Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei auta juuri koskaan painavien kantamusten ja taakkojen kanssa
02.10.2016 |
Jopa raskausaikana viimeisillä viikoillakin mies oli todella tarkka siitä, että molemmat kannoimme juuri mahdollisimman samanpainoiset ostoskassit tai että minulle jäi se painavampi ostoskassi. Monesti hän kiiruhti parikymmentä metriä edellä, kun minä ainoana kanniskelin ostoksia sekä saattoi jopa huutaa vihaisesti, että "Missä sä viivyt? Tulepas jo sieltä, ämmä!".
Äsken kävi pienehkö episodi, kun olin lasten kanssa mummolassa ja mies poikkeuksellisesti lupasi tulla hakemaan meidät sieltä kotiin. Tulin sieltä taapero ja leikki-ikäinen mukanani, selässäni reppu ja kädessäni lisäksi kassi, jossa oli tavaroita. Mies istua tönötti autossa, eikä tehnyt elettäkään noustakseen auttamaan, jolloin kysyin varovaisesti, että "Voisitko sä tulla auttamaan vähäsen?" Mies olisi voinut esim. auttaa toisen lapsen laittamisessa turvaistuimeen, jolloon mä olisin laittanut toisen istumaan.
Mies alkoi siihen tiuskia, että helppohan ne on autoon laittaa. Ok, laitoin molemmat lapset istuimiinsa ja pakkasin tavarat tavaralokeroon, mutta mies veti siitä pyynnöstäni pahemman kerran herneet ja rupesi raivoamaan autossa ja löi mua nyrkillä ranteeseen/käteen (tosin se ei onneksi juurikaan sattunut). Mies huusi ja karjui noin puolet automatkasta ja piti mua aivan outona sekä kiittämättömänä, kun kehtasin häiritä hänen hyvää fiilistään (=naama oli peruslukemilla ja hän oli normaalityly) kysymällä apua. Mun olisi pitänyt olla vain hiljaa ja niellä taas kerran harmistukseni.
Miehen ratkaisu kaikkiin ongelmiin on se, että mussa on vika, jos jotain kysyn ja sanon -- mun vain pitäisi olla hiljaa ja tehdä kaikki miehen tahdon mukaan. Miltä tilanne kuulostaa? Olinko outo ja vaativainen kysyessäni apua?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinun pitäisi paremmin omaksua velvollisuutesi perheen emäntänä ja jättää jonninjoutava valitus kokonaan pois. Miehesi hermostui kyllä ihan syystä, kun häiritsit häntä asiaankuulumattomilla kyselyilläsi. Raskausaika on varmasti rankkaa, tiedän sen kyllä, mutta sen verran pitäisi olla kunnioitusta miestä kohtaan, ettet yrittäisi passuuttaa häntä.
Kiinnostaisi vielä tietää ikäsi sekä se, mistä päin Suomea olet kotoisin, sillä aivan kuin olisi jokin "kulttuuriero" kyseessä. Mieheni perhe ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin. Itse tosiaan olen kiltti ja ystävällinen luonteeltani, mutta pyydän kyllä apua tarvittaessa, enkä ole tottunut siihen, että mun pitäisi aina vain olla hiljaa sekä antaa miehen päättää aivan kaikki. :/
Miten se perheen "emännyys" sitten pitää toteuttaa? Miehen äidin mukaan miestäni pitäisi kuulemma passata jatkuvasti, mutta se tuntuu aivan hassulta, sillä mieheni on aivan täysvaltainen aikuinen ihminen. Mies tosin on tottunut siihen passaamiseen ja odottaa sitä, sillä hän jättää tavarat aivan hujan hajan ja on aina tottunut siihen, että hänen jälkiään on jatkuvasti siivottu aikuisenakin. Teen miestä enemmän esim. kotitöitä, mutta suoranainen passaaminen tuntuu hassulta.
Toki romanttiset yllätykset ja ruoat ovat sellaisia, mitä tein suhteen alkuaikoina (kun mies vielä kohteli paremmin), mutta suoranainen passaaminen ei mielestäni kuulu romanttiseen parisuhteeseen. Mielelläni hoivaan ja autan, kun hän on esim. sairaana, mutta en ymmärrä, miksi raskaana olevan vaimon auttaminen tai muutenkin kohtelias käytös olisivat miehen puolelta passaamista.
T. Ap
Miehesi varmaan myös ottaa sinusta kuvia nukkuessasi, suu on raollaan ja kieli lörpättää tyynyn päällä... :)
Vierailija kirjoitti:
Älkää vastatko tälle. Se keksii näitä ihmejuttuja jatkuvasti.
Voi, kunpa olisikin tosiaan provo kyseessä, mutta kun ei ole. :( Tänään itkin, kun mies hujautti nyrkillä. Säikähdin nimittäin. Lisäksi pelkäsin, että kännykkäni meni rikki, sillä mies löi mua ranteeseen/käteen, kun pitelin juuri kännykkää autossa istuessani. Kunpa mulla olisikin normaali ja fiksu mies, mutta ei hän ole sellainen kuin ainoastaan cv:n perusteella. Ihmisenä hän on ilkeä ja inhottava tapaus.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä oisin moisessa parisuhteessa, en kehtaisi tunnustaa tyhmyyttäni julkisesti kirjoittamalla tänne vaan ottaisi eron ja pian.Tosin mun kohdalla mies ois lähtenyt kierrätykseen jo ekan väkivallanteon jälkeen. Oisin myös hommannut sille tuomion pahoinpitelystä.
Kuulostaa ihan mun exältä. Hän kantoi jonkun wc-paperipaketin ja jätti mut raahaan neljä kassillista jouluruokia ja jäkätti autolla, että miks en oo yhtä nopee kuin hän. No oisko vaikka siksi, että ne kassit painaa helvetisti ja niitä on aika raskas kantaa, kun yhdessä on jo 8kg joulukinkku ja olis voinut auttaa. Katseli huuli pyöreänä et mutku "mä ajoin meidät tänne nii ei mun tartte kantaa mitää kasseja vitun idiootti" ja potkaisi sääreen.
Kuulemma vielä samanlainen urpo, ei ne muutu kuin korkeintaan pahemmaksi. Juokse ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä jollain tapaa yhtäaikaa huojentavaa ja masentavaa lukea tätä foorumia. Naisten numero yksi ongelma tuntuu selkeästi olevan se ettei uskalleta/osata tehdä päätöksiä MUTTA osataan kyllä valittaa tilanteista. Tullut ikinä mieleen että ihmisellä on yksi elämä ja sitä ei vältsii kannata hukkaa jonkun urpon kanssa? Mitä ihmisten pitäisi täällä sanoa kun mitä on jo sanottu? Miehesi on todennäköisesti narsisti joita on maailmassa ja narsisti ei muutu todellakaan sillä että kaikkea vaan sietää loputtomasti. Narsisti ammentaa siitä voimaa ja kiksejä että muut elävät narsistin pelossa. Pikkuhiljaa narsisti manipuloi uhrinsa ajattelemaan että kaikki on ansaittua jne. Että juuh siedä vaan.... hissuttele 20 vuotta ja herää sitten hassattuun elämään. Hahaha onneksi olen mies niin tälläisiä juttuja ei tule edes kelailtua. Elin vuosia kusipää narsistivanhempien kanssa koska synnyin tilanteeseen mutta lähdin menemään heti kun vaan suinkin kykenin. Ois varmaan vaan pitäny sietää paskaa kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat pian kunnolla nyrkistä, ellet häivy. Jos tuo auttamattomuus voitaisiinkin laittaa moukkamaisuuden piikkiin, niin ei enää sitä, että mies lyö sinua autossa siitä hyvästä, että pyysit apua. Turhaa kuvittelet, että mies muuttuisi, pahemmaksi vain menee, sano minun sanoneeni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun exältä. Hän kantoi jonkun wc-paperipaketin ja jätti mut raahaan neljä kassillista jouluruokia ja jäkätti autolla, että miks en oo yhtä nopee kuin hän. No oisko vaikka siksi, että ne kassit painaa helvetisti ja niitä on aika raskas kantaa, kun yhdessä on jo 8kg joulukinkku ja olis voinut auttaa. Katseli huuli pyöreänä et mutku "mä ajoin meidät tänne nii ei mun tartte kantaa mitää kasseja vitun idiootti" ja potkaisi sääreen.
Kuulemma vielä samanlainen urpo, ei ne muutu kuin korkeintaan pahemmaksi. Juokse ja lujaa.
Hei, mun mieheni on aivan identtinen käytökseltään. :/ Siis hän harrasti yhdessä vaiheessa tuota potkimistakin sekä naljailee ja naureskelee, jos mulla vastaavassa kestäisi kauemman aikaa. Mieheni myös käyttää alatyylistä kieltä ja kiroilee sekä nimittelee rumasti. Oliko sunkin ex-miehesi DI/vastaavalla alalla ja suorastaan uraohjus ja ihan komeahko sellainen? Meillä on avioero vireillä jo, mutta tämä epäreiluus on siis vain yksi esimerkki koko "paketista".
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi suomalainen?
On. Pieneltä paikkakunnalta kotoisin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono provo ja taas ihan liikaa yksityiskohtia ja maalailua. Modeko näitä tehtailee jo tieskö monetta vuotta ???
Ei ole provo. Enkä ole mikään mode itse todellaakaan. :O Sorry, jos kirjoitan huonosti. Mä vain ehkä sorrun liian seikkaperäiseen tapaan ilmaista asiat. Olen pahoillani. :(
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinun pitäisi paremmin omaksua velvollisuutesi perheen emäntänä ja jättää jonninjoutava valitus kokonaan pois. Miehesi hermostui kyllä ihan syystä, kun häiritsit häntä asiaankuulumattomilla kyselyilläsi. Raskausaika on varmasti rankkaa, tiedän sen kyllä, mutta sen verran pitäisi olla kunnioitusta miestä kohtaan, ettet yrittäisi passuuttaa häntä.
Kiinnostaisi vielä tietää ikäsi sekä se, mistä päin Suomea olet kotoisin, sillä aivan kuin olisi jokin "kulttuuriero" kyseessä. Mieheni perhe ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin. Itse tosiaan olen kiltti ja ystävällinen luonteeltani, mutta pyydän kyllä apua tarvittaessa, enkä ole tottunut siihen, että mun pitäisi aina vain olla hiljaa sekä antaa miehen päättää aivan kaikki. :/
Miten se perheen "emännyys" sitten pitää toteuttaa? Miehen äidin mukaan miestäni pitäisi kuulemma passata jatkuvasti, mutta se tuntuu aivan hassulta, sillä mieheni on aivan täysvaltainen aikuinen ihminen. Mies tosin on tottunut siihen passaamiseen ja odottaa sitä, sillä hän jättää tavarat aivan hujan hajan ja on aina tottunut siihen, että hänen jälkiään on jatkuvasti siivottu aikuisenakin. Teen miestä enemmän esim. kotitöitä, mutta suoranainen passaaminen tuntuu hassulta.
Toki romanttiset yllätykset ja ruoat ovat sellaisia, mitä tein suhteen alkuaikoina (kun mies vielä kohteli paremmin), mutta suoranainen passaaminen ei mielestäni kuulu romanttiseen parisuhteeseen. Mielelläni hoivaan ja autan, kun hän on esim. sairaana, mutta en ymmärrä, miksi raskaana olevan vaimon auttaminen tai muutenkin kohtelias käytös olisivat miehen puolelta passaamista.
T. Ap
Olemme Pohjois-Pohjanmaalta, mutta kyllä käytöstavat ovat sellainen asia, että ne pitäisi olla hallussa, vaikka asuttaisiin missäpäin maata. Ei vaimon pidä teettää miehellään sellaisia töitä, jotka hänen itsensä pitäisi tehdä, pelkästään siitä syystä että on raskaana tai ei kiinnosta. Sen verran pitäisi olla parisuhteessa kunnioitusta miestä kohtaan.
Meillä oli just muutto ja yksi päivä kannoin painavia laatikoita autosta sisään. No, mies katseli telkkaria eikä hänellä ollut aikomustakaan auttaa mua vaikka ähisin niiden laatikoiden kanssa. Siinä ne koiran kanssa katseli töllöä molemmat, kun perheen nainen kantoi tavarat sisään.
Kävin myös Ikeassa yksi päivä ja ostin yhden tv-tason. Aloin kokoamaan sitä, ja mies sohvalta katseli että tuleeko tosta nyt mitään. Jatkoin hommia, aika hitaasti kylläkin mutta varmasti. Mies taas tokaisi, että tuleeko tosta nyt mitään ja pitäiskö mun kasata. No, jätin homman kesken että herra saa sitten kasata itse ja menin keittiöön purkamaan tavaroita. Hän oli tällä välin mennyt nukkumaan päikkäreitä ja mä jatkoin tason kokoamista. Mies heräili kun olin ehtinyt laittaa vasta jalat pöytään ja ihmetteli et onko sulla noin kauan kestänyt tossa hommassa. Selitin, että olin laittamassa astioita kaappiin. Hän kokosi sitten loppuun sen ja kehui itsensä maasta taivaisiin että kuinka nyt on täydellinen tv-taso ja hitto kuinka nopea hän oli ja että mulla olisi kestänyt koko päivä... Että sellainen avulias mies minullakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi suomalainen?
On. Pieneltä paikkakunnalta kotoisin.
T. Ap
Tollasia sikoja tulee kun vuosisadat naidaan samasta suvusta. Onneksi mulla on ulkomaalainen mies. Ei koskaan väkivaltainen ja en todellaaan jää kanniskelemaan painavia kasseja ja kuuntelemaan solvauksia. Ulkomailla ne kouluttaa insinööritieteissäkin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli just muutto ja yksi päivä kannoin painavia laatikoita autosta sisään. No, mies katseli telkkaria eikä hänellä ollut aikomustakaan auttaa mua vaikka ähisin niiden laatikoiden kanssa. Siinä ne koiran kanssa katseli töllöä molemmat, kun perheen nainen kantoi tavarat sisään.
Kävin myös Ikeassa yksi päivä ja ostin yhden tv-tason. Aloin kokoamaan sitä, ja mies sohvalta katseli että tuleeko tosta nyt mitään. Jatkoin hommia, aika hitaasti kylläkin mutta varmasti. Mies taas tokaisi, että tuleeko tosta nyt mitään ja pitäiskö mun kasata. No, jätin homman kesken että herra saa sitten kasata itse ja menin keittiöön purkamaan tavaroita. Hän oli tällä välin mennyt nukkumaan päikkäreitä ja mä jatkoin tason kokoamista. Mies heräili kun olin ehtinyt laittaa vasta jalat pöytään ja ihmetteli et onko sulla noin kauan kestänyt tossa hommassa. Selitin, että olin laittamassa astioita kaappiin. Hän kokosi sitten loppuun sen ja kehui itsensä maasta taivaisiin että kuinka nyt on täydellinen tv-taso ja hitto kuinka nopea hän oli ja että mulla olisi kestänyt koko päivä... Että sellainen avulias mies minullakin
Meillä on kans sama juttu noiden IKEA-huonekalujen ja muiden koottavien huonekalujen osalta, että miehen kärsivällisyys ei riitä niiden kokoamiseen, joten meillä aina minä kokoan ne. Kaiken huippu oli kerran eräs painava vaatekaappi, joka oli suurikokoinen ja hankala käsitellä, niin mies ei suostunut edes auttamaan sen kokoamisessa muuten paitsi nosti sen koko rungon pystyyn kokoamisen loppuvaiheessa. Olen sinänsä ihan näppärä kokoamaan niitä, mutta joskus vain tarvitsisi edes apua hieman, kun omat voimat tulevat vastaan.
T. Ap
Alue: Aihe vapaa
Siis onko se tosiaan passuuttamista, jos pyydän käyttäytymään herrasmiesmäisesti? Ihan mielenkiintoista sinänsä, sillä ajattelet ilmeisesti samaan tapaan kuin mieheni ja hänen lapsuudenperheensä. Nimittäin anoppini aina kehottaa mua olemaan vain hiljaa ja tekemään sen mitä mies pyytää tai määrää, jos mies on hankala. Kaikkeen on siis se ratkaisuna, että teen vain mitä mies määrää, enkä kritisoi mitään tai kerro omia mielipiteitäni, sillä ei miestä kiinnosta sellaiset. Siis oikeasti. :/ Itse olen tottunut, että parisuhde olisi tasaveroinen kumppanuussuhde, joten en koe anopin tai mieheni näkemyksiä kovinkaan omiksi.
T. Ap