lapsiisi, vaan olet jo itsessäsi ihme:

"Sinä [Jumala] olet luonut minut sisintäni myöten,

äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,

ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,

minä tiedän sen." (Ps. 139: 13-14)

Jokainen ihminen on ihme jo itsessään. Jokaisella ihmisellä on syytä iloita omasta elämästään. Daavid ei sano psalmissa lapselleen "Sinä olet ihme", vaan Jumalalle, itsestään: "Minä olen ihme". Koeta mieluummin sisäistää tämä kuin jonkinlainen kiertokulun osana oleminen, ja jos sinulla on lapsia, opeta heidät pitämään itseään täydellisesti ihmeinä, etteivät he ala nähdä itseään välinearvoisina "dna:n eteenpäin siirtäjinä".

Ap., sinun kannattaa pohtia ystävässäsi tapahtunutta muutosta sen valossa, mitä edellä kirjoitin. Aukeaisiko siitä mahdollisuus ymmärtämiseen?

On ehkä vaikeaa uskoa mihinkään, mitä olen tässä kertonut, jos ei taivu uskomaan evankeliumia, joka on Raamatun ydinsanoma. Laitan tiivistetyn evankeliumin viestini loppuun.

__________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii kuisen elämän. **

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että minulle on valehdeltu. Ajattelisitte varmasti itsekin samalla lailla, jos olisitte olleet tilallani 6 vuotta. Kyllähän ystäväni on kääntänyt kelkkansa aika totaalisesti. Todella isossa ja merkityksellisessä asiassa. Hänkin olisi ollut valmis luopumaan ja uhrautumaan elämässään lapsen takia ja nyt mielestäni esiin on noussut itsekkyys ja nautinnonhalu. ap

Hänhän on luopunut ja uhrautunut - käyttänyt vuosia ja rahaa hoitoihin lapsen takia, jota ei koskaan saanut. Mitä vielä vaadit, että voisit kelpuuttaa "ystäväsi"? Onko mielestäsi oikein, että syytät ystävääsi tahattoman lapsettomuuden vuoksi itsekkääksi?

Lapsettomat naiset on kyllä äiteihin verrattuna usein parempaa juttuseuraa. Mutta voi varjele sitä kateellisten mammojen katkeruuden määrää, kun joku voi puhua muustakin kuin huonosti nukutuista öistä ja pottaharjoittelusta.

M32, isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että minulle on valehdeltu. Ajattelisitte varmasti itsekin samalla lailla, jos olisitte olleet tilallani 6 vuotta. Kyllähän ystäväni on kääntänyt kelkkansa aika totaalisesti. Todella isossa ja merkityksellisessä asiassa. Hänkin olisi ollut valmis luopumaan ja uhrautumaan elämässään lapsen takia ja nyt mielestäni esiin on noussut itsekkyys ja nautinnonhalu. ap

Hänhän on luopunut ja uhrautunut - käyttänyt vuosia ja rahaa hoitoihin lapsen takia, jota ei koskaan saanut. Mitä vielä vaadit, että voisit kelpuuttaa "ystäväsi"? Onko mielestäsi oikein, että syytät ystävääsi tahattoman lapsettomuuden vuoksi itsekkääksi?

En syytä häntä itsekkääksi tahattoman lapsettomuuden vuoksi, vaan nykyisen itsekeskeisen elämäntyylin ja totaalisen kelkan kääntämisen vuoksi. Hän ei mielestäni enää haaveile oikeistä ja merkityksrllisistä asioista, jotka tekee kasvattaa ja jalostaa ihmistä kuten pyyteetön äidin rakkaus. ap

Ap olikin provo, 0/5.

Kyllä se maailman itsekkäin teko on lapsen hankkiminen.. Mutta tämä nyt on selkeä provo

He ovat vuosi tolkulla eläneet surussa, yrittäneet tuloksetta, vatvoneet ja veivanneet. Kyllä siihen varmasti jossain kohtaa turtuu, ja pelkkä lapsen ajattelukin saattaa alkaa tyntua jopa vastenmieliseltä, kun on jo niin paljon käyttänyt asiaan energiaa turhaan. Se asia alkaa tulla ns. Korvista ulos. Ja pakkohan se lapsettomuus on heidän jossain kohtaa hyväksyä, ei olisi terveellistä uhrata elämäänsä kokonaan sellaisen asian suremiseen, jonka eteen on jo tehty kaikki voitava.