Lue keskustelun säännöt.
miten opettaa lapselle kiitollisuutta?
30.09.2016 |
Hei,
esikoiseni on kohta 13 v, terve kuin pukki, pärjää koulussa helposti, saa harrastaa mitä haluaa. Kotona on vaadittu ok käytöstä, ei mitään natsikuria kuitenkaan. Pikkusisaruksia ei kiusaa, koulusta ei valiteta ikinä lapsen käytöksestä, on huumorintajuinen ja kiva tyyppi hyvällä tuulella ollessaan. Osallistuu kotitöihin. Vanhemmat hyvätuloisia mutta ei upporikkaita, ei ole ikinä saanut kaikkea mitä haluaa, mutta on aina saanut kaiken, mitä tarvitsee.
ONGELMA: ei hahmota yhtään olevansa hyväosainen, on mielestäni huolestuttavan itsekäs. Jos on herkkuja, varmistaa aina, että saa juuri sitä mitä haluaa ja paljon, ei mieti, mitä muut haluaisivat (ei rohmua luvatta, mutta on esim iltapalapöydässä ensimmäisenä kysymässä, että saanhan mä kokonaisen sämpylän, jos jotain hyviä sämpylöitä riittäisi kaikille puolikas ja yhdelle kokonainen.) Ei uhraa ajatustakaan maailman huono-osaisille tai ympäristönsuojelulle, lajittelee jätteet kyllä, koska vanhemmat niin opettajaa. Viimeisin asia, joka äitiä painaa... sai synttärilahjaksi valita uuden kännykän, jonka ehdottomaksi ylähintarajaksi kaikine lisävarusteineen laitettiin 400 e. lapsi valitsi 270 e maksavan, jonka halusi, ja kuoret ym nostaa hintaa muutaman kympin... Nyt lapsi pitää epäreiluna, ettei saa tuota ylijäävää 50-100 e käteen, vaikka ikinä hänelle ei sanottu, että saa 400 e, vaan että saa puhelimen. Asia selitetty hänelle, mutta palaa siihen uudestaan.
Miten autamme hyväosaista lasta hamottamaan, että voisi olla omasta tilanteestaan kiitollinen, kaatamatta kuitenkaan liikaa maailman murheita lapsen niskaan?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tämä on juuri se ongelma monilla: "Ei kaikkia muita tarvitse muiden murheilla vaivata". Kun opetetaan siihen, että muiden murheet ja olot ovat toissijaisia, mitäpä luulet ihmisestä kasvavan? Tämä nimenomaan opettaa siihen, että vain minun näkökulmastani koetut asiat ovat todellisia, omat tarpeeni ovat muiden tarpeita tärkeämpiä ja minä ylipäänsä muita tärkeämpi. Ihmiset tulisi kasvattaa ymmärtämään, että olemme kaikki samanarvoisia. Se, että sinulla sattuu olemaan rahaa tai statusta tai ulkonäköä ei tarkoita että olisit oikeutettu siihen, sinulla vain sattuu olemaan näitä asioita, mutta ihan yhtä hyvin voisi olla ettei sinulla niitä ole, eikä se silti tekisi sinua huonommaksi tai vähempiarvoiseksi.
Ap:lle taas sanon, että juurikin oma esimerkki on tärkeässä roolissa. Myös tuo aiempi opettajan kommentti keskustelusta on hyvä ja oleellinen osa moraalin ja empatian kehitystä. Näkökulmia on pohdittava, jotta niistä tulee perusteltuja ja ne lakkaavat olemasta itsestäänselvyyksiä.
Esimerkiksi tuo sämpyläcase. Olen itse lapsena ollut samanlainen kyselijä. Äitini yleensä ratkaisi tilanteen sanomalla: "Katsotaan. Ensin jaetaan kaikille yhtä paljon, ja jos muut eivät halua lisää, niin sitten". Jos 13-vuotias varmistelee omia saamisiaan ensimmäisenä, on tärkeää varmistaa, ettei hän pidä sitä itsestäänselvyytenä tai oikeutenaan. Ei hänellä ole mitään erityisasemaa, hän on samaa kuin muutkin.
Nullius in verba.