Joka syksy haluan kuolla siksi, kun päivät lyhenevät.
Vaikka eläisin täällä Suomessa miljoona vuotta, niin en siltikään totu näihin syksyihin ja siihen, että yhä aikaisemmin tulee pimeä vaan masennun yhä pahemmin mitä aikaisemmin pimeä tulee. No, onneksi muutaman kuukauden päästä alkaa jo päivänvalon määrä pitenemään ja masennus samalla helpottamaan. Siis jos olen vielä elossa silloin, mitä epäilen todella paljon.
Kommentit (16)
Eikö teillä ole mitään elämää kun ehditte pohtia jotain päivän pituutta? Ystäviä, harrastuksia?
Mä taas masennun keväällä kun niin valoisaa. Tykkään tunnelmallisesta syksystä.
Korvavalo, kirkasvalolamppu... keinot on monet. Tankkaa d-vitamiinia.
Itse olen kliinisesti masentunut, ja keväät on pahimpia. Syksyllä vähän helpottaa, kun ei tarvitse esittää iloista ja sosiaalista vaan voi käpertyä rauhassa peiton alle hämärään.
Joulusta en pidä kyllä, koska silloinkin pitää esittää iloista.
Voit lohduttautua sillä, että alle 3 kuukauden päästä, eli hetki ennen joulua, päivät alkavat jo pidentymään ja voit lohduttautua myös sillä, että alle 6 kuukauden päästä päivät ovat jo pidempiä kuin mitä päivän pituus on nyt.
JA näin elon päivämme lyhenee yhdessä syksypäivän!
Sulla on SAD. Se on hyvin yleinen, eikä siihen kuole.
Vierailija kirjoitti:
Korvavalo, kirkasvalolamppu... keinot on monet. Tankkaa d-vitamiinia.
Itse olen kliinisesti masentunut, ja keväät on pahimpia. Syksyllä vähän helpottaa, kun ei tarvitse esittää iloista ja sosiaalista vaan voi käpertyä rauhassa peiton alle hämärään.
Joulusta en pidä kyllä, koska silloinkin pitää esittää iloista.
Joulussa on se hyvä puoli, että joulun aikoihin alkavat päivät pidentyä ja siis aletaan menemään kohti kesää. :)
Vierailija kirjoitti:
Voih, itsekin vihaan syksyä, pimeyttä ja kylmää. Tuntuu kuin heräisin eloon joskus huhtikuussa ja vaipuisin syyskuun lopussa epämääräiseen tylsyyteen.
Sama täällä! Marraskuu on pahinta aikaa, tekee mieli vain nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas masennun keväällä kun niin valoisaa. Tykkään tunnelmallisesta syksystä.
Keväällä tehdään eniten itsemurhia. Eikä nyt vielä ole edes pimeää. Päivät on valoisia ja luonto hehkuu väriloistossaan.
Vierailija kirjoitti:
Voit lohduttautua sillä, että alle 3 kuukauden päästä, eli hetki ennen joulua, päivät alkavat jo pidentymään ja voit lohduttautua myös sillä, että alle 6 kuukauden päästä päivät ovat jo pidempiä kuin mitä päivän pituus on nyt.
Itse olen iän karttuessa huomannut miten nopeaan menee aika. No kesä meni nopeaan mutta tästä pyristellään lokakuu, marraskuu, joulukuu ja tammikuu. Sitten vauhdilla kohti kevättä ja kesää! Kohta sitten ollaan tässä samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas masennun keväällä kun niin valoisaa. Tykkään tunnelmallisesta syksystä.
Keväällä tehdään eniten itsemurhia. Eikä nyt vielä ole edes pimeää. Päivät on valoisia ja luonto hehkuu väriloistossaan.
Niin tehdään keväällä ja kesäisin enemmän itsemurhia jos vertaa syksyyn ja talveen.
Taustalla siinä minun mielestä on miten ihminen on psyykkisesti heikoilla ja sitten kevät tulee ja kaikki puhkeaa kukkaan, eläimillä alkaa pesänrakentaminen kumppanin hakeminen ja uuden elämän teko. Siinä sitten masentunut ihminen kokee olevansa täysin epäonnistunut kun hänellä ei ole voimavaroja mihinkään. Samalla pitäisi nauttia keväästä valoisuudesta ym.
Toisaalta, että päivä on yhtä pitkä kuin nyt, niin siihen on melkein puoli vuotta..
Voih, itsekin vihaan syksyä, pimeyttä ja kylmää. Tuntuu kuin heräisin eloon joskus huhtikuussa ja vaipuisin syyskuun lopussa epämääräiseen tylsyyteen.