Psykologin ammatista tietävät! HELP!
Olen nyt lukion kakkosluokalla. Koulussa varsinkin nyt kysellään, että mikä minusta tulee isona? Olen aina vastannut luokanopettaja. Nyt psykologin ammatti on alkanut kiinnostamaan. Opolle pääsen seuraavaksi vasta viikkojen päästä juttelemaan tästä ammatista. Ajattelin, että täältä löytyy ihmisiä ketkä voisivat kertoa minulle joitain asioita :)
- Millaisissa paikoissa psykologin koulutuksella voi työskennellä?
-Mikä on työllisyystilanne?
-Mikä on keskimääräinen kuukausipalkka?
-Kumpaa on vaikea päästä opiskelemaan: psykologiaa vai kasvatustieteitä?
-Ylipäätänsä, mitä kaikkea psykologit ammatissaan tekevät?
Jos kykenet vastaamaan edes yhteen, olisin hyvin kiitollinen!
Ja kyllä, aion kirjoittaa psykologian ;D
Kommentit (55)
Ap. Sinun ei vielä tarvitse tietää mitä työtä tarkkaan ottaen tekisin sitten aikuisena. Ennustan, että mielesi varmaan kuitenkin muuttuu yliopisto-opiskelujen ja ensimmäisten työpaikkojen myötä. Älä siis ota liikaa paineita tulevasta urastasi. Tunnen esimerkiksi useamman ihmisen, joka on mennyt opiskelemaan psykaa koska haaveilee psykoterapeutin työstä, mutta ennen valmistumista on mieli muuttunut ja onkin suuntautunut esim. neuropsykan suuntaan… Valitse ala mikä sinua kiinnostaa ja innostaa (motivaatio on tärkeä) ja jonne arvioit että olisi mahdollisuuksia päästä sisään, ja josta nyt suurinpiirtein voisi ajatella, että töitä riittäisi vielä 20 vuoden päästä (sekä psykologeilla että opettajilla riittää, ne ammatit ei heti katoa).
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Jos ei tilastotiede nappaa niin toinen vaihtoehto on sosiaalipsykologia tieteenalana. Tai sosiaalityö, sosiologia..tai jopa terveydenhuoltoala.
Psykoterapeutiksi voi opiskella vähäisemmälläkin taustatutkinnolla, kunhan tietyt psykologiat on valmiiksi käytynä ja lomakko ei ammota tyhjyyttään.
Suurin osa psykoterapeuteista tekee töitä omalla toiminimellä, kunhan on kelakorvattavuus.
Okei, psykoterapeutti-innostus laski, ehkä se ei kummiskaan oo se mun juttu... Mitäs tää sosiaalipsykologia sit on?
Ap
Sosiaalipsykologia tutkii nimensä mukaisesti ihmisten käyttäytymistä ryhmissä. Sinnekin on todella vaikea päästä, mutta tottakai jos innostut niin lukemaan vaan. Esim. Helsingissä otetaan sisään alle 3 % hakijoista (vertailuna lääkis, jonne otetaan sisään 10 % hakijoista). Oma lapseni pääsi toisella yrittämällä, luki todella tiiviisti ainakin 1,5 vuoden ajan ja kävi valmennuskurssin.
Jos haluat tulevaisuudessa satavarman työpaikan ja hyvät tulot, mene lääkikseen. Lääkärinä voit sitten erikoistua psykiatriaan, jos ihmisen mieli kiinnostaa. Myös sairaanhoitajille riittää hyvin töitä.
Tosiaan se ajatus siitä, mitä työtä varsinaisesti ryhtyy tekemään, kyllä kirkastuu sitten opintojen aikana, kun pääsee alaan kunnolla sisälle ja huomaa, mikä itseä kiinnostaa eniten. Tai työuran aikanakin voi vaihtaa suuntaa.
Ei tarvitse olla pitkää matikkaa, tosin siitä voi käsittääkseni saada pari lisäpistettä. Mutta tilastomatikkaa kannattaa kyllä päntätä ja jos tuntuu ettei se lähde sujumaan, niin jutella vaikka matikan opettajan kanssa tuosta psykologiaan pyrkimisestä ja pyytää jotain ekstra-apua tms, luulisi että lukion matikan opet ovat kohdanneet aika monta muutakin psykologian opinnoista haaveilevia joilla matikka tökkii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Jos ei tilastotiede nappaa niin toinen vaihtoehto on sosiaalipsykologia tieteenalana. Tai sosiaalityö, sosiologia..tai jopa terveydenhuoltoala.
Psykoterapeutiksi voi opiskella vähäisemmälläkin taustatutkinnolla, kunhan tietyt psykologiat on valmiiksi käytynä ja lomakko ei ammota tyhjyyttään.
Suurin osa psykoterapeuteista tekee töitä omalla toiminimellä, kunhan on kelakorvattavuus.
Okei, psykoterapeutti-innostus laski, ehkä se ei kummiskaan oo se mun juttu... Mitäs tää sosiaalipsykologia sit on?
Ap
Sosiaalipsykologia tutkii nimensä mukaisesti ihmisten käyttäytymistä ryhmissä. Sinnekin on todella vaikea päästä, mutta tottakai jos innostut niin lukemaan vaan. Esim. Helsingissä otetaan sisään alle 3 % hakijoista (vertailuna lääkis, jonne otetaan sisään 10 % hakijoista). Oma lapseni pääsi toisella yrittämällä, luki todella tiiviisti ainakin 1,5 vuoden ajan ja kävi valmennuskurssin.
Tampereelle hakiessa haetaan koulutusohjelmaan nimeltä "yhteiskuntatutkimuksen koulutusohjelma". Vasta sisäänpäästessä valitaan opintosuuntaus, vaihtoehdot on sosiaalipskologia, sosiaalipolitiikka, sosiologia, sukupuolentutkimus, sosiaaliantropologia ja nuorisotyö. Hakijoita on viime vuosina ollut +-900, pääsykokeisiin on osallistunut noin 500 ja sisään on otettu 75 pääsykokeiden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat tulevaisuudessa satavarman työpaikan ja hyvät tulot, mene lääkikseen. Lääkärinä voit sitten erikoistua psykiatriaan, jos ihmisen mieli kiinnostaa. Myös sairaanhoitajille riittää hyvin töitä.
Lääkis ei kiinnosta kyllä yhtään! En ikinä pääsisi sinne sisään ja mulla ei ees oo valinnaisina biologiaa, kemiaa tai pitkää matikkaa ;D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Jos ei tilastotiede nappaa niin toinen vaihtoehto on sosiaalipsykologia tieteenalana. Tai sosiaalityö, sosiologia..tai jopa terveydenhuoltoala.
Psykoterapeutiksi voi opiskella vähäisemmälläkin taustatutkinnolla, kunhan tietyt psykologiat on valmiiksi käytynä ja lomakko ei ammota tyhjyyttään.
Suurin osa psykoterapeuteista tekee töitä omalla toiminimellä, kunhan on kelakorvattavuus.
Okei, psykoterapeutti-innostus laski, ehkä se ei kummiskaan oo se mun juttu... Mitäs tää sosiaalipsykologia sit on?
Ap
Sosiaalipsykologia tutkii nimensä mukaisesti ihmisten käyttäytymistä ryhmissä. Sinnekin on todella vaikea päästä, mutta tottakai jos innostut niin lukemaan vaan. Esim. Helsingissä otetaan sisään alle 3 % hakijoista (vertailuna lääkis, jonne otetaan sisään 10 % hakijoista). Oma lapseni pääsi toisella yrittämällä, luki todella tiiviisti ainakin 1,5 vuoden ajan ja kävi valmennuskurssin.
Tampereelle hakiessa haetaan koulutusohjelmaan nimeltä "yhteiskuntatutkimuksen koulutusohjelma". Vasta sisäänpäästessä valitaan opintosuuntaus, vaihtoehdot on sosiaalipskologia, sosiaalipolitiikka, sosiologia, sukupuolentutkimus, sosiaaliantropologia ja nuorisotyö. Hakijoita on viime vuosina ollut +-900, pääsykokeisiin on osallistunut noin 500 ja sisään on otettu 75 pääsykokeiden perusteella.
Tää kuulostaa myös mielenkiintoselta! Voisko joku kertoa tästä lisää!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat tulevaisuudessa satavarman työpaikan ja hyvät tulot, mene lääkikseen. Lääkärinä voit sitten erikoistua psykiatriaan, jos ihmisen mieli kiinnostaa. Myös sairaanhoitajille riittää hyvin töitä.
Lääkis ei kiinnosta kyllä yhtään! En ikinä pääsisi sinne sisään ja mulla ei ees oo valinnaisina biologiaa, kemiaa tai pitkää matikkaa ;D
Ap
Lyhyellä matikalla voi kyllä päästä sisään psykaan, jos on panostanut paljon tilastomatikkaan ja on hyvä siinä. Kerro pari oppiainetta missä olet hyvä! Se voisi antaa vähän suuntaa...
Mitä järkeä opiskella psykologiksi? Kun voisi opiskella psykiatriksi. Psykologien virka julkisella on ihan koiranvirka - muutaman kerran "puhuvat" potilaan kanssa ja tekevät lääkärin määräämät testit. Mitään lääkkeitä eivät voi määrätä, tehdä hoitoa koskevia päätöksiä ym. vaan ne tekee psykiatri. Palkkauskin esim. HUS:illa on 3050 e (vrt. psykiatri 7000e).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Jos ei tilastotiede nappaa niin toinen vaihtoehto on sosiaalipsykologia tieteenalana. Tai sosiaalityö, sosiologia..tai jopa terveydenhuoltoala.
Psykoterapeutiksi voi opiskella vähäisemmälläkin taustatutkinnolla, kunhan tietyt psykologiat on valmiiksi käytynä ja lomakko ei ammota tyhjyyttään.
Suurin osa psykoterapeuteista tekee töitä omalla toiminimellä, kunhan on kelakorvattavuus.
Okei, psykoterapeutti-innostus laski, ehkä se ei kummiskaan oo se mun juttu... Mitäs tää sosiaalipsykologia sit on?
Ap
Sosiaalipsykologia tutkii nimensä mukaisesti ihmisten käyttäytymistä ryhmissä. Sinnekin on todella vaikea päästä, mutta tottakai jos innostut niin lukemaan vaan. Esim. Helsingissä otetaan sisään alle 3 % hakijoista (vertailuna lääkis, jonne otetaan sisään 10 % hakijoista). Oma lapseni pääsi toisella yrittämällä, luki todella tiiviisti ainakin 1,5 vuoden ajan ja kävi valmennuskurssin.
Tampereelle hakiessa haetaan koulutusohjelmaan nimeltä "yhteiskuntatutkimuksen koulutusohjelma". Vasta sisäänpäästessä valitaan opintosuuntaus, vaihtoehdot on sosiaalipskologia, sosiaalipolitiikka, sosiologia, sukupuolentutkimus, sosiaaliantropologia ja nuorisotyö. Hakijoita on viime vuosina ollut +-900, pääsykokeisiin on osallistunut noin 500 ja sisään on otettu 75 pääsykokeiden perusteella.
Tää kuulostaa myös mielenkiintoselta! Voisko joku kertoa tästä lisää!!
Ap
Tuolta http://www.uta.fi/opiskelijaksi/hakukohteet/tutkinto-ohjelmat/sos.html löytyy kattavat perustiedot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat tulevaisuudessa satavarman työpaikan ja hyvät tulot, mene lääkikseen. Lääkärinä voit sitten erikoistua psykiatriaan, jos ihmisen mieli kiinnostaa. Myös sairaanhoitajille riittää hyvin töitä.
Lääkis ei kiinnosta kyllä yhtään! En ikinä pääsisi sinne sisään ja mulla ei ees oo valinnaisina biologiaa, kemiaa tai pitkää matikkaa ;D
Ap
Lyhyellä matikalla voi kyllä päästä sisään psykaan, jos on panostanut paljon tilastomatikkaan ja on hyvä siinä. Kerro pari oppiainetta missä olet hyvä! Se voisi antaa vähän suuntaa...
Olen hyvä ainakin englannissa ja ruotsissa. Psykologia on minulle reaaleista helpointa ja äikkä ja matikka sujuu myös ihan hyvin...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat tulevaisuudessa satavarman työpaikan ja hyvät tulot, mene lääkikseen. Lääkärinä voit sitten erikoistua psykiatriaan, jos ihmisen mieli kiinnostaa. Myös sairaanhoitajille riittää hyvin töitä.
Lääkis ei kiinnosta kyllä yhtään! En ikinä pääsisi sinne sisään ja mulla ei ees oo valinnaisina biologiaa, kemiaa tai pitkää matikkaa ;D
Ap
Lyhyellä matikalla voi kyllä päästä sisään psykaan, jos on panostanut paljon tilastomatikkaan ja on hyvä siinä. Kerro pari oppiainetta missä olet hyvä! Se voisi antaa vähän suuntaa...
Olen hyvä ainakin englannissa ja ruotsissa. Psykologia on minulle reaaleista helpointa ja äikkä ja matikka sujuu myös ihan hyvin...
Ap
Se että on hyvä kielissä lupaa hyvää sekä psykan että kasvatustieteen osalta, myös tuo psykan kurssien tuntuminen helpoilta. Ainakin psykassa yliopiston oppikirjat on muuten englanniksi sitten, eli hienoa, että olet siinä taitava! Ruotsinkielisille psykologeille olisi nyt paljon kysyntää, eli jos pystyisit tekemään töitä ruotsiksi, saisit varmasti heti työpaikan ainakin länsirannikolta! Se, että pärjäät matikassa, on hyvä merkki sen tilastomatikan suhteen. Tilastomatikan oppii kyllä jos on yhtään matikkapäätä, mutta se voi vaatia paljon motivaatiota, sillä tilastotieteen pänttääminen on monen mielestä se vähän tylsä osuus!
Sinun kannattaisi ehkä lueskella netistä hyviä kirjoituksia psykologin, opettajan, sosiaalipsykologian ja sosiologin töistä, ja tunnustella mikä kiinnostaisi eniten. Koska sitten kun olet päässyt sisään, niin oma motivaatio alaa kohtaan on oikeasti se kaikkein tärkein asia, jotta joskus valmistuu. Psykologin ja opettajan koulutuksissa on se hyvä puoli, että niissä valmistuu suoraan ammattiin, jota muulla koulutuksella ei saa tehdä. Sosiologiasta ja sosiaalipsykasta ei valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin, mutta saa yhteiskuntatieteen / valtiotieteen maisterin tutkinnon, jolla voi hakea moneen eri yhteiskunta-alan työhön tai vaikka tutkijaksi.
Kaverini haki opiskelemaan luokanopettajaksi, jonne olikin helpompi päästä sisään. Nyt hän opiskelee pääaineopistojen ohella sivuaineopintoina psykologiaa. Alkuopinnot psykologiasta taisivat olla vapaastivalittavia, jos halusi opiskella enemmän joutui hakemaan pääsykokeen kautta. luulen kuitenkin että pääsykoe oli helpompi kuin jos olisi mennyt pääaineena opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä, että työ on oikeasti vaativaa ja rankkaa, joten alalle ei kannata hakeutua selvittääkseen omia henkisiä ongelmiaan. Jotta työtä jaksaa ja pystyy tekemään, niin oman "päänupin" pitäisi olla aika hyvässä kuosissa. Eli henk koht elämän (ongelmien) kautta tullut kiinnostus psykologian ilmiöihin ei ole hyvä syy lähteä opiskelemaan alaa.
Tässä taas yksi, joka luulee että psykologi=terapeutti. Ei ole!
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä opiskella psykologiksi? Kun voisi opiskella psykiatriksi. Psykologien virka julkisella on ihan koiranvirka - muutaman kerran "puhuvat" potilaan kanssa ja tekevät lääkärin määräämät testit. Mitään lääkkeitä eivät voi määrätä, tehdä hoitoa koskevia päätöksiä ym. vaan ne tekee psykiatri. Palkkauskin esim. HUS:illa on 3050 e (vrt. psykiatri 7000e).
Öö... koska kyseessä on kaksi täysin erillistä ammattia? Jos ei esimerkiksi ole kiinnostunut lääketieteestä? Tai haluaa tehdä töitä esim. kaupallisella alalla?
Tässä psykologi vuosimallia 2016.
- Millaisissa paikoissa psykologin koulutuksella voi työskennellä?
Isoin osa psykologeista työllistyy terveydenhuollon sektoreille; terveyskeskukset, psykiatrian polit ja osasto (kohderyhminä aikuiset, nuoret ja lapset), perheneuvolat, koulut, ammatinvalinta, rekrytointi... Näitä paikkoja ja mahdollisuuksia on paljon.
- Mikä on työllisyystilanne?
Liiton mukaan aika maksimissa mennään, paikkoja on aina auki. Maksimissaan muutamaa prosenttia omien tietojen mukaan, kaikki valmistuneet kaverini ovat työllistyneet heti tai viimeistään parin kuukauden sisällä valmistumisestaan.
- Mikä on keskimääräinen kuukausipalkka?
Vaihtelee sen mukaan, tekeekö yksityisenä ammatinharjoittajana tai vaikkapa kunnalla. Aloittelevalla psykologilla 3500 euroa yleensä (itselläni oli hieman päälle 3800 euroa) - keskimäärin taitaa kuitenkin olla 4200 euron tienoilla, yksityisillä ammatinharjoittajilla (isolla osalla myös psykoterapeutin pätevyys) yli 6000 euroa. Erot eri alueiden välillä ovat suuria! Isoissa kaupungeissa, joissa tarjontaa on saavat monet tyytyä keskimääräistä kehnompiin palkkoihin ja etuuksiin. Pienemmät paikkakunnat vähän kauempana tarjoavat puolestaan parempaa liksaa.
- Kumpaa on vaikea päästä opiskelemaan: psykologiaa vai kasvatustieteitä?
Psykologiaa, erot prosenttien välillä ovat viime vuosina olleet aika isoja (tilastoja voi googletella).
- Ylipäätänsä, mitä kaikkea psykologit ammatissaan tekevät?
Keskustelutyötä (ja tähän skaalaan kuuluu kaikki vaikeista elämäntilanteista masennukseen, stressiin, ahdistukseen jne jne jne.), psykologista arviointia ja tutkimusta (esim. persoonallisuuden tutkimus terapiaa varten, oppimisvaikeuksien tutkimus koulussa, terapiaan soveltumisen arviointi, rekrytoinnissa arviointi...), muiden ammattiryhmien konsultointi, hoitosuunnitelmien tekeminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat tulevaisuudessa satavarman työpaikan ja hyvät tulot, mene lääkikseen. Lääkärinä voit sitten erikoistua psykiatriaan, jos ihmisen mieli kiinnostaa. Myös sairaanhoitajille riittää hyvin töitä.
Lääkis ei kiinnosta kyllä yhtään! En ikinä pääsisi sinne sisään ja mulla ei ees oo valinnaisina biologiaa, kemiaa tai pitkää matikkaa ;D
Ap
Lyhyellä matikalla voi kyllä päästä sisään psykaan, jos on panostanut paljon tilastomatikkaan ja on hyvä siinä. Kerro pari oppiainetta missä olet hyvä! Se voisi antaa vähän suuntaa...
Olen hyvä ainakin englannissa ja ruotsissa. Psykologia on minulle reaaleista helpointa ja äikkä ja matikka sujuu myös ihan hyvin...
ApRuotsinkielisille psykologeille olisi nyt paljon kysyntää, eli jos pystyisit tekemään töitä ruotsiksi, saisit varmasti heti työpaikan ainakin länsirannikolta!
No lukion ruotsin pohjalta ei tehdä psykologin töitä ruotsiksi. Kielitaidon pitää oikeasti olla hyvä mikäli haluaa vieraalla kielellä työskennellä psykologin ammatissa.
Netistä muuten varmaan löytyy vanhoja psykan pääsykokeita? Niitä kannattaa käydä läpi sitten kun pyrkiminen alkaa olla ajankohtaista, ja jos matikan ope on kiva, niin häneltä voisi kysyä, suostuisiko hän käymään kanssasi läpi tilastomatikan kysymyksiä noista vanhoista pääsykokeista. Valmennuskurssi tietysti kannattaa käydä jos vaan on rahaa.
Mikä vittu siinä on, että psykologeillakin noin hyvä palkka?
Istut perse penkissä terapioimassa paskaa. Voi vittu, on se rankkaa! "Ota se pallo käteen, puristele sitä. Miltä se tuntuu? Mitä tunnet?"
Helvetillistä huuhaata koko psykologia.
Ymmärsit tekstini väärin. Tottakai psykologit on ihmisiä siinä missä muutkin, ja taustalla saattaa olla vaikka syömishäiriö tai psykologi saattaa masentua. Mutta pointtini oli, että SYY hakeutua opiskelemaan alaa ei kannata olla omien traumojen / ongelmien setviminen. Omat ongelmat ei toki ole este sinänsä, jos niihin hakee muuta tukea esim terapian. Joskus terveydenhuoltoalalle (psyka, lähihoitajat, psyk sh:t… ym) hakeutuu ihmisiä siksi, että he kaipaavat apua omiin psyykkisiin ongelmiinsa, ja siksi ala kiehtoo. Motivaatio alalle kannattaa kuitenkin tulla jostain muusta, vaikka esim syömishäiriötaustaa olisikin.