Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei auta juuri koskaan painavien kantamusten ja taakkojen kanssa
02.10.2016 |
Jopa raskausaikana viimeisillä viikoillakin mies oli todella tarkka siitä, että molemmat kannoimme juuri mahdollisimman samanpainoiset ostoskassit tai että minulle jäi se painavampi ostoskassi. Monesti hän kiiruhti parikymmentä metriä edellä, kun minä ainoana kanniskelin ostoksia sekä saattoi jopa huutaa vihaisesti, että "Missä sä viivyt? Tulepas jo sieltä, ämmä!".
Äsken kävi pienehkö episodi, kun olin lasten kanssa mummolassa ja mies poikkeuksellisesti lupasi tulla hakemaan meidät sieltä kotiin. Tulin sieltä taapero ja leikki-ikäinen mukanani, selässäni reppu ja kädessäni lisäksi kassi, jossa oli tavaroita. Mies istua tönötti autossa, eikä tehnyt elettäkään noustakseen auttamaan, jolloin kysyin varovaisesti, että "Voisitko sä tulla auttamaan vähäsen?" Mies olisi voinut esim. auttaa toisen lapsen laittamisessa turvaistuimeen, jolloon mä olisin laittanut toisen istumaan.
Mies alkoi siihen tiuskia, että helppohan ne on autoon laittaa. Ok, laitoin molemmat lapset istuimiinsa ja pakkasin tavarat tavaralokeroon, mutta mies veti siitä pyynnöstäni pahemman kerran herneet ja rupesi raivoamaan autossa ja löi mua nyrkillä ranteeseen/käteen (tosin se ei onneksi juurikaan sattunut). Mies huusi ja karjui noin puolet automatkasta ja piti mua aivan outona sekä kiittämättömänä, kun kehtasin häiritä hänen hyvää fiilistään (=naama oli peruslukemilla ja hän oli normaalityly) kysymällä apua. Mun olisi pitänyt olla vain hiljaa ja niellä taas kerran harmistukseni.
Miehen ratkaisu kaikkiin ongelmiin on se, että mussa on vika, jos jotain kysyn ja sanon -- mun vain pitäisi olla hiljaa ja tehdä kaikki miehen tahdon mukaan. Miltä tilanne kuulostaa? Olinko outo ja vaativainen kysyessäni apua?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit näin:
"Ei ole provo. Enkä ole mikään mode itse todellaakaan. :O Sorry, jos kirjoitan huonosti. Mä vain ehkä sorrun liian seikkaperäiseen tapaan ilmaista asiat. Olen pahoillani. :(
T. Ap"
Minusta tuo on nyt sellainen asia, johon sinun kannattaa tarttua. Miestäsi et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Älä pyytele turhia anteeksi ja näe itsessäsi vikoja. Opettele sanomaan mokaamisenkin jälkeen vain "hups, mutta eipä ollut niin kovin vakava asia" ja ole itseäsi kohtaan armollinen.
Olen ollut samanlaisen miehen kanssa ja vasta jälkeen päin tajusin, miten valtavasti hän oli tuhonnut minua ja murskannut itsetuntoni täysin. Lasten takia olin muka suhteessa pitkään, mutta onneksi tajusin heidän tullessaan kouluikään, että miehen läsnäolo ja käytös vahingoittavat heitäkin. Silloin lähdin, enkä ole katunut.
Kun saat olla yksin ja päättää kaikesta itse, nauti siitä! Katso peiliin ja näe siellä itsenäisen, fiksun ja ystävällisen naisen kuva.
Mies saattaa eron jälkeen heittäytyä aivan karmeaksi, hae tarvittaessa lähestymiskielto. Hänelle tulee muka yllätyksenä se, että sinä et pidä hänestä. Hän kun on niin hyvä ja täydellinen. Koita olla heittäytymättä liian tunteelliseksi ja totea vain rauhassa, ettet pidä hänestä ja tavasta, jolla hän kohtelee sinua.
Kysytkö tosissasi?
Miehesi on kammottava ja suosittelen sinulle pikaista eroa. Normaaleja ja kohteliaitakin miehiä on olemassa.
Minun mieheni ei anna minun edes viedä roskapussia roskikseen, se on kuulemma miehen hoidettava. Hänen mielestään naisen ei kuulu kantaa muuta kuin käsilaukkunsa, miehen kuuluu kantaa esimerkiksi kauppakassit ja yleensäkin painavammat tavarat.
Mies myös siivoaa ja laittaa ruokaa ja passaa minua. Ja ei ole mikään runopoika vaan iso ja karvainen köriläs. Ja ihan aitosuomalainenkin.
Ap:lle tiedoksi: On niitä ihan kunnon miehiäkin, jätä se sika miehekseen pian!
Auta? Siis auttaminen -sanaa voi käyttää silloin, kun sinulla on täysin VAIN sinulle kuuluvia kosmetiikka-, kenkä- tms ostoksia, jotka eivät ole perheen yhteisiä... Ruokaostokset ovat teidän yhteisiä, joten eikö hän kanna edes omia ruokiaan sisään kaupasta/autosta. Jos ei, niin ostakaa molemmat omat ruokanne, lasten ruoat puolisi ja kannat vain ne sisälle. Et kai nyt aikuisen tollon äidiksi sentään rupea? Millaista roolia mies veti seurusteluaikana, jos vasta nyt huomaat asian? Taitaa olla kotikasvatuksensa orja eli narsisti-poika kysymyksessä. Ei jatkoon...
Oikea mies kantaa kantamukset ilomielin, ilman että tekee siitä numeroa. Siis sellainen, joka on saanut oikeanlaista kotikasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne miehesi hyvät puolet olivat..?
Hyviä puolia on se, että hän on erittäin korkeasti koulutettu ja hänellä on ollut hyvä työura. Pidin myös häntä komeana, tosin valitettavasti se sisäinen kauneus/komeus on vähäistä, joten ei sillä ulkonäöllä ole kokonaisuuden kanssa enää merkitystä.
T. Ap
Olet siis klassinen lompakkoloinen joka vaihtoi tavalliset miehet jännään mieheen jonka tulojen siivellä on kiva loisia. Kannattiko?
Sano, että mies menee kuntosalille, jos on noin heikko reppana, ettei jaksa muutamaa ostoskassia tai muita kantamuksia kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olet siis tehnyt useamman lapsen tuollaisen ihmisen kanssa? Kai ymmärrät, että joka ikinen päivä lapset imevät isältään tavan, miten sinua voi kohdella? Tai tulevaa kumppaniaan? Jos mies ei muutu, kehotan sinua ottamaan lapset pikapikaa ja lähtemään pois. Muuten sinun elämäsi on pelkkää helvettiä, kun lapset ovat murrosikäisiä ja aikuisia ja he kaikki kohtelevat sinua samalla tavalla.
Pelkään tätä samaa itsekin ja osittain sen vuoksi sanon miehellekin, että hän voisi käyttäytyä fiksummin edes lasten vuoksi. Mutta mieheni on erittäin impulsiivinen ja dominoiva sekä omasta mielestään muita fiksumpi ja älykkäämpi eli siis aina oikeassa. Joten hän ei pidä minään mun kommenttejani, havaintojani tai toiveitani. Hän haluaa maksimoida oman hyödyn jopa törkeälläkin tavalla. Lapset ovat valitettavasti jo oppineet isänsä käytösmalleja, vaikka he ovat todella pieniä. He esim. saattavat päättää, että toinen ihminen ei saisi olla heudän vieressään, jolloin se ihminen pitää töniä tai potkia siitä sivuun (mieheni tekee samaa, jos uskaltaudun istuutumaan saman sängyn tai sohvan reunalle tai liian lähelle häntä). Surullista se on ainakin omasta mielestäni. Kun siis ne mun opettamani hyvät ja reilut käytöstavat eivät auta mitään, kun isän antama esimerkki on täysin päinvastaista.
T. Ap
Kauppakassien kantaminen ei ole parisuhteesi ongelmakohta. TOISTA IHMISTÄ EI LYÖDÄ? Ihan sama vaikka onkin tönimistä/tuuppimista/ läppäisyjä. Miehesi on ylittänyt rajan ja lapsesi pitävät käytöstä normaalina. Nyt on vielä mahdollisuus lasten kehittyä normaaliksi joten jätä se sika! Nuo lapset tuuppivat ja tönivät sinua mummonakin jos et puutu tilanteeseen nyt.
Alue: Aihe vapaa
Niissä raskauteen liittyvissä tilanteissa olimme lähinnä käyneet miehen kanssa automarketissa ostamassa monta kassillista ruokaa. Joten siis mieskin oli mukana. Siinä mielessä en siis sälyttänyt omia velvollisuuksia hänelle. Jos menemme automarkettiin, niin menemme yleensä muutenkin yhdessä, sillä itse olen asunut koko ikäni Helsingissä kantakaupungisda (ja ulkomailla suuremmissa kaupungeissa niiden keskusta-alueen tuntumassa), joten en ole koskaan hankkinut ajokorttia ja miehellä puolestaan on ajokortti. (Off-topicina täytynee tosin hankkia ajokortti pian muutenkin, kun se helpottaisi elämää.)
Lisäksi raskaana ollessani kävimme välillä miehen lapsuudenkodissa ja sinne mennessä oli paljon kantamuksia jne. En koe, että niidenkään kantamisessa olisin yrittänyt sinänsä laiskotella tai siirtää velvollisuutta yksin hänelle, mutta tosiaan joskus alkoi pelottaa ennenaikainen synnytys, kun joutui riuhtomaan voimiensa rajalla.
T. Ap