Uusperheessä asuvien lasten erilainen elintaso

Ei kenenkään tarvitse elättää toisen lapsia tai lahjoa niitä. Ihan oikeasti, ei toisen ihmisen lapseen vaan pysty kiintymään sen suuremmin, etenkin kun lapset suhtautuvat uusiin kumppaneihin epäluuloisesti ja jopa töykeästi. Tunnen isäpuolia ja äitipuolia, eikä kukaan heistä ostele kumppaninsa lapsille kalliita juttuja. Eri asia jos lapsen elämään tulee silloin kun lapsi on vasta vauva. Siinä tapauksessa pystyy jopa muodostamaan jonkinlaisen kunnollisen eheän perheen. Muulloin kumppanin lapsi on vain kumppanin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että tuosta köyhemmästä tuo varmaan tuntuu pahalta, mutta jos miettisin tilannetta omalla kohdalla: mies ja lapsieni isä löisi hynttyyn yhteen joku tapatyöttömän kanssa, niin ihan en ymmärrä miten näiden lasten asiat esim. mulle kuuluisi. Edelleen omat lapset harrastaisivat juuri sitä, mitä haluavat ja heillä on ne vaatteet ja puhelimet mitkä minun mielestäni ovat tarpeelliset, ja jotka siis heille hankkisin, ihan omalla palkallani. Ja nyksän lapset kulkee ihan niissä kamoissa, mitä heidän äidillään on varaa kustantaa, jos ex-mieheni haluaa talkoisiin osallistua hän osallistuu sillä osalla varallisuuttaan, joka ei ole tarkoitettu meidän lasten hyvinvointiin.

Minä minä minä, kusipää kasvattaa uutta entistä kusipäisempää sukupolvea, kokoomuslaisia? Mä en erottelisi SAMAN PERHEEN lapsia, se on SAIRASTA. Toivottavasti joudut itse tuohon asemaan niin oppisit ihmisten tavoille, ollaan nääs tultu jo alas puusta teitä muutamaa apinaa lukuunottamatta.

Juuri näin. Itsekin ajattelen, että jos mieheni löytää uuden vaimon, kuka on vaikka työtön ja hänellä on pari kolme lasta, maksan tietenkin tämän naisen lapsillekin saman elintason, kuin omilleni. Eli jos ostan omalle tytölle kalliin puhelimen, maksan tietenkin ex-mieheni nyxän lapsille samanlaiset puhelimet.

Jos lähden tyttöni kanssa kahden viikon ulkomaanmatkalle, maksan tietenkin ex-mieheni uuden vaimon lapsille myös ulkomaanmatkan. En halua kannattaa sellaista minä, minä ajattelua, missä olisi SAIRASTA ajattelua, että lapset olisivat eriarvoisia. Kun ennen olen elättänyt vain yhden oman lapsen, niin tottakai alkaisin elättää miehen nyxän lapsiakin eli vaikka neljä lasta, ettei tulisi SAIRASTA ERIARVOISUUTTA heidän perheessään

Hehheh älykääpiö ihan tuosta nyt ei ollut kuitenkaan kyse...tarkoitan täyttä erillisyyttä ymv. Äh, en jaksa alkaa vääntämään rautalangasta.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos ettei ole tullut eroa ja lapset ovat jo melkein aikuisia.

Itse en koskaan mistään hinnasta alkaisi virittelemään mitään uusperhekuvioita enkä voisi kuvitella itseäni äitipuolena. Jos jäisin yksin syystä tai toisesta niin taidan tyytyä elämään yksin niin ei tule turhia ongelmia.

Onnea sinulle. Mä olen eron joutunut kokemaan, voin sanoa ettei se mun elämänsuunnitelmiini kuulunut. Ei myöskään se, että rakastuisin mieheen jolla jo ennestään lapsi. Uusperhettä emme ole ikinä VIRITELLEET, mistään hinnasta se ei ole mieleeni tullut. Tämä mun uusperheeni on mulle rakas, ei mikään VIRITYS. 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle opetetaan, että on erilaisia ihmisiä, perheitä ja erilaisia varallisuustasoja. Ei lapsi kärsi tuosta tilanteesta sen enempää kuin että jollain kaverilla tai naapurilla on enemmän. Jos opetetaan, että kaikkien kuuluu saada aina yhtä paljon, ollaan myöhemmin ongelmissa, koska kaikki nyt vaan eivät saa.

Mistä asti perhe on ollut sama asia kuin naapuri tai kaveri?! Haloo...

Siitä asti, kun perhe ei ole ollut enää omat vanhemmat omien lastensa kanssa vaan "perheeseen" kuuluu äiti tai äitipuoli, isä tai isäpuoli, sisko tai siskopuoli, veli tai velipuoli, velipuolen velipuoli, siskopuolen siskopuoli, siskopuolen velipuoli, velipuolen siskopuoli, äitipuolen lapsia tai isäpuolen lapsia. 

Moniko naapuri ja kaveri teillä asuu? Meillä ei kyllä yhtään. Ja vaikka lapsi olisikin vain osan ajasta niin jos paikka ei ole hänelle koti niin miksi edes käy? Eihän hän silloin edes kuulu näemmä perheeseen. Kyllä te olette säälittäviä, ihmisyys ei merkitse mitään edes lasten ollessa kyseessä. Niin ja olkoon puolikkaita tai ei niin PERHE nukkuu saman katon alla, ainakin sivistyneen ja empatiaan kykenevän luulisi ajattelevan näin. Raha ja minä...ei ihme että kaikki on täällä päin helvettiä. Pitäs tunkea ne rakkaat tavarat ja rahat teille arkkuun mukaan, oikeasti ja jokaikiselle. Niin älkää tulko vinkumaan sitten kun perhe taas hajoaa (ylläri...) että nyt mä ymmärrän mikä oli tärkeintä ja muuta paskaa...

Eihän ne puolison lapsetkaan asu teillä, jos puolison ex on lähihuoltaja. He vaan käyvät teillä ihan kuten saattaa käydä naapurin lapsetkin. Myös naapurin lapset saattavat olla yökylässä joskus. 

Mutta varsinaiseen asiaan. Lapsia ei ole todellakaan mikään pakko opettaa siihen, että he saisivat aina kaiken saman kuin sisaruspuolensa ( = toinen vanhemmista sama) tai vanhempansa uuden puolison lapset. Mulla on kaksi lasta ja kummallakin eri isä. Erosin ensimmäisestä liitostani lapsen ollessa 4-vuotias.  Esikoiseni isä kuoli viisi vuotta myöhemmin.  Lapseni oli isänsä ainoa lapsi ja peri koko isänsä omaisuuden, joka käsitti asunnon Helsingistä sekä melkoisen määrän muita sijoituksia. Minulla ja esikoiseni isällä oli suurinpiirtein sama tulotaso ja molemmat olemme kohtuullisen varakkaista suvuista. Kuopukseni syntyi kolme vuotta eroni jälkeen ja hänen isänsä taas on pienituloisempi. Olen joutunut opettamaan lapselleni, että rakastan häntä aivan yhtä paljon kuin esikoistanikin, vaikka esikoiseni onkin ollut jo lapsesta lähtien huomattavasti varakkaampi kuin hän ja vaikka esikoiseni saakin isänsä puoleiselta suvulta paljon enemmän kuin hän saa oman isänsä suvulta. Tässä ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa kuin mieheni esikoisen kohdalla. En minä ole voinut käyttää esikoiseni varallisuutta itseni, kuopukseni, mieheni tai mieheni lapsen edellisestä liitosta elättämiseen, siitä  olisi holhouslautakunta, johon on pitänyt joka vuosi toimittaa selvitys lapsen varojen käytöstä, nostanut melkoisen äläkän ja minä olisin saanut syytteen kavalluksesta. Molemmat lapseni ovat saaneet minun suvultani aina samanarvoisia lahjoja ja muita asioita, mieheni tytär omilta sukulaisiltaan ja koska miehen exällä on lapsia useampiakin, niin täysin mahdotonta hänen olisi ollutkaan saada kaikkea samaa (kuten asuntoa Helsingistä ja siitä vuokratuloja tai sijoituksia sekä kalliita lahjoja isän puolen isovanhemmilta) kuin esikoiseni on saanut. Mieheni tytär on kuitenkin kasvatettu siihen, että kaikilla pitäisi olla yhtä paljon, ja sen vuoksi häntä on harmittanut, kun hänellä ei olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeää että opetetaan jakamaan. Rikkaampi lapsi voi hyvin antaa omastaan vähempiosaiselle sisarukselleen. Tai vaikka rahaa.

Entä, jos se köyhempi lapsi ei ole sisarus? Jos se on isän uuden naisen lapsi tämän naisen edellisestä suhteesta? 

Ootko sä ihan tosissas? Jos se samassa talossa asuu/nukkuu niin se on "sisarus". Ei ihme että ihmiset on mitä on, eihän tällä nykytouhulla voi muuta kuin kasvaa kieroon...narsismi räjähtää käsiin jos tää on se miten te lapsianne kasvatatte/kohtelette...huhhuh...

Niin, "sisarus", mutta ei sisarus. Eri vanhemmat, eri suvut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos ettei ole tullut eroa ja lapset ovat jo melkein aikuisia.

Itse en koskaan mistään hinnasta alkaisi virittelemään mitään uusperhekuvioita enkä voisi kuvitella itseäni äitipuolena. Jos jäisin yksin syystä tai toisesta niin taidan tyytyä elämään yksin niin ei tule turhia ongelmia.

Onnea sinulle. Mä olen eron joutunut kokemaan, voin sanoa ettei se mun elämänsuunnitelmiini kuulunut. Ei myöskään se, että rakastuisin mieheen jolla jo ennestään lapsi. Uusperhettä emme ole ikinä VIRITELLEET, mistään hinnasta se ei ole mieleeni tullut. Tämä mun uusperheeni on mulle rakas, ei mikään VIRITYS. 😳

Onnea, voit olla ylpeä itsestäsi! Teillä kasvaa todennäköisesti tasapainoisia ja hyvinvoivia lapsia ja olet ilmeisen "aikuinen" ihminen. Loppupeleissähän tärkeintä on rakkaus (ja terveys).

Meillä ydinperhe ja kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Lapsille ostetaan asioita ja tavaroita tarpeen mukaan. Toinen on jopa yksityiskoulussa ja toinen kunnallisessa.

Vanhemmat kärsivät enemmän elintason erilaisuudesta kuin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeää että opetetaan jakamaan. Rikkaampi lapsi voi hyvin antaa omastaan vähempiosaiselle sisarukselleen. Tai vaikka rahaa.

Entä, jos se köyhempi lapsi ei ole sisarus? Jos se on isän uuden naisen lapsi tämän naisen edellisestä suhteesta? 

Ootko sä ihan tosissas? Jos se samassa talossa asuu/nukkuu niin se on "sisarus". Ei ihme että ihmiset on mitä on, eihän tällä nykytouhulla voi muuta kuin kasvaa kieroon...narsismi räjähtää käsiin jos tää on se miten te lapsianne kasvatatte/kohtelette...huhhuh...

Me käsitämme näköjään sisaruuden eri tavalla. Sulle se on joku henkilö, joka joskus on asunut saman katon alla kanssasi kenties vaikka vaan joka toinen viikonloppu. Mulle sisaruus on ihmissuhde, joka kestää koko loppuelämän. Mulle sisaruus ei ole sellainen ihmissuhde, joka päättyy, kun sisaruksen äiti tai isä eroaa omasta äidistäni tai isästäni. 

Meilläkin uusperhe. Me ostamme lapsille samanarvoisia lahjoja, vaikka miehellä onkin tuplatulot. Mies myös tulee vastaan minun lasteni lahjojen kohdalla, eli ostaa heille lahjoja, vaikka minä en osta hänen lapsilleen.

Siihen en voi vaikuttaa, että miehen lapset saavat äidiltään kallista. Sellaista se elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeää että opetetaan jakamaan. Rikkaampi lapsi voi hyvin antaa omastaan vähempiosaiselle sisarukselleen. Tai vaikka rahaa.

Entä, jos se köyhempi lapsi ei ole sisarus? Jos se on isän uuden naisen lapsi tämän naisen edellisestä suhteesta? 

Ootko sä ihan tosissas? Jos se samassa talossa asuu/nukkuu niin se on "sisarus". Ei ihme että ihmiset on mitä on, eihän tällä nykytouhulla voi muuta kuin kasvaa kieroon...narsismi räjähtää käsiin jos tää on se miten te lapsianne kasvatatte/kohtelette...huhhuh...

Me käsitämme näköjään sisaruuden eri tavalla. Sulle se on joku henkilö, joka joskus on asunut saman katon alla kanssasi kenties vaikka vaan joka toinen viikonloppu. Mulle sisaruus on ihmissuhde, joka kestää koko loppuelämän. Mulle sisaruus ei ole sellainen ihmissuhde, joka päättyy, kun sisaruksen äiti tai isä eroaa omasta äidistäni tai isästäni. 

Minulle sisaruus on tunnepuolen juttu. Ihminen, joka on asunut saman katon alla, ei ole välttämättä sisarus. Hän voi olla, tai sitten hän on vain ihminen, jolla on sama osoite.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeää että opetetaan jakamaan. Rikkaampi lapsi voi hyvin antaa omastaan vähempiosaiselle sisarukselleen. Tai vaikka rahaa.

Entä, jos se köyhempi lapsi ei ole sisarus? Jos se on isän uuden naisen lapsi tämän naisen edellisestä suhteesta? 

Ootko sä ihan tosissas? Jos se samassa talossa asuu/nukkuu niin se on "sisarus". Ei ihme että ihmiset on mitä on, eihän tällä nykytouhulla voi muuta kuin kasvaa kieroon...narsismi räjähtää käsiin jos tää on se miten te lapsianne kasvatatte/kohtelette...huhhuh...

Me käsitämme näköjään sisaruuden eri tavalla. Sulle se on joku henkilö, joka joskus on asunut saman katon alla kanssasi kenties vaikka vaan joka toinen viikonloppu. Mulle sisaruus on ihmissuhde, joka kestää koko loppuelämän. Mulle sisaruus ei ole sellainen ihmissuhde, joka päättyy, kun sisaruksen äiti tai isä eroaa omasta äidistäni tai isästäni. 

Minulle sisaruus on tunnepuolen juttu. Ihminen, joka on asunut saman katon alla, ei ole välttämättä sisarus. Hän voi olla, tai sitten hän on vain ihminen, jolla on sama osoite.

ohis

Samaa mieltä. Isäni asui 22 vuotta sitten neljä vuotta naisen kanssa, jolla oli saman ikäinen poika kuin minä. Kun isäni erosi, en nähnyt tätä "veljeäni"  enää kertaakaan. En myöskään pidä häntä veljenäni, vaikka neljän vuoden ajan istuimmekin joka toinen viikonloppu samassa ruokapöydässä ja nukuimme saman katon alla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeää että opetetaan jakamaan. Rikkaampi lapsi voi hyvin antaa omastaan vähempiosaiselle sisarukselleen. Tai vaikka rahaa.

Entä, jos se köyhempi lapsi ei ole sisarus? Jos se on isän uuden naisen lapsi tämän naisen edellisestä suhteesta? 

Ootko sä ihan tosissas? Jos se samassa talossa asuu/nukkuu niin se on "sisarus". Ei ihme että ihmiset on mitä on, eihän tällä nykytouhulla voi muuta kuin kasvaa kieroon...narsismi räjähtää käsiin jos tää on se miten te lapsianne kasvatatte/kohtelette...huhhuh...

Me käsitämme näköjään sisaruuden eri tavalla. Sulle se on joku henkilö, joka joskus on asunut saman katon alla kanssasi kenties vaikka vaan joka toinen viikonloppu. Mulle sisaruus on ihmissuhde, joka kestää koko loppuelämän. Mulle sisaruus ei ole sellainen ihmissuhde, joka päättyy, kun sisaruksen äiti tai isä eroaa omasta äidistäni tai isästäni. 

Ymmärrätkö väärin tahallasi vai vahingossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeää että opetetaan jakamaan. Rikkaampi lapsi voi hyvin antaa omastaan vähempiosaiselle sisarukselleen. Tai vaikka rahaa.

Entä, jos se köyhempi lapsi ei ole sisarus? Jos se on isän uuden naisen lapsi tämän naisen edellisestä suhteesta? 

Ootko sä ihan tosissas? Jos se samassa talossa asuu/nukkuu niin se on "sisarus". Ei ihme että ihmiset on mitä on, eihän tällä nykytouhulla voi muuta kuin kasvaa kieroon...narsismi räjähtää käsiin jos tää on se miten te lapsianne kasvatatte/kohtelette...huhhuh...

Me käsitämme näköjään sisaruuden eri tavalla. Sulle se on joku henkilö, joka joskus on asunut saman katon alla kanssasi kenties vaikka vaan joka toinen viikonloppu. Mulle sisaruus on ihmissuhde, joka kestää koko loppuelämän. Mulle sisaruus ei ole sellainen ihmissuhde, joka päättyy, kun sisaruksen äiti tai isä eroaa omasta äidistäni tai isästäni. 

Ymmärrätkö väärin tahallasi vai vahingossa?

Mitä sitten tarkoitit tällä lauseellasi: "Jos se samassa talossa asuu/nukkuu niin se on "sisarus"."?

Sisarus on se jolla samat biologiset vanhemmat. Muut on sisaruspuolia tai osa-aikaisia kämppäkavereita.

Tuo on meidän uusperheen ainut ongelma.

En minä köyhä ole, mutta en voi enkä halua ostaa kalleinta. Miehen lasten äiti ostaa lapsilleen iphone seiskat, kouluun macbookprot yms yms.

Ei tätä voi millään ratkaista. Äitinsä saa ostaa mitä haluaa. Onneksi kaikki lapset ovat jo teinejä, eli tajuavat tilanteen.

Ainoa, mihin voimme vaikuttaa, on se, että tässä perheessä on kaikilla sama elintaso. Ja sitä se on.

Meillä ei pingoteta. Mies ostaa omalle lapselleen lahjat, minä omalleni. Joskus halvempaa, joskus kalliimpaa. Ei tehdä numeroa ja vielä ei ole tullut ongelmia asiasta.

Kummankin lapsi saa mitä tarvitsee. Emme vertaile.

Edellinen

Uusperheitä on niin erilaisia, se pitäis ymmärtää. Ja uusperhe EI OLE ydinperhe. On tärkeää että uusperheen lapsia kohdellaan yhtä arvokkaina, mutta sama tulotaso ei ole aina edes mahdollinen. Mulle tulee mieleen myös että jos kiinnitetään paljon huomiota materiaan, tämä asia kärjistyy. Kaikissa perheissä ostaminen ei ole etusijalla. Meillä lapseni matkustavat paljon isänsä kanssa,. Miehen lapset eivät matkusta äitinsä kanssa. Äiti on downshiftailija jota ei ole vuosiin työnteko edes kiinnostanut. Joten miehen lapset elelevät äitinsä kanssa vanhoissa kierrätysvaatteissa, minun lapset-ekologisia hekin kyllä, rakastavat kauniita vaatteita. Minun lapsilla on vuosia jatkuneet harrastukset, joissa ovat kehittyneet paljon ja jotka ovat heille tärkeitä, miehen lapset eivät harrasta juuri mitään. Onneksi lapsemme ovat sen verran eri ikäisiä että eivät ainakaan toistaiseksi ole vertailleet elämää toisiinsa. Minä ostaisin mielelläni miehen lapsille kaikkea kivaa, mutta ei ole ylimääräistä, kaikki menee omiin lapsiin. Miehelläkään ei ole juuri mahdollisuutta panostaa lapsiinsa elarien lisäksi. Jotka eivät näy hänen lastensa elintasossa mitenkään. Meidän lapsemme elävät siis hyvinkin eri maailmoissa tässä perheessä, ei näytä lapsia häiritsevän. Eikä sille ole kauheasti mitään edes tehtävissä.