En huoli lapsenlapsia hoitoon kuin yhden kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärtää, että jos isovanhemmat sairastaa, niin eivät voi auttaa. Mutta asenteista ei tarvitse kyllä ihmetellä ensinnäkin, että pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa yksin. Ja toisekseen sitten mummot ja vaarit naukuvat vanhoina yksinäisyyttään. Vastavuoroisuutta ja pyyteetöntä apua ei haluta enää antaa, edes omille perheenjäsenille. Sääli, että yhteiskunta on mennyt tähän. Ja toisaalta sitten syyllistetään niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat terveyden- ja vanhustenhuollon "kynsissä", että on kumma kun ei omat lapsetkaan auta ja välitä.

Että kun vanhemmat sanovat lapsilleen, että hoitakaa itse ne lapsenlapset, ei kuulu meille, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ihan sama fiilis. Miehellä on äitinsä puolelta lapsettomia sukulaisia, nyt jo reilusti yli 70v kumpikin. Ovat ihan ääneen ilmoittaneet, että eivät halua olla meidän kanssa missään tekemisissä ja nyt ei ole kyse lastenhoitonakista vaan kahville tulosta joulun pyhinä tai pääsisäisenä. Ei sitten, asuvat isoa omakotitaloa isolla tontilla Helsingissä eli perintöä odotellessa, mutta turha kuvitella, että kun sitä kotiapua pitäisi alkaa heille järjestämään, että minä sen eteen tikkua ristiin laitan ja mies taas ei osaa. 

Onneksi heillä on omaisuutta, voivat ostaa vanhuksina palvelut. Harmi teille, kun sitä perintöä ei jää sitten teille jaettavaksi

Kuule sitä piheyttä et voi edes kuvitella, jota he edustavat... ja tämä piheys on se syy, miksi eivät käy kylässä, kun pelkäävät että pitäisi tuoda vaikka kukkia tullessa (ikinä en ole sitä pyytänyt enkä odota). Tontti on, varovaisestikin arvioiden, miljoonan. Talo on purkukuntoinen. Grynderi toisensa perään on käynyt sitä heiltä ostamassa, mutta ei eihän sitä, vaarin rakentamaa, (umpihomeista) mörskää voi myydä. Eli kaikki jää meille käteen, eikä tarvitse enää edes kauaa odottaa. 

Miksi sillä miniällä ei ole mitään velvollisuutta perustella, miksi molempien lapsenlasten on oltava samaan aikaan mummolassa? Ja miksi ihmeessä miniä ei ole mukana, laittele ruokaa appivanhemmille, siivoa pihaa syyskuntoon, pese ikkunoita, mankeloi lakanoita? Mikä ihmeen hoitoautomaatti isovanhemmat ovat ja vieläpä niin inhottavia ihmisiä, ettei heidän kanssaan voi olla, mutta lapsenlapsille vahdiksi kelpaavat.

Ilmoita miniälle, että joko tulee yksi lapsi kerrallaan tai ei tule yhtäkään, koska vauvapalstan oppien mukaan teki niin tai näin niin loppupelissä pojan perhe hylkää siinä vaiheessa, kun hoitoapua ei enää jaksa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärtää, että jos isovanhemmat sairastaa, niin eivät voi auttaa. Mutta asenteista ei tarvitse kyllä ihmetellä ensinnäkin, että pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa yksin. Ja toisekseen sitten mummot ja vaarit naukuvat vanhoina yksinäisyyttään. Vastavuoroisuutta ja pyyteetöntä apua ei haluta enää antaa, edes omille perheenjäsenille. Sääli, että yhteiskunta on mennyt tähän. Ja toisaalta sitten syyllistetään niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat terveyden- ja vanhustenhuollon "kynsissä", että on kumma kun ei omat lapsetkaan auta ja välitä.

Että kun vanhemmat sanovat lapsilleen, että hoitakaa itse ne lapsenlapset, ei kuulu meille, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ihan sama fiilis. Miehellä on äitinsä puolelta lapsettomia sukulaisia, nyt jo reilusti yli 70v kumpikin. Ovat ihan ääneen ilmoittaneet, että eivät halua olla meidän kanssa missään tekemisissä ja nyt ei ole kyse lastenhoitonakista vaan kahville tulosta joulun pyhinä tai pääsisäisenä. Ei sitten, asuvat isoa omakotitaloa isolla tontilla Helsingissä eli perintöä odotellessa, mutta turha kuvitella, että kun sitä kotiapua pitäisi alkaa heille järjestämään, että minä sen eteen tikkua ristiin laitan ja mies taas ei osaa. 

Onneksi heillä on omaisuutta, voivat ostaa vanhuksina palvelut. Harmi teille, kun sitä perintöä ei jää sitten teille jaettavaksi

Kuule sitä piheyttä et voi edes kuvitella, jota he edustavat... ja tämä piheys on se syy, miksi eivät käy kylässä, kun pelkäävät että pitäisi tuoda vaikka kukkia tullessa (ikinä en ole sitä pyytänyt enkä odota). Tontti on, varovaisestikin arvioiden, miljoonan. Talo on purkukuntoinen. Grynderi toisensa perään on käynyt sitä heiltä ostamassa, mutta ei eihän sitä, vaarin rakentamaa, (umpihomeista) mörskää voi myydä. Eli kaikki jää meille käteen, eikä tarvitse enää edes kauaa odottaa. 

Jos heillä ei ole rintaperillisiä niin voihan he testamentata vaikka parhaalle ystävälleen tai tämän lapsille tai jollekin tietylle suvun jäsenelle. Minun (rikas) täti, joka on läheinen kyllä kanssamme, aikoo testamentata eräällä yleishyödylliselle järjestölle ja minusta se on hieno ele. En ole kenenkään perintöä kärkkymässä, vaikka sitä ihan omasta perheestä aika lailla tuleekin, vaan lähden siitä, että itse me hankitaan sellainen elämä kuin halutaan ja niin on tehtykin. Olettaisin, että jos he ei haluu tein kans olla tekemisissä ja rahana rvon noinkin hyvin ymmärtää niin jollekin toiselle huolehtivat varansa.

Mä en edes veisi lapsia paikkaan missä sairaat ja melkein kykenettömät niitä joutuisivat hoitamaan. En vaikka olis omat isovanhemmat.

Mun nuorin lapsi on sen ikäinen että mä mielelläni otan hänelle kaverin meille leikkimään. Saavat seuraa toisistaan ja itse pääsen helpommalla. Katson perään tietysti, ohjaan ja autan tarvittaessa sekä tarjoan ruokaa. On meillä lasten kavereita otettu lomareissuillekin joskus.

Aina ihmettelen tätä, että jos ei auta lastaan tämän lapsien kanssa, miksi se tarkoittaa ettei lapsi auta vanhempaansa aikuisena? Eikö se oma vanhempi ole tehnyt aika ison työn, kun on kasvattanut oman lapsensa isoksi asti?

Oma äiti kasvatti rakastavasti ja minun eteeni paljon uhraten. En koe, että se mitä olen hänelle ns velkaa, riippuu ensisijaisesti miten hän tulevaisuudessa hoitaa vielä minun lapsiani. Hoitajat ovat erikseen, heille maksan palkkaa, mummo on mummo ja haluan ensisijaisesti että lapsille suhde isovanhempiin.

Hassusti unihdetaan näissä keskusteluissa, että vanhempi on 18 vuotta lasta kasvattanut.

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes veisi lapsia paikkaan missä sairaat ja melkein kykenettömät niitä joutuisivat hoitamaan. En vaikka olis omat isovanhemmat.

Mun nuorin lapsi on sen ikäinen että mä mielelläni otan hänelle kaverin meille leikkimään. Saavat seuraa toisistaan ja itse pääsen helpommalla. Katson perään tietysti, ohjaan ja autan tarvittaessa sekä tarjoan ruokaa. On meillä lasten kavereita otettu lomareissuillekin joskus.

Samoin. En veisi vaikka pyydettäisiin ja vakuuteltaisiin että kyllä me pärjätään. Kylässä voi tietenkin käydä koko perheen voimin että saa olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärtää, että jos isovanhemmat sairastaa, niin eivät voi auttaa. Mutta asenteista ei tarvitse kyllä ihmetellä ensinnäkin, että pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa yksin. Ja toisekseen sitten mummot ja vaarit naukuvat vanhoina yksinäisyyttään. Vastavuoroisuutta ja pyyteetöntä apua ei haluta enää antaa, edes omille perheenjäsenille. Sääli, että yhteiskunta on mennyt tähän. Ja toisaalta sitten syyllistetään niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat terveyden- ja vanhustenhuollon "kynsissä", että on kumma kun ei omat lapsetkaan auta ja välitä.

Että kun vanhemmat sanovat lapsilleen, että hoitakaa itse ne lapsenlapset, ei kuulu meille, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ihan sama fiilis. Miehellä on äitinsä puolelta lapsettomia sukulaisia, nyt jo reilusti yli 70v kumpikin. Ovat ihan ääneen ilmoittaneet, että eivät halua olla meidän kanssa missään tekemisissä ja nyt ei ole kyse lastenhoitonakista vaan kahville tulosta joulun pyhinä tai pääsisäisenä. Ei sitten, asuvat isoa omakotitaloa isolla tontilla Helsingissä eli perintöä odotellessa, mutta turha kuvitella, että kun sitä kotiapua pitäisi alkaa heille järjestämään, että minä sen eteen tikkua ristiin laitan ja mies taas ei osaa. 

Onneksi heillä on omaisuutta, voivat ostaa vanhuksina palvelut. Harmi teille, kun sitä perintöä ei jää sitten teille jaettavaksi

Kuule sitä piheyttä et voi edes kuvitella, jota he edustavat... ja tämä piheys on se syy, miksi eivät käy kylässä, kun pelkäävät että pitäisi tuoda vaikka kukkia tullessa (ikinä en ole sitä pyytänyt enkä odota). Tontti on, varovaisestikin arvioiden, miljoonan. Talo on purkukuntoinen. Grynderi toisensa perään on käynyt sitä heiltä ostamassa, mutta ei eihän sitä, vaarin rakentamaa, (umpihomeista) mörskää voi myydä. Eli kaikki jää meille käteen, eikä tarvitse enää edes kauaa odottaa. 

Hyvän hoitokodin kuukausimaksu saattaa olla 5000 euroa kuukaudessa. Joten jos he ovat säästäneet rahaa omaan hoitoonsa, niin sehän on järkevää. Joten sinun on turha kieli pitkällä odottaa heidän kuolemaa ja perintöjä. Fiksu lapseton pari säästää rahaa ja saa siten laadukkaan palvelukotipaikan ja on varaa maksaa hyvästä hoidosta.