Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä tuosta Hesarin keskustelusta siitä, että naisien pitäisi aloittaa lasten yrittäminen viimeistään 31-vuotiaana?
27.09.2016 |
Siis nämä artikkelit:
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1474429710338
http://www.hs.fi/mielipide/a1474769702982
http://www.hs.fi/kotimaa/a1474863786163?ref=a-luet-#3
Itse alan olla ihan kyllästynyt tähän jatkuvaan hössöttämiseen. Tuskinpa yksikään nainen olisi tiedostamatta faktoja. On vain kauheaa, kun tätä jatkuvaa panikoimista, syyllistämistä ja painostamista tulee kaikkialta.
Kyllä, on hienoa, jos ja kun ihmiset löytävät sopivan kumppanin jonka kanssa toiveet käyvät yhteen jo nuorina. Ja hienoa, jos kaikki elämässä menee suunnitellusti ja toivotusti.
Mutta elämä ei vain aina mene käsikirjoitusten mukaan. Kaikki eivät löydä sitä toimivaa parisuhdetta nuorempana, elämässä on muitakin unelmia ja haasteita (vaikka ne kai näiden lääkäreiden mukaan ovatkin täysin merkityksettömiä), se nuoremman iän parisuhde ei kannakaan tai jompikumpi muuttaa mielensä perheenlisäyksestä, on terveysongelmia, työttömyyttä, rahaongelmia ...
Ei kai se voi olla lapsellekaan hyvä, että hän syntyy tilanteeseen, jossa vanhemmat (tai jompikumpi) ei häntä oikeasti halua vaan hankkii lapsia vain "velvollisuudesta" tai pelosta, että vanhempana ei enää onnistu saamaan lapsia, tai ongelmalliseen tilanteeseen.
Monelle lapsettomuus on oikeasti kipeä paikka ja eivät tällaiset kirjoitukset ainakaan mielestäni sitä auta. Sillä en voi kuvitella, että yksikään nainen oikeasti olisi täysin tietämätön näistä asioista. Elämä vain tulee sen "täydellisen kaavan" tielle niin, että kaikki ei aina mene kuten toivoisi.
Ja kyllä, laskeva syntyvyys on ongelma (ainakin joidenkin mielestä), mutta kai sekin jotain kypsyyttä ja vastuullisuutta osoittaa, että pyrkii "hankkimaan" lapsia jotenkuten toimivaan tilanteeseen. Ja kai lapsettomat ihmiset voivat olla hyödyllisiä myös auttamalla esimerkiksi ongelmallisista oloista tulevia lapsia. Ja - vaikka tämä niin täysin tunnutaankin tuomitsevan - niin kai ihmisellä on myös jokin oikeus elää itselleen eikä vain toteuttaa yhteiskunnallista palvelusta "hankkimalla" lapsia vaikka ei koe olevansa siihen ihmisenä välttämättä kykenevä tai haluava.
En tiedä onko se vain minä, ja se, että asia on itselleni kipeä, mutta olen todella väsynyt näihin eri puolilta tuleviin painostuksiin siitä, miten "tyhmiä" ja "itsekkäitä" ja "vastuuttomia" naiset ovat jos pyrkivät saamaan lapsia vasta hieman vanhempana tai eivät ollenkaan, tai eivät saa tilannetta järjestettyä tarpeeksi nuorena sellaiseksi (esimerkiksi löytämällä sen sopivan kumppanin), että sopisivat näihin yhteiskunnallisiin normeihin.
Mitä mieltä muut ovat?
Kommentit (74)
61/74
|
27.09.2016 |
Monet naiset 30-40v kertovat me naiset lehdessä että ovat olleet uraohjuksia ja tajunneet että aika loppuu pian ja ovat " tyytyneet hankkimaan lapsen tai pari " jonkun ei sen oikean kanssa mutta kun oli pakko.
Sitten erotaan ja tavataan se oikea mies mutta se ei hyväksy naisen lapsia ja tietää että naisen lapsiluku on jo täysi.
Ja näitä tapauksia riittää.
Se oma on aina oma, eli veri on vettä sakeampaa.
Siksi monet hankkivat f buddyn tai muutaman edes jotain lohdutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on saanu minut 39 vuotiaana. Kun äiti oli 50 v. kavereiden äidit oli 30-35 vuotiaita. Se oli aika iso ikäero.
Aika outo pohdinnan aihe mielestäni. Ymmärrän myöhäisen lapsentekoiän jossain määrin ikäväksi asiaksi esimerkiksi silloin kun mies on 55-vuotias hankkiessaan lapsen. Tällöin ihmisen riski jäädä melko nuorena isättömäksi on tietenkin huomattavasti suurempi. Mutta että tehdään ongelma siitä, että synnyttävä äiti on 39 v ja lapsen kavereiden äidit eivät ole?? No yleensä lapset tehdään hedelmällisessä iässä (eli keskimäärin 20-39 -vuotiaana), eikä siellä koulussa, taloyhtiöiden pihoilla ja harrastuksissa jaotella lapsia vanhempien iän vaan LASTEN iän mukaan.
Meillä oli viikonloppuna pojan synttärit, joihin lapsen luokkakaverin isä toi lapsensa. Täysin eri yhteiskuntaluokasta ja noin 15 vuotta minua vanhempi. Mitä sitten? Olisiko pitänyt lähettää kutsuvieras kotiinsa ja sanoa, että vastaanotamme vain ikäisteni ihmisten jälkikasvuja?
Tässähän ei ole kysymys mistään pihaleikeistä tai synttäreistä. Neljäkymmetävuotta on tosi iso ikäero, vaikka äiti tai isä olisi kuinka nuorekas ja hyväkuntoinen lapsen syntyessä. Toki elämä heittelee ja vanhemmat voi menettää jo nuorempanakin, mutta todennäköisyys, että vanhemmat ovat (ja jaksavat olla) lapsen elämässä mukana paranee, kun lapset tehdään nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin yrittämään lasta vasta 39 -vuotiaana. Nuorempana ollut parisuhde ei ollut siihen kovinkaan otollinen ja päättyikin toisen osapuolen kuolemaan. Muutenkaan lastenhankinta ei koskaan ollut kovinkaan korkealla intresseissäni. Uuden miehen tultua kuvioon, lapsi tuntuikin hyvälle idealle ja miehen ehdostuksesta suostuin, Tulin äidiksi 41 -vuotiaana, luomusti ja helpon raskauden jälkeen. Molemmat olemme terveitä, sekä äiti että lapsi. Mahtuisi tänne toinenkin, mutta taitaa olla jo liian myöhäistä. Eipä tuo sen pahempi juttu ole, hyvin ehdin näinkin.
Haittaisiko, jos olisit saanut lapsen myös ensimmäisen miehen kanssa?
On hyvin todennäköistä, että en silloin olisi tavannut nykyistä miestäni ja olisi tämä nykyinen lapsi jäänyt tekemättä. Yksinhuoltajan mahdollisuudet löytää uusi puoliso ovat aina heikommat. Mielestäni ehdoin tahdoin ei myöskään kannata tehdä lasta, jolla ei ole molempia vanhempia, siksi sairastelevan ensimmäisen mieheni kanssa ei lapsia tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*naisten
Niin kyllä naisten. ..
Mies voi ja pystyy lisääntymään vaikka vielä 50-60vuotiaanakin mutta nainen ei.Ain't life a bitch ?
Ainakin mitä tähän asiaan tulee .
No, lisääntykää miehet, lisääntykää. Koska saamme lukea lehdistä otsikoita "Mitä viisikymppiset miehet aikovat tehdä - eikö olisi jo aika myydä moottoripyörä ja alkaa isuliksi"?
Vierailija kirjoitti:
Tässähän ei ole kysymys mistään pihaleikeistä tai synttäreistä. Neljäkymmetävuotta on tosi iso ikäero, vaikka äiti tai isä olisi kuinka nuorekas ja hyväkuntoinen lapsen syntyessä. Toki elämä heittelee ja vanhemmat voi menettää jo nuorempanakin, mutta todennäköisyys, että vanhemmat ovat (ja jaksavat olla) lapsen elämässä mukana paranee, kun lapset tehdään nuorempana.
Tuossa kommentoitiin 39-vuotiaana synnyttämistä siitä näkökulmasta, että sillä olisi mitään merkitystä vaikka tulevan lapsen kavereiden vanhemmat olisivatkin järjestään nuorempia. Kun sillä ei ole mitään merkitystä. Sillä taas voi tottakai olla jotain väliä, että jaksaako moni aloittaa koko rumban 40-vuotiaana, mutta siitä tuossa ei ollutkaan kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelua käydään ihan aiheesta.
Naisten itsekkyys on suurin syy syntyvyyden laskemiselle. Monen nykynaisen mielestä mikään aika ei ole tarpeeksi sopiva lasten hankkimiselle. Jos ei muuta, niin odotetaan sitten sitä rikasta unelmamiestä, johon ei koskaan olekaan mahdollisuuksia, ja sitten jäädään joko lapsettomaksi tai väännetään se kakara jonkun mamumiehen kanssa - tai hommataan etelän tuliaisena.
Jos lapset tekee 4-kymppisenä ja omat vanhemmat ovat toimineet samalla tavalla, ei isovanhemmista ole paljon iloa +80 vuotiaina. Moni kuitenkin toivoo, että lapsen elämässä olisi mummo ja pappa. Sukupolvien ketju jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet odottavat sitä "täydellistä" hetkeä kun on saatu kaikki; täydellinen mies, täydellinen talo, täydellinen ura, täydellinen nuoruus ennen velvollisuuksia... entä jos sitä hetkeä ei tule?
Ylen teemaillassa nousi esille, että ne täydellisyyteen pyrkijät ovat aina olleet se porukka, jolle lapsia syntyy vähän. Nyt lapsettomuus kasvaa vähemmän koulutetussa väestönosassa, jolla ei ehkä ole elämälle niin suuria odotuksia, mutta joiden mahdollisuudet esimerkiksi työllistyä ovat kutistuneet huomattavasti. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että kyky elättää lapsi on liiallista perfektionismia?
Työttömyys ja lapsi soveltuvat nykysuomessa äärimmäisen huonosti yhteen. Haluaisitko itse elää sellaista elämää, jossa saat joka päivä jännittää mihin työpätkään sinut pakotetaan seuraavaksi, mitä tukiä pätkän vuoksi leikataan, mihin kaupunginosaan saat lapsen hoitoon työpätkän ajaksi, mistä puolisosi saa töitä jne jne. Puhumattakaan jokapäiväsestä kolikoiden laskemisesta ja lapsen huonommuudentunteesta kun hän alkaa pikkuhiljaa tajuta asemansa vertaisten parissa. Kukaan ei halua sitä itselleen, miksi haluaisi myöskään lapselleen?
Miten suurten ikäluokkien vanhemmat sitten pärjäsivät pienemmillä tuloilla luomatta mitään syrjittyä kansanosaa?
Suuret ikäluokat pärjäsivät pienemmilläkin tuloilla, koska tulot olivat säännölliset eli saattoi suunnitella elämäänsä pidemmällekin kuin kuukauden päähän. Lisäksi ei ollut niin paljon hankitatarpeita kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet odottavat sitä "täydellistä" hetkeä kun on saatu kaikki; täydellinen mies, täydellinen talo, täydellinen ura, täydellinen nuoruus ennen velvollisuuksia... entä jos sitä hetkeä ei tule?
Ylen teemaillassa nousi esille, että ne täydellisyyteen pyrkijät ovat aina olleet se porukka, jolle lapsia syntyy vähän. Nyt lapsettomuus kasvaa vähemmän koulutetussa väestönosassa, jolla ei ehkä ole elämälle niin suuria odotuksia, mutta joiden mahdollisuudet esimerkiksi työllistyä ovat kutistuneet huomattavasti. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että kyky elättää lapsi on liiallista perfektionismia?
Työttömyys ja lapsi soveltuvat nykysuomessa äärimmäisen huonosti yhteen. Haluaisitko itse elää sellaista elämää, jossa saat joka päivä jännittää mihin työpätkään sinut pakotetaan seuraavaksi, mitä tukiä pätkän vuoksi leikataan, mihin kaupunginosaan saat lapsen hoitoon työpätkän ajaksi, mistä puolisosi saa töitä jne jne. Puhumattakaan jokapäiväsestä kolikoiden laskemisesta ja lapsen huonommuudentunteesta kun hän alkaa pikkuhiljaa tajuta asemansa vertaisten parissa. Kukaan ei halua sitä itselleen, miksi haluaisi myöskään lapselleen?
Miten suurten ikäluokkien vanhemmat sitten pärjäsivät pienemmillä tuloilla luomatta mitään syrjittyä kansanosaa?
Suuret ikäluokat pärjäsivät pienemmilläkin tuloilla, koska tulot olivat säännölliset eli saattoi suunnitella elämäänsä pidemmällekin kuin kuukauden päähän. Lisäksi ei ollut niin paljon hankitatarpeita kuin nykyisin.
Ja siis heidän vanhempansa pärjäsivät, koska elettiin vielä agraarikulttuurissa. Lehmää ja kanoja on hankala ottaa kerrostalon parvekkeelle tai kasvattaa perunaa parvekelaatikossa vuonna 2016.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikissa näissä elämän suurissa päätöksissä vaikuttaa tosi paljon ihmisen oma näkemys ja asenne asioihin. Uskaltaisin väittää, että ne jotka ylipäänsä lapsia "uskaltavat" hankkia, ovat jollakin tavalla positiivisempia ja optimistisempia tulevaisuuden suhteen. Itse olen pessimistisyyteen taipuvainen kyynikko, ja musta tuntuisi kamalalta luoda uusi ihminen tähän maailmaan. Toki on sitten niitä, jotka eivät mieti yhtään mitään, mutta lapsenteko onnistuu. Ne on ehkä niitä surullisimpia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet odottavat sitä "täydellistä" hetkeä kun on saatu kaikki; täydellinen mies, täydellinen talo, täydellinen ura, täydellinen nuoruus ennen velvollisuuksia... entä jos sitä hetkeä ei tule?
Ylen teemaillassa nousi esille, että ne täydellisyyteen pyrkijät ovat aina olleet se porukka, jolle lapsia syntyy vähän. Nyt lapsettomuus kasvaa vähemmän koulutetussa väestönosassa, jolla ei ehkä ole elämälle niin suuria odotuksia, mutta joiden mahdollisuudet esimerkiksi työllistyä ovat kutistuneet huomattavasti. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että kyky elättää lapsi on liiallista perfektionismia?
Työttömyys ja lapsi soveltuvat nykysuomessa äärimmäisen huonosti yhteen. Haluaisitko itse elää sellaista elämää, jossa saat joka päivä jännittää mihin työpätkään sinut pakotetaan seuraavaksi, mitä tukiä pätkän vuoksi leikataan, mihin kaupunginosaan saat lapsen hoitoon työpätkän ajaksi, mistä puolisosi saa töitä jne jne. Puhumattakaan jokapäiväsestä kolikoiden laskemisesta ja lapsen huonommuudentunteesta kun hän alkaa pikkuhiljaa tajuta asemansa vertaisten parissa. Kukaan ei halua sitä itselleen, miksi haluaisi myöskään lapselleen?
Tätä ei tunnu kukaan poliitikko sisäistävän. Toisten pitäisi kärvistellä 18 vuotta köyhyydessä siksi, että toisten yritykset saavat suomekielentaitoista työvoimaa ja kalliiden eläkkeiden maksajia. Melkein tekisi mieli jäädä lapsettomaksi ihan vain antaakseni yleismaailmallinen opetus niille ahneille, jotka haalivat itselleen liikaa muita ajattelematta. Kyllä he viimeistään siinä vaiheessa tajuavat, kun vuokratulot romahtavat ja kalliit talot jäävät käsiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat pärjäsivät pienemmilläkin tuloilla, koska tulot olivat säännölliset eli saattoi suunnitella elämäänsä pidemmällekin kuin kuukauden päähän. Lisäksi ei ollut niin paljon hankitatarpeita kuin nykyisin.
Naulan kantaan! Miettikää jo ihan sellaistakin lapsen ja nuoren tarvetta kuin joku urheiluharrastus jossain seurassa. Vievät nykyään aivan tolkuttoman loven lompakosta ja siis aivan kaikki muutkin lajit kuin jääkiekko ja taitoluistelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat pärjäsivät pienemmilläkin tuloilla, koska tulot olivat säännölliset eli saattoi suunnitella elämäänsä pidemmällekin kuin kuukauden päähän. Lisäksi ei ollut niin paljon hankitatarpeita kuin nykyisin.
Naulan kantaan! Miettikää jo ihan sellaistakin lapsen ja nuoren tarvetta kuin joku urheiluharrastus jossain seurassa. Vievät nykyään aivan tolkuttoman loven lompakosta ja siis aivan kaikki muutkin lajit kuin jääkiekko ja taitoluistelu.
Puhumattakaan se, että voisit hankkia sopivan kokoisen asunnon pääkaupunkiseudulta. Kahden lapsen lapsilisillä ei korvata edes lasten saamisen myötä kasvavaa tilantarvetta, saati sitten hankita muita tykötarpeita, kuten ruokaa. Eikös sekin ole jo laskettu, että lapsi maksaa reilusti yli sata tuhatta elämänsä aikana? Jos ihmisillä ei ole varaa edes hesariin tai saunavuoroon, niin miten ihmeessä yhtäkkiä löytyisi rahat lapsen perushoitoon, harrastuksista tai muusta luksuksesta puhumattakaan.
Alue: Aihe vapaa