Lue keskustelun säännöt.
Psykologin ammatista tietävät! HELP!
28.09.2016 |
Olen nyt lukion kakkosluokalla. Koulussa varsinkin nyt kysellään, että mikä minusta tulee isona? Olen aina vastannut luokanopettaja. Nyt psykologin ammatti on alkanut kiinnostamaan. Opolle pääsen seuraavaksi vasta viikkojen päästä juttelemaan tästä ammatista. Ajattelin, että täältä löytyy ihmisiä ketkä voisivat kertoa minulle joitain asioita :)
- Millaisissa paikoissa psykologin koulutuksella voi työskennellä?
-Mikä on työllisyystilanne?
-Mikä on keskimääräinen kuukausipalkka?
-Kumpaa on vaikea päästä opiskelemaan: psykologiaa vai kasvatustieteitä?
-Ylipäätänsä, mitä kaikkea psykologit ammatissaan tekevät?
Jos kykenet vastaamaan edes yhteen, olisin hyvin kiitollinen!
Ja kyllä, aion kirjoittaa psykologian ;D
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiaa on vaikeampi päästä lukemaan kuin kasvatustieteitä.
Sillä ei ole mitään väliä pääsykokeiden/opiskelun kannalta, että luetko psykologiaa lukiossa vai et. Sen sijaan kannattaa panostaa matikkaan ja siihen, että laskurutiinit on hallussa. Psykologian pääsykoe on nimittäin tilastomatikkaa.
Psykologeilla on erittäin hyvä työllisyystilanne. Pääsykokeista läpipääseminen on tosi hankalaa ja monet yrittääkin monta vuotta päästä sisään. Joissakin yliopistoissa on myös soveltuvuuskokeet kirjallisten lisäksi. Palkka varmaan löytyy netistä, muistaakseni ihan ok - sitä keskimääräistä 3500 euroa kuussa kai. Viime vuosina koko ajan on noussut määrät, mitä porukka hakee opiskelemaan. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistoon haki 2015 noin 1500 ihmistä, vuonna 2016 jo 1850.
Psykologeja työskentelee mielenterveysyksiköissä (perheneuvolat, lasten/nuorten/aikuisten psykiatrian poliklinikat ja osastot), terveyskeskuksissa, työterveydessä, sairaaloissa, kouluissa, neuvoloissa, oppilaitoksissa...
Palkka on n. 3300 e aloittelevalla, psykologeja tuottavissa yliopisokaupungeissa vähemmän ja vaikkapa pohjoissuomessa enemmän. Töitä on hyvin tarjolla ainakin noiden psykologeja tuottavien yliopistokaupunkien ulkopuolella.
Sisäänpääsy on vaikeaa kaikkialle mutta pääsykokeissa on eroja, helsingissä ja jyväskylässä painottunee myös tilastotieteeseen.
Kuten täällä on sanottu niin panosta tuohon tilastomatikkaan, siitä on jäänyt monen sisäänpääsy kiinni. Kannattaa ottaa kaikki tilastomatikan kurssit lukiossa.
Jos muuten psykoterapeutin työ kiinnostaa niin myös opettaja voi hakeutua psykoterapeuttikoulutukseen, ei ole pakko olla psykologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisäänpääsy on vaikeaa kaikkialle mutta pääsykokeissa on eroja, helsingissä ja jyväskylässä painottunee myös tilastotieteeseen.
Nykyään se painottuu kaikkialla tilastomatikkaan.
On vaikea päästä sisään, tiedän henkilön joka haki kuusi kertaa.. Panosta matikkaan ja erityisesti tilastomatikkaan lukiossa, muulla ei niin väliä, toki pari psykan kurssia on ehkä hyödyksi. Mutta tilastomatikka ehdottomasti tärkein.
Kaikki psykologityö ei suinkaan ole auttamistyötä / potilastyötä / terapiatyötä vaan psykologeja on mm. mainostoimistoissa, henkilöstön kehittämisessä, lentoturvallisuuden kehittämistyössä, tutkijoina, henkilöstöjohtajina, koulutusjohtajina, rekrytointiasiantuntijoina, it-firmoissa kognitiivisen ergonomian kehitystyössä.. jne.. Palkka vaihtelee siten että perinteisessä potilastyössä alkupalkka on noin 3200, ja henkilöstöjohtajalla päälle 5000… Keskipalkka psykologeilla lienee tuon 3500.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sekä opettajan työ että psykologia kiinnostaa, niin voi toimia myös psykologian opettajana :) Mutta psykologian laitokselle täytyy siinäkin tapauksessa päästä sisään.
Vinkkinä, että työ on oikeasti vaativaa ja rankkaa, joten alalle ei kannata hakeutua selvittääkseen omia henkisiä ongelmiaan. Jotta työtä jaksaa ja pystyy tekemään, niin oman "päänupin" pitäisi olla aika hyvässä kuosissa. Eli henk koht elämän (ongelmien) kautta tullut kiinnostus psykologian ilmiöihin ei ole hyvä syy lähteä opiskelemaan alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työllisyystilanne on ok, tosin isoissa yliopistokaupungeissa yhteen avoinna olevaan työpaikkaan voi olla runsas määrä hakijoita..
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on sanottu niin panosta tuohon tilastomatikkaan, siitä on jäänyt monen sisäänpääsy kiinni. Kannattaa ottaa kaikki tilastomatikan kurssit lukiossa.
Jos muuten psykoterapeutin työ kiinnostaa niin myös opettaja voi hakeutua psykoterapeuttikoulutukseen, ei ole pakko olla psykologi.
Hei, tää kiinnostais! Mitä tarvitaan, että pääsis opettajana opiskelemaan psykoterapeutiks?
Ja kuinka paljon palkkaa psykoterapeutit saa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologin koulutus on paljon monipuolisempi uran ja työmahdollisuuksien kannalta kuin opettajan koulutus, ja mahdollisia työpaikkoja on rutkasti enemmän. Opettajat työskentelee yleensä oppilaitoksissa, kun taas yllä olevista viesteistä voit lukea että psykologeja hyvin monen erilaisissa työpaikoissa ja tehtävissä. Mutta siis psykaa toisaalta paljon vaikeampi päästä opiskelemaan. Tilastotieteestä se sisäänpääsy on kiinni, siinä oikeasti hyvät pääsee, ja jos matikka tekee tiukkaa niin ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä, että työ on oikeasti vaativaa ja rankkaa, joten alalle ei kannata hakeutua selvittääkseen omia henkisiä ongelmiaan. Jotta työtä jaksaa ja pystyy tekemään, niin oman "päänupin" pitäisi olla aika hyvässä kuosissa. Eli henk koht elämän (ongelmien) kautta tullut kiinnostus psykologian ilmiöihin ei ole hyvä syy lähteä opiskelemaan alaa.
Päänuppi mulla täysin kunnossa! En ole koskaan edes ajatellut, että joku hakisi opiskelemaan psykologiaa tuon syyn takia...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aah toi tilastotiede voi kyllä olla ongelma. Olen lyhyessä matikassa, haittaako? Meillä ei ole vielä ollut tilastotiedettä niin en tiedä miten hyvä olen siinä... Muista kursseista olen päässyt läpi kympeillä ja yseillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on sanottu niin panosta tuohon tilastomatikkaan, siitä on jäänyt monen sisäänpääsy kiinni. Kannattaa ottaa kaikki tilastomatikan kurssit lukiossa.
Jos muuten psykoterapeutin työ kiinnostaa niin myös opettaja voi hakeutua psykoterapeuttikoulutukseen, ei ole pakko olla psykologi.
Hei, tää kiinnostais! Mitä tarvitaan, että pääsis opettajana opiskelemaan psykoterapeutiks?
Ja kuinka paljon palkkaa psykoterapeutit saa?Ap
Teoriassa tuo reitti on mahdollinen, mutta hyvin epätyypillinen. Opettajankoulutuksen ja työkokemuksen jälkeen voi hakeutua psykoterapiakoulutukseen (joka maksaa uuden auton verran ja pitää maksaa itse). Psykoterapeutit on yrittäjiä, joten ne ei saa perinteisessä mielessä palkkaa, vaan yrittäjät saa tuloja, jotka riippuu asiakasmääristä, käyntitaksoista, työtilojen vuokrista, erilaisista eläke ym vakuutusmaksuista jne.. Rikastumaan tuolla työllä ei pääse, ja asiakasmäärät saattaa vaihdella paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä, että työ on oikeasti vaativaa ja rankkaa, joten alalle ei kannata hakeutua selvittääkseen omia henkisiä ongelmiaan. Jotta työtä jaksaa ja pystyy tekemään, niin oman "päänupin" pitäisi olla aika hyvässä kuosissa. Eli henk koht elämän (ongelmien) kautta tullut kiinnostus psykologian ilmiöihin ei ole hyvä syy lähteä opiskelemaan alaa.
Väärin. Mikäli on ollut ongelmia, on ne hoidattanut ja pää on kunnossa, alalle hakeutuminen omasta kiinnostuksesta on ihan hyvä syy. Avainasia juuri siinä, että on päänsä hoidattanut kuntoon ja ongelmat ovat selvästi historiaa.
Minä kävin terapiassa psykologin (hän oli myös psykologian tohtori ja terapeutti) luona, jolla oli itsellään parikymppisenä ollut syömishäiriö. (Terapian alkaessa hän oli 4-kymppinen). Itse hakuduin terapiaan mm. syömishäiriön takia ja oli oikeasti todella vapauttavaa saada puhua jonkun kanssa joka oikeasti ymmärtää, miltä se helvetti tuntuu. Mitkä ajatukset ja tunteet pyörivät päässä ja kuinka ne ohjaavat toimintaa, kaikki se ahdistus joka tuohon liittyy etc. Ei tarvinnut vääntää mitään rautalangasta ja psykologi oli todella taitava "sanottamaan" sellaisia asioita joihin ei itselläni ollut sanoja. Syömishäiriötaustasta oli psykologille (ja minulle hänen asiakkaanaan) vain hyötyä tässä kohtaa. Mutta kuten aiemmin todettua: hän oli itse ollut terveenä jo vuosikausia, häiriö oli hänen kohdallaan jo historiaa.
Jos ei tilastotiede nappaa niin toinen vaihtoehto on sosiaalipsykologia tieteenalana. Tai sosiaalityö, sosiologia..tai jopa terveydenhuoltoala.
Psykoterapeutiksi voi opiskella vähäisemmälläkin taustatutkinnolla, kunhan tietyt psykologiat on valmiiksi käytynä ja lomakko ei ammota tyhjyyttään.
Suurin osa psykoterapeuteista tekee töitä omalla toiminimellä, kunhan on kelakorvattavuus.
Arvostan opoja ja opojen ammattia, mutta välttämättä kaikki opot ei osaa auttaa sinua valitsemaan psykan ja kasvatustieteen välillä (osa opoista voi osata). Harkitse, jos varaisit ajan työkkärin ammatinvalintapsykologilta, jotta voisit pohtia hänen avullaan kumpi alavalinta sinulle voisi olla sopivampi.
Finderella kirjoitti:
Jos ei tilastotiede nappaa niin toinen vaihtoehto on sosiaalipsykologia tieteenalana. Tai sosiaalityö, sosiologia..tai jopa terveydenhuoltoala.
Psykoterapeutiksi voi opiskella vähäisemmälläkin taustatutkinnolla, kunhan tietyt psykologiat on valmiiksi käytynä ja lomakko ei ammota tyhjyyttään.
Suurin osa psykoterapeuteista tekee töitä omalla toiminimellä, kunhan on kelakorvattavuus.
Okei, psykoterapeutti-innostus laski, ehkä se ei kummiskaan oo se mun juttu... Mitäs tää sosiaalipsykologia sit on?
Ap
*vaikeampi
Ap