Ystävyyden kuihtuminen

Mulla on myös ystävyyden kuihtumisesta surua nyt :( Vähän eri asiasta mutta kuitenkin. Harmittaa paljon. En oikein tiedä onko mitään tehtävissä.

Kaipaisin kovasti, että hän pyytäisi joskus kahville tai käymään, ihan mitä vaan! Tai vain joskus soittelisi kuulumisia. Mutta ei. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, ehkä viimeisimmän vuoden aikana. Aikaisemmin oltiin tosi läheisiä ja meillä oli hauskaa yhdessä, jaettiin kaikki isommatkin asiat, mutta nyt tuntuu että koko ihminen on muuttunut ihan toiseksi, ollaan ihan eri aaltopituuksilla. Valitettavasti :(

Ap

Oletko yrittänyt puhua hänelle miltä susta tuntuu? Ei näköjään itse tajua muutostaan.

Näin siinä joskus käy. Mutta mikään ystävyys ei voi olla yksipuolista, on kohtuutonta että sinun täytyisi olla jatkuvasti se aloitteellinen osapuoli.

Mulla kanssa parhaan ystävän kanssa yhteyden pito kolo ajan vähenee ja vähenee, syynä ystävän uusi rakkaus... yli vuoden ovat kyllä jo yhdessä olleet ja vuoden jo yhdessä asuneetkin mutta ystävä ei malta olla yhtään erossa miehestään.

Nyt tuntuu, että ollaan jo siinä pisteessä, että hänen täytyy tajuta tuo etääntyminen itsekin. Tulee vain itselle tunne, että tätäkö hän nimenomaan ajaa takaa ja siksi siihen on vaikea puuttua. Tiedän, että olisi järkevintä nostaa kissa pöydälle, mutta miksi se on niin vaikeaa? En oikein edes tiedä miten asian ottaa esille.

Aikuisiällä on muutenkin vaikeampi löytää ja solmia läheisiä ystävyyssuhteita, joten senkin vuoksi tärkeän, pitkäaikaisen ystävän lipuminen yhä kauemmas surettaa. Itselläni on perhettä, lapset tosin jo kouluikäisiä, ystävällä ei. En tiedä, onko se ratkaiseva tekijä. Lapset eivät kuitenkaan koskaan ole olleet esteenä sille, että en olisi voinut tavata ystävääni. Omasta mielestäni muutos liittyy juuri noihin ystävän työkuivioihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin kovasti, että hän pyytäisi joskus kahville tai käymään, ihan mitä vaan! Tai vain joskus soittelisi kuulumisia. Mutta ei. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, ehkä viimeisimmän vuoden aikana. Aikaisemmin oltiin tosi läheisiä ja meillä oli hauskaa yhdessä, jaettiin kaikki isommatkin asiat, mutta nyt tuntuu että koko ihminen on muuttunut ihan toiseksi, ollaan ihan eri aaltopituuksilla. Valitettavasti :(

Ap

Sitten on aika etsiä uusi ystävä! Itsellä on juurikin tuollainen kaveri niin kuin sinä.. Jäänyt siihen tuttuun ja turvalliseen, mikään ei ole muuttunut. Itse olen muuttunut ja mennyt elämässä eteenpäin. Meillä ei ole enää mitään yhteistä, enkä jaksa muistella aina vaan vanhoja juttuja. Uusien kokemusten tekeminen yhdessä on vaikeaa, kun toinen haluaa tehdä kaiken niin kuin aina ennenkin, minä en.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin kovasti, että hän pyytäisi joskus kahville tai käymään, ihan mitä vaan! Tai vain joskus soittelisi kuulumisia. Mutta ei. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, ehkä viimeisimmän vuoden aikana. Aikaisemmin oltiin tosi läheisiä ja meillä oli hauskaa yhdessä, jaettiin kaikki isommatkin asiat, mutta nyt tuntuu että koko ihminen on muuttunut ihan toiseksi, ollaan ihan eri aaltopituuksilla. Valitettavasti :(

Ap

Sitten on aika etsiä uusi ystävä! Itsellä on juurikin tuollainen kaveri niin kuin sinä.. Jäänyt siihen tuttuun ja turvalliseen, mikään ei ole muuttunut. Itse olen muuttunut ja mennyt elämässä eteenpäin. Meillä ei ole enää mitään yhteistä, enkä jaksa muistella aina vaan vanhoja juttuja. Uusien kokemusten tekeminen yhdessä on vaikeaa, kun toinen haluaa tehdä kaiken niin kuin aina ennenkin, minä en.. 

Arvasin että tulee alapeukkua..

Mutta ihan oikeasti, jos toinen on vaikkapa kotiäiti.. Eikä ole ollut työelämässä hetkeen. Ja toinen on yritysjuristi, ja tapaa paljon "puku ihmisiä" niin keskustelun aiheet on aina vähän eri kuin se, mitä kaverin on tehnyt tänään ruuaksi, tai olenko huomannut uuden kirpparin.. 

Itsellä ainakin kävi näin lapsuudenystävän kanssa. Hän edelleen muistelee jotain karkki/jäätelö juttuja mitä kaupassa oli kun oltiin lapsia.. Tai jotain mitä oltiin tehty joskus teineinä 15vuotta sitten. Itse en edes suurinta osaa muista, koska olen luonut itselleni uusia, enkä jäänyt roikkumaan vanhoihin muistoihin. Myös makutottumukset on muuttunut matkustelun myötä. Tykkään esim mausteisista/tulisista ruuista, kaveri syö edelleen sitä kinkku ananas pizzaa.. Kiva sit ehdottaa syömään menemistä kun "se on kuitenkin pahaa, mennään siihen minne aina ennekin" vaikka olisin luvannut tarjota, että käytäisiin jossain muualla..

Itse kyllä nimenomaan tykkäisin tehdä uusia juttuja ystäväni kanssa, kunhan saisi sen yhteyden takaisin. En halua olla aina se aloitteentekijä ja pyydellä toista jatkuvasti johonkin, vaan toivoisin vastavuoroisuutta. Enkä koe mitenkään jämähtäneeni vanhaan, vain siitä syystä että satun olemaan äiti, vaikka työkuvioni pysyvätkin samana tai muistelisin joskus vanhoja. Ikävä ajatus, että ystävät pitäisi laittaa vaihtoon, jos eivät muutu samassa tahdissa kuin itse...

Ap

Valitettavasti se vain pitää hyväksyä, että ihmiset ei pysy samanlaisina koko elämäänsä. Toiset muuttuvat sellaiseen suuntaan, ettei enää löydykään sitä samaa yhteyttä kuin ennen. Mä en näe siinä mitään pahaa. Ei ihmisen mieli ole mikään stabiili, kiveenhakattu fakta, vaan se muuttuu koko elämän ajan. Pitää olla itsekin joustava, ja hyväksyä muutos, ja päästää irti sellaisista ihmisistä, joiden kanssa ei enää ole mitään yhteistä. Miksi väkisin pitäisi pitää yllä "ystävyyttä", jos kerran sitä ei enää luontevasti ole?

Jos sillä on noussut ura hattuun? :p

Minulla kuihtui myös aika hyvä ystävyyssuhde ja aloin aavistaa sen kuihtuvan kun kaverini sai aika onnekkaasti unelmien työpaikan suuren yhtiön merkittävistä tehtävistä. Sikäli siis onnekkaasti, että kilpaili paikasta paljon ansioituneimpien ihmisten kanssa mutta sai kuitenkin työn. Ei tämä kaveri alkanut minua mitenkään alaspäin katsoa (teen ihan puhtaita duunarihommia), mutta vaikeahan se voi olla nähdä maailmaa samasta horisontista kun toinen voi tehdä vapaa-ajan aktiviteetit jatkossa fiiliksen mukaan ja minä taas sen mukaan mihin on varaa.

No ei meidän välit mihinkään luokkasotaan kaatunut, ei todellakaan.. Tuon työpaikan saamisen jälkeen vain aloin aavistaa, että tämä vuosien ystävyys ei tule kantamaan. Siitä on nyt 2 tai 3 vuotta aikaa kun tuon työpaikan hän sai. Viimeisen vuoden aikana ollaan nähty kerran yhteisten kavereiden illanvietossa ja ei olla soiteltu kertaakaan.

Mulla loppui läheinen ystävyyssuhde, kun oma lapseni sairastui vakavasti ja juuri silloin olisin ystävän tukea kaivannut enemmän kuin koskaan. Ystävä ei sitten ilmeisesti osannut suhtautua asiaan, vaan otti reilusti etäisyyttä joka lopulta johti ystävyyden katkeamiseen. Toisaalta ymmärrän, kaikilla ei ole kykyä tai halua käsitellä vaikeita asioita.