Eilen ensiavussa ollessani tajusin

No meillä kyllä mies haluaa olla mukana ja molemmat tykätään hoitaa lapseen liittyvät asiat yhdessä jos vaan mahdollista. Ihan oikeasti on olemassa parisuhteita joissa asioita halutaan tehdä yhdessä eikä tämä tarkoita sitä etteikö kumpikin osaa toimia myös yksin.

Ymmärrän myös, että on ihmisiä jotka eivät halua touhuta yhdessä ja siksi olenkin onnellinen, että olen löytänyt elämääni miehen joka on kanssani sopivasti samanlainen. <3

Kyse ei varmasti ollut siitä, etteikö ap osaisi ja pystyisi hoitamaan asiaa yksinkin, tai että siellä tarvittaisiin molempia vanhempia, vaan siitä, että miestä ei KIINNOSTA EIKÄ HUVITA oman lapsensa sairaus. Siinä on kysymys jo paljosta muustakin kuin yhdestä terveyskeskusreissusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollanpa täällä taas tuomitsevia.

Minusta on tosi mukavaa, kun mies lähtee seurakseni istumaan päivystykseen.

Mikäpä siinä, jos tuo on miehestäsikin mukavaa seurustella kanssasi päivystyksessä. Kunhan tajuat olla vinkumatta, jos miehesi ei samalla tavalla asiaa näe. Siellä nimittäin ei todellakaan TARVITA teitä kumpaakin. Mies voi hoitaa homman ilman sinua ja sinä ilman häntä. 

Ei ihme, jos ihmiset eroavat helposti. Lähes kaiken voi tehdä yksin ja totta kai puoliso voi sillä aikaa vaikka pelata tietokoneella kotona, kun toinen yksin hoitaa sairaan lapsen. Mutta onko se lopulta hyvä asia? Monesti kun nuo jutut tahtovat jäädä aina sille samalle puolisolle.

Voi olla, että kotona on 5 muuta lasta hoidettavana tai sitten on vaan se yksi, jonka elämässä molemmat vanhemmat ovat aktiivisesti yhdessä.

Sellainen ihminen, joka tietää, että se oma puoliso on vaan omaa itsekkyyttään sysänyt hoitovastuun hänelle kokonaan, lopulta karkeroituu. Varsinkin kun näkee sellaisia oikeita puolisoita ja lasten kunnollisia ja osallistuvia vanhempiaja itsellä on sellainen kämppäkaveri tai friends with benefits tyyppinen rusinat pullasta noukkijia "puoliso".

Korvatulehduksen takia mennään usein päivystykseen lähinnä siksi, että ei sitä etukäteen tiedä mikä vauvaa vaivaa tms. Jos korvatulehdus ilmenee jatkuvana itkuna ilman flunssaa, niin pakko se on käydä näyttämässä, että korvatulehdusdiagnoosi varmistuu. Mutta tietenkään se, että lapsi valittaa korvaa ei ole syy mennä. Ellei tunnu siltä että korva räjähtää irti tai taju lähtee.

Me mennään yhdessä aina kun voi. Päivystyksessä on karseeta käydä :( en haluu ikinä olla siellä yksin, enkä myöskään odottaa kotona tietoa. Viimeksi nukkuvan esikoisen takia mies lähti viemään vauvaa yksin, ja jännitin kuin hullu. Lopulta keskellä yötä mies soitti, että pitää jäädä osastolle, ja menin kotona aivan paniikkiin. Joten aina kun mahdollista, yhdessä mennään.

Millä tavalla miehen itsekkyys ilmenee rahan suhteen? Entä työnarkomania, onko hän pakosta töissä, jotta voi pitää työpaikkansa ja saada palkkaa? Vai onko hän piruuttaan töissä, eikä siten halua osallistua jatkuvissa ensiavussa käynteihin?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa korvatulehduksista on virusperäisiä ja täten se on rinnastettavissa flunssaan. Eikä sen takia mihinkään ensiapuun mennä. Ajalella, että jouduin istumaan ensiavussa 5h lapseni kanssa jolla oli 41°c kuume ja munuaisaltaan tulehdus vain sen takia, että löytyy näitä vanhempia, jotka vie liisapetterinsä korvatulehduksen ja kurkkukivun takia ensiapuun.

Meillä pääsi kyllä hengenahdistuksen takia jonon ohi. Tuo kuume on jo vaarallinen, joten kohdallasi on toimittu väärin jos flunssaiset on menneet ohi. Joskus korvatulehdus voi olla niin paha, että vanhemmat voivat luulla sitä muuksi. Aina ne kipulääkkeet ei tehoa ja 2h suora huuto on mielestäni ensiavun paikka.

Sanoisin Ap:lle että mene töihin. Se tuo sisältöä ja uutta energiaa elämään. Mene edes osa-aikaisesti.

Meitä on näköjään erilaisia. Itse en voisi sietää miestä siinä hössöttämässä vieressä, mieluiten hoidan asian yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla miehen itsekkyys ilmenee rahan suhteen? Entä työnarkomania, onko hän pakosta töissä, jotta voi pitää työpaikkansa ja saada palkkaa? Vai onko hän piruuttaan töissä, eikä siten halua osallistua jatkuvissa ensiavussa käynteihin?

Olin omista jutuistani nyt ensiavussa eli en nyt ollut lapsen kanssa. Sillä lailla raha-asioissa itsekäs että minä työttömänä maksan todella paljon asioita ja hän tienaa hyvin mutta haluaa pitää rahat itse. Työnarkomania on ihan vapaaehtoista. Ei tarvitsisi rahan eikä minkään takia olla jatkuvasti töissä mutta tykkää töistä enemmän kuin perheestään.

Vierailija kirjoitti:

Korvatulehduksen takia mennään usein päivystykseen lähinnä siksi, että ei sitä etukäteen tiedä mikä vauvaa vaivaa tms. Jos korvatulehdus ilmenee jatkuvana itkuna ilman flunssaa, niin pakko se on käydä näyttämässä, että korvatulehdusdiagnoosi varmistuu. Mutta tietenkään se, että lapsi valittaa korvaa ei ole syy mennä. Ellei tunnu siltä että korva räjähtää irti tai taju lähtee.

Me mennään yhdessä aina kun voi. Päivystyksessä on karseeta käydä :( en haluu ikinä olla siellä yksin, enkä myöskään odottaa kotona tietoa. Viimeksi nukkuvan esikoisen takia mies lähti viemään vauvaa yksin, ja jännitin kuin hullu. Lopulta keskellä yötä mies soitti, että pitää jäädä osastolle, ja menin kotona aivan paniikkiin. Joten aina kun mahdollista, yhdessä mennään.

Viette terveenkin lapsen sinne? Ok...

Nyt on hyvä! 3/5

 Kaksi yhdellä iskulla. Ensiavun turhaan käyttö ja parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa korvatulehduksista on virusperäisiä ja täten se on rinnastettavissa flunssaan. Eikä sen takia mihinkään ensiapuun mennä. Ajalella, että jouduin istumaan ensiavussa 5h lapseni kanssa jolla oli 41°c kuume ja munuaisaltaan tulehdus vain sen takia, että löytyy näitä vanhempia, jotka vie liisapetterinsä korvatulehduksen ja kurkkukivun takia ensiapuun.

Meillä pääsi kyllä hengenahdistuksen takia jonon ohi. Tuo kuume on jo vaarallinen, joten kohdallasi on toimittu väärin jos flunssaiset on menneet ohi. Joskus korvatulehdus voi olla niin paha, että vanhemmat voivat luulla sitä muuksi. Aina ne kipulääkkeet ei tehoa ja 2h suora huuto on mielestäni ensiavun paikka.

Sanoisin Ap:lle että mene töihin. Se tuo sisältöä ja uutta energiaa elämään. Mene edes osa-aikaisesti.

Miten nykypäivänä vaan mennään töihin jos ei kukaan halua palkata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollanpa täällä taas tuomitsevia.

Minusta on tosi mukavaa, kun mies lähtee seurakseni istumaan päivystykseen.

Mikäpä siinä, jos tuo on miehestäsikin mukavaa seurustella kanssasi päivystyksessä. Kunhan tajuat olla vinkumatta, jos miehesi ei samalla tavalla asiaa näe. Siellä nimittäin ei todellakaan TARVITA teitä kumpaakin. Mies voi hoitaa homman ilman sinua ja sinä ilman häntä. 

Sellainen ihminen, joka tietää, että se oma puoliso on vaan omaa itsekkyyttään sysänyt hoitovastuun hänelle kokonaan, lopulta karkeroituu.

Voi hellanlettas sinua, kun sinulla ei tule ollenkaan mieleen että siellä päivystyksessä käyntiä voi vuorotella, eikä kummankaan vanhemman tarvitse katkeroitua. Mahdat olla rasittavaa seuraa, kun aina haet sitä pahinta vaihtoehtoa.

On taas kokemuksia korvakipuisista lapsista ihmisillä, joilla ei joko a) itsellään tai b) lapsellaan ollut kunnon korvatulehdusta.

Meillä jostain syystä kummankaan lapsen korvatulehduksiin eivät ole särkylääkkeet auttaneet ollenkaan. Kerran ei ehditty lähteä lääkäriin, kun lapsen korva puhkesi yöllä alle vartissa siitä, kun lapsi heräsi kipuun. Nukkumaan mennessä ei mitään oireita. Tuosta seurasi useamman viikon uintikielto ja valvonta (pumpuli yms. korvissa) pesulla, ettei korvaan menisi vettä. Mieluummin tarkistutan lääkärillä tilanteen vielä siinä vaiheessa, kun tärykalvo on ehjä.

Jostain syystä myös antibiootit ovat auttaneet jo ensimmäisinä tunteina paineen hellittämisessä, vaikka aina tulkutetaan virusten osuutta tulehduksissa. Kai ne sitten on aina bakteeritulehduksia olleet?

Eikä sinne päivystykseen todellakaan ole herkkua lähteä kitisevän lapsen kanssa, totta kai sen mieluummin hoitaisi kotona. Minä olen miehenä ollut hyvin usein myös yksin toisen lapsen kanssa päivystyksessä, ja vaimo on jäänyt toisen kanssa kotiin. Ilmiselvää, että vastuu on molemmilla vanhemmilla.

Varmaan päivystystä tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

On taas kokemuksia korvakipuisista lapsista ihmisillä, joilla ei joko a) itsellään tai b) lapsellaan ollut kunnon korvatulehdusta.

Meillä jostain syystä kummankaan lapsen korvatulehduksiin eivät ole särkylääkkeet auttaneet ollenkaan. Kerran ei ehditty lähteä lääkäriin, kun lapsen korva puhkesi yöllä alle vartissa siitä, kun lapsi heräsi kipuun. Nukkumaan mennessä ei mitään oireita. Tuosta seurasi useamman viikon uintikielto ja valvonta (pumpuli yms. korvissa) pesulla, ettei korvaan menisi vettä. Mieluummin tarkistutan lääkärillä tilanteen vielä siinä vaiheessa, kun tärykalvo on ehjä.

Jostain syystä myös antibiootit ovat auttaneet jo ensimmäisinä tunteina paineen hellittämisessä, vaikka aina tulkutetaan virusten osuutta tulehduksissa. Kai ne sitten on aina bakteeritulehduksia olleet?

Eikä sinne päivystykseen todellakaan ole herkkua lähteä kitisevän lapsen kanssa, totta kai sen mieluummin hoitaisi kotona. Minä olen miehenä ollut hyvin usein myös yksin toisen lapsen kanssa päivystyksessä, ja vaimo on jäänyt toisen kanssa kotiin. Ilmiselvää, että vastuu on molemmilla vanhemmilla.

Teillä kuulostaa siltä että toimitte hyvin yhteen. Meillä siis vain yksi lapsi(onneksi) ja mies ei ole koskaan vienyt häntä ensiapuun. Ei vaikka hän ei olisi töissä. Ei vaan tunnu kiinnostavan.

Miksi pitää viedä ensiapuun korvatulehduksen tms takia?

Tulehduskipulääkettä voi antaa kotonakin, eihän ne muuta lääkärissäkään oikein voi, antibioottejakaan ei suositella annettavaksi heti jos ollenkaan. Turhaa resurssien tuhlaamista, kun siellä on oikeitakin pikaisen avun tarvitsijoita.

Ja miehestä; ainahan voi erota jos mies ei miellytä. Elämä on valintoja.

Ei mikään ihme, että syntyy antibioottiresistenttejä bakteerikantoja kun joka ikiseen korvakipuun vaaditaan antibiootit. Ei myöskään mikään ihme, että päivystyksissä on valtaisat jonot, kun jokainen kitisevät lapsi tuodaan sinne sillä oletuksella, että sillä on korvatulehdus. Montakohan oikeasti sairasta on kuollut tai sairaus pahentunut näiden turhanpäiväisten jonojen aiheuttajavanhempien takia. Korvatulehdusta voi hyvin seurailla aamuun ja mennä sitten lääkäriin. Ja jättäkää muutama röökiaski ja siideritölkki ostamatta niin teilläkin on varaa viedä yksityiselle. 

Höpö höpö. Antibiootti ei ala tehota välittömästi. Ei ainakaan tuollainen tavallinen korvatulehdusantibiootti. Joten jos oireet ovat lieventyneet, se lienee psyykkistä tai sitten kipulääke on tepsinyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää viedä ensiapuun korvatulehduksen tms takia?

Tulehduskipulääkettä voi antaa kotonakin, eihän ne muuta lääkärissäkään oikein voi, antibioottejakaan ei suositella annettavaksi heti jos ollenkaan. Turhaa resurssien tuhlaamista, kun siellä on oikeitakin pikaisen avun tarvitsijoita.

Ja miehestä; ainahan voi erota jos mies ei miellytä. Elämä on valintoja.

Kun se eroaminen olisikin niin helppoa. Valitettavasti lainojen ja monen muun asian vuoksi joudumme olemaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

On taas kokemuksia korvakipuisista lapsista ihmisillä, joilla ei joko a) itsellään tai b) lapsellaan ollut kunnon korvatulehdusta.

Meillä jostain syystä kummankaan lapsen korvatulehduksiin eivät ole särkylääkkeet auttaneet ollenkaan. Kerran ei ehditty lähteä lääkäriin, kun lapsen korva puhkesi yöllä alle vartissa siitä, kun lapsi heräsi kipuun. Nukkumaan mennessä ei mitään oireita. Tuosta seurasi useamman viikon uintikielto ja valvonta (pumpuli yms. korvissa) pesulla, ettei korvaan menisi vettä. Mieluummin tarkistutan lääkärillä tilanteen vielä siinä vaiheessa, kun tärykalvo on ehjä.

Jostain syystä myös antibiootit ovat auttaneet jo ensimmäisinä tunteina paineen hellittämisessä, vaikka aina tulkutetaan virusten osuutta tulehduksissa. Kai ne sitten on aina bakteeritulehduksia olleet?

Eikä sinne päivystykseen todellakaan ole herkkua lähteä kitisevän lapsen kanssa, totta kai sen mieluummin hoitaisi kotona. Minä olen miehenä ollut hyvin usein myös yksin toisen lapsen kanssa päivystyksessä, ja vaimo on jäänyt toisen kanssa kotiin. Ilmiselvää, että vastuu on molemmilla vanhemmilla.

Vaihtakaa lääkettä. Panadol+burana ainakin auttaa kipuun. Ei jokaisesta korvatulehduksesta kuulu viedä päivystykseen vain "tarkistukseen".

Tavallisimmat antibiootit eivät edes vaikuta heti, laajakirjoisemmat nopeammin. Mutta yli puolet korvatulehduksista paranee itsestään, antibiooteissa on paljon pitkäaikaisia haittavaikutuksia.