Miten selvitä vaiheesta, jossa parisuhde alkaa kyllästyttää?
Olen seurustellut vakavasti muutaman kerran, ja havaitsen suhteissani selvän kaavan. Ensimmäisen vuoden ja ylikin on niin yli-ihanaa, ei malttaisi hetkeksikään irrottaa toisesta. Iltamyöhään istutaan sohvalla sylikkäin, tai käydään yhdessä ulkona. On vain hyvä olla yhdessä, touhuta kaikenlaista.
Sitten tulee ensimmäinen ilta, kun työasiat tai muut vievät niin paljon energiaa ja ajatuskapasiteettia, että ei istutakaan iltaa yhdessä, vaan molemmat ovat omilla tietokoneillaan tai muuten tekevät omia hommiaan. Ei siinäkään vielä mitään, mutta sitten niitä iltoja tulee enemmän ja enemmän. Lopulta jokainen yhteinen ilta (tai koko päivä) on sellainen. Aletaan huomata, että parisuhde kyllästyttää. Se toinen ihminen kyllästyttää. Tai ainakaan yhdessä ei viihdytä niin kuin ennen. Riitoja tai mitään sellaista ei välttämättä ole ollenkaan, mutta eriydytään.
Näin on alkanut jokaisen suhteeni alamäki, ja parin vuoden sisällä on tullut ero. Nyt olen taas siinä vaiheessa (istun tällä hetkellä eri huoneessa kuin mies). Mielessä on ajatus, että menisikö sitä hänen luokseen, mutta kun ei oikeastaan huvita. Ei meillä sen kummempaa puhuttavaa juuri nyt ole. On kivampi selailla blogeja, jutella Facebookissa kavereille, valmistautua seuraavaan työpäivään jne. Osaan jo huolestua asiasta, muutaman kerran tämän kokeneena.
Miten tästä siis voisi tällä kertaa selvitä? Tuleeko muille edes tällaisia kausia, vai olenko itse kykenemätön pitämään yllä parisuhdetta?
Onhan pareja, jotka asuvat eri kaupungeissa. Eivät ilmeisesti tunne raastavaa ikävää koko ajan, kun työ tai harrastukset tai mielenlaatu jopa vaativat runsaasti yksinoloa tai omiin juttuihin keskittymistä.
On hirvittävä harha kuvitella, että suosituin (usein tilapäiseksi osoittautuva) parisuhdemalli sopisi kaikille edes siedettävin kärsimyksin.