Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te keitä on vähätelty lapsena
03.10.2016 |
Vaikuttiko myöhemmin varhaisaikuisuudessa itsetunnon kehittymiseen?
Omassa lapsuudessa oli äidin puolelta välinpitämättömyyttä, poissaolevaisuutta, vähättelyä, suoranaista haukkumista, "miks sä et oo kuin naapurin lapsi"-itkemistä yms. Kakskymppisenä kävin jonkun aikaa ammattilaisella puhumassa joka kysyi, että tiedostanko itse hakevani jatkuvasti äitini hyväksyntää. Silloin tajusin että se on totta ja varmaan osasyy siihen että itsetunto on pakkasella. Olen ollut +15 vuotta itsenäinen arkisten toimintojen osalta, mutta henkisesti yliote on aina ollut äidillä. En ole löytänyt ulospääsyä.
Kommentit (25)
Kuka ja ketä/keitä ovat kysymyspronomineja, oikea muoto olisi "te, joita on vähätelty..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia kokemuksia minulla :/
N32
Vierailija kirjoitti:
Kuka ja ketä/keitä ovat kysymyspronomineja, oikea muoto olisi "te, joita on vähätelty..."
Anteeksi, ajatusvirhe minun puoleltani...
T: ap
Kyllä sillä omat vaikutuksensa on ollut. Itsetunto nollissa, syömishäiriö ja kyky pitää puoliaan olematon. Pistän aina ja kaikkialla muiden tarpeet omieni edelle, vaikka sit kärsin itse.
Pari vuotta olen käynyt terapiassa, kyllä tämä tästä vähitellen.
Ilman muuta vähättely tai laiminlyönti lapsena vaikuttaa vielä aikuisenakin. Varsinkin jos se tapahtuu kriittisimmässä iässä. Siksi lastenkasvatusta ei koskaan pitäisi "ulkoistaa" vaan vanhempien tulisi huolehtia, että lapsi saa tarpeeksi kannustusta ja läheisyyttä myös kotona. Kannustaminen ei ole sama kuin lelliminen. Terve kannustaminen rakentaa lapsen itsetuntoa oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ei kauheasti vähätelty, mutta ei myöskään kannustettu, rohkaistu ja tuettu? Lopputulos melkein sama..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kivikissaäiti?
Mistä sä nyt puhut?
Minusta lapsuudessa iso virhe on tuo välinpitämättömyys.
Eli tunne siitä että sinua ei huomata tai sinusta ei jakseta välittää.
Ei ihme että moni nuori on syrjäytynyt? Liian kiire yhteiskunnalla ja sitä kautta perheillä vaan puskea eteenpäin ilman että pysähdytään miettimään, mitä kuuluu. Huhhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta vähättely tai laiminlyönti lapsena vaikuttaa vielä aikuisenakin. Varsinkin jos se tapahtuu kriittisimmässä iässä. Siksi lastenkasvatusta ei koskaan pitäisi "ulkoistaa" vaan vanhempien tulisi huolehtia, että lapsi saa tarpeeksi kannustusta ja läheisyyttä myös kotona. Kannustaminen ei ole sama kuin lelliminen. Terve kannustaminen rakentaa lapsen itsetuntoa oikeaan suuntaan.
Kerrotko vielä sen kriittisen iän ja mitä on terve kannustaminen.
Ap, oletko tutustunut, ketjuun, jossa on paljon meitä kohtalotovereita:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aid…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta vähättely tai laiminlyönti lapsena vaikuttaa vielä aikuisenakin. Varsinkin jos se tapahtuu kriittisimmässä iässä. Siksi lastenkasvatusta ei koskaan pitäisi "ulkoistaa" vaan vanhempien tulisi huolehtia, että lapsi saa tarpeeksi kannustusta ja läheisyyttä myös kotona. Kannustaminen ei ole sama kuin lelliminen. Terve kannustaminen rakentaa lapsen itsetuntoa oikeaan suuntaan.
Kerrotko vielä sen kriittisen iän ja mitä on terve kannustaminen.
Tämä on vain minun näkemykseni. Kriittinen ikä on löyhästi sanottuna kouluikä eli 7-15-vuotta. Montaa lasta kiusataan tai vähätellään koulussa, suljetaan porukan ulkopuolelle tai muuta. Vähintä mitä vanhempi voi tehdä on varmistaa ettei sama toistu vielä kotonakin.
Terve kannustaminen taas on tuoda esiin asioiden positiiviset puolet ja antaa ymmärtää että yrittäminen kannattaa aina, vaikka olisi ensin epäonnistunut. Ei tarvitse lyödä lyötyä, niin kuin sanonta kuuluu. Lellimisen ja kannustamisen ero on esim se että lellitylle annetaan kaikki periksi, joka taas ei opeta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko tutustunut, ketjuun, jossa on paljon meitä kohtalotovereita:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aid…
Kiitos linkistä,ei ole osunut silmään tuo ketju aiemmin kun olen itse syntynyt 70-luvun jälkeen. T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Sitten olen hirvittävän epävarma esim. ammatissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä omat vaikutuksensa on ollut. Itsetunto nollissa, syömishäiriö ja kyky pitää puoliaan olematon. Pistän aina ja kaikkialla muiden tarpeet omieni edelle, vaikka sit kärsin itse.
Pari vuotta olen käynyt terapiassa, kyllä tämä tästä vähitellen.
Samat sävelet! Syömishäiriö on muuten (yllätys yllätys) todella usein yhteydessä tuohon huonoon itsetuntoon. Usein myös kiusaamiseen. :(
t. läskiksi ala-asteella haukuttu ja sittemmin syömishäiriöön vuosiksi sairastunut sekä edelleen huonosta itsetunnosta kärsivä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko tutustunut, ketjuun, jossa on paljon meitä kohtalotovereita:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aid…
Kiitos linkistä,ei ole osunut silmään tuo ketju aiemmin kun olen itse syntynyt 70-luvun jälkeen. T: ap
Ole hyvä. Tuossa kultaketjussa kirjoittavat kyllä eri vuosikymmenten tyttäret, aihe koskettaa liian monia.
Lapsen itsetunnon kolhiminen on osa perinteistä suomalaista kasvatusta.
Mulle on jäänyt vähättelystä ja muusta arvostelusta hirveä näyttämisen tarve. Tarve olla aina kaikista paras. Toive, että joku sanois jonain päivänä, että olen onnistunut elämässäni hienosti.
Mutta tiedän, että vaikka joku mua oikeen kehuisikin, niin puhuisin itse vanhempieni suulla. "Olis tää voinut tietty paremminkin mennä."
Olen kuitenkin iloinen siitä, että oon saanut osakseni tän kyltymättömän tarpeen olla hyvä. Se on saanut mut tsemppaamaan ja onnistumaan monessa asiassa. Se on tehnyt musta kuitenkin myös epätasapainoisen ihmisen.
Ois niin hirveen tärkeää, että lasta kehuttaisiin tai haastettaisiin ottaen huomioon lapsen oma luonne, mitä HÄN tarvitsee.
Lapsuuteni lauseet:
Sun pitää yrittää enemmän, mikset sä yritä kovemmin?
Eihän toi etene mihinkään!
Ei susta tuu koskaan mitään, sano mun sanoneen.
En mä sua tuollaiseksi ole kasvattanut
En ihmettele ettei sulla ole kavereita
Alue: Aihe vapaa
Mene kivikissaäiti vaan takaisin terapiaan.