Onko ketään synnyttänyttä naista, jonka mielestä synnytyskivut eivät ole maailman kovin kipu?

Mulla on migreenistä aiheutuva päänsärky paljon pahempi, mutta mun synnytykset on olleetkin aika helppoja ja nopeita.

Minä olen synnyttänyt esikoisen alakautta, mutta kyllä pahempaa oli kiireellisen sektion jälkeinen olotila kun kaksoset syntyi. Ja yks tosi paha kipu, mutta onneksi nopeasti ohimenevä oli se kun laitettiin katetri ennen sektioon menoa. Kyllähän moni kipu on tosi kova mutta lyhytaikainen, ja sitten on taas kovia kipuja jotka kestää pitkään ja siinä ehtii toivoa kuolemaan moneen kertaan.

Minulta on mennyt leukaluu sijoiltaan ja tehty yksi juurihoito. Molemmat näistä olivat kivuliaampia kuin synnytys. Täytyy kuitenkin muistaa myös se, että joillekin synnytys voi olla todella traumaattinen kokemus, kun taas toiset pääsevät hyvin vähällä.

No tähän astisessa elämässäni synnytys on ollut pahin kokemani kipu. Ja sitä kesti monta tuntia taukoamatta, koko ajan voimistuvana.

Noin muutoin vertailukohtana, korvakäytävän tulehdus ei ollut läheskään yhtä paha. Hammassärkyä en ole ikinä kokenut, tai muutakaan mitä tuossa edellä oli mainittu pahemmaksi kivuksi.

Sen sijaan olen saanut useita murtumia, lihaksia revennyt ja repeytynyt irti ja mitään noista en kokenut lähellekään synnytyksen tuottamaa kipua, mikään noista ei saanut huutamaan tai edes kyyneliä kohoamaan silmiin. Luulin kipukynnykseni olevan keskivertoa korkeampi mutta jokainen kokee eri kiputilat erilailla.

Hampaan irroittaminen puoskarilla joka hakkaa suutasi tunnin eikä puhu suomea eikä englantia. Hyi hele!! Kipu + paniikki. Synnyttäisin koska vaan mieluummin. Lapset oli 3.9kg ja 4,7kg..

Mä olen synnyttänyt kolme lasta, joista kaksi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Yksi oli syöksysynnytys, ekasta supistuksesta alle 40 minuuttia. Olin sairaalassa valmiina onneksi.

Mun kokemus on, että supistukset sattuvat paljon enemmän kuin ponnistus. Tuossa syöksysynnytyksessä supistusten välillä ei ollut juuri taukoa.

Mulla on migreeni ja sanoisin, että migreenikohtaus voi olla tosi paha kipu; siinä se kipu ja kohtaus vievät muutenkin lähes tajunnan rajamaille.

Multa on leikattu viisaudenhammas kun kuopus oli juuri syntynyt. Se kipu oli kyllä ihan helvettiä; ei voinut ottaa mitään kunnon lääkkeitäkään.

Vierailija kirjoitti:

21-vuotiaana mies löi multa tajun kankaalle ja heräsin tämän kämpästä sidottuna. Mies raiskasi, hakkasi kasvot verille ja viilteli veitsellä haavoja rintoihin, käsivarsiin ja reisiin. Eli ei, synnytys ei ollut elämäni kivuliain kokemus.

Henkisesti kivuliain varmasti oli jos tuo mies on lastesi isä

Mulla ei olleet. Oli epiduraali ja kipupumppu, joten olin synnytyksen ajan kivuton ja lauleskelin lääkehuuruissa. Noidannuoli on ollut kärsimistäni kivuista pahin, jähmetyin paikalleni ja pystyin vain hengittämään.

Sappikohtaukset.

Jos sormi jää oven saranapuoleisen raon väliin on vähintään 50 kertaa pahempi.

On vaikea verrata kun siihen kokemukseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin kivun voimakkuus. 2 synnytystä takana, niissä supistuskipu oli jotenkin tosi intensiivinen ja siihen piti keskittyä täysin mutta ei sillä tavalla paha kipu kuin tuo monen muunkin jo mainitsema kova hammassärky. Jos miettii ahdistavimpia kipukokemuksia niin hammasperäiset nousee itselläni selvästi ohi synnytysten. Mutta jos synnytyksissä ois joku mennyt tai edes uhannut mennä pieleen niin olisi varmasti ihan toisenlainen kipumuisto

No varmasti on pahempiakin kipuja, jos nyt esim kidutuksia aletaan laskemaan mukaan.

Mutta niistä kivuista mitä itse olen kokenut, synnytyskipu on ollut pahinta.

Tosin synnytyskivutkin on erilaisia. Esikoinen syntyi luomusti ja rauhallisesti 10h aikana,kipu oli ihan siedettävä. Toinen käynnistettiin laittamalla oksitosiinia suoneen ja lapsi tuli pihalle kahdessa tunnissa (yhdestä sentistä -> synnytykseen). Se kipu oli kyllä ihan toisesta ulottuvuudesta, ilman epiduraalia olisi jäänyt tuosta kyllä pahat traumat (sain epiduraalin tunnin ulvomisen jälkeen, eli onneksi eivät kiduttaneet sen kauempaa..)

Olen synnyttänyt kolme lasta, joista kaksi nuorinta ilman epiduraalia ja nuorimman käytännössä luomuna. Mikään synnytys ei ole ollut mitenkään erityisen nopea tai tavallista kivuttomampi. Mutta paljon kovempaa kipua koin, kun venäytin selkäni. Venähdystä seuranneen vuorokauden aikana mm. pyörryin kivusta kolme kertaa (kun oli pakko liikkua paikasta A paikkaan B) ja muutenkin kipu oli sietämätöntä. Ikinä eläessäni en ole sellaista kipua kokenut ja toivon, etten joudu kokemaankaan. Synnyttää sen sijaan voisin vielä vaikka kuinka monta kertaa tahansa (vaikka vauvaa ei enää suunnitelmissa olekaan).

87 kirjoitti:

Itse oon synnyttänyt ilman kivunlievitystä, eikä tullut edes syöksynä, eli muutaman tunnin kesti sitä tuskaa.

Väitän, ettei oo kovin kipu, koska siinä ei mee taju :)

Sama juttu.

Minä olen synnyttänyt kuusi ilman kivunlievitystä . Omasta kokemuksestani kyllä korvasärky ja hammassärky vie voiton noista synnytyksistä. Synnytyskipukin on erilaista. Se on positiivista ja sen tietää, että loppuu, kun lapsi on syntynyt, mutta hammassärystä ei tiedä, milloin se loppuu..

Hammassärky esim tuhat kertaa hirveämpi. Synnytyskivussa auttaa se että tietää,että kipu on hyvää, tästä syntyy vauva. Ei pelota. Esim joku ylävatsakipu voi olla helvetillinen ja siihen liittyy myös pelko. Eli synnytyskipu on todellakin kestettävissä😀

Ja kai kaikki tähän eri kipujaan vertailleet ovat synnyttäneet luomusti? Asiaa ei voi muuten tietää.

Omalla kohdallani synnytys ei toki ollut kivuliain, mutta se on kiitos nappiin onnistuneen epiduraalin. Hampaan poraaminen ilman puudutusta on pahempaa. Mutta enhän mä sinnekään mene ilman puudutusta, kuten en synnyttämäänkään.

Vierailija kirjoitti:

Ja kai kaikki tähän eri kipujaan vertailleet ovat synnyttäneet luomusti? Asiaa ei voi muuten tietää.

Omalla kohdallani synnytys ei toki ollut kivuliain, mutta se on kiitos nappiin onnistuneen epiduraalin. Hampaan poraaminen ilman puudutusta on pahempaa. Mutta enhän mä sinnekään mene ilman puudutusta, kuten en synnyttämäänkään.

Mä mainitsin ainoastaan esikoiseni syntymän, koska silloin synnytin luomusti. Kuopuksen synnytyksessä oli kivunlievitys, joten se ei ole vertailukelpoinen.

- Nro 20 -

Kipu on niin yksilöllinen juttu, että en ymmärrä miten näitä edes voi vertailla. Itselläni haimatulehdus ja päänsäryt ovat olleet aivan jumalattoman kovia, mutta ei niitä oikein voi vertailla keskenään. Haimanalueen kivusta olin tosin valmis lyömään vaikka varpaan kipeäksi voidakseni siirtää kivuntuntemuksen muualle.

Omista kokemuksista synnytyskipu on ollut pahin (molemmissa kyllä ollut ilokaasu apuna), mutta voin kyllä helposti kuvitella monta kivuliaampaakin asiaa..

Ja kakkosena hammashommat, joista pahin yhdestä leukaan liittyvän leikkauksen jälkikipuilu, jossa naama oli ihan mustelmilla ja tietysti ihan reikien poraus (sen kestän kyllä ihan ok ilman puudutteita kun kestää niin rajallisen ajan).. juurihoitoja en oo kokenut lainkaan kivuliaiksi, mutta ekoilla kerroilla onkin puudutettu. Pahemmilta tapaturmilta oon onneksi välttynyt.