Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, ahdistaisiko ihmisiä sen katsominen?
29.09.2016 |
Vai millä mielin ihmiset katsoisivat lopputekstejä?
Oman elämäni katsojilla olisi todennäköisesti kamalan ahdistuneet ja varmaan aika pettyneet fiilikset.
Elokuva kertoisi alkoholistiminusta, joka kärsi jä päätti tehdä pysyvän elämänmuutoksen. Sen alkoholistiminä tekikin; lopetti juomisen kokonaan, alkoi ensin reippailemaan ulkoilmassa, sitten harrastamaan lenkkeilyä. Lopulta juoksi kansainvälisissä kilpailuissa sijoittuen milloin mitenkin, mutta nauttien elämästään enemmän kuin koskaan ennen elämässään. Näin meni vuosia, alkoholiminä oli ja eli onnellisena elämän kutkutellessa vatsanpohjassa.
Kunnes yksi kerta syöksi alkoholistiminän taas tuhon tielle. Alkoholi alkoi maistua ja sitä mukaa urheilu jäi, samoin pikkuhiljaa myös lenkkeily. Ei kutkuttele elämä enää vatsassa, vaan jatkuva vitutus ja epätoivo.
Minun elokuvani olisi surullisen epätoivoinen.
Millainen sinun?
Kommentit (36)
Elokuva olisi surrealistinen ja kammottava, ei onnellista loppua, alkua eikä keskikohtaa, vain monotonista tyhjyyttä ja painajaismaisia välähdyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokuva olisi elämänmakuinen kasvutarina: sisältäisi rakkauden kaipuuta, hyväksytyksi haluamista, ahdistusta, ongelmia, alkoholismia, raitistumista, itsensä löytämistä ja hyväksymistä ja seesteistä rakkautta.
Jos aitomedia tekisi tavoilleen tyypillisesti tuotannon ilman äänittäjää, niin ainakin huonoa audiota olisi luvassa. Kuten nytkin heidän ohjelmissaan..
Vierailija kirjoitti:
Vai millä mielin ihmiset katsoisivat lopputekstejä?
Olisivat nukahtaneet ennen lopputekstejä.
Lapsuudestani kertova kohta varmasti ahdistaisi, väkivaltainen juoppoisä, hiirulaisäiti joka ei yrittänyt suojella lastaan ettei omaan nahkaan osu. Sitten kun isä joi itsensä hengiltä, tulisi vain tylsää seurattavaa. Etäiset välit äitiin, muuten peruselämää. Kun muutin kotoa pois opiskelemaan, sama tylsyys jatkui. Ja jatkuu yhä. Istun vain kotona ja joskus käyn kavereiden luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvitella, että hetkittäin ainakin jotkut liikuttuisivat siitä, että miten paljon vaikeita asioita minä olen kokenut ja niistä selvinnyt, mutta suurimman osan aikaa ihmiset ihmettelisivät, että miten testeissä ainakin melkein normaaliälyiseksi todettu ihminen voi olla näin tyhmä, naivi, lapsellinen, sosiaalisesti taitamaton, herkkäuskoinen ja pihalla monenlaisista itsestään selvistä asioista.
Ihmisethän tykkää katsoa elokuvia missä tapahtuu kaikkea traagista ja ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsojat olisivat aluksi haltioissaan: miten jännittävää elämää! Pääsisivät matkaamaan ympäri maailmaa. Sitten hämmennystä, ärtymistä: "Mitä sinulle tapahtui? Miten elämästäsi tuli noin suppeaa ja pelkojen hallitsemaa? Oletko sama ihminen edes? Tee jotain!" Elokuvan jatko-osa vielä tekemättä...
Se elokuva olisi niin tylsä, että ihmiset eivät haluaisi katsoa sitä viittä minuuttia pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi ahdistaakin ainakin osa. Tarinalla olisi onnellinen loppu, mikäli nykyinen tilanne on päätös!
Elokuvan juoni alkaisi lapsuudesta. Lapsuus väkivaltaisen alkoholisti-isän armoilla, joka tuhosi itsetunnon nollaan. Teini-ikä vakavasti masentuneena ja sekoillen ympäri kyliä kännissä eri miehien kanssa. Nuorena vakava fyysinen sairastuminen ja vuosien helvetilliset kivut. Elokuva päättyisi nuoreen aikuisuuteen kun voin kaikin tavoin hyvin (tai syön säännöllisesti vielä lääkkeitä fyysiseen sairauteen) ja opiskelen unelmieni alaa yliopistossa 😊
Ahdistaisi. Tai ehkä lähinnä ärsyttäisi, ja olisivat vihaisia hahmolleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoittain kyllä. Sen verran karua realismia ja ikäviä asioita jotka olisivat voineet päättyä vielä huonommin. Elokuvan ihmiskuva olisi ainakin ahdistava. Kaikki ovat melkoisia itsekeskeisiä paskiaisia päähenkilö mukaan lukien. Voisi olla sellainen yhteiskuntakriittinen leffa, koska useimpien idiotismi johtuu siitä että on omaksunut tiettyjä yhteiskunnallisia ihanteita ja niillä sitten ruoskii itseä/muita.
Tulisi ainakin aika tylsä elokuva siis jos aloitettaisiin vaikka minun syntymästä niin ketä kiinnostaisi katsella kun pieni, sairas ja heikko keskosvauva taistelee elämästään keskolassa eikä kukaan lääkäri tunnu oikein tietävän, että miksi hän ei kasva tai on niin heikko, onko vauva vammainen vai ja jääkö se edes eloon ja jos jääkin, niin onko se kaiken sen vaivan arvoista mitä hänen hoitamiseensa meni aikaa ja vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joo kirjoitti:
Tulisi ainakin aika tylsä elokuva siis jos aloitettaisiin vaikka minun syntymästä niin ketä kiinnostaisi katsella kun pieni, sairas ja heikko keskosvauva taistelee elämästään keskolassa eikä kukaan lääkäri tunnu oikein tietävän, että miksi hän ei kasva tai on niin heikko, onko vauva vammainen vai ja jääkö se edes eloon ja jos jääkin, niin onko se kaiken sen vaivan arvoista mitä hänen hoitamiseensa meni aikaa ja vaivaa.
No ei oo ainakaan tylsä!! Minua kiinnostaa! Kasvoitko? Olitko heikko? Vammainen? Oliko sen arvoista?
Minusta tuntuu, että kaikki oli..=)))
Alue: Aihe vapaa
Ahdistus on lievä sana, porukka menisi psykoosiin. En usko, että moni pystyisi katsomaan. Ei pelkkä pitkä perheväkivalta tai eron jälkeinen vaino olisi pahinta vaan se kohta kun pers häiriöinen mies saa kaikki viranomaiset puolelleen. Teatterissa olisi syvästi traumatisoitunutta yleisöä.