Onko mun pakko mennä appivanhempiem luoksi jouluksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viettäkö koko he....tin joulua.

Lapset haluavat viettää.

Ap

Ilman äitiään lapset haluaa viettää joulun? Musta vaikuttaa siltä, että sinä haluat appiukon lisäksi eroon myös miehestäsi ja lapsistasi. Ymmärrän hyvin. Oon itse vastaava tapaus. Tietoisesti otan töitä juhlapyhiin, juhannuksiin ja jouluihin - en jaksa järjestää juhlia enkä viettää niitä. Oon huono äiti, huono puoliso ja huono ihminen. Juu ja ennenkuin tämän itselleni myönsin, niin minäkin syyttelin milloin anoppia milloin miehen siskoja kyvyttömyydestäni sitoutua perhe-elämään. En halua mun appivanhempiani sukulaisillani, mutta he ovat ihan viattomia ja syyntakeettomia, ja tämä tunteeni liittyy siihen, että kadun avioliittoani ja perheenperustamista. Minusta ei ole tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voipi järjestää kotijoulun ihan himassa, sinne anoppilaan ei tarvitse mennä pilaamaan joulua enää ikinä.

Tämä olisi minusta ihan hyvä ratkaisu mutta mies ei tule suostumaan. Hän kuitenkin rakastaa vanhempiaan, jopa isäänsä, kaikesta siitä riitelystä huolimatta. Niin kai aika moni lapsi tekee...

Hän voi mennä sinne yksin. Jossain vaiheessa tulee se aika jolloin vanhemmista on irtauduttava ja luotava omat jouluperinteet omaan kotiin. Nyt voisi olla hyvä aika aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille varmasti kaikista kurjinta jos perhe joulun erillään. Toivoisin, että vastaavassa tilanteessa mieheni laittaisi perheen etusijalle ja viettäisi kotijoulun. Äitiään hän voisi lähteä "tukemaan" vaikka pitkäksi viikonlopuksi nyt syksyllä. Tai miehen vanhemmat voisivat tulla teille? Omassa kodissasi voisit ainakin apelke huomauttaa, että teidän kodissa kanssaihmisiä kohdellaan arvostavasti, jos teilläkin kehtaisi alkaa riitaa haastamaa. Jos kuitenkin on pakko lähteä, ainakin ottaisin jo joulukuun alussa yhteyttä appeen ja kertoisin, että tunnen oloni heillä epämukavaksi hänen käytöksensä takia. Puhelimessa helpompaa kuin kasvotusten ja ehkä herättelisi jäärää miettimään omaa käytöstään ja jopa vilkaisemaan peiliin. Miten lapset kokevat isoisän? Ovatko seurassaan varovaisia, vaikka ei heihin kohdistakkaan agressiivisuuttaan? Jos, voisin lähteä sitä kautta asiaa apelle purkamaan.

Tuskin tämä puhumalla paranee. Tätä on tosiaan jatkunut jo yli 20 vuotta ihan vaan minunkin osaltani. Apella on nähdäkseni ehkä jonkin sortin persoonallisuushäiriö, kyse on siis koko hänen perusluonteestaan. On siis ulkopuolisille hauska seuramies, mutta perheen sisällä kärttyisä, aggressiiviinen ja naisvihamielinen. Ei ole tottunut etenkin wttä nainen pistää hänelle hanttiin. Anoppi on saanut kestää kaikenlaista, kroonista pettämistä ja kai joskus väkivaltaakin.

Ja anoppi taas on hirmuinen jouluihminen ja pettyy kyllä jos ainakin mies ja lapset eivät tule.

Mies taas pelkää että vanhempansa kuolevat pian (ovat jo yli 70) ja tuntee syyllisyyttä ettemme asu lähempänä...

Minä olen myös "jouluihminen" enkä suostuisi kärsimään appilassa. Jos miehen on mielestään pakko viettää joulu vanhempiensa kanssa ja myös se on mahdoton vaihtoehto, että appivanhemmat tulisivat teille, viettäisin lasten kanssa joulun kotona omien vanhempieni ja sisarusteni ja heidän puolisoidensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viettäkö koko he....tin joulua.

Lapset haluavat viettää.

Ap

Ilman äitiään lapset haluaa viettää joulun? Musta vaikuttaa siltä, että sinä haluat appiukon lisäksi eroon myös miehestäsi ja lapsistasi. Ymmärrän hyvin. Oon itse vastaava tapaus. Tietoisesti otan töitä juhlapyhiin, juhannuksiin ja jouluihin - en jaksa järjestää juhlia enkä viettää niitä. Oon huono äiti, huono puoliso ja huono ihminen. Juu ja ennenkuin tämän itselleni myönsin, niin minäkin syyttelin milloin anoppia milloin miehen siskoja kyvyttömyydestäni sitoutua perhe-elämään. En halua mun appivanhempiani sukulaisillani, mutta he ovat ihan viattomia ja syyntakeettomia, ja tämä tunteeni liittyy siihen, että kadun avioliittoani ja perheenperustamista. Minusta ei ole tähän.

Ei, kyllä mä viihdyn lomilla hyvin lasten kanssa ja haluaisin viettää joulunkin heidän kanssaan. Mutta en oikeasti jaksa sitä ahdistusta joka valtaa mut kun ajattelen kyykkimistä anoppilassa...

Meillä päinvastoin: miten saisin miniän pysymään poissa meiltä jouluna. Odottaa valmista ruokapöytää ja passaamista, hän kun on saanut vauvan. Se vauva on tosin jouluna 11 kk ikäinen, mutta silti miniä jaksaa valittaa, miten on raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen nainen kirjoitti:

Mitä rakastamisella on sen kanssa tekemistä, missä joulu vietetään? Eikö sinne miehen vanhempien luokse voi mennä muulloin?

Aikoinaan naimisiin mennessäni kerroin vanhemmilleni ilmoitusluonteisena asiana, että me vietämme joulun AINA kotona. Ovet ovat avoinna, tervetuloa meille, mutta me emme lähde pois kotoa ja matkusta hektisen elämämme vuoksi. Näitä jouluja on nyt vietetty 34, 35. joulu vietettiin kaukana Afrikassa koko oman perheen voimin. Tuleva joulu taas kotona.

Itse en myöskään omia lapsiani vaadi tulemaan jouluksi, tulevat jos haluavat.

Selvyyden vuoksi sanottakoon etten siis jaksaisi mennä heille enää koskaan. :-) Mutta tää joululoma on tässä nyt vaan juuri seuraavana.

Ap

Mä tein niin että jäin kotiin ja ilmoitin että jatkossa vietän joulun omassa kodissani. Pari vuotta nikotteli suku mutta nyt on kaikille selvää että vietän joulun kotona puolison kanssa enkä matkusta sukuloimaan. Ei suku saa päättää millaista joulua minun kuuluu viettää, päätän sen ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille varmasti kaikista kurjinta jos perhe joulun erillään. Toivoisin, että vastaavassa tilanteessa mieheni laittaisi perheen etusijalle ja viettäisi kotijoulun. Äitiään hän voisi lähteä "tukemaan" vaikka pitkäksi viikonlopuksi nyt syksyllä. Tai miehen vanhemmat voisivat tulla teille? Omassa kodissasi voisit ainakin apelke huomauttaa, että teidän kodissa kanssaihmisiä kohdellaan arvostavasti, jos teilläkin kehtaisi alkaa riitaa haastamaa. Jos kuitenkin on pakko lähteä, ainakin ottaisin jo joulukuun alussa yhteyttä appeen ja kertoisin, että tunnen oloni heillä epämukavaksi hänen käytöksensä takia. Puhelimessa helpompaa kuin kasvotusten ja ehkä herättelisi jäärää miettimään omaa käytöstään ja jopa vilkaisemaan peiliin. Miten lapset kokevat isoisän? Ovatko seurassaan varovaisia, vaikka ei heihin kohdistakkaan agressiivisuuttaan? Jos, voisin lähteä sitä kautta asiaa apelle purkamaan.

Tuskin tämä puhumalla paranee. Tätä on tosiaan jatkunut jo yli 20 vuotta ihan vaan minunkin osaltani. Apella on nähdäkseni ehkä jonkin sortin persoonallisuushäiriö, kyse on siis koko hänen perusluonteestaan. On siis ulkopuolisille hauska seuramies, mutta perheen sisällä kärttyisä, aggressiiviinen ja naisvihamielinen. Ei ole tottunut etenkin wttä nainen pistää hänelle hanttiin. Anoppi on saanut kestää kaikenlaista, kroonista pettämistä ja kai joskus väkivaltaakin.

Ja anoppi taas on hirmuinen jouluihminen ja pettyy kyllä jos ainakin mies ja lapset eivät tule.

Mies taas pelkää että vanhempansa kuolevat pian (ovat jo yli 70) ja tuntee syyllisyyttä ettemme asu lähempänä...

Antaa sitten pettyä ehkäpä appiukkokin osaa vetää tästä johtopäätöksiä.Ja 70-vuotias ei ole vanha hyvässä lykyssä porskuttaa vielä yli 20 vuotta.Eli aiotteko seuraavat 20 v jatkaaa tätä ilojuhlaa.

Appi on kyllä jo liki 80 ja anoppikin yli 75. Mutta joo en minäkään haluaisi viettää ollenkaan aikaa heidän kanssaan. Mies ei vaan koe perhettään niin ahdistavaksi kuin minä. Ja kyllä lapsetkin tykkää etenkin anopista kovasti. Olen joskus jopa miettinyt että pitääkö mun ottaa ero vaan appiukon takia kun tämä ongelma on ja pysyy... Mutta se olisi ihan älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille varmasti kaikista kurjinta jos perhe joulun erillään. Toivoisin, että vastaavassa tilanteessa mieheni laittaisi perheen etusijalle ja viettäisi kotijoulun. Äitiään hän voisi lähteä "tukemaan" vaikka pitkäksi viikonlopuksi nyt syksyllä. Tai miehen vanhemmat voisivat tulla teille? Omassa kodissasi voisit ainakin apelke huomauttaa, että teidän kodissa kanssaihmisiä kohdellaan arvostavasti, jos teilläkin kehtaisi alkaa riitaa haastamaa. Jos kuitenkin on pakko lähteä, ainakin ottaisin jo joulukuun alussa yhteyttä appeen ja kertoisin, että tunnen oloni heillä epämukavaksi hänen käytöksensä takia. Puhelimessa helpompaa kuin kasvotusten ja ehkä herättelisi jäärää miettimään omaa käytöstään ja jopa vilkaisemaan peiliin. Miten lapset kokevat isoisän? Ovatko seurassaan varovaisia, vaikka ei heihin kohdistakkaan agressiivisuuttaan? Jos, voisin lähteä sitä kautta asiaa apelle purkamaan.

Tuskin tämä puhumalla paranee. Tätä on tosiaan jatkunut jo yli 20 vuotta ihan vaan minunkin osaltani. Apella on nähdäkseni ehkä jonkin sortin persoonallisuushäiriö, kyse on siis koko hänen perusluonteestaan. On siis ulkopuolisille hauska seuramies, mutta perheen sisällä kärttyisä, aggressiiviinen ja naisvihamielinen. Ei ole tottunut etenkin wttä nainen pistää hänelle hanttiin. Anoppi on saanut kestää kaikenlaista, kroonista pettämistä ja kai joskus väkivaltaakin.

Ja anoppi taas on hirmuinen jouluihminen ja pettyy kyllä jos ainakin mies ja lapset eivät tule.

Mies taas pelkää että vanhempansa kuolevat pian (ovat jo yli 70) ja tuntee syyllisyyttä ettemme asu lähempänä...

Antaa sitten pettyä ehkäpä appiukkokin osaa vetää tästä johtopäätöksiä.Ja 70-vuotias ei ole vanha hyvässä lykyssä porskuttaa vielä yli 20 vuotta.Eli aiotteko seuraavat 20 v jatkaaa tätä ilojuhlaa.

Appi on kyllä jo liki 80 ja anoppikin yli 75. Mutta joo en minäkään haluaisi viettää ollenkaan aikaa heidän kanssaan. Mies ei vaan koe perhettään niin ahdistavaksi kuin minä. Ja kyllä lapsetkin tykkää etenkin anopista kovasti. Olen joskus jopa miettinyt että pitääkö mun ottaa ero vaan appiukon takia kun tämä ongelma on ja pysyy... Mutta se olisi ihan älytöntä.

Nyt teet tuolle stopin! Kerrot miehellesi tuon, että hänen vanhempansa ahdistavat sinua siinä määrin, että olet miettinyt jopa eroa, jotta et joutuisi heidän kanssaan tekemisiin. Jos miehesi silti valitsee vanhempansa, lienee selvää, mikä hänen arvojärjestyksensä on ja sinä vietät joulun lastesi kanssa ja miehesi ajelkoon keskenänsä äidin helmoihin.

Anna miehen ja lasten mennä! Vietä ihanan rauhallinen ja rentouttava joulu yksinäsi ja sano että näin on 

jatkossakin. Lapsillehan voit järjestää ennen tai jälkeen jouluisen viikonlopun omassa kodissanne. Turhaan

kiusaat itseäsi tällä asialla.