Kuinka auttaa vastasynt. vauvan äitiä parhaiten?

Oot ihana sisko kun haluat auttaa! Minä ainakin itse kaipasin eniten ihan vaan aikuista seuraa kahvittelun merkeissä, sekä myös kauppa-apu olisi ollut mahtava juttu. Eli ihan niin että sisko/kummi/tms. olisi lähtenyt minun ja vauvan mukaan kauppaan. Se kaupassa käynti yksin vauvan kanssa on raskasta :)

Kannattaa myös kysyä ihan suoraan minkälaista apua kaipaisi - jos kaipaa. Jos ei osaa mitään erityistä sanoa, niin eihän se sen kummempaa kuin käydä silloin tällöin kahvilla pullapussin kanssa. Usein sitä haluaa jutella jonkun kanssa ihan niitä aikuisten asioita, sillä äidin maailmaa muuttuu niin vauvakeskeiseksi. Yhtäkkiä kaikki sukulaiset näkevät sinut vain vauvan äitinä jne.

Jos haluat olla kunnolla tukena, niin lue vähän vauvojen kehityksestä, ehkä jopa kiintymyssuhteesta ja vierastuksista. Ei siis sillä että alkaisit siskoasi opastamaan, vaan sillä että ymmärrät häntä jos hänen vauva vierastaa sitten aikanaan jne.

Kun mun paras ystävä sai esikoisensa otin päivän töistä vapaaksi sen jälkeen kun lapsen isä oli palannut töihin. Vein mennessäni ruokaa ja leivonnaisia, vein vauvan kävelylle sillä aikaa että äiti sai hengähtää ja muutenkin olin apuna ja seurana.

Vierailija kirjoitti:

Kun mun paras ystävä sai esikoisensa otin päivän töistä vapaaksi sen jälkeen kun lapsen isä oli palannut töihin. Vein mennessäni ruokaa ja leivonnaisia, vein vauvan kävelylle sillä aikaa että äiti sai hengähtää ja muutenkin olin apuna ja seurana.

Tuo on mahtavaa apua, jos sellaista kaipaa. Henkilökohtaisesti itse en olisi halunnut tuossa vaiheessa vielä lastenhoitoapua. Eli ap, kysy siskolta suoraan mitä kaipaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun paras ystävä sai esikoisensa otin päivän töistä vapaaksi sen jälkeen kun lapsen isä oli palannut töihin. Vein mennessäni ruokaa ja leivonnaisia, vein vauvan kävelylle sillä aikaa että äiti sai hengähtää ja muutenkin olin apuna ja seurana.

Tuo on mahtavaa apua, jos sellaista kaipaa. Henkilökohtaisesti itse en olisi halunnut tuossa vaiheessa vielä lastenhoitoapua. Eli ap, kysy siskolta suoraan mitä kaipaa!

Joo tietenkin aina kannattaa kysyä mitä tuore äiti haluaa. Meillä toimi tämä.

Mahtavaa, olisipa minulla tuollainen sisko. Koskaan en ole minuuttiakaan apuja lasten kanssa saanut, kun tukiverkkoja on täysi nolla.

Esikoinen oli huonosti nukkuva ja sairasti paljon vauvana. Olisin ollut tosi kiitollinen:

-Aikuisesta seurasta; mene käymään kylässä, vie mennessäsi jotain keksiä tmv. Juttelu aikuisen kanssa teki aina terää

- Vie vauva vaunulenkille, jotta äiti saa levätä. Tunnin päiväunet koliikkilapsen kanssa olisi ollut pala taivasta enemmästä puhumattakaan.

- Sitten kun lapsi on isompi, olisi minusta ollut ihanaa jos joku olisi joskus käyttänyt lasta ulkona, jotta olisin voinut vaikka siivota rauhassa. Pidän siivoamisesta, mutta lapsen kanssa siinä on haasteensa.

Kysy reippaasti, miten siskolla menee ja miten voisit auttaa. Äitejä on niin erilaisia.

Aika moni täällä suosittelee tarjoamaan lastenhoito/vaunulenkkiapua, mutta ihan omaan kokemukseen perustuen tarjoaisin sitä aika varovasti. Suurin osa äideistä ei halua antaa kovin pientä vauvaa (tai isompaakaan) muille hoitoon, tai jos haluaakin, niin yleensä niin että itse on kotona esim. päikkäreillä ja vauva tädin kanssa olohuoneessa. Vastasyntyneen kanssa hormonit on myös niin hyrräämässä, ettei ainakaan kannata hoitoavusta ilmoitusluontoisesti sanoa tyyliin "Minäpä vien tämän lenkille, niin saat omaa aikaa". En nyt väitä ap että olisit niin tekemässäkään, mutta varalta sanon. Monestihan lapsettomat ja isovanhemmat tekevät tuon virheen, etteivät huomaa/muista niitä tuoreen äidin tunteita ja sitäkään että vauvahan tarvitsee äitiään tuossa vaiheessa todella paljon. Myöhemminkin vauva pitää usein hiljalleen totuttaa vieraan hoitoon.

Toki kaikki nyt ymmärtää, että tilannehan on ihan eri jos vauva valvottaa läpi yön ja huutaa päivät yöt, mutta suurin osa perustyytyväisten vauvojen vanhemmista haluaa hoitaa lapsensa itse. Esim. meillä ensimmäisen kerran vauva hoidossa vasta 8kk iässä, ja silloinkin vauvalle ennestään tutulla ihmisellä, eli sellaisen kanssa joka oli käynyt paljon kylässä ja tehty kaikkea yhdessä. Ja en edes ollut poikkeus lähipiirissäni hoitokuvioiden suhteen, esim. mun kummilapset olleet hoidossa ekan kerran n. 9-12kk:n iässä, ja sen jälkeen olleet sitten runsaasti.

Halusin nyt vaan tällaisenkin mielipiteen tuoda esille. Hoitoavun tarjoaminen itsessään on hyvä ja arvostettava asia, mutta kannattaa miettiä miten sitä ehdottaa ja valmistautua siihen että äidillä ei ole sama näkemys asiasta. Siinä on kuitenkin kaikki imetyskuviotkin ja ihan lastenkasvatusperiaatteet kyseessä. Suosittelen ehdottamaan vauvanhoitoa seuraavasti: "Sitten kun tuntuu siltä että olet valmis antamaan lapsen hoitoon, niin minä kyllä autan mielelläni tarvittaessa."

Terkuin suht tuore mamma (vauva 1,5v), jolla muistissa hyvin vielä vauvavuosi :) Kuulostat ap niin fiksulta, että eiköhän teillä oikeanlainen apu kohtaa toisensa kun vaan keskustelette aiheesta!

Ei kaikki koe tarvitsevansa mitään "apua". Itse olen pärjännyt vallan mainiosti vauvojeni kanssa ja olisin kokenut hormonihöyryissäni varmaan loukkauksena avun tarjoamisen.

Vierailija kirjoitti:

Niin.. Mitä jos antaisit heidän perheenä hoitaa asiansa? Mua ainakin ahdisti jos joku syöksyi heti suuna päänä päsmäröimään.

Etsi itsellesi mies ja keskity häneen. Siskosi osaa varmasti hoitaa miehensä kanssa vauvansa ja mies varmasti auttaa siskoasi. Olet ilmeisesti isosisko?

Mun isosisko oli just tommonen, että luuli tietävänsä kaiken ja minun olisi pitänyt hoitaa vauvani hänen tavallaan. Nyt ei ollakaan enää tekemisissä eikä edes missään väleissä.

Luuletko ettei siskosi pärjää yhden vauvan kanssa kun mies menee töihin? Haloo, nyt valoja päälle.

Hyi, miten syyllistava viesti! Ap ei minusta vaikuttanut haluavansa siskonsa luo pasmaroimaan vaan tarjoamaan sellaista apua, mista siskolle olisi oikeasti hyotya. Minusta ap:n ajatus oli ihana. Kylla se sisko varmaankin saa sanottua, jos han ei mitaan apua halua eika kaipaa... Sinunkin olisi kannattanut yrittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki koe tarvitsevansa mitään "apua". Itse olen pärjännyt vallan mainiosti vauvojeni kanssa ja olisin kokenut hormonihöyryissäni varmaan loukkauksena avun tarjoamisen.

Et mitään kahvitteluseuraa edes? Kökötit raukka yksinäsi koko äitiysloman tuntien siitä jonkinlaista ylemmyyttä?

Lastenhoitoapua sijaan tarjoaisin siivousapua, esim imurointi ja kaupassakäynti. Myös se että joku ilmestyy valmiin ruoan kanssa olisi ihanaa!

Kumman moni ehdottaa ruuan viemistä.... mä en kyllä olisi toisten kokkauksia halunnut kaappiini homehtumaan.

Pienen kanssa pärjää hyvin jos se vaan nukkuu yönsä. Mutta kun vauva lähtee liikkeelle, äiti ei pääse edes vessaan, suihkusta puhumattakaan...silloin ne vaunulenkit on paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki koe tarvitsevansa mitään "apua". Itse olen pärjännyt vallan mainiosti vauvojeni kanssa ja olisin kokenut hormonihöyryissäni varmaan loukkauksena avun tarjoamisen.

Tämä on kyllä ihan totta, vaikka vähän tujusti sanottu ja varmaan saa alapeukkujakin sen vuoksi. Mutta kyllä sitä vaan hormoneissa saattaa tuntua monetkin jutut ikäviltä. Itsekin muistan itkeneeni jälkikäteen, kun sukulaiset tulivat ja jättivät täysin huomioimatta minun tunteeni äitinä, siis niin että olisivat sylitelleet tuntitolkulla ja kun pyysin vauvaa takaisin syliini, niin sain vain mukahauskoja kommentteja "kyllähän sinä sitä saat täällä sylitellä päivätolkulla" "ei se sinua kaipaa, kyllä mummon syli on paras syli" jne. Kyllä se silloin pisteli, mutta harva kai muistaa tuon ajan niin selvästi?

Sellainen ok ja normaali apu mielestäni on viedä ruokaa ja keitellä kahvit tuoreelle äidille. Kohteliasta on kysellä miten on mennyt ja ihailla vauvaa kuinka suloinen onkaan. Rajoille menee lastenhoitoavun tarjoaminen sekä siivousavun tarjoaminen. Pitää tuntea äiti hyvin ja valita sanansa, kun noita tarjoaa. Tai oikeastaan lastenhoitoapua ei sinänsä vauvavuonna "tarjota", vaan korkeintaan sanotaan että jos tarvitte apua niin minä kyllä autan. Tai näin ainakin minun mielestä, eli lastenhoitoapu lähtee aina vanhemman toiveesta vauvojen kohdalla. Sitten isomman lapsen kohdalla jo ihan reippaasti voi tarjotakin.

Itse tykkäsin vieraista alkuvaiheessa. Päivät olin yksin kotosalla, niin on kiva kun joku tuo vähän vaihtelua arkeen. Lisäksi on mukava, kun voi jakaa ajatuksiaan tai ihan vaan puhua siitä pienestä elämänmullistaneesta lapsesta.

Voisit käydä kylässä ja viedä tarjottavat mukanasi. Ekoina viikkoina keho vielä toipuu raskaudesta ja vuotaa joka rööristä, niin kovin kauas ei huvittanut lähteä. Eikä ihan pienen vauvan kanssa nyt mihinkään tautipesäkkeisiin julkisille paikoille kannata mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki koe tarvitsevansa mitään "apua". Itse olen pärjännyt vallan mainiosti vauvojeni kanssa ja olisin kokenut hormonihöyryissäni varmaan loukkauksena avun tarjoamisen.

Et mitään kahvitteluseuraa edes? Kökötit raukka yksinäsi koko äitiysloman tuntien siitä jonkinlaista ylemmyyttä?

Nyt vähän OT, mutta mistä lähtien kahvit kaverin tai siskon kanssa on ollut auttamista? Sen siis ymmärrän, että tässä ap:lle sitä ehdotetaan, mutta ei kai se nyt sitä tarkoita että jos toinen ei apua kaipaa, niin ei myös seuraakaan. Siis tarkoitan, että kyllähän sitä lapsettomienkin kavereiden luona kahvitellaan..