Lue keskustelun säännöt.
Liiallinen karvankasvu kasvoissa tekee hulluksi ja pilaa ihon, MIKÄÄN ei auta
apinana
28.09.2016 |
Iho on sisäänpäinkasvaneiden karvojen takia kauheassa kunnossa ja tulehtunut. Vitivalkoinen iho ja pikimustat paksut karvat, eli sheivata saa joka aamu, jos illalla menoa niin iltapäivällä toisen kerran.
Laserointi ei auttanut kuin vähän ja hetkellisesti, rahaa paloi useamman tonnin verran. Nyppiminen auttaa, mutta teen sitä nytkin jo tunnin joka päivä ja karvat eivät vain lopu ja en saa kaikkia millään pois. Karvoja kasvaa suunnilleen saman verran kuin normaalisti miehellä, eli aika tiheä turkki olisi.
Ihotautilääkäristä, gynekogista ym. ei ole ollut apua ja enää ei rahatkaan riitä siellä ramppaamiseen. Vapaa testosteroni on verikokeissa hieman koholla. Stressi ja ovulaatio pahentavat tilannetta vielä entisestään.
Ruokavalionmuutokset eivät ole auttaneet, laihdutus aiheutti vain kolmeksi kuukaudeksi pahat paiseenkaltaiset finnit leukaperiin ja siinä kaikki.
PCOS-diagnoosia en ole saanut, vaikka oireita onkin, vaikka mitäpä se nimike mitään auttaisikaan. Aivolisäke ok, ei kilpirauhasvaivaa. Suku hyvin karvatonta kummaltakin puolen, veljelläni ei juurikaan edes kasva partaa.
Mitä tälle voi enää tehdä? Karvoitus on hyvin näkyvää ja häiritsevää ja sitä on kaikkialla muuallakin, mutta kasvot on pahin ongelma. Iho on jatkuvasti kipeä ja ärtynyt jatkuvasta raastamisesta. En kestä enää yhtään kommenttia parrastani tai viiksistäni. Olen hyvin naisellinen, laittautumista rakastava nainen ja kärsin tästä liikaa :( Enkä edes jaksa avautua siitä miten paljon saan poistaa karvaa kaikkialta muualtakin ja sitten tuskailla punaisten näppyjen kanssa. Pakkohan ei toki olisi, mutta identiteettini ei kestä mustia sääri-, rinta-, käsi-, selkä- ja perskarvoja jotka ovat aivan samanlaiset kuin keskivertomiehellä.
Kommentit (44)
Tuossa tilanteessa varmaan parasta olisi vaan opetella hyväksymään tilanne, kun kerran kaikki on kokeiltu. On todella uuvuttavaa käyttää paljon rahaa ja aikaa aina vaan uusiin keinoihin, jotka eivät lopulta toimi. Monella naisella kasvaa karvoja siellä täällä, eikä ne sen enempää muihin ihmisiin vaikutusta tee kuin että saattavat katsoa että "jaa, tuolla kasvaa tuossa karvaa". Itselläni kasvaa tummahkot viikset ja kämmenselissä ja rystysissä karvaa, mutta en vaan enää jaksa välittää siitä. Viiksistä nypin joskus pois ne yksittäiset paksut pois jos jaksan. Kukaan ei ole mulle kommentoinut karvoistani mitenkään, jotkut hieman tuijottavat, mutta siinäpähän tuijottavat.
Jos pelkäät sitä että miten esim. tuleva kumppanisi eläisi asian kanssa, niin mielestäni paljon helpompaa olisi suhtautua naiseen jolla kasvaa jossakin jotain karvoja, kuin sellaiseen naiseen jolla menee karvojen nyppimiseen joka päivä aikaa, jonka itsetunto on palasina karvojen takia, joka tuhlaa parisuhteen rahat toimimattomiin hoitoihin ja on jatkuvasti niiden takia hajalla.
Sisäänkasvaneet karvat taas kannattaa hoitaa, ihan tulehdusriskin vuoksi. Siihen auttaa kuivaharjaus, kuorinta, ihon kosteutus ja niiden sheivereiden viskaaminen lähimpään jorpakkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vielä kysyn, että miksi et voisi odottaa viiksien kasvamista tuota sokerointia varten? Oletko töissä valokuvamallina tai näyttelijänä? Vaikka olisitkin asiakaspalvelijatyössä, ihmisille tekisi ihan hyvää tajuta, että joillakin vaan kasvaa ihosta karvaa sukupuolesta, iästä tai muista asioista huolimatta. Ja että naisen karvaisuus ei vaikuta hänen muihin ominaisuuksiinsa tasan millään tavalla. Jos joku sattuisi huomauttamaan karvoistasi, voit kertoa kokeilleesi jo kaikkea, ja kysäistä että mitä hän ajatteli tehdä oman nenänsä, pituutensa, painonsa tms. suhteen.
Antiandrogeeni e-pilleri. Tai drospireroni, syprosteroniasetaatti. Androgeenien vastavaikuttajia.
Eikös niitä laserhoitoja saa eri tehoisina, ne kai varmuuden vuoksi hoitaa yleensä heikommalla teholla ettei vaan tulisi mitään ihovaurioita tms. kun joidenkin iho on herkempi vaurioitumaan kuin toisilla. Joten ehkä kannattaisi kokeilla isommalla teholla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa varmaan parasta olisi vaan opetella hyväksymään tilanne, kun kerran kaikki on kokeiltu. On todella uuvuttavaa käyttää paljon rahaa ja aikaa aina vaan uusiin keinoihin, jotka eivät lopulta toimi. Monella naisella kasvaa karvoja siellä täällä, eikä ne sen enempää muihin ihmisiin vaikutusta tee kuin että saattavat katsoa että "jaa, tuolla kasvaa tuossa karvaa". Itselläni kasvaa tummahkot viikset ja kämmenselissä ja rystysissä karvaa, mutta en vaan enää jaksa välittää siitä. Viiksistä nypin joskus pois ne yksittäiset paksut pois jos jaksan. Kukaan ei ole mulle kommentoinut karvoistani mitenkään, jotkut hieman tuijottavat, mutta siinäpähän tuijottavat.
Jos pelkäät sitä että miten esim. tuleva kumppanisi eläisi asian kanssa, niin mielestäni paljon helpompaa olisi suhtautua naiseen jolla kasvaa jossakin jotain karvoja, kuin sellaiseen naiseen jolla menee karvojen nyppimiseen joka päivä aikaa, jonka itsetunto on palasina karvojen takia, joka tuhlaa parisuhteen rahat toimimattomiin hoitoihin ja on jatkuvasti niiden takia hajalla.
Sisäänkasvaneet karvat taas kannattaa hoitaa, ihan tulehdusriskin vuoksi. Siihen auttaa kuivaharjaus, kuorinta, ihon kosteutus ja niiden sheivereiden viskaaminen lähimpään jorpakkoon.
Asian hyväksyminen on enemmänkin identiteettiasia. Minä olen nainen, hyvin naisellinen sellainen, siihen minäkuvaan ei oikein saa sovitettua tuuheaa ja miestyyppistä partaa. Se tuntuu väärältä ja pahalta. Rakastan muotia ja laittautumista, mutta on aika lannistavaa aloittaa aina joka-aamuinen kauneudenhoitorutiini parranajolla. Tuntuu vain väärältä, varmaan miehelle olisi sama pukea rintaliivit naistyyppisiin miestisseihinsä. Vai ihanko oikeasti ketään ei hätkähdyttäisi kadulla vastaantuleva Conchita Wurst, vaikka miten suvaitsevainen olisikin?
Käytännön elämän kannalta taas tuo myös hankaloittaa. Koulussa kiusattiin hyvinkin rankasti ja "transuna" olen joutunut pelkäämään myös väkivaltaa, kerta oikeastihan olen mies mukamas niin lyömiseni olisi ollut jotenkin pienempi paha. Koko sukupuoleni kyseenalaistaminen on kohtuullisen tuskallinen paikka jo sinällään. Tuo siis ennen nykyisenkaltaista äärimmäisen huolellista karvanpoistoa. En myöskään uskoisi työelämässä tuon auttavan urani kanssa mitenkään vaan päin vastoin. Juu, olisi kiva olla suvaitsevaisuuden ensimmäinen airut pahassa maailmassa, mutta ei se nyt niin mene ja vaikka tämä olisikin ok niin olisin ennemmin tavallinen nainen. Vaikea kuvitella myöskään, että liike-elämässä asiakaskontaktien kanssa menisi kauhean ruusuisesti parrakkaana naisena, etenkin ulkomaalaisille yhteistyökumppaneille ja asiakkaille voisi olla hieman vaikea olla uskottava, suomalaiset nyt ovat onneksi vielä aika hiljaisia ja eivät uskalla sanoa mitään. Ja siis minähän poistan myös rintakarvat ja selkäkarvat, joita kasvaa niin ylhäällä, että niskasta tursuaisi. Samaten olkavarsista.
Aviopuoliso minulla onkin jo, kiitos vain. Hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen, mutta eihän se nyt puoleensavetävää ole kun vaimolla on pitkä musta sänki, joka hankaa suudellessakin ja tekee ihostani muutenkin karhean. Partani olisi siis ihan oikeasti hyvin miestyyppinen, ei mitään paria hassua haiventa, "jotain karvoja" vaan satoja ja taas satoja paksuja mustia karvoja. Nypin aina joutessani, eli istuessani tietokoneella, katsellessani telkkaria jne ja joskus pyynnöstäni mieskin auttaa. Vitsailemme kyllä asiasta paljon ja ihan sinut tässä asian kanssa ollaan, mutta eihän tämä silti ole kuin korkeintaan siedettävä ongelma. Hän se on ollut kuskina, tukena ja turvana kun olen rampannut tuskallisissa laserhoidoissa ja käynyt sörkittävänä ja ronkittavana. Sokerointia karsastan mustelmiensaannin takia, kaulaan niitä tulisi aivan varmasti kun tulee muuallekin kehoon. Nyppäistessä karvat vuotavat myös verta ja sokerointi tuntuu pahentavan asiaa kun iho on lämmin. Todella paksut karvat lähtevät sillä myös aika huonosti.
Mutta tosiaankin, kiitoksia tsempistä. Perehdyn uusiin vinkkeihin ja otan ilolla vastaan lisää.
-Ap
Symppaan sua kyllä täysillä, kuulostaa tosi raskaalta, ennen kaikkea juuri identiteettisi kannalta, kuten kuvailit. Valitettavasti mitään vinkkejä ei ole antaa kyllä, itselle vieras ongelma. Toivon että saat asian jollain tavalla ojennukseen, joskus. Suhtaudut siihen realistisesti ja kuitenkin huumorilla, onneksi. :) Voin sanoa, että mua ei haittaisi yhtään, vaikka kuinka parrakas nainen kävelisi vastaan kadulla. Olen niin vahvasti omaksunut body positivity -ajattelumaailman, että hyväksyn jokaisen ihmisen ulkonäköineen aivan sellaisena kuin tämä on. Tietysti voi kuulostaa, että hyvä se on sanoa, kun ei itse kärsi samasta ongelmasta, enkä tarkoitakaan mitenkään vähätellä tai väittää että tietäisin miltä sinusta tuntuu. Sitä vaan, että emme me kaikki karsasta yleisestä poikkeavia ulkonäköjä. :) Lisäksi meillä töissä on eräs parrakas nainen, niin upea ihminen, että joku parta on todella meille kaikille täysin olemassaolematon ongelma. Kyllä toki huomaa, kun hän on partansa ajellut, parin päivän välein kasvaa sellainen näkyvä sänki, mutta aivan yhdentekevää.
Jaksamista, vaikutat hyvältä tyypiltä! :)
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni sama ongelma ja vihaan sitä. Minulla karva on enemmän alkanut ns. nukkamaisena raskauksien jälkeen ja olen nyppinyt niitä ihan sormin. Pikkuhiljaa nukka on vahvistunut ja nyt kierre on valmis. Minulla ei kasva viiksien kohdalla tummaa, mutta leuassa ällöttäviä "mummokarvoja". Posketkin on ihan nukkaiset/ karvaiset jos katsoo läheltä, karva on myös ajan myötä pidentynyt. Itselläni uskon olevan ihan perinnöllistä laatua, hormonit ja kk-kierto olleet aina normaalit ja on edelleen vaikka ikää nyt jo 40+. MM. veljeni ja mummoni oli tosi karvainen myös. Itse en edes ole tummahiuksinen, joten senkin takia kontrasti on hirveä. Mutta en todellakaan ole nyppimättä, ihmettelen vanhempien naisia, joilla kasvaa kunnon karvat. Miksi eivät nypi. Mitäköhän tämä on vaihdevuosien jälkeen kun tilanne on nytkin tämä:( Kummastuttaa, että itselläni esim. alapää ei rehota ollenkaan, ei selkä tms. Miksi sitten kasvoissa? Oksettavaa. Jos kk-kierto on kunnossa eikä ole munasarjaongelmaa, niin aika harvalla varmaan löytyy mitään hormonaalista syytä.
Mulla sama ongelma. Parrankasvun toisinaan jopa tuntee sellaisena kihelmöintinä, kun paksu karva tunkee ihon läpi. Monta kertaa päivässä saa olla nyppimässä. Onneksi aikuiset ovat olleet korrekteja, eikä ole kuittailleet, mutta lasten suusta olen saanut asiasta kuulla. Vain yhden kerran eräs opiskelijakollega selkäni takana puhui, että eikö voisi karvojaan nyppiä. Satuin olemaan hänen takanaan, kun noin sanoi. Ärsyttävä ongelma kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä kaikki maitotuotteet pois, sokeri pois, hiivaleivät (hiiva) minimiin, rypsiöljy pois. Tämä ainakin auttaa ihon kuntoon noin yleensä ja oman kokemuksen mukaan saattaa vähän hillitä ylenmääräistä karvojen kasvua. Katso myös mitä käytät naamarasvana ja muina meikkeinä, ettei ne lisää karvan kasvua.
Opiskelemallani alalla on liiton lehdessä aina jonkun ihmisen esittely todella läheltä otetun sivuprofiilikuvan kanssa, jossa parhaimmillaan näkyy ihon huokoset. En voisi kuvitellakaan lähteväni moiseen kuvaan parta- ja viiksikarvoineni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan mies pane noin karvaista naista??
Onko laseroinneissa eroja ja firmoissa. Miksi tulos on jäänyt noin heikoksi firmalla? Luulisi että toimisi vähän paremmin tai kohta kaikki naiset ovat parrakkaita.
Uuh parrakkaat naiset on niiin sexyjä :D:D:D
Marsissa lentää jo videokuvaava kopteri mutta naamakarvoihin ei oo mitään. Höh.
Mulla on vaaleat keski-ikäisen naisen viikset, käytän vahaliuskoja. Joskus tulee finniongelmaa, mutta se on suht kurissa kun muistan desinfioida ihon ennen ja jälkeen vahakäsittelyn.
Olen pahoillani puolestasi, ongelma kuulostaa haastavalta. Vaikutat kuitenkin pystyvän ajattelemaan rakentavasti etkä pelkästään epätoivoisesti. En olekaan ennen kuullut tämän mittaluokan ongelmasta, ehkä johtuu siitä kun suvussani me naiset olemme enempi sellaisia valjuja olmeja kuin etelämaalaista tyyppiä.
No voi sentään. Ja minä odotan syöpähoitojen jälkeen, että ne karvat joskus kasvaisivat takaisin. Vielä ei monen kuukaudenkaan jälkeen näy mitään :(
Itse kerran kasvatin parran ja viikset häpeästä huolimatta ja nyt näyn sokeroinnissa säännöllisesti. Välillä nypin pahimpia karvoja, mutta kun säntillisesti sokeroi (ja väleissä kuorii ja kosteuttaa), ongelma on paljon pienempi. Mullakaan ei ole mitään selvää syytä karvankasvulle, mutta olen kärsinyt siitä ns. aina.