Joka viides nuori mies syrjäytynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä ennen opiskeltiin, kun ei ollut tukia ollenkaan? Itse opiskelin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, sain opintotukea + asumistukea yhteensä 450 mk, vuokra oli 400 mk. Eli 50 mk jäi elämiseen kuukaudessa. Alussa oli kouluruokakin maksullista n. 6-7 mk/ päivä. Kun lähti kotona käymään, piti maksaa tietysti matkat, koulukirjat piti ostaa myös. No ei ollut kyllä puhelinta eikä nettiä, ei edes telkkaria. Kaikki lomat olin töissä, jotain töitä silloin vielä oli, olin siivoojana, postinlajittelussa, myyjänä. Lisäksi otin opintolainaa, jolla maksoin mm. ajokortin. Vanhemmat eivät auttaneet lainkaan. Ei se ollut mitään vanhaa hyvää aikaa, mutta en kyllä nähnyt mitään muutakaan vaihtoehtoa tuolloin. Vanhemmat sisarukseni eivät saaneet edes opintotukea ja hekin hankkivat ihan hyvät ammatit.

Me opiskeltiin ennen juuri siten, että valitsimmepa minkä alan tahansa, oli töitä. Oli helppoa ottaa opintolainaa, kun sen takaisinmaksamisessa ei ollut mitään ongelmaa, koska oli töitä. Ei vanhempien tarvinnutkaan auttaa, koska oli töitä. Me katsoimme luottavaisina tulevaisuuteen, teimme elämäämme koskevia suunnitelmia, koska oli töitä. 

Höpönhöpön, ei ollut kenelläkään mitään takeita töistä. Itse valmistuin pahimpaan lamaan, ei ollut minkäännäköisiä töitä. Ei miehellä eikä minulla. Mies alkoi tehdä pätkätöitä, aika lailla toiselta alalta, jolle oli koulut käynyt. Minä ryhdyin yrittäjäksi ja juu, kalliilla lainarahalla. Lopulta mies sai vakipaikan ja minä jäinkin siinä vaiheessa äitiyslomalle. Olin kotona reilut 10v, kotiäitinä ja perhepäivähoitajana. Siinä samalla opiskelin monimuotokoulutuksena uuden ammatin ja ryhdyin taas yrittäjäksi. Töitä riittää, mutta tulot eivät ole kaksiset. Pärjätty ollaan kuitenkin aina, kun on niukasti eletty suu säkkiä myöten.

Olisko tässä kyse jotenkin siitäkin, että jokapuolella pelotellaan kaikenlaisilla uhkakuvilla? Puuttuu uskallusta ja luottamusta tulevaan, siinä on syytä meissä vanhemmissakin ja tietysti poliitikoissa ja mediassa. Lisäksi on nämä nykyajan vaatimukset niin hirveän kovat. Ei enää riitä, että hankitaan jokin ammatti, perustetaan perhe ja maksetaan omaa kotia. Pitää olla menestynyt, kaunis, pitää seikkailla ja nauttia elämästä, pitää olla vapautta ja pitää toteuttaa haaveitaan. Liian suuret paineet tulee tuosta niille nuorille, joilla ei ole rikkaita vanhempia, erityislahjoja tai on muuten vaikeista oloista. Nuoret ovat niin hukassa?

Kyllä se on sitä extremeä nykyään tuo perheen perustaminen ja oma koti, jollei sitten nai rikkaammasta suvusta. Pitäisi olla edes komea.

Näiden "ennen_tehtiin_niin_ja_näin" olisi syytä käsittää, että nyt on toisin. Minäkin ennen opiskelin, tein kesähommia, pärjäsin mainiosti ja nykyisin on hyvä työ, josta saan 3500 - 6000 €/kk nettoa.

Kuitenkin nykyajan työelämän vaatimukset ovat aivan toista, töitä ei vaan ole, olemassa olevatkin työpaikat epävarmoja, suomalainen irtisanomissuoja aivan paskaa, verovaroja syydetään yhä enemmän muualle kuin suomalaisille ja suomalaisiin järkeviin ja työllistäviin kohteisiin, yrittäjätkin Suomessa melko huonoja (joo, olen työskennellyt Euroopassa parissa maassakin pitkiä aikoja, joten tiedän jotain), Ei ole helppoa varsinkaan pojilla ja suomalainen sosiaalinen elämä, koulu- ja työpaikkakiusaaminen vielä päälle... ymmärrän, että moni heittää pyyhkeen kehään.

Kuitenkin näitä nuoria pitäisi auttaa ja saada ne totuttautumaan säännölliseen "pitää_tehdä_jotain_joka_päivä" rytmiin ja tulojakin sen verran, että elää ja voi jotain ostaakin. Enää edes opintorahakaan ei ole mitään kotona asuville ja vanhempien tulorajat on liian matalat. Aikoinaan itse sain lukioaikana hyvin opintorahasta säästöön ja sillä sai ostettua kaikenlaista.

Nuoret ansaitsevat parempaa kuin nykyinen p-seesta oleva suomalainen yhteiskunta.

Kyllähän opiskelijat töitä tekevät koko ajan kasvavasti opintojensa ohella. Omassa tiedekunnassa hieman yli puolet käy osa-aikaduunissa. Työnteko opintojen ohella on muuten isoin syy sille, miksi opinnot viivästyvät. Että on se opintotuki taas onnistunut säästökohde, kun Suomessa on jo valmiiksi iso ongelma siinä, että opinnoista valmistutaan tosi myöhään. Mutta se menee vähän ohi aiheen jo.

Tämä nuorten miesten syrjäytynyt ryhmä taitaa olla niitä, joilla ei ole välttämättä edes toisen asteen tutkintoa. Nykyään on oikeastaan pakko kouluttautua jotenkin, jotta on edes teoreettinen mahdollisuus työhön. Ennen sai niitä hanttihommia helpommin ja kulttuuri oli ehkä enemmän sellainen, että niitä oletettiin tehtävän, jos ei muu ala kutsunut.

Voi olla että tulevaisuudessa painotetaan jo kolmannen asteen opintoja. Ne, jotka putoaa opiskelun suhteen kelkasta jo peruskoulussa, on heikoilla.