Lue keskustelun säännöt.
Tajusin, että olen naimisissa miehen kanssa joka on "vain" ihan kiva, en ole koskaan ollut rakkaudesta sekaisin häneen :(
27.09.2016 |
Enkä ole koskaan sen kummemmin seksuaalisesti halunnut miestäni, seksi on hyvää, mutta hän ei ole ikinä saanut perhosia lentämään vatsassani, enkä ole ollut palavasti rakastunut häneen.. Ennemmin olen vain kiintynyt häneen, arki rullaa hyvin ja hänen kanssaan on turvallista olla.
Tuntuu ehkä vähän tyhmältä kun tajusin, että olen naimisissa miehen kanssa joka ei herätä mussa sen kummempia tunteita..
No ei tälle enää voi mitään, tehkää te muut viisaampia valintoja :)
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Muisteletko kaiholla nuoruuden kokemuksiasi niiden tulikuumien jännämiesten kanssa, ja takkatulen rätistessä pimeässä huokailet sohvalla, miten yli kolmekymppisenä elämä tylsän mutta yllätyksettömän betamiehen kanssa onkin aivan erilaista, kuin mitä olisit ikinä itsellesi kuvitellut?:)
Olen 22v, eikä elämääni ole kuulunut kuin tämä yksi mies. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ylipäätään koskaan tuntemut kenenkään kanssa suurta intohimoa? Pysyvässä parisuhteessa muut jutut voikin olla parempia/tärkeämpiä. Ei mua haittaisi jos ei joka kerta perhoset lentelisi jos olisi turvaa ja rakkautta kuitenkin. Fyysinen himo vaihtelee ja on...petollista.
Finderella kirjoitti:
Oletko ylipäätään koskaan tuntemut kenenkään kanssa suurta intohimoa? Pysyvässä parisuhteessa muut jutut voikin olla parempia/tärkeämpiä. Ei mua haittaisi jos ei joka kerta perhoset lentelisi jos olisi turvaa ja rakkautta kuitenkin. Fyysinen himo vaihtelee ja on...petollista.
En kyllä ole..Mieheni on ihana ja turvallinen, en vaihtaisi häntä keneenkään. Tuntuu vain, että jotain on jäänyt kokematta kun ei ole ollut sellaista intohimoa minun puoleltani. Ap
En minäkään ole tuntenut mitään suuria intohimoja. Toivotonta yksipuolista ihastusta joskus nuorena. En usko, että sellaista suurta intohimoista rakkautta oikeasti onkaan. Kai mä olisin edes joskus sellaistakin sitten kokenut mutta useimmat miehet on vaan sarjaa ihan kiva.
22 v naimisissa?! Sanoham että lapsiakin jo... ilmankos ei perhoset lentele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
22 v naimisissa?! Sanoham että lapsiakin jo... ilmankos ei perhoset lentele.
Ei ole lapsia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muisteletko kaiholla nuoruuden kokemuksiasi niiden tulikuumien jännämiesten kanssa, ja takkatulen rätistessä pimeässä huokailet sohvalla, miten yli kolmekymppisenä elämä tylsän mutta yllätyksettömän betamiehen kanssa onkin aivan erilaista, kuin mitä olisit ikinä itsellesi kuvitellut?:)
Haluaisin tavata aikuisen miehen, joka oikeasti pohtii tuollaisia. Tai edes semi-vakavissaan. Jolla pyörii mielessä jännämiehet ja betat ja joka kuvittelee, että naiset ajattelevat asioista samoin kuin hän. Jotenkin sairaalla tavalla kiehtovaa ajatella, että sellaisia miehiä todella on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av:lla ei arvosteta rakastumista, intohimoa, tai sitä että on hulluna toiseen. Pitää olla vain arkimies.
Ap ehtii vielä vaihtaa. Nyt toki pelottaa mutta vaihda äkkiää ennenkuin jumiudut lisää. Älä ole tyhmä, koska pilaat miehenkinelämän kun vain tyydyt häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tylsältä.
Tylsää kyllä ei ole ikinä hänen kanssan ollut :) ap
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole tuntenut mitään suuria intohimoja. Toivotonta yksipuolista ihastusta joskus nuorena. En usko, että sellaista suurta intohimoista rakkautta oikeasti onkaan. Kai mä olisin edes joskus sellaistakin sitten kokenut mutta useimmat miehet on vaan sarjaa ihan kiva.
Jos sellaista rakkautta ei olisi oikeasti olemassa mistä luulet että kaikki rakkausrunot, -novellit, -elokuvat ja -laulut ovat saaneet alkunsa? Et voi oikeasti uskoa että intohimoista rakkautta ei ole olemassa, ihan älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En eroaisi jos kaikki muu on kunnossa. Vastaavassa tilanteessa olen lähtenyt ja katunut sitä myöhemmin! On helpompi tuoda kiihkoa hyvään turvalliseen suhteeseen, kuin turvallista hyvää suhdetta keskelle hyvää himoa..
Tilanteesi olisi minulle todella paha paikka, mutta en usko että siihen päätyisinkään. Jos en löydä jalat altani vievää ja perhosparven vatsaani tuovaa ihanaa miestä, en halua miestä ollenkaan.
Luuletko muuten miehesi suhtautuvan sinuun samalla tavalla kuin sinä häneen?
Tajusit?! Vähän myöhäiset hoksottimet? "Kappas kepposta, en rakastakkaan miestä kenen kanssa menin liian kiireellä naimisiin! Hups!":D
Miksi sä menit sen kanssa naimisiin, jos et ollut kunnolla siihen rakastunut? Ja noin nuorena vielä? Eipä olisi tullut mieleenkään avioitua kenenkään "ihan kivan" kanssa. Veikkaus: seuraavan 10 vuoden sisällä sä rakastut oikeasti, ja sitten sattuu moneen. Olisi kannattanut odottaa sen kotileikin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole tuntenut mitään suuria intohimoja. Toivotonta yksipuolista ihastusta joskus nuorena. En usko, että sellaista suurta intohimoista rakkautta oikeasti onkaan. Kai mä olisin edes joskus sellaistakin sitten kokenut mutta useimmat miehet on vaan sarjaa ihan kiva.
Jos sellaista rakkautta ei olisi oikeasti olemassa mistä luulet että kaikki rakkausrunot, -novellit, -elokuvat ja -laulut ovat saaneet alkunsa? Et voi oikeasti uskoa että intohimoista rakkautta ei ole olemassa, ihan älytöntä.
Fiktiotahan romaanit ja elokuvat yleensä muutenkin on. Täytyyhän hyvässä tarinassa olla suurta draamaa vaikka todellisessa elämässä ei kukaan sillä tavalla sekoilisi. Ei kun ei ole omakohtaista kokemusta, eikä tuttuvapiirissäkään, niin en usko mokomaan haihatteluun ollenkaan. Jos mies on kunnollinen ja ihan kiva, niin se on jo paljon se. Ei ihmiset ole oikeasti mitään tarinoiden sankareita tai sankarittaria.
Jos mies on hyvä, tuo on ihan hyvä ratkaisu. Osaat arvostaa sitä 15 vuoden kuluttua ihan uudella tavalla. Jos lähdet tavoittelemaan rakastumista, voi olla ettei sitä löydy tai sitä tulee ja menee.
Muisteletko kaiholla nuoruuden kokemuksiasi niiden tulikuumien jännämiesten kanssa, ja takkatulen rätistessä pimeässä huokailet sohvalla, miten yli kolmekymppisenä elämä tylsän mutta yllätyksettömän betamiehen kanssa onkin aivan erilaista, kuin mitä olisit ikinä itsellesi kuvitellut?:)