Mieheni kohtelee minua täysin ala-arvoisesti - en pian enää jaksa tällaista elämää

No mutta, herranen aika, jos miehesi haluaa elää äitinsä kanssa, niin anna mennä. Sinun kannaltasi ihan paras ratkaisu, äitinsä kannalta tietysti vähemmän hyvä, mutta ei ole sinun syysi.

Näen asian niin, että miehesi on ilkeä luonteeltaan, joten tuskin muuttuu, ja sinä taas sallit hänen ilkeytensä, mikä ärsyttää häntä vielä enemmän.  

Ala järjestämään eroa. Lopeta tiskirättinä olo. Tuo lapsiin vetoaminen hänen puoleltaan on silkkaa itsekkyyttä, sillä lapsille teidän perhehelvettinne ei ole hyvä kasvuympäristö.

Jaha, taas yksi näitä. On niin paha olla, on niin paska mies (no se on, en väitä vastaan!), mutku ei saa aikaiseksi, lasten tähden, mies ei suostu ja muuta paskaa... On vaan helpompi valittaa ja nyyhkiä, syyttää miestä eron tapahtumattomuudesta ja olla ihanasti marttyyri, kärsivä, kituva marttyyri. Mikään, mitä sulle täällä sanotaan, ei saa sua luopumaan tuosta roolista, johon olet sisään kasvanut. Muuta vaihtoehtoa ei muka ole, tämä on kohtalosi, tämä mies, tämä elämä, tämä kurjuus.

Paskan vitut. Et tarvitse tuota miestä MIHINKÄÄN. Et tekemään sinua onnelliseksi etkä ehdoin tahdoin onnettomaksi. Etkä varsinkaan eroamiseen. Elämme vuotta 2016, voit erota ilman miehen yhteistyöhalukkuutta. Kaikki muu on vain OMAA saamattomuuttasi ja tekosyiden kaivelua.

Mikään mahti maailmassa ei estä sua nyt, just nyt, toista ajatusta suomatta pakkaamasta ihan tärkeimmät, ottamasta lapsiasi ja lähtemästä turvakotiin. Sulkemasta tuota elämää taaksesi ja opettelemaan elämään uutta, ihanaa, tervettä, arvoistasi elämää. Ei mikään muu mahti, kuin SINÄ ITSE. Sinä itse olet onnesi esteenä, ei miehesi.

Mutta jatka ihmeessä valittamista, kun se on helpoin vaihtoehto. Samalla surullisin, säälittävin, tuskaisin, eniten elämiä tuhoavin vaihtoehto, mutta kieltämättä helpoin sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla en löytänyt tarpeeksi nopeasti lapselle sukkia tai laittanut jotain tavaraa juuri tietyllä tavalla paikoilleen (syy: mies käski mut tulemaan pois keittiöstä HETI ja jättämään kesken sen, mitä olin juuri tekemässä). Sain puolen tunnin sisään taas kuulla olevani kusipää, isoperselehmä ja haiseva p*skakasa. Sekä nyrkkien heristelyä sain säikähtää (mies tosin teki sen leikillään minua kiusatakseen). Lisäksi mies määräili, komenteli, juoksutti jne.

Mä en vain jaksa kuunnella sitä jatkuvaa kiusaamista päivästä toiseen. Mua lapsenakin jo kiusattu koulussa ja nyt tämä jatkuu avioliitossa. Olen hoikka, mutta muodokaskroppainen, tosin mies pitää minua fyysisesti täysin vastenmielisenä ällötyksenä. Hän tekee irvistyksen ja/tai oksennuseleen aina nähdessään raskausarvet vatsallani jne. Vatsani on mennyttä, mutta silti tuollainen loukkaa. Mua loukkaa miehen kommentit todella paljon.

Jos joku ihmettelee, miksi olen yhdessä hänen kanssaan, niin lasten takia siis pinnistellään. Mies ei suostu muuttamaan eroon lapsista, mutta en halua minäkään olla erossa lapsista. Sitä paitsi mieheni on sellainen, ettei lapsia uskalla jättää kovin pitkiksi ajoiksi hänen hoidettavikseen (syy: miehellä on erittäin huonot hermot).

Haluat siis mieluummin, että lapsesi saa käsityksen että on ihan hyväksyttävää kohdella toisia ihmisiä tuolla tavalla / antaa heidän kohdella itseään tuolla tavalla? Onko lapsesi tyttö vai poika? Haluatko, että pojasta kasvaa isänsä kaltainen? Jos hän on tyttö, niin toivotko hänelle samanlaista parisuhdetta tulevaisuudessa? Miksi et? Sinähän omalla esimerkilläsi näytät, että tuo on parisuhteessa ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jotenkin ihan kulunyt henkisesti sekä traumatisoitunut siitä kaikesta pahasta, mitä mies syytää päälleni. Mies vain henkisesti moukaroi mua päivästä toiseen ja aamusta iltaan. Hän haluaisi, että murtuisin tai että terveyteni pettäisi, sillä hän haluaisi, että olisin "poissa pelistä", jolloin hänen äitinsä muuttaisi hänen luokseen asumaan ja miestäni passaamaan.

Mies ei edes pidä juurikaan samanlaisista ruoista kuin minä, vaan sellaisista 80-luvun jutuista kuin kasslerista ja jostain hawaijinleikkeestä ym. Ja aina pitää olla lihaa ja perunaa joka aterialla. Mä olen miehen mielestä täysin kelvoton vaimo, kun en haluaisi keräillä aikuisen miehen lattialle jättämiään vaatteita jne. Mies esim. käydessään harvoin suihkussa heittelee alushousut lattialle sekä jättää märän pyyhkeen lattialle tai esim. sänkyyn. Sitten mun pitäisi korjailla hänen jälkiään jatkuvasti.

Olen vain niin väsynyt tähän kaikkeen ja harmittaa, että lapset saavat vaikutteita miehestäni. Kaikkea muutakin ikävää on sattunut miehen aggressioiden ja kontrollintarpeen vuoksi. Ja kun yritän erota, niin mies ei ole ollenkaan yhteistyöhaluinen.

http://avioerohakemus.net/

Todennäköisesti olet oikeutettu ilmaiseen oikeusapuun, jos mies heittäytyy hankalaksi huoltajuuden suhteen. Sinun ei todellakaan tarvitse välittää hänen yhteistyöhaluistaan tai niiden puutteesta.

Lapset ovat se maailman huonoin syy olla huonossa parisuhteessa. Haluatko todellakin että lapsesi oppivat että äitiä (naista) saa kohdella miten vaan?Onko sitten kivaa kun he joko toistavat sinun tai isänsä virheet omissa parisuhteissaan, katkeroituvat ja syyttävät sinua?

Toivon että naiset tajuaisivat sen että lapset näkevät ja oppivat.

Itseolen toivonut että äitini olisi eronnut  aiemmin jottei olisi tarvinnut elää ap:n kuvailemassa perhehelvetissä ydinperheharhan takia. Se todella vaikutti  parisuhteisiini eikä hyvällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet epäitsenäinen vauva ja se harmittaa miestäsi, vaikka ei saisi. Miksi aina vaaditaan muita muuttumaan? Olet valinnut kumppanisi väärin, kanna siitä itse vastuu ja ota menetys vastaan ja lakkaa vaatimasta mieheltä MITÄÄN! Se ei ole sinun oikeutesi! Sinulla on ainoastaan oikeus erota.

Voi olla noinkin. Tosin mies ei pidä lainkaan itsenäisistä ja itsevarmoistakaan naisista. Hän aina loukkaa mua todella pahasti ja jopa kostaa, jos vähänkin "ryhdistäydyn" tai olen iloisempi ja itsevarmempi. Mies haluaa, että olen se surkea uhri ja syntipukki, johon saa purkaa vihansa. Jos olenkin vahvempi, mies muuttuu heti ikäänkuin kateelliseksi ja haluaa saada vedettyä mut siihen samaan lokaan takaisin.

Mies ajattelee myös kontrolloivansa minua siten, etten pysty muuttamaan pois ilman hänen aloitettaan, jota hän ei halua tehdä. Mies valittaa iästäni ja ulkonäöstäni, kun siis hän on varakas ja itse ihan normaalinnäköinen, kun taas itse olen vain keskiverto. Mies ajattelee ansaitsevansa hyvännäköisen parikymppisen naisen ikäiseni (35+) naisen sijaan. En vain tajua, miksi hän pitää mua löysässä hirressä, eikä anna erotakaan. :( t. Ap

Mä luulen, että se on vain kulissia, että mies ei muka pidä vahvoista naisista. Hän vain pelkää vahvoja naisia, joiden arvelee vihaavan itseään. Olevan häntä vastaan. Kostavan hänelle. Miehelläsi on ongelmia. Ehkä et pysty niitä ratkaisemaan.

Miltä kuulostaisi edetä pienimmän pahan strategialla? Varmasti lapsillenne ihaninta olisi, jos saisitte pakkanne kuntoon, mutta onko se realistinen toive?

Toiseksi ihaninta olisi tasapainoiset vanhemmat erillään, entä jos tähtäisit omalta osaltasi siihen? Miehen tasapainoisuuteen et voi vaikuttaa, eikä sun pidä taipua yhdellekään mutkalle miehesi "vuoksi".

Kamalinta olisi lapsille se, että huono sama meno jatkuu, jossa te molemmat vanhemmat ja he vain voitte pahoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet epäitsenäinen vauva ja se harmittaa miestäsi, vaikka ei saisi. Miksi aina vaaditaan muita muuttumaan? Olet valinnut kumppanisi väärin, kanna siitä itse vastuu ja ota menetys vastaan ja lakkaa vaatimasta mieheltä MITÄÄN! Se ei ole sinun oikeutesi! Sinulla on ainoastaan oikeus erota.

Voi olla noinkin. Tosin mies ei pidä lainkaan itsenäisistä ja itsevarmoistakaan naisista. Hän aina loukkaa mua todella pahasti ja jopa kostaa, jos vähänkin "ryhdistäydyn" tai olen iloisempi ja itsevarmempi. Mies haluaa, että olen se surkea uhri ja syntipukki, johon saa purkaa vihansa. Jos olenkin vahvempi, mies muuttuu heti ikäänkuin kateelliseksi ja haluaa saada vedettyä mut siihen samaan lokaan takaisin.

Mies ajattelee myös kontrolloivansa minua siten, etten pysty muuttamaan pois ilman hänen aloitettaan, jota hän ei halua tehdä. Mies valittaa iästäni ja ulkonäöstäni, kun siis hän on varakas ja itse ihan normaalinnäköinen, kun taas itse olen vain keskiverto. Mies ajattelee ansaitsevansa hyvännäköisen parikymppisen naisen ikäiseni (35+) naisen sijaan. En vain tajua, miksi hän pitää mua löysässä hirressä, eikä anna erotakaan. :( t. Ap

Ei sun tarvise olla surkea uhri ja syntipukki vaikka mies niin haluaa. Ihan oikeasti.

Ota vastuu omasta elämästä ja lakkaa uhriutumasta.

Vai tuntuuko sinusta turvalliselta vierittää vastuu miehelle?

Olisitko vahva ja itsenäinen nainen jos mies niin haluaisi? Nyt vaan et voi. Pitää olla uhri kun mies niin haluaa. Miehen syytä kaikki. Sinä vaan olet niinkuin mies haluaa.

Ei helvetti.

Toi on ihan totta että pojasta kasvaa samanlainen mies kuin isästään. Olen seurannut tätä tuttavaperheessä. Isä on sellainen että veikkaan että huutoa ja rumasti sanomista piisaa kun ovi sulkeutuu vieraiden perässä. Perheen poika on kohta täysi-ikäinen ja tähän asti ollut murrosiästäkin huolimatta asiallisen oloinen sälli. Nyt viime aikoina on tapahtunut muutos ja hän on aikuistunut, kaverista on kuoriutumassa synkkä tuijottelija joka ei paljoa puhu. Isä on myös ruvennut maistamaan omaa lääkettään ja se selvästi hämmentää isää kun fyysisesti kookkaampi poika sanoo rumasti vieraiden kuullen. On oikeasti kamalaa seurata kun tuntuu että poika on kuoriutunut mieheksi eikä lopputulos ole ritariperhonen vaan pelottava kopio isästään. Minne se herttainen poika katosi?

Jos olet nyt täysin rehellinen niin nautitko vain tästä huomiohuoraamisesta vai onko sun mies oikeasti kusipää?

Ei tuommonen reppanamies vaimoa tarvitse, vaan palvelijan.

Lähde, oikeasti. Pakkaamaan nyt!

Jaahas, taas tämä miesvihaprovo täällä! Tämän kirjoittajan tunnistaa kyllä aloituksesta helposti, ei jatkoon!

Mammat, älkää ruokkiko trollia!

Älkää vastatko tälle. Se on suoltanut tätä samaa stooria jo kuukausitolkulla.

Vau! :O

Ei tuommoista ole, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Aamulla en löytänyt tarpeeksi nopeasti lapselle sukkia tai laittanut jotain tavaraa juuri tietyllä tavalla paikoilleen (syy: mies käski mut tulemaan pois keittiöstä HETI ja jättämään kesken sen, mitä olin juuri tekemässä). Sain puolen tunnin sisään taas kuulla olevani kusipää, isoperselehmä ja haiseva p*skakasa. Sekä nyrkkien heristelyä sain säikähtää (mies tosin teki sen leikillään minua kiusatakseen). Lisäksi mies määräili, komenteli, juoksutti jne.

Mä en vain jaksa kuunnella sitä jatkuvaa kiusaamista päivästä toiseen. Mua lapsenakin jo kiusattu koulussa ja nyt tämä jatkuu avioliitossa. Olen hoikka, mutta muodokaskroppainen, tosin mies pitää minua fyysisesti täysin vastenmielisenä ällötyksenä. Hän tekee irvistyksen ja/tai oksennuseleen aina nähdessään raskausarvet vatsallani jne. Vatsani on mennyttä, mutta silti tuollainen loukkaa. Mua loukkaa miehen kommentit todella paljon.

Jos joku ihmettelee, miksi olen yhdessä hänen kanssaan, niin lasten takia siis pinnistellään. Mies ei suostu muuttamaan eroon lapsista, mutta en halua minäkään olla erossa lapsista. Sitä paitsi mieheni on sellainen, ettei lapsia uskalla jättää kovin pitkiksi ajoiksi hänen hoidettavikseen (syy: miehellä on erittäin huonot hermot).

Miksi sä  ylipäätänsä menit avioon moisen kiusaajan kanssa? Kaipa ne merkit olivat näkyvillä jo alkuvaiheessa, jos viitsit miettiä?

Vierailija kirjoitti:

Älkää vastatko tälle. Se on suoltanut tätä samaa stooria jo kuukausitolkulla.

Aijuu tää on se joka vaan kitisee ja keksii tekosyitä miksei lähde. Jep, ois vaan hiljaa sitten.

AP, me halutaan kuulla susta vasta sitten kun olet turvakodissa tai jossain poissa miehen ulottuvilta. Ennen sitä on ihan  turha valittaa tänne kun kerran et saa mitään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollaista ja lähdin. Se oli oikea ratkaisu, heräsin henkiin 15 vuoden alistamisen jälkeen. Ero on silti ollut lapsille kova paikka ja suren sitä joka päivä. Ex pitää lapsia n. puolet ajasta ja vaikka on heillekin mielestäni liian veemäinen niin ei kuitenkaan niin paljon että voisin alkaa estämään tapaamisia. Hänen isyydessään on hyvääkin. Mutta tuo on hirveä tilanne, tiedän. :( Sinnittelin monta vuotta että lapset ei kärsisi, mutta sitten tajusin loppuvani henkisesti ja miksei fyysisestikin, ja kyllähän ne lapset siitä kieroutuneesta ilmapiiristäkin kärsivät.

Tsemppiä ja voimia!

Meilläkin oli tuollaista, ei ihan noin pahana tosin. Lapsille ero oli helpotus, ei tarvitse kuunnella riitoja enää. Exä oli myös aivan liian tiukka lapsille ja sillä meni esiteinin kanssa sen takia monesti sukset ristiin. Nyt niilläkin menee paremmin, kun ovat samassa paikassa vaan puolet ajasta. Tällä hetkellä lapset saavat molemmissa kodeissaan rakastavan parisuhteen mallin. Lapseni eivät ole kertaakaan toivoneet, että palaisimne ex-mieheni kanssa yhteen. Kyllä, olen kysynyt. Todellekin ero voi olla kaikille, myös lapsille, helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollaista ja lähdin. Se oli oikea ratkaisu, heräsin henkiin 15 vuoden alistamisen jälkeen. Ero on silti ollut lapsille kova paikka ja suren sitä joka päivä. Ex pitää lapsia n. puolet ajasta ja vaikka on heillekin mielestäni liian veemäinen niin ei kuitenkaan niin paljon että voisin alkaa estämään tapaamisia. Hänen isyydessään on hyvääkin. Mutta tuo on hirveä tilanne, tiedän. :( Sinnittelin monta vuotta että lapset ei kärsisi, mutta sitten tajusin loppuvani henkisesti ja miksei fyysisestikin, ja kyllähän ne lapset siitä kieroutuneesta ilmapiiristäkin kärsivät.

Tsemppiä ja voimia!

Meilläkin oli tuollaista, ei ihan noin pahana tosin. Lapsille ero oli helpotus, ei tarvitse kuunnella riitoja enää. Exä oli myös aivan liian tiukka lapsille ja sillä meni esiteinin kanssa sen takia monesti sukset ristiin. Nyt niilläkin menee paremmin, kun ovat samassa paikassa vaan puolet ajasta. Tällä hetkellä lapset saavat molemmissa kodeissaan rakastavan parisuhteen mallin. Lapseni eivät ole kertaakaan toivoneet, että palaisimne ex-mieheni kanssa yhteen. Kyllä, olen kysynyt. Todellekin ero voi olla kaikille, myös lapsille, helpotus.