Outous, lahja vai kirous?

Palstalla on tämän tästä avauksia, joissa kerrotaan jotakin enemmän tai vähemmän "tavallista", jonka jälkeen ihmetellään, olenko outo?

Kertokaapa nyt, että onko se "outous" nykymaailmassa tavoitelva hyve, jolla erotutaan rahvaasta roskasakista vai onko se jotakin pelottavaa, joka leimaa ihmisen epäkelvoksi? Joka tapauksessa se näyttää olevan tapa erottua massasta. Se vaan, että kun puolet ihmisistä mieltää itsensä jollakin (tai joka) tasolla oudoksi, alkaa se koko outouden määritelmä hajota.

Tämä ei ole nyt mitään vittuilua. Haluaisin tietää, minkätyyppisiä asioita/mielipiteitä/tapoja palstalaiset pitävät aivan ufohulluina? Mikä on tavallisuudesta hieman poikkeavan ja oudon ero? Onko se jokaisen ihmisen subjektiivisesti määriteltävä?

Ja mitä väliä sillä on, luokitellaanko joku ihminen, kulttuuri, tapa tai ajattelumalli oudoksi? Mitä se terminä loppuksi kertoo, muuta kuin sen, että "outo on outoa, jos joku sen oudoksi kokee."

Nim. olenko outo, kun mietin outouden olemusta