Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä tuosta Hesarin keskustelusta siitä, että naisien pitäisi aloittaa lasten yrittäminen viimeistään 31-vuotiaana?
27.09.2016 |
Siis nämä artikkelit:
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1474429710338
http://www.hs.fi/mielipide/a1474769702982
http://www.hs.fi/kotimaa/a1474863786163?ref=a-luet-#3
Itse alan olla ihan kyllästynyt tähän jatkuvaan hössöttämiseen. Tuskinpa yksikään nainen olisi tiedostamatta faktoja. On vain kauheaa, kun tätä jatkuvaa panikoimista, syyllistämistä ja painostamista tulee kaikkialta.
Kyllä, on hienoa, jos ja kun ihmiset löytävät sopivan kumppanin jonka kanssa toiveet käyvät yhteen jo nuorina. Ja hienoa, jos kaikki elämässä menee suunnitellusti ja toivotusti.
Mutta elämä ei vain aina mene käsikirjoitusten mukaan. Kaikki eivät löydä sitä toimivaa parisuhdetta nuorempana, elämässä on muitakin unelmia ja haasteita (vaikka ne kai näiden lääkäreiden mukaan ovatkin täysin merkityksettömiä), se nuoremman iän parisuhde ei kannakaan tai jompikumpi muuttaa mielensä perheenlisäyksestä, on terveysongelmia, työttömyyttä, rahaongelmia ...
Ei kai se voi olla lapsellekaan hyvä, että hän syntyy tilanteeseen, jossa vanhemmat (tai jompikumpi) ei häntä oikeasti halua vaan hankkii lapsia vain "velvollisuudesta" tai pelosta, että vanhempana ei enää onnistu saamaan lapsia, tai ongelmalliseen tilanteeseen.
Monelle lapsettomuus on oikeasti kipeä paikka ja eivät tällaiset kirjoitukset ainakaan mielestäni sitä auta. Sillä en voi kuvitella, että yksikään nainen oikeasti olisi täysin tietämätön näistä asioista. Elämä vain tulee sen "täydellisen kaavan" tielle niin, että kaikki ei aina mene kuten toivoisi.
Ja kyllä, laskeva syntyvyys on ongelma (ainakin joidenkin mielestä), mutta kai sekin jotain kypsyyttä ja vastuullisuutta osoittaa, että pyrkii "hankkimaan" lapsia jotenkuten toimivaan tilanteeseen. Ja kai lapsettomat ihmiset voivat olla hyödyllisiä myös auttamalla esimerkiksi ongelmallisista oloista tulevia lapsia. Ja - vaikka tämä niin täysin tunnutaankin tuomitsevan - niin kai ihmisellä on myös jokin oikeus elää itselleen eikä vain toteuttaa yhteiskunnallista palvelusta "hankkimalla" lapsia vaikka ei koe olevansa siihen ihmisenä välttämättä kykenevä tai haluava.
En tiedä onko se vain minä, ja se, että asia on itselleni kipeä, mutta olen todella väsynyt näihin eri puolilta tuleviin painostuksiin siitä, miten "tyhmiä" ja "itsekkäitä" ja "vastuuttomia" naiset ovat jos pyrkivät saamaan lapsia vasta hieman vanhempana tai eivät ollenkaan, tai eivät saa tilannetta järjestettyä tarpeeksi nuorena sellaiseksi (esimerkiksi löytämällä sen sopivan kumppanin), että sopisivat näihin yhteiskunnallisiin normeihin.
Mitä mieltä muut ovat?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä palstailijat ovat itse päättäneet tehdä tilanteessaan?
Eli jos olisit tilanteessa, jossa olet 30+ ja lapseton, niin kuinka pitkälle ottaisit vain kenet tahansa miehen yrittääksesi saada lapsia, vai jäisitkö mieluummin ilman lapsia? Tai pyrkisit hankkimaan lapsen yksin?
Entä mitä tekisit siinä tilanteessa, että olisit 20+ ja parisuhteessa, mutta toinen osapuoli ei haluaisi vielä lapsia? Lähtisitkö suhteesta, siinäkin tapauksessa että se olisi todella hyvä, vain sen riskin takia että se toinen henkilö ei ehkä koskaan haluaisikaan lapsia?
Mietin vain, että on niin monia tilanteita joissa tuota viimeistään 31-vuotiaana alkavaa lasten yritystä ei voi ennakoida tai toteuttaa. Miten pitkälle olisit valmis elämään elämääsi niin, että voisit toimia tuon suosituksen mukaisesti?
Olettaen siis, että tilanne ei automaattisesti olisi se, että lasten saaminen on tärkein asia elämässä ja että on vakaa parisuhde jo 20+ vuotiaana, jolloin suosituksen seuraaminen ei olisi ongelma.
Naisten pitäisi rohkeammin ottaa lapsihaaveet puheeksi (ainakin se että lapsia haluaa ennen 30 ikävuotta) kun seurustelua aloitetaan. Jos mies tässä kohtaa epäröi liikaa niin uutta matoa vaan koukkuun. Naisten perisynti on roikkua näissä "hengailusuhteissa" omaa tasoa paremman miehen kanssa...jolla ei ole mitää kiirettä tai intoa perheen perustamiseen. Tällä hetkellä lasten haluaminen tai lapsihaaveista puhuminen on muuttunut jonkinlaiseksi tabuksi ja näistä asioista puhuva nainen leimataan epätoivoiseksi.
Voin itse tunnustaa, että emme ex-vaimon kanssa puhuneet lapsiasioista seurusteluaikana sen tarkemmin mikä oli oikeastaan virhe. Hankimme lapset jossain vaiheessa ex-vaimon aloitteesta ja painostuksesta...olin aluksi hieman vastahankainen ajatukselle, mutta en ole lapsiani koskaan katunut. Rakastan heitä hyvin paljon.
Olet oikeassa pitkälti. Monet naiset arvelevat sen pelottavan heti miehen karkuun jos ottaa lapsihaaveet puheeksi.
Toisaalta itse tiedän pariskuntia, joissa jompikumpi on muuttanut myöhemmin mielensä. Eli ollaan oltu sitä mieltä, että kyllä lapsia halutaan mutta toinen osapuoli onkin päättänyt että ei halua, tai ei ainakaan tämän henkilön kanssa.
Ja hienoa, että teille kävi niin hyvin, mutta aina tuollaiset painostustilanteetkaan eivät pääty onnellisesti,
Lähinnä yritän sanoa, että asia on niin monimutkainen että yhden osapuolen (naisten) yksinkertaistava ("naiset eivät tajua että lapset pitää hankkia nuorena") syyllistäminen jättää tosi monia asioita huomioimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä se odotteleminen hyvä asia voi olla. Terv. 21 v ja raskaana.
Hieno juttu sinulle ja onnittelut (jos olet onnellinen), mutta itselleni tuo olisi ollut pahin painajainen. En voi edes kuvitella, mitä kaikkea olisin menettänyt. Ehkä se tekee minut itsekkääksi, mutta eri ratkaisut toimivat eri ihmisille.
Äitini on saanu minut 39 vuotiaana. Kun äiti oli 50 v. kavereiden äidit oli 30-35 vuotiaita. Se oli aika iso ikäero.
Vierailija kirjoitti:
Eipä se odotteleminen hyvä asia voi olla. Terv. 21 v ja raskaana.
Ihan uteliaisuudesta, millainen elämäntilanteesi on? Miten pystyt elättämään sekä itsesi että lapsesi? Enkä mikä sai sinut haluamaan lasta noin nuorena?
Vierailija kirjoitti:
Mitä palstailijat ovat itse päättäneet tehdä tilanteessaan?
Eli jos olisit tilanteessa, jossa olet 30+ ja lapseton, niin kuinka pitkälle ottaisit vain kenet tahansa miehen yrittääksesi saada lapsia, vai jäisitkö mieluummin ilman lapsia? Tai pyrkisit hankkimaan lapsen yksin?
Entä mitä tekisit siinä tilanteessa, että olisit 20+ ja parisuhteessa, mutta toinen osapuoli ei haluaisi vielä lapsia? Lähtisitkö suhteesta, siinäkin tapauksessa että se olisi todella hyvä, vain sen riskin takia että se toinen henkilö ei ehkä koskaan haluaisikaan lapsia?
Mietin vain, että on niin monia tilanteita joissa tuota viimeistään 31-vuotiaana alkavaa lasten yritystä ei voi ennakoida tai toteuttaa. Miten pitkälle olisit valmis elämään elämääsi niin, että voisit toimia tuon suosituksen mukaisesti?
Olettaen siis, että tilanne ei automaattisesti olisi se, että lasten saaminen on tärkein asia elämässä ja että on vakaa parisuhde jo 20+ vuotiaana, jolloin suosituksen seuraaminen ei olisi ongelma.
Olen 26-vuotias ja melko varma siitä, etten halua lapsia. Myöskään avopuolisoni ei halua.
Varmuudesta huolimatta kuitenkin tiedostan, että mieli voi myöhemmin muuttua, ja sitten saattaa kaduttaa. En siltikään näe itseäni millään tavalla äitinä, kaikki raskaana olemiseen ja synnyttämiseen liittyväkin vain inhottaa, ja kaikki muu on elämässä tällä hetkellä mielenkiintoisempaa ja myös kesken. Siksi elän elämääni täysillä näin, enkä suunnittele mitään sillä ajatuksella, että jospa mieli kuitenkin muuttuu. Jos muuttuu, niin sen kanssa pitää sitten vain oppia elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se odotteleminen hyvä asia voi olla. Terv. 21 v ja raskaana.
Hieno juttu sinulle ja onnittelut (jos olet onnellinen), mutta itselleni tuo olisi ollut pahin painajainen. En voi edes kuvitella, mitä kaikkea olisin menettänyt. Ehkä se tekee minut itsekkääksi, mutta eri ratkaisut toimivat eri ihmisille.
Itseä ei niinkään tuo vapaan nuoruuden menettäminen haittaisi mutta hyvä kun parikymppisenä pystyin pitämään itsestäni huolta, saati kasvattamaan lapsen :o Senaikainen parisuhdekin oli aivan hirveä näin jälkeenpäin ajatellen että koen kyllä ihan palveluksen olen syntymättä jääneelle lapselle tehnyt!
No en minä nyt sitä pidä minään henkilökohtaisena painostuksena jos lehtijuttuja tehdään. Mutta kylläpä se taitaa olla nykyään aika yleistäkin että kuvitellaan olevansa nuoria ja viriilejä vielä nelikymppisenä, niin miehet kuin naisetkin, nuoruutta venytetään ihan liikaa, ja kuvitellaan että nykylääketiede takaa hedelmällisyyden vaikka mihin asti, ja sen jälkeen terveyden että sitä pikkulasta jaksaa hoitaa viisikymppisenä. Vaikka nykyään on vielä elämänsä kunnossa siinä iässä kun ennenvanhaan jo kuoltiin pois, ei luonto ole sitä hedelmällisyysasiaa siirtänyt eteenpäin, päinvastoin hedelmällisyys huononee jatkuvasti nuorillakin.
Suomalaiset tulevat häviämään maailmasta tällä menolla, lapsia syntyy vähemmän kuin vanhoja kuolee, ja syntyvyys on aika suurelta osin maahanmuuttajien varassa, maahanmuuttajat saa n. 6000-7000 lasta vuodessa, ja suomalaiset enää reilu 50 000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vela, jos viiskymppinen, joten ei paljon hetkauta. Se tosin ihmetyttää, että miksi 31-vuotiaiden naisten pitäisi nyt hulluna yrittää? Kun minun fossiilisen muistini mukaan se ei onnistu ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä palstailijat ovat itse päättäneet tehdä tilanteessaan?
Eli jos olisit tilanteessa, jossa olet 30+ ja lapseton, niin kuinka pitkälle ottaisit vain kenet tahansa miehen yrittääksesi saada lapsia, vai jäisitkö mieluummin ilman lapsia? Tai pyrkisit hankkimaan lapsen yksin?
Jos haluaisin lapsia, hakisin hedelmöityshoidoista siittiöt. Se olisi turvallista (ei tauteja, ei pelottavia ihmisiä tai piinaa ja kiusaa n. 18 vuoden ajan ym).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se odotteleminen hyvä asia voi olla. Terv. 21 v ja raskaana.
Ihan uteliaisuudesta, millainen elämäntilanteesi on? Miten pystyt elättämään sekä itsesi että lapsesi? Enkä mikä sai sinut haluamaan lasta noin nuorena?
Sossu elättää jo nyt suorasti tai epäsuorasti isoa kasaa yli kolmekymppisten YH-äitien talouksia, joten mielummin näkisin että verorahoillani tuettaisiin nuorten äitien lastenhankintaa ja -kasvatusta. Kolmekymppiset hyvästä miehestä eronneet tai kaikki lapset eri miehen kanssa tehneet naiset saisivat puolestani kärvistellä ihan rauhassa.
Minäkin haluaisin lapsia noin 30-vuotiaana. Jos edes on miesystävää silloin, niin se ikä tulee todella hankalaan kohtaan uran kannalta. Olenko valmis heittämään urani ja tässä taloustilanteessa mahdollisesti koko toimeentuloni roskiin omalla alallani? No en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret ikäluokat taas yrittävät keksiä jotain minkä olisivat tehneet poikkeuksellisen hienosti verrattuna nuorempiin sukupolviin. Yllättäen he eivät ymmärrä, että alati kasvava epävarmuus oman itsensä elättämisestä ovat huomattavasti kouriintuntuvampia kuin 70-luvulla. Mahdollisuudet (edes) kolmioon, kahteen autoon ja kesämökkiin ovat karanneet jo aikoja suurelta osalta nuorista. Osa tulee saamaan jotain perinnöksi, mutta he ovat itse siinä vaiheessa niin lähellä eläkeikää, ettei varallisuuden siirrolla ole merkitystä syntyyteen. Ja niinhän se on, että ne joille tulee perintöä, ovat samoja henkilöitä joilla talous ei muutenkaan ole perheen perustamisen esteenä.
Tämäkin ongelma ratkeaisi kertaheitolla, jos suuret ikäluokat kohtuullistaisivat omia eläkkeitään niin, että valtiolla riittäisi rahaa palkata työttömiä nuoria parantamaan julkisia palveluita. Muutama lentolippu, palju, tai auto saattaisi jäädä Suomessa ostamatta, mutta vastapainoksi tuhannet nuoret saavat mahdollisuuden kiinnittyä yhteiskuntaan ja pääsevät myös perustamaan perhettä. Nyt rahat valuvat eläkkeisiin, palveluita joudutaan leikkaamaan, työttömyys kasvaa, lapsiperheiden tulot ja palvelut minimoidaan jne jne. Lopputulos on se, että lapsia tekee vain se osa väestöstä, jolla on siihen taloudelliset edellytykset. Muut keksivät elämälleen muuta sisältöä.
Summa summarum, jos asiasta huolestuneet valittajat eivät ole valmiita luopumaan omastaan Suomen syntyvyyden edistämiseksi, on parempi olla vain hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on saanu minut 39 vuotiaana. Kun äiti oli 50 v. kavereiden äidit oli 30-35 vuotiaita. Se oli aika iso ikäero.
Aika outo pohdinnan aihe mielestäni. Ymmärrän myöhäisen lapsentekoiän jossain määrin ikäväksi asiaksi esimerkiksi silloin kun mies on 55-vuotias hankkiessaan lapsen. Tällöin ihmisen riski jäädä melko nuorena isättömäksi on tietenkin huomattavasti suurempi. Mutta että tehdään ongelma siitä, että synnyttävä äiti on 39 v ja lapsen kavereiden äidit eivät ole?? No yleensä lapset tehdään hedelmällisessä iässä (eli keskimäärin 20-39 -vuotiaana), eikä siellä koulussa, taloyhtiöiden pihoilla ja harrastuksissa jaotella lapsia vanhempien iän vaan LASTEN iän mukaan.
Meillä oli viikonloppuna pojan synttärit, joihin lapsen luokkakaverin isä toi lapsensa. Täysin eri yhteiskuntaluokasta ja noin 15 vuotta minua vanhempi. Mitä sitten? Olisiko pitänyt lähettää kutsuvieras kotiinsa ja sanoa, että vastaanotamme vain ikäisteni ihmisten jälkikasvuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi täällä yh-äitien luvatussa maassa on niin paheksuttua tehdä lapsi yksin. Onko se tosiaan parempi käydä se pariutumis- ja erorituaali siinä välissä, vai olisiko vain parempi, että kypsät aikuiset naiset saisivat ilman ylimääräisiä kummasteluja tehdä lapsen yksin. Olisi vähintään reilua, että hedelmöityshoitoja saa matalalla kynnyksellä kuka tahansa niitä haluava nainen, se kun ei pelkän spermansiirron merkeissä ole kovin vaivalloista.
Monet odottavat sitä "täydellistä" hetkeä kun on saatu kaikki; täydellinen mies, täydellinen talo, täydellinen ura, täydellinen nuoruus ennen velvollisuuksia... entä jos sitä hetkeä ei tule?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin lapsia noin 30-vuotiaana. Jos edes on miesystävää silloin, niin se ikä tulee todella hankalaan kohtaan uran kannalta. Olenko valmis heittämään urani ja tässä taloustilanteessa mahdollisesti koko toimeentuloni roskiin omalla alallani? No en.
Voihan isä jäädä hoitamaan lasta
Mä olen opiskelija joka valmistuu näillä näkymin 28-vuotiaana, eli kolmen vuoden päästä. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 7 vuotta ja vakaalta näyttää. Kummatkin haluaisi lapsia siinä vaiheessa kun elämä sen sallii.
Valitettavasti vaan kummallekin oma ala on iso intohimo, joten työelämään pääseminen valmistumisen jälkeen on kummallakin ykkösprioriteetti. Toisaalta lapset olis kivaa hankkia jo opiskeluaikana, mutta se olisi taloudellinen itsemurha ja ainakin oma opiskelu vie nyt jo päivästä yli 8 tuntia, joten jaksaminen olisi koetuksella.
Eli lapsia tulee, jos tulee, siinä päälle kolmikymppisenä täälläkin. Eipä sille oikein mitään voi.
No minä sain esikoiseni 24-vuotiaana ja nyt toista kertaa raskaana, ehdin melkein 27 täyttää. Lisäksi opiskelen amk:ssa ja vedän 4 v koulutuksen 6 vuoteen, kun jään taas äitiyslomalle. Jos kaikki menee hyvin, 30-vuotiaana lapset tehty. Olen aina halunnut niin ja onneksi mieskin on samaa mieltä. Meille tämä sopii.
"Tuskinpa yksikään nainen olisi tiedostamatta faktoja."
Silti vaan esim. lapsettomuuspalstoilla tulee jatkuvasti vastaan niitä 35+ ekan yrittäjiä, joilla ei sitten tärppääkään ja hätä alkaa olla suuri iän takia.
Kun sitä nimenomaan EI tiedosteta, ettei raskaudet ala naps vaan kun jättää ehkäisyn pois.
Alue: Aihe vapaa
On ihan totta, että lapset kannattaisi tehdä silloin, kun nainen on hedelmällisimmillään. Mutta yhteiskunnassa, jossa lasten kasvattaminen ja elättäminen on yhä vain vaikeampaa, on turha tuntea syyllisyyttä, jos ei lapsia hanki. Jos Suomeen kaivattaisiin lisää lapsia, hallitus tekisi sellaisia päätöksiä, joiden myötä lapsia syntyisi. Nyt ei kaivata.