Lasten jatkuva yökyläily mummolassa

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sun tunne sama, jos se mummo olisi sinun äiti?

Toisekseen, tunnut haluavan, että vain sinä määräät ja pyörität asioita. Ei luulisi olevan kenellekään paha, jos lapset ovat välillä vähän tiheämmin mummolassa. Siitähän jää lapsille vain ihanat lapsuusmuistot! Vai onko se juuri sitä, kun ne ihanat muistot syntyy anopin kanssa eikä sinun? No, voin lohduttaa, kyllä niitä ihania muistoja on syntynyt jo sinunkin kanssa vaikka paljon mummolassa olisivatkin. Sä olet kuitenkin heidän äiti.

Tästä asiasta minun on pakko määrätä, koska en muuten nää itse omia lapsiani koskaan. Eihän siinä ole mitään järkeä, että kun on vähänkin vapaata niin mummo omii lapset itselleen. Minähän heidän äiti olen. Tätä tilannetta olen kuitenkin sietänyt jo todella kauan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuusi lastenlasta, ja tuota yökyläilyä en ole ymmärtänyt koskaan. Olen kyllä yöpynyt lasten kanssa, jos siihen on ollut todellista tarvetta esimerkiksi vanhempien työmatkojen vuoksi, mutta en koskaan ole pyytänyt saati vaatinut lapsia yökylään. Päivisin olen kyllä tarpeen mukaan hoitanut paljonkin, ja kun lapset ovat jo kouluikäisiä, "hoito" on lähinnä kuljettamista harrastuksiin tai toimimista alakoululaisille "iltapäiväkerhona".

Miksi et halua heitä yökylään?

Miksi pitäisi haluta yökylään, kun todella paljon näen heitä päivisin, ja varsinkin alakouluikäiset tulevat luokseni monena päivänä viikossa koulun jälkeen.

Jos on tarvetta yöhoitoon, yövyn yleensä lasten kotona ja vain harvoin lapset ovat yöpyneet minun luonani.

Ennen on suunniteltu kaikki menot mummon mukaan. Jos lasten kaveri on kysynyt voiko tulla meille viikonloppuna niin se on pitänyt perua koska mummo haluaa hakea lapset. Kaikki omat menot viikonloppuisin on pitänyt suunnitella sen mukaan. Tuntuu oikeasti siltä että mummo yrittää viedä äidin paikan. Varsinkin nyt viime aikoina kun olen lapsiltani kuullut miten mummon ja papan mielestä äidin neuvot ovat tyhmiä ja äiti on ihan hölmö kun sellaista sanoo (no lapsi sentään oli kanssani samaa mieltä ja totteli sitä mitä olin hänen parhaakseen neuvonut) ja mummo ja pappa olivat oikein yhdessä nauraneet äidin neuvoille.

Joskus kun lapset itse ovat kieltäytyneet lähtemästä mummolaan niin mummo on selkeästi loukkaantunut ja keksii vaikka mitä syitä miksi lapset halusivat jäädä kotiin. Mikään syy ei tietenkään voi olla se, että lapset haluaisivat olla kotonakin välillä. Kylläpähän se on niin että mummo se tässä koittaa kilpailla lasten suosiosta. Muutenkin hukuttaa heidät kalliisiin lahjoihin ja herkkuihin.

Ap

Mummo on myös miehelleni sanonut, että meidän vanhin lapsi on hänen suosikkinsa ja hänelle tärkein kaikista lapsenlapsista. Kerran kun mummo tuli hakemaan lapsiamme niin vanhin lapsistamme päätti että hän ei haluakkaan lähteä. Mummo sanoi että jos tämä lapsi ei lähde niin yhden lapsen takia hän ei lähde ajelemaan edes takas. Sitten mummo kurvasi pihasta ja toinen lapsistamme, se joka olisi halunnut mukaan, jäi ulos katsomaan suu auki ja itki kauan.

Ap

Ihmisenä, jolla ei ole juuri koskaan mitään lastenhoitoapua eikä lapset missään yökylässä, ei voi kuin ihmetellä, että kyllä on taas ongelmat.

voisiko olla vaikka yhden yön mummolassa ja toisen kotona? Toisaalta ihanaa, että on mummo, joka haluaa olla lasten kanssa. Itsellä ei näin ole.

Jotkut mummot koittaa noin elää uudelleen omaa äitiyttään. He yrittää ehkä paikata tekemiään virheitä omien lastensa kanssa tuolla tavoin, yrittämällä saada lapsenlapset aina itselleen hoitoon ja yökylään. Vinksahtaneimmat ihan yrittää omia lapset juuri noin. Hakevat ehkä myös sisältöä muuten tyhjään elämäänsä näin. Kuulostan ehkä vainoharhaiselta, mutta tuon kuvan joistain mummoista vain saa. Mummot tarvitsisivat kuitenkin oikeata terapiaa. Lasten tehtävä ei ole toimia sinä terapiana.

Ap, pidä pääsi ja ne rajat, jotka itsestäsi tuntuu hyvälle!

Miten teillä muutoin menee miehen kanssa...? Oletko oikeasti onnellinen? Entä hän? Oletteko puhuneet parisuhteestanne ja perhe-elämästänne muuten? Kaipaako hän jotain, entä sinä?

Kuulostaa siltä, että teidän pitää nyt ottaa tauko. Ihan oman perheenne parhaaksi.

Kaikilla perheillä oma kulttuurinsa kanssakäymisessä mutta pakko todeta, että vaikka perheessämme isovanhemmat, lapset ja lapsenlapset ovat paljon keskenään tekemisissä, niin ei meillä yökyläilyä ole juurikaan harrastettu.

Vierailija kirjoitti:

Ennen on suunniteltu kaikki menot mummon mukaan. Jos lasten kaveri on kysynyt voiko tulla meille viikonloppuna niin se on pitänyt perua koska mummo haluaa hakea lapset. Kaikki omat menot viikonloppuisin on pitänyt suunnitella sen mukaan. Tuntuu oikeasti siltä että mummo yrittää viedä äidin paikan. Varsinkin nyt viime aikoina kun olen lapsiltani kuullut miten mummon ja papan mielestä äidin neuvot ovat tyhmiä ja äiti on ihan hölmö kun sellaista sanoo (no lapsi sentään oli kanssani samaa mieltä ja totteli sitä mitä olin hänen parhaakseen neuvonut) ja mummo ja pappa olivat oikein yhdessä nauraneet äidin neuvoille.

Joskus kun lapset itse ovat kieltäytyneet lähtemästä mummolaan niin mummo on selkeästi loukkaantunut ja keksii vaikka mitä syitä miksi lapset halusivat jäädä kotiin. Mikään syy ei tietenkään voi olla se, että lapset haluaisivat olla kotonakin välillä. Kylläpähän se on niin että mummo se tässä koittaa kilpailla lasten suosiosta. Muutenkin hukuttaa heidät kalliisiin lahjoihin ja herkkuihin.

Ap

Tuo on muuten oikeasti haitallista! Nyt tiukka keskustelu miehen kanssa ensin ja sitten isovanhempien. Tuollaista jyräämistä, vanhempien juttujen haukkumista ja mitätöimistä lapselle ei pidä sallia yhtään! Jos he ei muuta käyttäytymistään, eivät sitten enää voi nähdä lapsia. Näin valinta jää heille, eivätkä voi syyttää sinua, että vieraannuttaisit lapset heistä. Pidempään jatkuessaan tuo saattaa vaikuttaa lapsiisi tosi negatiivisesti.

Kun lukee ap:n jatkokommentteja asiasta, alan olla sitä mieltä, että anopissa on jotain vikaa. Ei tuollainen enää ole normaalin ihmisen käytöstä. Eii lastenlasten kuulu olla anopin elämän keskipiste, vaan anopilla pitäisi olla elämää myös lastenlastensa ja poikansa elämän ulkopuolella, myös sen yhden lomamatkan lisäksi. Koulusta ei todellakaan ole tarvetta olla poissa siksi, että anoppi ei ehdi nähdä lapsia tarpeeksi, se on jo sairasta itsekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mummo on myös miehelleni sanonut, että meidän vanhin lapsi on hänen suosikkinsa ja hänelle tärkein kaikista lapsenlapsista. Kerran kun mummo tuli hakemaan lapsiamme niin vanhin lapsistamme päätti että hän ei haluakkaan lähteä. Mummo sanoi että jos tämä lapsi ei lähde niin yhden lapsen takia hän ei lähde ajelemaan edes takas. Sitten mummo kurvasi pihasta ja toinen lapsistamme, se joka olisi halunnut mukaan, jäi ulos katsomaan suu auki ja itki kauan.

Ap

No nyt vedän narsistikortin... Mummo ei ehkä ole oikea narsisti, mutta jotain tosi mätää tuossa käytöksessä on! Tuollainenkin on tosi haitallista tuolle toiselle lapselle. Tästä asiasta myös tiukat keskustelut ja jos ei..., niin...

28 ja 31

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä, jolla ei ole juuri koskaan mitään lastenhoitoapua eikä lapset missään yökylässä, ei voi kuin ihmetellä, että kyllä on taas ongelmat.

Jos sinä et haluaisia viettää aikaasi lasten kanssa, se ei tarkoita että muut eivät viihdy omien lastensa seurassa.

Meillä on lapset jo koululaisia, eivätkä ole olleet isovanhemmilla yökylässä tai muutenkaan hoidossa. Isovanhemmat asuvat niin kaukana ettei järjestely toimisi emmekä ole sitä tarvinneet.

Ei saa mummoa loukata?

Ei minusta ole oikein, että lapset tuupataan hoitoon joka välissä, lapsilla on kuitenkin oma kotikin. Ja lapsen etu kai etusijalla on, ei mummon.

En ymmärrä miten olet alun alkaenkaan suostunut tuollaiseen. Jos olette työssäkäyviä, niin kaikki vapaapäivät lapset on muualla?

Mies ei ilmeisesti ole katkaissut napanuoraansa äitiinsä, en voi sietää tuollaisia aikuisia ihmisiä. Että otetaan ohjeita omilta vanhemmilta, kun pitäisi kyetä jo itsenäiseen ajatteluun, ottaa itse se vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen mies sulla.Onko joku äitivamma sillä?Tietysti sä äitinä määräät, menevätkö mummolaan.Miksi sulla on vaikea äitisuhde?Provosoiko sun mies sitä?Voimaa.Pidä pääsi ja nauti lapsista.

Vaikuttas siltä, et anoppi ei ole osannut katkaista napanuoraa lapsiinsa.

Mummo häärää kukkona tunkiolla poikansa ja hänen vaimonsa perheen elämässä.

Mummo taitaa elää lasten kautta. Onko hänellä muuten elämä tasapainossa.

Jotain muutosta tuohon tilanteeseen tarvitsette.

Tsemppiä :)

AP, onko nyt päässyt käymään niin, että aiemmin tarvitsitte enemmän tukea vanhemmuuteen ja nyt kun taas jaksaa iloita lapsistaan, onkin syntynyt ehkä jo liiankin tiivis yhteys mummun ja lasten välille?

Kun kerroit, että olet "kestänyt" tätä tilannetta jo pitkään. Mietin vaan, että ehkä olette aiemmin nauttineet mummun antamasta vapaudesta? Ja tässä ei ole mitään väärää! Mutta nyt olet huomannut, että tuntuu kuin mummu jo tuntisi lapsesi paremmin kuin sinä itse ja haluaisit korjata tilanteen. Ja tässäkään ei ole mitään väärää :).

Se vaan on hankalampaa nyt kun mummu on jo luonut arkensa lasten ympärille. Mummulle pitäisi ihan rakkaudella selittää, että olette kovin kiitollisia avusta, mutta, että sinulla on jo ikävä lapsia ja haluat alkaa luomaan tiiviimpää suhdetta heihin. Aloita vaikka sanomalla mummulle, että "Äitinä sinä varmaan ymmärrät..."

Kannattaa varmaan myös sanoa mummulle, että ymmärrät, että ikävä iskee mummulle lapsia kohtaan, mutta juurikin siksi mummu varmaan ymmärtää kuinka ikävä sinulla on omia lapsiasi.

Jos joku joskus auttaa lastenhoidossa paljonkin, ei velvoita sinua luopumaan jatkossa sinun ja lasten yhteisestä ajasta. Ja vaikkei lapset näytä siltä, heilläkin on varmasti vähintään yhtä ikävä teitä vanhempia kuin teillä lapsia.

Sekä sinä että miehesi kuulostatte molemmat kynnysmatoilta.

Suostutte molemmat anopin pompottamiseen, lasten eriarvoistamiseen, hän puhuu lapsen vanhemmista (äidistä) negatiiviseen sävyyn, mutta silti perheenne menot suunnitellaan anopin halujen mukaan?

Oletteko miettinyt, mitä tuollainen avoin lempilapsi -asetelma tekee lasten itsetunnolle?

Olisikohan nyt aika katkaista se napanuora ihan kaikilta.

Mummin tehtävä ei ole ohjailla ja määrätä, kasvattaa ja määritellä arvoja, vaan kasvatustehtävä on lasten vanhemmilla.

Ettekö itse viihdy lastenne kanssa, vai miksi he ovat aina hoidossa? Lapset kaipaavat vanhempiensa aikaakin, vaikka eivät suoranaisesti osaa sitä ilmaista.

Suosittelisin ottamaan reilusti välimatkaa hetkeksi, että tilanne vähän stabilisoituu.

Mummo myös tykkää muille valitella miten hän on väsynyt (jopa neuvolaan tuli tämän kertomaan) ja kertoo kaikille kuinka usein hänellä on lapset kylässä. Todennäköisesti kaikki luulee meidän pakottavan häntä hakemaan lapset, ihan kuin emme itse jaksa heitä hoitaa. Sitten hän vielä naureskelee, että milloinkohan saisi omaa aikaa kun talo on aina täynnä. Minusta tuo on jo loukkaavaa, että ensin halutaan hakea lapset ja sitten valitetaan että ei ole omaa aikaa. Ihan kuin se olisi meidän tai lasten syytä että mummo heidät sinne väkisin haluaa ja loukkaantuu jos ei saa.

Ap

Mitä helvettiä?

Sano miehelle että on naimisissa sun kanssa eikä äitinsä. Toisekseen, kyllä ne sinun ja miehesi lapsia on ja sinulla on oikeus viettää lastesi kanssa aikaa. Mummolle riittää päiväkyläilyt mainiosti pari kertaa kuussa.

Mummolle omaa elämää lisää.