Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, ahdistaisiko ihmisiä sen katsominen?
Vai millä mielin ihmiset katsoisivat lopputekstejä?
Oman elämäni katsojilla olisi todennäköisesti kamalan ahdistuneet ja varmaan aika pettyneet fiilikset.
Elokuva kertoisi alkoholistiminusta, joka kärsi jä päätti tehdä pysyvän elämänmuutoksen. Sen alkoholistiminä tekikin; lopetti juomisen kokonaan, alkoi ensin reippailemaan ulkoilmassa, sitten harrastamaan lenkkeilyä. Lopulta juoksi kansainvälisissä kilpailuissa sijoittuen milloin mitenkin, mutta nauttien elämästään enemmän kuin koskaan ennen elämässään. Näin meni vuosia, alkoholiminä oli ja eli onnellisena elämän kutkutellessa vatsanpohjassa.
Kunnes yksi kerta syöksi alkoholistiminän taas tuhon tielle. Alkoholi alkoi maistua ja sitä mukaa urheilu jäi, samoin pikkuhiljaa myös lenkkeily. Ei kutkuttele elämä enää vatsassa, vaan jatkuva vitutus ja epätoivo.
Minun elokuvani olisi surullisen epätoivoinen.
Millainen sinun?
Kommentit (36)
En usko, että ahdistaisi. Harvaa nykyisin ahdistaa, jos toisella menee huonommin kuin itsellä. Se voisi ahdistaa, jos toisella menee paremmin.
Ei. Välillä empaattiset tirauttavat kyyneleen, mutta eipä muuta.
Saattaisi ahdistaa.
Elokuva sisältäisi mm. lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa, elämää ankarassa ja uskonnollisessa sisäoppilaitoksessa, raiskauksen, yksinhuoltajaksi nuorena tulemisen jne.
Toisaalta minä persoonana saattaisin viihdyttää ja olla mielenkiintoinen, hauska.
Mutta ei se mikään onnellinen elokuva olisi, vaikka onnen pilkahduksiakin mukaan mahtuisi.
Katsojalla olisi jännitettävänä aina hyvän asian tapahtuessa, että milloin taivas putoaa taas niskaan ja toi muija tai kohtalo sössii taas kaiken.:D
Ei varmaan ahdistaisi. Mutta luulen, että lopputekstejä eivät näkisi, kun olisivat nukahtaneet jo aikaa sitten. Siinä elokuvassa ei olisi yhtään yllätyksellistä juonenkäännettä.
Ei. He kokisivat vapautuvansa arjen taakoistaan ja pääsisivät pakenemaan hetkeksi fantasiaan.
Ahdistaisi. Tai sitten hykertelisivät omaa paremmuuttaan.
Ei ahdistaisi, pääsisi ansaitulle paikalleen muiden suosittujen supersankarielokuvien rinnalle. "Voi ei, tosta se ei kyllä enää selviä - ei kun mitä ihmettä, taas se nousi ylös ja jatkaa vaan menoaan, vitsi mitkä supervoimat!".
Lähtisivät kesken pois kyllästyttyään tai nukahtaisivat.
Vierailija kirjoitti:
No uskonpa että aika ahdistuneena ja surullisena katsoisivat, välistä jopa kauhuleffasta menisi. Onnellista loppua kuitenkin toivon.
Toivotaan, että se olisi lyhytfilmi, niin ei tarvitsisi täysimittaista leffaa surra.
Joitakuita ahdistaisi. "Siis hänellähän on kaikki hyvin! Miten helvetissä se ei silti osaa!"
Vierailija kirjoitti:
Elokuva sisältäisi mm. lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa, elämää ankarassa ja uskonnollisessa sisäoppilaitoksessa, raiskauksen, yksinhuoltajaksi nuorena tulemisen jne.
Sinun olisi hyvä lopettaa tuollaiset puuhat, ei kukaan tykkää raiskaajista ja pedofiileistä.
Kaikki nukahtaisivat ensimmäisen 10min jälkeen.
Nukahtaisivat jo alkutekstien aikaan.
Päinvastoin, elämäni on romanttinen komedia kartanonherroineen ja väärikäsityksineen. Onnellinen loppu.
Todellakin, jos kaikki kerrottaisiin...
Ahdistaisi tai sitten vain säälittäisi, suomalaiseen tapaan ehkä jopa saisin oman haukkumaketjun jonnekin netin uumeniin ;-) Elokuva sisältäisi sen kun vanhemmat hylkää teinin yläasteella asumaan ja pärjäämään yksin elämässä uusien parisuhteidensa takia. Tutustumisen hurmaavaan poikaystävään, joka paljastuu pahoinpiteläväksi narsistiksi.
Itsemurhayrityksiä, päihteitä ja epätoivoa. Mutta silti edelleen rakastan vanhempiani..
Njääh, jos jostain joku ahdistuisi niin siitä miten tylsä juoni tässä leffassa olisi.
Veikkaisin että menis sipsit väärää kurkkuun heti alkuunsa :D
No uskonpa että aika ahdistuneena ja surullisena katsoisivat, välistä jopa kauhuleffasta menisi. Onnellista loppua kuitenkin toivon.