Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä vaiheesta, jossa parisuhde alkaa kyllästyttää?
28.09.2016 |
Olen seurustellut vakavasti muutaman kerran, ja havaitsen suhteissani selvän kaavan. Ensimmäisen vuoden ja ylikin on niin yli-ihanaa, ei malttaisi hetkeksikään irrottaa toisesta. Iltamyöhään istutaan sohvalla sylikkäin, tai käydään yhdessä ulkona. On vain hyvä olla yhdessä, touhuta kaikenlaista.
Sitten tulee ensimmäinen ilta, kun työasiat tai muut vievät niin paljon energiaa ja ajatuskapasiteettia, että ei istutakaan iltaa yhdessä, vaan molemmat ovat omilla tietokoneillaan tai muuten tekevät omia hommiaan. Ei siinäkään vielä mitään, mutta sitten niitä iltoja tulee enemmän ja enemmän. Lopulta jokainen yhteinen ilta (tai koko päivä) on sellainen. Aletaan huomata, että parisuhde kyllästyttää. Se toinen ihminen kyllästyttää. Tai ainakaan yhdessä ei viihdytä niin kuin ennen. Riitoja tai mitään sellaista ei välttämättä ole ollenkaan, mutta eriydytään.
Näin on alkanut jokaisen suhteeni alamäki, ja parin vuoden sisällä on tullut ero. Nyt olen taas siinä vaiheessa (istun tällä hetkellä eri huoneessa kuin mies). Mielessä on ajatus, että menisikö sitä hänen luokseen, mutta kun ei oikeastaan huvita. Ei meillä sen kummempaa puhuttavaa juuri nyt ole. On kivampi selailla blogeja, jutella Facebookissa kavereille, valmistautua seuraavaan työpäivään jne. Osaan jo huolestua asiasta, muutaman kerran tämän kokeneena.
Miten tästä siis voisi tällä kertaa selvitä? Tuleeko muille edes tällaisia kausia, vai olenko itse kykenemätön pitämään yllä parisuhdetta?
Kommentit (22)
Hyväksyt vaan sen tosiasian, että jos halut yhden kestävän suhteen niin tuollaista se tulee loppuajan olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitat ilmeisesti parisuhteet liian kovalla intensiteetillä ja kyllästyt? Eikö olisi parempi aloittaa varovasti ja olla välillä erillään?
Kuulostaa ihan tutulta, paitsi etten ole luovuttanut parin viikon jälkeen, vaan tässä ollaan edelleen... 10v yhteiseloa - vaiheita tulee ja menee ja se kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyt vaan sen tosiasian, että jos halut yhden kestävän suhteen niin tuollaista se tulee loppuajan olemaan.
No voihan sentään, ei kai? :-(
ap
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyt vaan sen tosiasian, että jos halut yhden kestävän suhteen niin tuollaista se tulee loppuajan olemaan.
Näin juuri. Itse en ole edes tullut ajatelleeksi, että parisuhteen pitäisi olla jotain muuta. Kuka nyt edes jaksaa saman ihmisen kanssa touhuta yhtä innokkaasti joka ikinen ilta vuosikymmenestä toiseen. Minä annan kyllästymisen tulla ja mennä. Tiedän, että ihan varmasti se sieltä joka kerta tulee uudelleen, mutta koska rakastan miestäni ja hän minua, aina välillä se kyllästyminen hetkeksi taas väistyy. Sehän juuri on parisuhteessa parasta, että voi olla ikään kuin yksin vaikka ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme mekään nyhjää toistemme kanssa aina. Teemme itse asiassa aika usein eri asioita itseksemme. Mielestäni se ei ole huono asia. Minua alkaisi kyllästyttää, jos olisimme joka hetki toistemme seurassa. Mutta kyllä pitää olla myös sellaista parisuhdeaikaa, jolloin puuhaillaan jotain kivaa yhdessä, jutellaan yms.
Kannattaa varmaan ottaa asia puheeksi kumppanin kanssa. Kannattaa sanoa, että pelkäät, että olette vieraantumassa toisistanne, ja tahtoisit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Eiköhän se siitä lähde aukeamaan.
Ootko koskaan ottanut selvää parisuhteen erilaisista vaiheista? Alun huuma kuuluu asiaan. Sen jälkeen elämän on tarpeenkin tasoittua. Ei kukaan jaksaisikaan loputtomasti ditä vaaleanpunaista pumpulipilveä. Ei se tsrkoita että rakkaus olisi loppumassa. Kyllä todellinen rakkaus on kotsin paljon syvempää kuin täydellinen seksi ja jatkuva sylissä olo. Minusta suhde oikeasti alkaa vasta tuossa kohtaa. Ja ei todellakaan tarkoita että elämä olisi siitä eteenpäin tylsää. Molemmat tarvitsevat oman tilansa, siihen on oikeus. Mutta jos puoliso on tärkein ihminen maailmassa, hänestä haluaa pitää kiinni. Se vaatii vaivannäköä mutta palkitsee todella.
Nimim. Itse kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko edellisissä suhteissa puhunut asiasta? Kyllä muakin mieheni välillä kyllästyttää, eikä itseasiassa olla tehty mitään ihmeellistä kahdestaan varmaan vuoteen (toki katsotaan kotona leffoja yhdessä ja seksiäkin on). Tällä hetkellä tympii se, että on vaan sitä arkea. Mutta kyllä mies saa kuunnella näitä mun huolenaiheita. Sitten yhdessä koitetaan miettiä ratkaisuja. Aina ei ole helppoa, kun pienet lapset, molemmilla vuorotyöt jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itse päätin jo kaksvitosena, etten vaan jaksa noita parisuhteen kivikkoja ja karikkoja. Kyllä yhdenyönseksillä ja panokavereilla saa halut tyydytettyä ja sitä nyt saa Helsingissä vaikka monta kertaa viikossa. Työstä ja harrastuksista taas saa ihan riittävästi sitä varsinaista sisältöä elämään. Parisuhde, miksi? Ei se ole niin ihmeellistä kun porukka väittää. Riidat, tylsistyminen, mykkäkoulut... todella masentavaa touhuahan se usein on. Seksikin on monesti jopa parempaa parisuhteen ulkopuolella. Seksuaalista kemiaa kun voi olla niin monenlaisten naisten kanssa. Ja sen huonolaatuisen seksinkin viehätystä nostaa huomattavasti se, jos nainen on uusi tuttavuus.
-mies
Vierailija kirjoitti:
Mä itse päätin jo kaksvitosena, etten vaan jaksa noita parisuhteen kivikkoja ja karikkoja. Kyllä yhdenyönseksillä ja panokavereilla saa halut tyydytettyä ja sitä nyt saa Helsingissä vaikka monta kertaa viikossa. Työstä ja harrastuksista taas saa ihan riittävästi sitä varsinaista sisältöä elämään. Parisuhde, miksi? Ei se ole niin ihmeellistä kun porukka väittää. Riidat, tylsistyminen, mykkäkoulut... todella masentavaa touhuahan se usein on. Seksikin on monesti jopa parempaa parisuhteen ulkopuolella. Seksuaalista kemiaa kun voi olla niin monenlaisten naisten kanssa. Ja sen huonolaatuisen seksinkin viehätystä nostaa huomattavasti se, jos nainen on uusi tuttavuus.
-mies
Ihan hyvä sulle, jos olet onnellinen. Minusta tuo kuulostaa kamalan yksinäiselle, ja jotenkin kylmälle. On ihanaa kun vierellä on joku kenen kanssa voi jakaa kaiken, ja joka tukee sinua oli tilanne mikä hyvänsä. Ja tietty rakastaa sua just sellaisena kun olet, ei vaan esim pintaa, kuten esim yhden yön tuttavuudet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on työtä. Kannattaa tehdä ja olla ja mennä vaikkei alkuun huvittaisikaan. Se on sitä ylläpitoa.
Hyväksyt vaan sen, että sellaista se on ja tulee olemaan. Tai sitten eroat ja toteat, että parempi jatkaa yksin. Mulla on ollut ihan sama tilanne joka kerta. Kun olen huomannut, että on aivan sama, onko toinen edes siinä viereisessä huoneessa vai ei, olen laittanut suhteen poikki. Olen siis jatkanut elämääni sinkkuna ja jos johonkin ihastunkin, en enää muuta yhteen hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itse päätin jo kaksvitosena, etten vaan jaksa noita parisuhteen kivikkoja ja karikkoja. Kyllä yhdenyönseksillä ja panokavereilla saa halut tyydytettyä ja sitä nyt saa Helsingissä vaikka monta kertaa viikossa. Työstä ja harrastuksista taas saa ihan riittävästi sitä varsinaista sisältöä elämään. Parisuhde, miksi? Ei se ole niin ihmeellistä kun porukka väittää. Riidat, tylsistyminen, mykkäkoulut... todella masentavaa touhuahan se usein on. Seksikin on monesti jopa parempaa parisuhteen ulkopuolella. Seksuaalista kemiaa kun voi olla niin monenlaisten naisten kanssa. Ja sen huonolaatuisen seksinkin viehätystä nostaa huomattavasti se, jos nainen on uusi tuttavuus.
-mies
Ihan hyvä sulle, jos olet onnellinen. Minusta tuo kuulostaa kamalan yksinäiselle, ja jotenkin kylmälle. On ihanaa kun vierellä on joku kenen kanssa voi jakaa kaiken, ja joka tukee sinua oli tilanne mikä hyvänsä. Ja tietty rakastaa sua just sellaisena kun olet, ei vaan esim pintaa, kuten esim yhden yön tuttavuudet...
Naiset ei ehkä saakaan parisuhteen ulkopuolisesta seksistä samoja asioita kuin monet miehet. Yksinäisyyteen merkittävin ratkaisu taitaa olla ystävyyssuhteet. Moni on parisuhteessakin yksinäinen, mutta kukaan jolla on oikeita ystäviä ei ole yksinäinen.
The grass isn't greener on the other side of the fence -
It's green where you water it.
Tällä ajatuksella olen selvinnyt vaikka mistä vaiheista.
Vierailija kirjoitti:
The grass isn't greener on the other side of the fence -
It's green where you water it.Tällä ajatuksella olen selvinnyt vaikka mistä vaiheista.
Siis aivan mahtava lause! Meni jotenkin niin tunteisiin koska toi on niin totta, parisuhteen (ja muidenkin ihmissuhteiden) eteen täytyy tehdä töitä, ei mikään suhde kestä ellei siihen panosta
Siis karrikoitko nyt aloitusviestiin vai tarkoitatko että suhteesi alamäki alkaa oikeasti siitä kun et joka ilta tee innoissasi kivoja juttuja miehesi kanssa?
Itse kysymykseen - selviät kyllästymisestä kahdella muutoksella. Ensinnäkin hyväksyt että ihmissuhteisiin kuuluukin tulla kausia jolloin ei olla niin intensiivisiä. Miten sitä tekisi edes töitä, jos se alkuhuuma jatkuisi vuosikymmeniä ja joka ilta särkisi ikävästä jos ei pääse oman pesukarhunsa viekkuun?
Toiseksi suosittelen että vaikka otat ihan rauhassa sitä omaa aikaa, niin yritä silti keksiä sellaista tekemistä joka tuntuu kivalta. Esimerkiksi meillä toimii aina se, että aletaan katsella jotain taide-elokuvaa yhdessä. Aluksi sitä katsoo vain sitä leffaa ja pohtii sitä itsekseen, mutta pian haluaa alkaa vertailla kokemuksia, tulkintoja ja huomauttella jostain yksityiskohdasta josta pitää. Meillä kestää yleensä ainakin kaksi kertaa leffan pituus jos katsomme kahdestaan, sillä pysäyttelemme sitä niin usein jutellaksemme siitä.
Teillä se voi olla joku muu juttu, mutta pointtina se, että kiva tekeminen yhdistää vaikka aluksi keskittyisi enemmän siihen tekemiseen eikä kumppaniin.
Vierailija kirjoitti:
Siis karrikoitko nyt aloitusviestiin vai tarkoitatko että suhteesi alamäki alkaa oikeasti siitä kun et joka ilta tee innoissasi kivoja juttuja miehesi kanssa?
Itse kysymykseen - selviät kyllästymisestä kahdella muutoksella. Ensinnäkin hyväksyt että ihmissuhteisiin kuuluukin tulla kausia jolloin ei olla niin intensiivisiä. Miten sitä tekisi edes töitä, jos se alkuhuuma jatkuisi vuosikymmeniä ja joka ilta särkisi ikävästä jos ei pääse oman pesukarhunsa viekkuun?
Toiseksi suosittelen että vaikka otat ihan rauhassa sitä omaa aikaa, niin yritä silti keksiä sellaista tekemistä joka tuntuu kivalta. Esimerkiksi meillä toimii aina se, että aletaan katsella jotain taide-elokuvaa yhdessä. Aluksi sitä katsoo vain sitä leffaa ja pohtii sitä itsekseen, mutta pian haluaa alkaa vertailla kokemuksia, tulkintoja ja huomauttella jostain yksityiskohdasta josta pitää. Meillä kestää yleensä ainakin kaksi kertaa leffan pituus jos katsomme kahdestaan, sillä pysäyttelemme sitä niin usein jutellaksemme siitä.
Teillä se voi olla joku muu juttu, mutta pointtina se, että kiva tekeminen yhdistää vaikka aluksi keskittyisi enemmän siihen tekemiseen eikä kumppaniin.
Minkälaisia on "taide-elokuvat" ???? Onko leffavuokraamoissa erikseen osasto "taide" ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itse päätin jo kaksvitosena, etten vaan jaksa noita parisuhteen kivikkoja ja karikkoja. Kyllä yhdenyönseksillä ja panokavereilla saa halut tyydytettyä ja sitä nyt saa Helsingissä vaikka monta kertaa viikossa. Työstä ja harrastuksista taas saa ihan riittävästi sitä varsinaista sisältöä elämään. Parisuhde, miksi? Ei se ole niin ihmeellistä kun porukka väittää. Riidat, tylsistyminen, mykkäkoulut... todella masentavaa touhuahan se usein on. Seksikin on monesti jopa parempaa parisuhteen ulkopuolella. Seksuaalista kemiaa kun voi olla niin monenlaisten naisten kanssa. Ja sen huonolaatuisen seksinkin viehätystä nostaa huomattavasti se, jos nainen on uusi tuttavuus.
-mies
Ihan hyvä sulle, jos olet onnellinen. Minusta tuo kuulostaa kamalan yksinäiselle, ja jotenkin kylmälle. On ihanaa kun vierellä on joku kenen kanssa voi jakaa kaiken, ja joka tukee sinua oli tilanne mikä hyvänsä. Ja tietty rakastaa sua just sellaisena kun olet, ei vaan esim pintaa, kuten esim yhden yön tuttavuudet...
Naiset ei ehkä saakaan parisuhteen ulkopuolisesta seksistä samoja asioita kuin monet miehet. Yksinäisyyteen merkittävin ratkaisu taitaa olla ystävyyssuhteet. Moni on parisuhteessakin yksinäinen, mutta kukaan jolla on oikeita ystäviä ei ole yksinäinen.
En usko, että kysymys on naisten ja miesten eroista. Kyllä olen itsekin aikoinani nauttinut irtosuhteista, mutta kaikkea aikansa. En haikaile niiden perään, vaikka jotkut ystävistäni (naispuolisista) edelleen viettävät melko railakasta sinkkuelämää 30+, eivätkä edes haaveile perheestä. Oikeat ystävät eivät ole sama asia, kuin kumppani jonka kanssa elät ja jaat melkein kaiken. Tietysti voi olla huonoja parisuhteita, jossa ei vaikkapa puhuta asioista, ja siksi koetaan yksinäisyyttä. Oikeat ystävätkin perustavat perheitä, muuttavat ulkomaille jne..
Hanki joku kiva harrastus johon kuluu aikaa.