Tunnistatko persoonatyypin?

En.

"Ei kavereita näytä hirveästi olevan". Mistä aina tuollainen oletus, että kaikki edes haluaisivat ystäviä, jopa useampia? Entä jos hän käyttäytyy noin, koska ei myöskään pidä sinusta eikä kaipaa ystäviä? Varmaan huomannut ilkeytesi.

Vastaan vänkääminen... Mitä jos on oikeassa, eikö silloinkaan saisi "vängätä vastaan"?

Meillä on yksi, joka nostaa jokaisessa palaverissa hirveän haloon jostain asiasta. Kaikki muut ovat hiljaa ja pyörittelevät silmiään. Näin jo yli kymmenen vuoden ajan.

Meillä pomo ja yksi kollega ihan samanlaisia. Todella rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Ei kavereita näytä hirveästi olevan". Mistä aina tuollainen oletus, että kaikki edes haluaisivat ystäviä, jopa useampia? Entä jos hän käyttäytyy noin, koska ei myöskään pidä sinusta eikä kaipaa ystäviä? Varmaan huomannut ilkeytesi.

Vastaan vänkääminen... Mitä jos on oikeassa, eikö silloinkaan saisi "vängätä vastaan"?

Joku taisi tunnistaa itsensä! XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kavereita näytä hirveästi olevan". Mistä aina tuollainen oletus, että kaikki edes haluaisivat ystäviä, jopa useampia? Entä jos hän käyttäytyy noin, koska ei myöskään pidä sinusta eikä kaipaa ystäviä? Varmaan huomannut ilkeytesi.

Vastaan vänkääminen... Mitä jos on oikeassa, eikö silloinkaan saisi "vängätä vastaan"?

Joku taisi tunnistaa itsensä! XD

Tunnistitko kenties itse itsesi viestistäni? :D

Vänkäämiseen tarvitaan kaksi. Jotta saadaan vänkäys aikaiseksi, pitää myös toisen vängätä. Jos suhtautuu provosointiyritykseen sanomalla, "ai, sinä olet tuota mieltä", niin jaksaako se vänkääjä vängätä kauaa?

Kannattaa ap hyväksyä ihmisten erilaisuus ja sietää ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Kriittinen ajattelutapa on yleisesti hyväksi. Kaikkea ei pidäkään ottaa vastaan pureksimatta.

Sellainen tyyppi jolle kaikki eri mieltä olevat kommentit, kyseealaistamiset tai ihan vaan asialliset kysymykset ovat vänkäämistä ja jankkaamista, on kyllä tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla ottaa suunnattomosti hermoon henkilö, joka lähtee vänkäämään vastaan ihan joka asiasta. Toki useimmiten muka huumoriin verhottuna, mutta eihän tällaisen kanssa keskustelusta tule mitään. No ei ihme, ettei kavereita näytä hirveästi olevan. Tunnistatko tällaisen ihmistyypin?

Ihmistyypin sijasta tulee mieleen lähinnä joko kriittinen ajattelu tai defensiivisyys eli puolustautuva käyttäytyminen. Henkilö saattaa käyttäytyä puolustautuvasti tai sinä saatat käyttäytyä puolustautuvasti sillä, että "leimaat" ihmisen hankalaksi vänkääjäksi sen sijaan että hyväksyt ja omaksut hänen sanomisensa. Esim. esimies saattaa käyttäytyä defensiivisesti alaistaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kavereita näytä hirveästi olevan". Mistä aina tuollainen oletus, että kaikki edes haluaisivat ystäviä, jopa useampia? Entä jos hän käyttäytyy noin, koska ei myöskään pidä sinusta eikä kaipaa ystäviä? Varmaan huomannut ilkeytesi.

Vastaan vänkääminen... Mitä jos on oikeassa, eikö silloinkaan saisi "vängätä vastaan"?

Joku taisi tunnistaa itsensä! XD

Tunnistitko kenties itse itsesi viestistäni? :D

Minä tunnistin teidät molemmat! LOL XD

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap hyväksyä ihmisten erilaisuus ja sietää ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Kriittinen ajattelutapa on yleisesti hyväksi. Kaikkea ei pidäkään ottaa vastaan pureksimatta.

Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että jos esim. toteat ulkona olevan kaunis ilma, niin siihen on jostakin syystä pakko todeta esim., että ei nää Suomen ilmat nyt niin kummoisia ole. Et siis pysty mistään asiasta käymään ns. soljuvaa keskustelua, kun olet jatkuvasti väittelytilanteessa. Ihan kuin hän oikein hakisi sitä.

Totta kai työasioista voi ja pitääkin olla tarvittaessa eri mieltä, mutta mielestäni yllä olevan kaltaiset on turhaa perseilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap hyväksyä ihmisten erilaisuus ja sietää ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Kriittinen ajattelutapa on yleisesti hyväksi. Kaikkea ei pidäkään ottaa vastaan pureksimatta.

Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että jos esim. toteat ulkona olevan kaunis ilma, niin siihen on jostakin syystä pakko todeta esim., että ei nää Suomen ilmat nyt niin kummoisia ole. Et siis pysty mistään asiasta käymään ns. soljuvaa keskustelua, kun olet jatkuvasti väittelytilanteessa. Ihan kuin hän oikein hakisi sitä.

Totta kai työasioista voi ja pitääkin olla tarvittaessa eri mieltä, mutta mielestäni yllä olevan kaltaiset on turhaa perseilyä.

Hänellä saattaa olla paha olla syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap hyväksyä ihmisten erilaisuus ja sietää ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Kriittinen ajattelutapa on yleisesti hyväksi. Kaikkea ei pidäkään ottaa vastaan pureksimatta.

Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että jos esim. toteat ulkona olevan kaunis ilma, niin siihen on jostakin syystä pakko todeta esim., että ei nää Suomen ilmat nyt niin kummoisia ole. Et siis pysty mistään asiasta käymään ns. soljuvaa keskustelua, kun olet jatkuvasti väittelytilanteessa. Ihan kuin hän oikein hakisi sitä.

Totta kai työasioista voi ja pitääkin olla tarvittaessa eri mieltä, mutta mielestäni yllä olevan kaltaiset on turhaa perseilyä.

Hänellä saattaa olla paha olla syystä tai toisesta.

Tämä voi olla hyvinkin mahdollista. Pidän jopa todennäköisenä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tyyppi jolle kaikki eri mieltä olevat kommentit, kyseealaistamiset tai ihan vaan asialliset kysymykset ovat vänkäämistä ja jankkaamista, on kyllä tuttu.

Tässä taidetaan kuitenkin puhua tyypistä, joka löytää kyseenalaistamista kaikesta. Eli jos silloin tällöin kommentoi tai kyseenalaistaa jotain, ei se tarkoita että on vänkääjä. Mutta jos vaikka joka ikisessä palaverissa alkaa jostain vääntämään, eikä lopeta saatuaan perusteltuja vastauksia eikä toisten pyynnöstäkään, silloin voi sanoa vänkääjäksi. Kun se inttäminen on sen verran toistuvaa ja selkeä käytöskuvio joillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap hyväksyä ihmisten erilaisuus ja sietää ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Kriittinen ajattelutapa on yleisesti hyväksi. Kaikkea ei pidäkään ottaa vastaan pureksimatta.

Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että jos esim. toteat ulkona olevan kaunis ilma, niin siihen on jostakin syystä pakko todeta esim., että ei nää Suomen ilmat nyt niin kummoisia ole. Et siis pysty mistään asiasta käymään ns. soljuvaa keskustelua, kun olet jatkuvasti väittelytilanteessa. Ihan kuin hän oikein hakisi sitä.

Totta kai työasioista voi ja pitääkin olla tarvittaessa eri mieltä, mutta mielestäni yllä olevan kaltaiset on turhaa perseilyä.

Kannattaako puhtaista makuasioista ottaa itseensä?

"Ulkona on ihana ilma!" (makuasia/hyvä päivä/positiivinen olo/virkistysyritys/small talk...)

"Ei nämä Suomen ilmat nyt kummoisia ole" (makuasia/huono päivä/ikävä olo/ei halua puhua...)

"Ai sinä et tykkää. Ok, itse tykkään eniten juuri Suomen keleistä".

"Inhoan Suomen keliä ja Suomea."

"Aha, ok."

Mikä tuossa nyt on kovin kummallista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap hyväksyä ihmisten erilaisuus ja sietää ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Kriittinen ajattelutapa on yleisesti hyväksi. Kaikkea ei pidäkään ottaa vastaan pureksimatta.

Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että jos esim. toteat ulkona olevan kaunis ilma, niin siihen on jostakin syystä pakko todeta esim., että ei nää Suomen ilmat nyt niin kummoisia ole. Et siis pysty mistään asiasta käymään ns. soljuvaa keskustelua, kun olet jatkuvasti väittelytilanteessa. Ihan kuin hän oikein hakisi sitä.

Totta kai työasioista voi ja pitääkin olla tarvittaessa eri mieltä, mutta mielestäni yllä olevan kaltaiset on turhaa perseilyä.

Kannattaako puhtaista makuasioista ottaa itseensä?

"Ulkona on ihana ilma!" (makuasia/hyvä päivä/positiivinen olo/virkistysyritys/small talk...)

"Ei nämä Suomen ilmat nyt kummoisia ole" (makuasia/huono päivä/ikävä olo/ei halua puhua...)

"Ai sinä et tykkää. Ok, itse tykkään eniten juuri Suomen keleistä".

"Inhoan Suomen keliä ja Suomea."

"Aha, ok."

Mikä tuossa nyt on kovin kummallista?

Niinpä. Ei tarvii tosin ihmetellä, ettei juttukaveria löydy, jos sama sapluuna jatkuu joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tyyppi jolle kaikki eri mieltä olevat kommentit, kyseealaistamiset tai ihan vaan asialliset kysymykset ovat vänkäämistä ja jankkaamista, on kyllä tuttu.

Tässä taidetaan kuitenkin puhua tyypistä, joka löytää kyseenalaistamista kaikesta. Eli jos silloin tällöin kommentoi tai kyseenalaistaa jotain, ei se tarkoita että on vänkääjä. Mutta jos vaikka joka ikisessä palaverissa alkaa jostain vääntämään, eikä lopeta saatuaan perusteltuja vastauksia eikä toisten pyynnöstäkään, silloin voi sanoa vänkääjäksi. Kun se inttäminen on sen verran toistuvaa ja selkeä käytöskuvio joillakin.

Mm. pitkäaikainen turhautuminen töissä voi altistaa tällaiselle käyttäytymiselle työelämässä. Turhautuminen voi seurata esim. siitä että työntekijä tuo jotain samaa negatiivista asiaa ilmi pitkään ja useasti, pahimmassa tapauksessa vuosikausien ajan, mutta töissä tälle asialle ei tehdä mitään. Seuraa suuri negatiivisuus laajassa mielessä työilmapiiriin liittyen. Voi olla muitakin syitä, mutta tämä tuli mieleen ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap hyväksyä ihmisten erilaisuus ja sietää ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Kriittinen ajattelutapa on yleisesti hyväksi. Kaikkea ei pidäkään ottaa vastaan pureksimatta.

Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että jos esim. toteat ulkona olevan kaunis ilma, niin siihen on jostakin syystä pakko todeta esim., että ei nää Suomen ilmat nyt niin kummoisia ole. Et siis pysty mistään asiasta käymään ns. soljuvaa keskustelua, kun olet jatkuvasti väittelytilanteessa. Ihan kuin hän oikein hakisi sitä.

Totta kai työasioista voi ja pitääkin olla tarvittaessa eri mieltä, mutta mielestäni yllä olevan kaltaiset on turhaa perseilyä.

Kannattaako puhtaista makuasioista ottaa itseensä?

"Ulkona on ihana ilma!" (makuasia/hyvä päivä/positiivinen olo/virkistysyritys/small talk...)

"Ei nämä Suomen ilmat nyt kummoisia ole" (makuasia/huono päivä/ikävä olo/ei halua puhua...)

"Ai sinä et tykkää. Ok, itse tykkään eniten juuri Suomen keleistä".

"Inhoan Suomen keliä ja Suomea."

"Aha, ok."

Mikä tuossa nyt on kovin kummallista?

Niinpä. Ei tarvii tosin ihmetellä, ettei juttukaveria löydy, jos sama sapluuna jatkuu joka asiassa.

Tuo kyllä vaikuttaa siltä, että hän ei halua jutustella. Ainakaan sillä hetkellä, tai huono olo tms. 

Ehkä vähän mautonta, mutta pakko kysyä: oletko ainoa lapsi?