Uusperheessä asuvien lasten erilainen elintaso

Määrittele kärsiminen.

Mikä perhe se sellainen on, jossa perheenjäsenillä on keskenään erilaiset elintasot?? Ihan sama, onko ydinperhe vai uusperhe.

Mitä ratkaisemista siinä on? Aina joku on käyhempi ja joku rikkaampi! Eihän ole edes pakko vääntää jotain pakkouusiokompleksia vaan pitää suhde seurustelutasolla siihen asti että lapset varttuvat.

Ei ole ongelmaa. Olemme uusperhe ja lapset saavat sen mitä tarvitsevat. Ja vaikka minulla on rahaa ja uudella puolisolla vielä enemmän, eivät lapset saa aina merkkitavaroita tai mitä haluavat. Oikea tarve määrittelee. Harrastuksiakin ovat löytäneet sellaisia, mitä eivät joko maksa mitään tai sit on ihan mitätön maksu. Mutta mielenkiinnon mukaan. 12-vuotias on nyt muutaman kuukauden mankunut uutta luuria, "kun kaverillakin on se ja se malli". No ei saa, kun entinen on toimiva väline ja ei mikään kovin vanhakaan. Eivät kärsi mielestäni.

Ymmärrän, että tuosta köyhemmästä tuo varmaan tuntuu pahalta, mutta jos miettisin tilannetta omalla kohdalla: mies ja lapsieni isä löisi hynttyyn yhteen joku tapatyöttömän kanssa, niin ihan en ymmärrä miten näiden lasten asiat esim. mulle kuuluisi. Edelleen omat lapset harrastaisivat juuri sitä, mitä haluavat ja heillä on ne vaatteet ja puhelimet mitkä minun mielestäni ovat tarpeelliset, ja jotka siis heille hankkisin, ihan omalla palkallani. Ja nyksän lapset kulkee ihan niissä kamoissa, mitä heidän äidillään on varaa kustantaa, jos ex-mieheni haluaa talkoisiin osallistua hän osallistuu sillä osalla varallisuuttaan, joka ei ole tarkoitettu meidän lasten hyvinvointiin.

Lapselle opetetaan, että on erilaisia ihmisiä, perheitä ja erilaisia varallisuustasoja. Ei lapsi kärsi tuosta tilanteesta sen enempää kuin että jollain kaverilla tai naapurilla on enemmän. Jos opetetaan, että kaikkien kuuluu saada aina yhtä paljon, ollaan myöhemmin ongelmissa, koska kaikki nyt vaan eivät saa.

Mennään sen köyhemmän mukaan. Varakkaat voivat laittaa erotuksen vaikka säästötilille.

Vaikeaa, jos toiselle ostellaan kaikenlaista, mitä toiselle ei ole varaa ostaa. Esim. jos se varakas ex-vaimo ostaa lapselleen vaikka iphone7 ja toisella lapsella on joku halpismerkki. Ja toinen harrastaa jotain kallista ja toinen vain jotain ilmaisjuttua. Toisella merkkivaatteet, toisella vaatteet kirpparilta tai marketista. Ei sitä ex-avaimoa voi pakottaa tiettyyn kasvatusmalliin sen toisen, hänen elämäänsä kuulumattoman lapsen mahdollisuuksien mukaan.

Minusta tuossa ei ole sen enempää ongelmaa kuin että toisen lapsen kummi voi olla hyvinkin antelias tai varakas ja toisen taas kitupiikki tai vähävarainen. 

"jos ex-mieheni haluaa talkoisiin osallistua hän osallistuu sillä osalla varallisuuttaan, joka ei ole tarkoitettu meidän lasten hyvinvointiin."

No tämä kyllä särähtää korvaani ja tylysti. Miten sinä voit määritellä sen, mikä osa exän varallisuudesta on käytettävissä teidän lapsille ja exän uudelle elämälle? Hmm..

Elämässä ei mene nallekarkit tasan, piste. Tämän enemäpää emme ole etälapselle  selittäneet, kun joka toinen viikonloppu on samaa negatiivista narinaan, kuinka äidin miehen lapset on saaneet koiran, paremman puhelimen, enemmän uusia vaatteita, jne...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että tuosta köyhemmästä tuo varmaan tuntuu pahalta, mutta jos miettisin tilannetta omalla kohdalla: mies ja lapsieni isä löisi hynttyyn yhteen joku tapatyöttömän kanssa, niin ihan en ymmärrä miten näiden lasten asiat esim. mulle kuuluisi. Edelleen omat lapset harrastaisivat juuri sitä, mitä haluavat ja heillä on ne vaatteet ja puhelimet mitkä minun mielestäni ovat tarpeelliset, ja jotka siis heille hankkisin, ihan omalla palkallani. Ja nyksän lapset kulkee ihan niissä kamoissa, mitä heidän äidillään on varaa kustantaa, jos ex-mieheni haluaa talkoisiin osallistua hän osallistuu sillä osalla varallisuuttaan, joka ei ole tarkoitettu meidän lasten hyvinvointiin.

No, voithan ajatella asiaa noinkin, mutta on olemassa ihmisiä, joihin nähden 4000e bruttona ansaitseva nainen on köyhä. Minä tiedän perheitä, joissa lapset lähtevät ex tempore Itävaltaan laskettelemaan, matkan hinta 8000e. Siinä voi monella keskituloisella, koulutetullakin vanhemmalla mennä sormi suuhun, jos tuollaista pitäisi tarjota.

Ei ole reilua ja tätä epätasa-arvoa kutsutaan ihan vaan elämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että tuosta köyhemmästä tuo varmaan tuntuu pahalta, mutta jos miettisin tilannetta omalla kohdalla: mies ja lapsieni isä löisi hynttyyn yhteen joku tapatyöttömän kanssa, niin ihan en ymmärrä miten näiden lasten asiat esim. mulle kuuluisi. Edelleen omat lapset harrastaisivat juuri sitä, mitä haluavat ja heillä on ne vaatteet ja puhelimet mitkä minun mielestäni ovat tarpeelliset, ja jotka siis heille hankkisin, ihan omalla palkallani. Ja nyksän lapset kulkee ihan niissä kamoissa, mitä heidän äidillään on varaa kustantaa, jos ex-mieheni haluaa talkoisiin osallistua hän osallistuu sillä osalla varallisuuttaan, joka ei ole tarkoitettu meidän lasten hyvinvointiin.

No, voithan ajatella asiaa noinkin, mutta on olemassa ihmisiä, joihin nähden 4000e bruttona ansaitseva nainen on köyhä. Minä tiedän perheitä, joissa lapset lähtevät ex tempore Itävaltaan laskettelemaan, matkan hinta 8000e. Siinä voi monella keskituloisella, koulutetullakin vanhemmalla mennä sormi suuhun, jos tuollaista pitäisi tarjota.

Ja sun pointti oli? Sen ex-vaimon pitäisi jättää alppimatka omien lastensa kanssa  väliin kun miehen nyksällä ei ole varaa samanlaiseen omien lastensa kanssa? Tilaeen on ihan sama, oli kenenkin varallisuus mitä hyvänsä. 

Tietenkään ei voi odottaa kenenkään elättävän muita kuin omia lapsia. Vanhempien tehtävä on taata, että varallisuuserot eivät haittaa lasten arkea ja keskinäisiä suhteita. Sehän on jo ihan yleistä, että esimerkiksi uusperheen edellisen suhteen lapsi saa pienemmän huoneen, tai pelkän sängyn tai sohvapaikan, ja että tämä jää pois uuden ydinperheen matkoilta ja harrastuksista. Eihän se oikein ole, mutta harva vanhempi osaa punnita asioita jatkuvasti toisen näkökulmasta. Kaikkein pahimpia ovat ne vanhemmat, jotka alkavat riitelemään rahasta niin, että lapsi sen huomaa. Saatetaan esimerkiksi sanoa, että tätä minun ostamaa puhelinta et vie köyhään kotiin, tai että lintsille on lähdettävä maksavan perheen kanssa, vaikka se olisi kaikkien kannalta kivempi, että myös köyhän vanhemmat kanssa voi tehdä kivoja juttuja.

No jo on vaikeaa. Meilläkin on uusperhe, mutta perheen muodostamme minä ja nykyinen mieheni ja meidän lapsemme (yhteiset ja omat yhtälailla).  En ole enää 12 vuoteen ollut minkäänlainen perhe ex-mieheni kanssa, joten hänen tulonsa ja elintasonsa ei liity minuun enää mitenkään. Lapset asuvat 90% meillä, joten isällään vain vierailevat. Ex ei ole koskaan maksanut lasten menoja eikä ostanut heille mitään, enkä sitä enää odotakaan (lapset jo teinejä). Kaikille perheemme lapsille ostetaan tasapuolisesti kaikkea. Kenellekään se ei ole ollut ongelma emmekä erottele kumman lapsista on kyse, jos jotain täytyy hankkia.

Kannattaa miettiä ennekuin eroaa ja etenkin ennenkuin menee uuteen suhteeseen nämäkin asiat.

Vierailija kirjoitti:

No jo on vaikeaa. Meilläkin on uusperhe, mutta perheen muodostamme minä ja nykyinen mieheni ja meidän lapsemme (yhteiset ja omat yhtälailla).  En ole enää 12 vuoteen ollut minkäänlainen perhe ex-mieheni kanssa, joten hänen tulonsa ja elintasonsa ei liity minuun enää mitenkään. Lapset asuvat 90% meillä, joten isällään vain vierailevat. Ex ei ole koskaan maksanut lasten menoja eikä ostanut heille mitään, enkä sitä enää odotakaan (lapset jo teinejä). Kaikille perheemme lapsille ostetaan tasapuolisesti kaikkea. Kenellekään se ei ole ollut ongelma emmekä erottele kumman lapsista on kyse, jos jotain täytyy hankkia.

Tämä kuulostaa perheeltä. Nuo eri tulotasojen viritykset kaatuu yleensä omaan mahdottomuuteensa aika nopeasti.

Kertomus tosielämästä. Matti ja Maija menivät yhteen. Matilla  oli kaksi lasta ja Maijalla yksi lapsi edellisistä liitoistaan. Maija ja Maijan ex-mies olivat suurituloisia ja varakkaista suvuista, Matti keskituloinen ja Matin ex-vaimo pienituloinen. Uusperhe päätti, että kaikille lapsille tarjotaan suurinpiirtein sama elintaso. Lapset saivat Matilta ja Maijalta yhtä kalliita lahjoja, lomamatkoja yms. Maijan lapset saivat jonkin verran enemmän isältään, mutta se ei tuntunut lapsia juurikaan haittaavan. Matille ja Maijalle tuli kuitenkin ero Matin lasten ollessa varhaisteini-ikäisiä. Matti löysi uuden vaimon, joka oli pienituloinen ja jolla oli kaksi lasta edellisestä suhteesta. Matin lapset eivät koskaan hyväksyneet isänsä uutta vaimoa ja olivat katkeria, kun heidän elintasonsa tipahti merkittävästi, koska Matilla uuden vaimonsa kanssa ei ollutkaan varaa kaikkeen siihen, mitä Matilla oli ollut Maijan kanssa eläessään. Matti on jälkeenpäin todennut, että ei ollut hyvä asia totuttaa lapsiaan saamaan samaa kuin Maijan lapsi sai. 

Vierailija kirjoitti:

No jo on vaikeaa. Meilläkin on uusperhe, mutta perheen muodostamme minä ja nykyinen mieheni ja meidän lapsemme (yhteiset ja omat yhtälailla).  En ole enää 12 vuoteen ollut minkäänlainen perhe ex-mieheni kanssa, joten hänen tulonsa ja elintasonsa ei liity minuun enää mitenkään. Lapset asuvat 90% meillä, joten isällään vain vierailevat. Ex ei ole koskaan maksanut lasten menoja eikä ostanut heille mitään, enkä sitä enää odotakaan (lapset jo teinejä). Kaikille perheemme lapsille ostetaan tasapuolisesti kaikkea. Kenellekään se ei ole ollut ongelma emmekä erottele kumman lapsista on kyse, jos jotain täytyy hankkia.

Mutta tilanne olisi teilläkin erilainen, jos exäsi olisi varakas ja ostaisi omille lapsilleen kaikenlaista.