Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te keitä on vähätelty lapsena
03.10.2016 |
Vaikuttiko myöhemmin varhaisaikuisuudessa itsetunnon kehittymiseen?
Omassa lapsuudessa oli äidin puolelta välinpitämättömyyttä, poissaolevaisuutta, vähättelyä, suoranaista haukkumista, "miks sä et oo kuin naapurin lapsi"-itkemistä yms. Kakskymppisenä kävin jonkun aikaa ammattilaisella puhumassa joka kysyi, että tiedostanko itse hakevani jatkuvasti äitini hyväksyntää. Silloin tajusin että se on totta ja varmaan osasyy siihen että itsetunto on pakkasella. Olen ollut +15 vuotta itsenäinen arkisten toimintojen osalta, mutta henkisesti yliote on aina ollut äidillä. En ole löytänyt ulospääsyä.
Kommentit (25)
Ite luulin pitkään että meidän vähättelevä kasvuympäristö kotona oli ihan normaali. Sellainen joka muillakin on. Kunnes valkeni että muilla ollaan paljon kannustavampia kuin meillä. Kai se luonnettakin kasvattaa jollain tapaa mut en mä sitä kenenkään muun kohdalle toivo.
M21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vuorotellen kannustettiin ja sanottiin "pysyt mihin vain" ja sen jälkeen nyrpisteltiin nenää. Eli heidän mielestään olisin "pystynyt mihin vain", mutta en vain tehnyt riittävästi, koska olen... niin, mitä mieleesi juolahtaa?
Kannustaminenkin voi siis mennä metsään, jos siihen sisällytetään hiljainen vaatimus menestymisestä.
Nimim. epätasapainoinen menestyksen tavoittelija
Mun sanotaan olevan epävarma ja päättämätön. En kuitenkaan itse koe niin. Toki alati seuraava masennus vaanii nurkan takana, jos tulee liikaa takkiin elämässä. Ehkä selkeimmin huomaan kyvyttömyyteni olla miesten kanssa luontevasti ja melkein kaikki miesystäväni ovat olleet luonnehäiriöisiä/narkkeja/alkoholisteja. Itse olen koulutettu ja hyvässä työssä että ihan ok näköinen. Isäni siis on haukkunut minua rankasti lapsuuden ja nuoruuden.
Olen miettinyt olisiko mulla hyvä itsetunto jos olis kotona ollut kannustava ilmapiiri ja vähemmän syyllistävä edes. En tiedä, mut se jatkuva hyväksynnän tavoittelu on henkisesti kuormittavaa. Että pitää jatkuvasti olla kyselemässä että kelpaanko?
Alue: Aihe vapaa
Minua myös äitini vähätteli kun olin lapsi, vertailua muihin lapsiin jne. Lopetin äidin miellyttämisen jo skidinä, koska mikään ei ollut koskaan tarpeeksi hyvää. Minulla on viha-rakkaussuhde äitiini nykyään. Kunnioitustani hän ei ei tule koskaan saamaan, mutta siedettävä sitä on kun on kuitenkin äitini. Itsetunto-ongelmia minullakin jonka johdosta en ole onnistunut saamaan miestä, enkä luomaan uraa itselleni. Takaraivossa koko ajan ajatus joka sanoo "en ole tarpeeksi hyvä".