Tajusin, että olen naimisissa miehen kanssa joka on "vain" ihan kiva, en ole koskaan ollut rakkaudesta sekaisin häneen :(

No miten ihmeessä päädyit hänen kanssaan naimisiin?

Mäkin olen tässä pikkuhiljaa, ensihuuman laannuttua, tajunnut seurustelevani ihmisen kanssa, johon en ole ollut rakkaudesta enkä intohimosta sekaisin. Seurustelua on takana 1,5 v, jolloin useimmilla on vielä jäljellä uutuuden viehätystä. Meillä taas arki asettui hyvin nopeasti uomiinsa, mies on minuun rakastunut mutta minä en häneen. En ole osannut itselleni vielä eritellä, että onko mun osalta lähinnä kiintymystä, välittämistä ja tottumusta. Ollaan molemmat huonoja puhumaan tunteistamme, mutta mies on useamman kerran sanonut rakastavansa minua, minä taas en ole osannut vastata tähän mitään. Tuntuu tyhmältä vastata "mäkin rakastan sua" kun en kuitenkaan sitä tarkoita. Ikää molemmilla kolmenkympin paikkeilla, enää ei jaksaisi uuttakaan suhdetta aloittaa, mutta en tiedä tulenko olemaan tyytyväinen tähänkään loppuikääni. 

Sain aloituksesta kuvan, että ap kuitenkin on salaa mieheensä ihan tyytyväinen, eikä halua tästä luopua, ettekö te muut? Mitä sanot ap?

Jos aitoa rakkautta ei ole, niin kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole tuntenut mitään suuria intohimoja. Toivotonta yksipuolista ihastusta joskus nuorena. En usko, että sellaista suurta intohimoista rakkautta oikeasti onkaan. Kai mä olisin edes joskus sellaistakin sitten kokenut mutta useimmat miehet on vaan sarjaa ihan kiva.

Jos sellaista rakkautta ei olisi oikeasti olemassa mistä luulet että kaikki rakkausrunot, -novellit, -elokuvat ja -laulut ovat saaneet alkunsa? Et voi oikeasti uskoa että intohimoista rakkautta ei ole olemassa, ihan älytöntä. 

Olen kohta 33 ja en ole koskaan kohdannut sitä suurta intohimoista rakkautta myöskään. - Olen myös epäillyt noiden elokuvien olevan täyttä höpöhöpöä ja vääristävän ihmisen kuvitelmaa siitä, mitä rakkaus on. Toisaalta pelkään sitä, että joskus kohtaan elämäni rakkauden, sillä joudun sen ohittamaan, koska olen jo naimisissa ja meillä on lapsi. Toivon, että ensimmäinen teoriani on se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen rakastuu keskimäärin neljä kertaa elämässään. Itselläni on takana muutamia suhteita, joista pisin kesti neljä vuotta. En kuitenkaan tuntenut kumppaniani kohtaan juurikaan intohimoista rakkautta, vaan enemmänkin kiintymystä. Arki sujui hyvin, koskaan ei riidelty, mies oli kaikin puolin hyvä mies, mutta. Se kipinä puuttui täysin. Oikeastaan tiesin jo 12 vuotta sitten kuka on oikeasti mieheni, mutta tilaisuus yhdessä oloon saapui vasta viitisen vuotta sitten. Sen vain tiesi kaikki nuo vuodet. Paerhosia lenteli vatsassa ja suudelma oli kuin sähköinen lataus, joka kulki läpi koko kehon. Täysin erilainen tunne mitä kenenkään muun kanssa.

Tämä on aina liioittelua ja liittyy siihen, että kirjallisessa ilmaisussa dramatisointi tulee kuvioihin ja lukijan mielikuvitus samalla luo jonkun kuvitellun tunteen, jota on mahdoton saavuttaa. Työnnäpä oikeasti haarukka pistorasiaan.

Esim. heroiinia piikittämällä saa paremmat sävärit kuin suutelemalla koskaan ja orgasmi tuntuu fyysisesti vahvemmalta tuntemattoman kanssa kuin suutelu vastarakastuneena.

Jos vertaan kahta pitkää suhdettani, niin aloittaisin uudestaan sen, jossa oli hyvä olla, vaikka rakkaus oli ainakin aluksi toisella puolella. Pois antaisin sen suhteen, jossa rakastuin itse sokeasti.