Kamppailulaji väkivallan uhrille

Itsepuolustuskurssi ei auta mitään. Vaaditaan vuosien harjoittelu, jotta naisena pystyt oikeasti puolustamaan itseäsi.  Minulla on  15 vuoden kokemus karatesta ja suosittelen tietysti sitä. 

Kannattaa tutkia netistä eri seurojen tarjontaa joka on todella runsasta. Itse päädyin kuntonyrkkeilyyn. Voi edetä omaan tahtiin vaikka kuinka pitkälle. Nosti itseluottamusta ja kuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Itsepuolustuskurssi ei auta mitään. Vaaditaan vuosien harjoittelu, jotta naisena pystyt oikeasti puolustamaan itseäsi.  Minulla on  15 vuoden kokemus karatesta ja suosittelen tietysti sitä. 

Tarkoitukseni ei ole puolustaa itseäni naisena, vaan kuten kirjoitin: "Minun tekisi mieli aloittaa jokin harrastus, joka nostaisi fyysistä kuntoa, kehittäisi kehonhallintaa, ja jossa pääsisi vähän päästämään höyryjä". Tietyllä tavalla terapian muotona sen jälkeen kun minut on jätetty tuntemaan itseni heikoksi.

Kokeile eri lajeja kunnes löydät sopivan. Aloittaminen ei usein ole kallista.

Thainyrkkeily.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyllä tavalla terapian muotona sen jälkeen kun minut on jätetty tuntemaan itseni heikoksi.

Kukaan ei voi puolestasi päättää oletko heikko.

Sinä itse sen teet.

Kävin 90-luvulla kaksi kuntonyrkkeilykurssia ja tykkäsin. Kerran olen joutunut oppejani käyttämään ja toimi hyvin käytännössä. Kuntonyrkkeily on siitä mukavaa että harjoittelu on monipuolisempaa kuin kuvittelisi, jalkatyön ja väistöjen oppiminen on hyödyllistä ja tärkeää itsepuolustuksessa ja kunto nousee todella paljon.

Laji oli ainakin silloin edullinen aloittaa.

Tarvitset henkistä vahvuutta. Saat sitä ilmaiseksi käymällä armeijan. Lopeta selittely ja mene inttiin kasvamaan.

En ole ollut perheväkivallan uhri, mutta äidinisäni eli ukkini kasvoi väkivaltaisen isän komennossa ja äidinäitini eli mummoni raiskasi nuorena yksi tuttu. En viitsi jälkimmäistä selostaa sen tarkemmin, tulee pitkä juttu..

Sekä isän (monta siskoa) että äidinpuoleisessa suvussani -80-luvulla kaikki tyttölapset vietiin judoon ja karateen. Osa pojistakin vietiin.  Minä kävin judossa, kunnes oli muuton takia pakko lopettaa. Serkkupoika harrasti taekwondoa SM-tasolla. Mm. serkkutytölle on karatesta kyllä ollut hyötyä ihan oman turvallisuudenkin kannalta. (Mutta ei se mikään turvatae silti ole. )

En ole onneksi joutunut kokemaan väkivaltaisia hyökkäyksiä. Mutta olen pari kertaa kaatunut oikein kunnolla ilmalennolla, ja pari kertaa pyörän selästä ja judon kaatumistekniikan ansiosta ei tullut niskan- tai  luunmurtumia.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset henkistä vahvuutta. Saat sitä ilmaiseksi käymällä armeijan. Lopeta selittely ja mene inttiin kasvamaan.

Jotkut osaa kyllä sitoa kengännauhat ja pedata sängyn ilman mitään apukoulujakin (pojista kuulemma tehdään miehiä armeijassa, siis niistä jotka ei luonnostaan kasva).

Ap näyttää selvinneen paranemisprosessissa siihen pisteeseen että pystyy toimimaan ja tekemään päätöksiä omaksi parhaaksi. Se on todellista henkistä vahvuutta.

Krav maga. Ehkä paras yhdistelmä eri itsepuolustus ja aseeton lähitaistelutapa. Israelin armeijan kehittämä.

Jos aikido ei sopinut niin kannattaa varmaan budolajien sijaan kokeilla eri nyrkkeilylajeja.

Väkivalta ei ole ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta ei ole ratkaisu.

Itsepuolustus ja urheilu eivät ole väkivaltaa.

Tammikuussa 2017 starttaa BLAST ROUNDS GYM. Kunto kamppailua sinulle kun haluat näkyviä ja pysyviä tuloksia. Tzekkaa osoitteessa blastrounds-fi.webnode.fi ja varaa paikkasi yhdestä stadin kovimmasta ryhmästä. Suosittelen!.hinta ja laatu suhde kohillaan..

Itselläni ei ole kokemusta itsepuolustuslajeista, mutta joogalla olen saanut itseni kasaan traumaattisen kokemuksen jälkeen. Juurikin tuo itsensä heikoksi ja avuttomaksi tunteminen ajoi aloittamaan ja halusin olla edes fyysisesti vahva, hyödyt ovat olleet suuremmat kuin olisin voinut kuvitella. Nykyään tunnen itseni vahvaksi niin fyysisesti kuin henkisestikkin, olen 35kg kevyempi ja lihaksiakin nykyään löytyy, osaan myös tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin. Uskon, että olen löytänyt loppuelämän harrastuksen ja suosittelen kyllä kaikille.

Suosittelen itsepuolustus harrastusta. Kehittää itsetuntoa, fyysistä kuntoa, itseluottamusta, itsehillintää, itsevarmuutta. Suosittelen. Etsi vain oma lajisi.

Ja tosiaan suosittelin juuri äsken itsepuolustus kurssia mutta kyllä tuo jooga on myös hyvä ja varteenotettava tai miks ei molemmat =)

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin perheväkivallan keskellä ja tunnen yhä itseni heikoksi, sellaiseksi joka ei pysty mihinkään, ei edes puolustamaan itseään. Minun tekisi mieli aloittaa jokin harrastus, joka nostaisi fyysistä kuntoa, kehittäisi kehonhallintaa, ja jossa pääsisi vähän päästämään höyryjä. Olen aiemmin kokeillut aikidoa, mutta se ei ollut se oma juttu. Potkunyrkkeily vaikuttaa sopivammalta.

Millaisia kokemuksia teillä on eri lajeista? Onko esim. itsepuolustuskurssin käyminen ollut terapeuttinen kokemus?

Karate on kamppailulajeista fiksuin. Siinä on myös älyllistä haastetta ja tiukat säännöt. Itsepuolustusta kannattaa harjoitella jatkuvasti, vuosien ajan, ei ne opit säily muuten selkärangassa. Kyllä kovassa treenissä lähtee paha mieli väkisinkin pois, ei siellä ehdi miettiä niitänäitä. Mutta mikään laji ei valmenna perheväkivaltaan, kukaan ei opeta puolustautumaan rakasta perheenjäsentä vastaan. Siksikin perheväkivalta on ihan perseestä.

Minä taas suosittelen uutta liikuntaharrastusta mikä vaan tuntuu omalta. Sieltä kautta saat itseluottamusta ja pääset päästelemään höyryjä. Minulla on kokemusta monesta eri kamppailulajista ja mikä vaan käy mistä itse tykkäät. Olen myös kahden lapsen äiti ja jos vaan kamppailuseurat olisivat lähempänä niin muksuni menisivät sinne ( en edes kysyisi vaan veisin) sen verran kivoina lajeina niitä pidän.