Tuntematon henkilö pyytää sinulta euroa kadulla – kuinka toimit?
Olet kaupungin kadulla, vapaapäivänäsi, matkalla kauppaan. Sinulla on menoihisi nähden riittävästi rahaa tilillä, lompakossa pari seteliä ja kolikoita. Tuntematon henkilö pysäyttää sinut kadulla sanoen: "Anteeksi, voitko heittää mulle euron?", mikä seuraavista vaihtoehdoista on lähimpänä todennäköistä suhtautumistasi?
Kommentit (35)
Turun linja-autoasemalla olen kerran mennyt antamaan euron, kun joku ukko halusi bussirahat kotiinsa. Kertoi kyllä, että ryyppäsi kaverinsa kanssa viimeiset eurot. Tästä rehellisyydestä (ja haisi viinalle kyllä muutenkin), sen euron annoin taskusta.
Lompakkoa en kaivaisi esille.
Harmitti sitten päivää myöhemmin, kun sama ukko tuli samalla tekosyyllä kerjäämään. Sanoin, että sait tuolla tekosyyllä jo euron viimeksikin, yritä edes muistaa rahan antajien naamat ensi kerralla, ettet kerjää samoilta seuraavana päivänä. Ärsytti.
En ole huomaavinani, nostan kyynärpään sitä varalta että tulee lähelle
Romanikerjäläiselle annoin joitain vuosia sitten euron, "lapsen ruokaan". Kahta euroa pyysi ja kiitokseksi melkein sylki päälle.
Nykyään jos joku vinkuu rahojani tapaan sanoa että mitäs jos sinä antaisitkin sinun rahasi minulle, pienituloiselle yh-äiskälle;)
Tai sitten voisin kehottaa menemään röihin.
Totean, että tienaa pummi itse rahasi, niin minäkin teen eivätkä edes riitä. Vituttaa kaiken maailman käsi ojossa kerjäävät kusipäät joka perkeleen päivä jossain nurkalla. Olen joutunut vaihtamaan kauppaakin sen takia, kun noita paskoja on pihat ja nurkat täynnä. Rahat sellaiselle kauppiaalle, joka pitää roskasakin pois nurkistaan.
Kolikko-Tane on kuollut, joten mainitun tapauksen todennäköisyys on pienentynyt huomattavasti.
Ei minulla koskaan ole käteistä. Jos on, niin annan loput hilut se ja sama mihin ne menee. Tulee itselle hyvä mieli.
Syljen kasvoille, jos joku v*tun köyhä tulee lokkimaan rahaa.
Koska kuulun toimintatyylini osalta vastaajien vähemmistöön, eli antaisin euron taskustani / lompakostani kyselemättä, koen tarvetta perustella toimintaani.
Perustelussani on kolme kohtaa:
a) Rahan pyytäminen kadulla suomalaisen toimesta päiväsaikaan on harvinaista (en laske mukaan ns. romanikerjäläisiä; oletan ap.:n tarkoittaneen suomalaista pyytäjää ja vastasin sen mukaan), vaikka asun yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista, keskustassa. Minulta on tultu pyytämään kolikoita suomalaisen toimesta päiväsaikaan vain suunnilleen kerran 1-1,5 vuodessa.
b) Itselleni kynnys rahan pyytämiselle tuntemattomalta kadulla on hyvin korkea; minun pitäisi olla todellisessa pulassa, jotta pystyisin sen ylittämään. Koen olevani sosioemotionaalisesti normaali. Oletan ja pidän tilastollisesti todennäköisenä, että pyytäjäkin kuuluu normaaleihin.
c) Haluan auttaa todellisessa pulassa olevaa lähimmäistäni enkä halua viivyttää avunantoani hyödyttömällä kuulustelemisella (jos pyytäjä kuuluu sittenkin epänormaaleihin, ollen esim. psykopaattimainen huijari, hän kykenee varmasti tuottamaan tilanteeseen uskottavan nyyhkytarinan, joten kuulustelun moraalinen lopputulos olisi joka tapauksessa plus miinus nolla minun kannaltani, kun en pysty tarinan paikkansapitävyyttä tilanteessa selvittämään)
- loppuhuomautuksia: *jos rahan pyytäminen suomalaisen toimesta päiväsaikaan alkaisi olla yleistä / jatkuvaa, arvioisin toimintatyylini uudestaan ja todennäköisesti muuttaisin sitä * en pidä valehtelemista hyväksyttävänä tapana luikerrella tilanteista, ellei ole henki tai terveys kyseessä
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksesa Kristuksessa, sovitti syntimme Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Annan. Jos se euro auttaa lähimmäistäni niin miksi ei. Eikä mua kiinnosta mihin se euro käytetään jos sitä joku tavallinen hemmo pyytää. Tai no ammattikerjäläisille en anna, en pidä sellaisesta vilungista ja rikollisliigojen rahoittamisesta. Juopollekin annan mielelläni euron jos se tarvitsee sitä selviytyäkseen seuraavaan päivään.
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa, että "narraan, ettei minulla ole yhtään käteistä" on yleisin vastaus! Valehtelisiko suurin osa vastaajista oikeasti?
Sanotaan että suomalaiset ovat rehellisiä, lienee pelkkä myytti.
Rehellisyyden nimissä sä varmaan ilmiantaisit oman äitisikin, jossain natsitilanteessa Gestapo tulisi kyselemään.
Nauran päin naamaa ja jatkan matkaani. Annan halveksunnan paistaa selkeästi läpi käytöksestäni.
up