Vinkkejä yläkoulun opelle kurinpitoon

Kännykät vaan heti pois. Oikeastaan kaikkeen vaan kerrasta poikki -meininki.

Tuossa lähdetään liikkeelle aivan väärästä päästä, sillä pitäisi lähteä siitä, että jos kurinpitoa tarvitaan, niin olet epäonnistunut jossain. Kurinpidon tarve on merkki siitä, että et ole ansainnut oppilaiden silmissä arvostusta, minkä asian he ilmaisevat häiriköimällä. Kurinpidon sijaan kannattaa panostaa vakuuttavaan esiintymiseen ja siihen, että annat oppilaille pätevän ja asiantuntevan vaikutelman. Itse opetan yläkoulussa, enkä ole joutunut edes korottamaan luokassa kertaakaan ääntäni tämän alkuvuoden aikana.

terv. Miesope 61v.

Wilma-viestit kotiin eivät auta mitään. Itse laitan käytöksestä merkintöjä Wilmaan oikeastaan vain luokanvalvojaa tai oppilashuoltohenkilökuntaa varten, joskus ehkä oman oikeusturvan takia. Mitkään viestittelyt eivät käytökseen vaikuta vaan pahimmassa tapauksessa saat huoltajankin kimppuusi.

Et voi ulkoistaa ihmissuhteitasi huoltajan tai rehtorin hoidettavaksi. Kukaan ei voi puolestasi alkaa tulla toimeen oppilaan kanssa. Jos joku on vaikea, lähetä pois ne muut oppilaat sen sijaan, että poistaisit hänet luokasta; sen ongelmaoppilaan kanssahan sinun pitää päästä yhteyteen. Kysy häneltä, mitä hän tavoittelee, mikä on vialla, mitä hän sinulta toivoo jne. 

Auktoriteetti ei ole temppukokoelma vaan luottamussuhde. Ole pätevä, hauska, reilu, johdonmukainen ja kohtele oppilaita kuin ihmisiä kohdellaan. Kukaan ei voi vastustaa pitkään ihmistä, joka auttaa, kehuu ja suhtautuu ystävällisesti. Tämä ei tarkoita mitään lällyilyä ja mielistelyä vaan ihan normaaleja sosiaalisen toiminnan lainalaisuuksia.

Jos tietää luokan haastavaksi, kannattaa toki valmistautua. Pidä vaikka ihan erilainen tunti kuin yleensä eli järjestä yllätys. Ota selvää etukäteen, kuka on joukon johtaja ja anna hänelle jo ekalla tunnilla jokin tehtävä, jossa hän voi esiintyä ja päteä positiivisella tavalla.

Yritä ehkäistä ongelmia, äläkä vain mieti rangaistuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa lähdetään liikkeelle aivan väärästä päästä, sillä pitäisi lähteä siitä, että jos kurinpitoa tarvitaan, niin olet epäonnistunut jossain. Kurinpidon tarve on merkki siitä, että et ole ansainnut oppilaiden silmissä arvostusta, minkä asian he ilmaisevat häiriköimällä. Kurinpidon sijaan kannattaa panostaa vakuuttavaan esiintymiseen ja siihen, että annat oppilaille pätevän ja asiantuntevan vaikutelman. Itse opetan yläkoulussa, enkä ole joutunut edes korottamaan luokassa kertaakaan ääntäni tämän alkuvuoden aikana.

terv. Miesope 61v.

Juuri näitä vastauksia olen saanut työkavereiltani, vaan konkreettisia vinkkejä en. onko nuoria naisopettajia linjoilla? 186

Vierailija kirjoitti:

Kännykät vaan heti pois. Oikeastaan kaikkeen vaan kerrasta poikki -meininki.

Tavaroitahan ei saa ottaa oppilailta pois enää tänä päivänä tuosta noin vaan. Se epävarmuus tulee juuri siitä, kun ei oikein tunne valtuuksiaan. Jos pyydän kauniisti, sitten napakammin, mutta ei auta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa lähdetään liikkeelle aivan väärästä päästä, sillä pitäisi lähteä siitä, että jos kurinpitoa tarvitaan, niin olet epäonnistunut jossain. Kurinpidon tarve on merkki siitä, että et ole ansainnut oppilaiden silmissä arvostusta, minkä asian he ilmaisevat häiriköimällä. Kurinpidon sijaan kannattaa panostaa vakuuttavaan esiintymiseen ja siihen, että annat oppilaille pätevän ja asiantuntevan vaikutelman. Itse opetan yläkoulussa, enkä ole joutunut edes korottamaan luokassa kertaakaan ääntäni tämän alkuvuoden aikana.

terv. Miesope 61v.

Juuri näitä vastauksia olen saanut työkavereiltani, vaan konkreettisia vinkkejä en. onko nuoria naisopettajia linjoilla? 186

Työtoverisi ovat oikeassa! Jos jossain olisi jokin temppulista, jonka turvin homma hoituu, niin eiköhän se olisi sinulle näytetty. Ihan kuin vanhemmilla kollegoilla olisi jokin salainen tieto, jota he mustasukkaisena vartioivat. Ei ole.

Olin jokin aika sitten nuori naisope. Silloin ja nyt paras temppuni on huumorintaju yhdistettynä siihen, että asialliset hommat kuitenkin hoidetaan. 3

Tärkeintä ei ole sanat vaan teot. Rankasuja vaan kehiin, ilman kummempaa lätinää. Sillä ne oppii.

Ei toimi ala-asteelle, mutta nyt olikin kyse isommista.

Olen itse ollut hankalalla luokalla teininä. Mukavatkaan opettajat eivät saaneet kunnolla rotia. Vain yksi pelottava opettaja sai meidätkin huljaiseksi. Tuolloin kännykkäongelmaa ei vielä ollut.

up

Hei!

Olen ollut yläkoulussa töissä nyt 15 vuotta. Vastavalmistuneena 25-vuotiaana naisopena menin nykyiseen työpaikkaani. Opiskelujen aikana tein eripituisia sijaisuuksia yläkoulussa ja lukiossa.

Mielestäni tärkein asia on huumori ja tietynlainen rentous. Jos jäkität ja jännität, oppilaat kyllä huomaavat sen, ja pyrkivät iskemään heikkoon kohtaasi. Mitään vitsejä ei tietenkään kannata alkaa vääntää, mutta sellaista normaalia huulenheittoa on jaksettava.

Istumajärjestyksen teen uusille ryhmille aina itse. Sitten jos hommat sujuvat, voidaan kokeilla muitakin istumajärjestyksiä.

Kännyköille olen tehnyt luokkaani latauspisteen. Olen sanonut, että tunnin ajaksi voi jättää kännykän lataukseen, mutta muuten sitä ei saa näkyä, ellei kysy lupaa. Jos näen, että joku oppilas räplää puhelintaan, en komennaluokan yli, että "Pertti, puhelin pois!" vaan menen yleensä oppilaan viereen ja sanon kuin ohimennen oppilaalle: "Pertti, laitapas pois." Näin siitä ei tule oppilaalle sellaista arvovaltakysymystä, että hänen pitäisi koko luokan edessä näyttää, ettei usko opettajaa.

Muutenkin tuollainen "suoraan oppilaalle puhuminen" auttaa hankalien tyyppien kanssa. Silloin heidän ei tarvitse ruveta inttämään opettajan kanssa luokan edessä siksi, että koviksen kasvot säilyvät.

Tunnin rakenteesta sen verran, että itselläni on myös sellainen tapa, että käytämme tunnin alussa 5 - 10 minuuttia vanhan kertaamiseen ja uuden opetteluun. Sen jälkeen oppilaat hakevat läppärit itselleen ja ryhtyvät tekemään töitään (minulla on siis suurin osa materiaaleista sähköisissä oppimisympäristöissä ja koneet aina käytössäni.) Silloin yleensä annan luvan kuunnella musiikkia kuulokkeilla, kunhan hommat edistyvät. Tämäkin rauhoittaa tuntia, sillä musiikki auttaa monia keskittymään. Tietysti kaikille oppitunneille musiikin kuuntelu ei sovi.

Paljon muitakin juttuja olisi, mutta nyt en ehdi enempää kirjoittaa!

Ole napakka, selkeä ja rento ja ehdottomasti oikeudenmukainen. Vältä turhaa nipotusta- nipotus nostattaa aina vastarinnan. Ja kuuntele niitä oppilaita, ole läsnä. Jos oppilas kokee tulleensa kuulluksi, hän ei riehu. Ja tuo edellisen laittama, että 'komenna' aina vain oppilaan kuullen. Näin siitä ei tule arvovaltakysymystä. Toisekseen pulisijat rauhoittuvat paremmin, kun olet heidän lähellään. Ei niin, että luokan edestä huutelet komentoja. Hyvin se menee, kun uskot vaan itseesi ( ja muistat joskus pohtia, että miten oikeasti meni)

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Olen ollut yläkoulussa töissä nyt 15 vuotta. Vastavalmistuneena 25-vuotiaana naisopena menin nykyiseen työpaikkaani. Opiskelujen aikana tein eripituisia sijaisuuksia yläkoulussa ja lukiossa.

Mielestäni tärkein asia on huumori ja tietynlainen rentous. Jos jäkität ja jännität, oppilaat kyllä huomaavat sen, ja pyrkivät iskemään heikkoon kohtaasi. Mitään vitsejä ei tietenkään kannata alkaa vääntää, mutta sellaista normaalia huulenheittoa on jaksettava.

Istumajärjestyksen teen uusille ryhmille aina itse. Sitten jos hommat sujuvat, voidaan kokeilla muitakin istumajärjestyksiä.

Kännyköille olen tehnyt luokkaani latauspisteen. Olen sanonut, että tunnin ajaksi voi jättää kännykän lataukseen, mutta muuten sitä ei saa näkyä, ellei kysy lupaa. Jos näen, että joku oppilas räplää puhelintaan, en komennaluokan yli, että "Pertti, puhelin pois!" vaan menen yleensä oppilaan viereen ja sanon kuin ohimennen oppilaalle: "Pertti, laitapas pois." Näin siitä ei tule oppilaalle sellaista arvovaltakysymystä, että hänen pitäisi koko luokan edessä näyttää, ettei usko opettajaa.

Muutenkin tuollainen "suoraan oppilaalle puhuminen" auttaa hankalien tyyppien kanssa. Silloin heidän ei tarvitse ruveta inttämään opettajan kanssa luokan edessä siksi, että koviksen kasvot säilyvät.

Tunnin rakenteesta sen verran, että itselläni on myös sellainen tapa, että käytämme tunnin alussa 5 - 10 minuuttia vanhan kertaamiseen ja uuden opetteluun. Sen jälkeen oppilaat hakevat läppärit itselleen ja ryhtyvät tekemään töitään (minulla on siis suurin osa materiaaleista sähköisissä oppimisympäristöissä ja koneet aina käytössäni.) Silloin yleensä annan luvan kuunnella musiikkia kuulokkeilla, kunhan hommat edistyvät. Tämäkin rauhoittaa tuntia, sillä musiikki auttaa monia keskittymään. Tietysti kaikille oppitunneille musiikin kuuntelu ei sovi.

Paljon muitakin juttuja olisi, mutta nyt en ehdi enempää kirjoittaa!

Kiitos, tässä tuli näitä konkreettisia vinkkejä joita kaipailin! Lisääkin saa kertoa! :)

Etälamautin (taser)

Välitön reaktio. Ei saa olla meteliä (siis kovaa), jutella saa (riippuen tunnin aiheesta). Pitää olla sitä auktoriteettia. Puhelimet heti pois ekasta kerrasta (mieluiten jonnekin luokan eteen). Jotain sijaistoimintaa. Käsitöitä/piirtämistä, jolloin pystyy kuuntelemaan. Oma lapsi keskittyy paremmin, kun saa tehdä käsillä jotain. Musiikin kuuntelu olisi hyvä juttu (kuulokkeilla).

Ihan yläastelaisen äitinä, ei opettajana. Näitä olen kuullut omalta lapselta. Jos se puhelin on esillä kerran, se on toisenkin. Ja kolmannen. Ja neljännen. Jos uskaltaa komentaa, rauha pysyy luokassa. Ja jotain tehtävää. Pelkkä kuunteleminen tekee levottomasti. Osa oppilaista inhoaa komentelevia opettajia, mutta lapseni kuulemma rakastaa. Helpompi opiskella.

Jos joku ei kuuntele/tee mitään tunnilla, hän saa istua siinä hiljaa vaikka koko tunnin. Itse pilaa opiskelunsa. Kunhan ei häiritse opetusta.