Lue keskustelun säännöt.
Vanhustenhoidosta voitaisiin nipistää vielä paljon
26.09.2016 |
Olen seurannut molempien vanhempieni kanssa hoivakotien arkea, joten tiedän mistä puhun. Leppoisampaa työtä saa hakea! Kahvilla ja tietokoneella ollaan istuttu AINA kun tulen paikalle. Itse olen saanut vanhemmilleni vaihtaa puhtaan paidan päälle ja viedä ulkoilemaan. En ymmärrä miten kehdataan väittää, ettei nykyisistä mitoituksista voitaisi supistaa vielä ja roimasti.
Työskentelen itse kaupassa. Ei meilläkään voi lähteä kahville silloin kun huvittaa, vaan joku tulee tauottamaan. Emme voi sanoa asiakkaille myöskään, että meillä on "palaveri" menossa ja lukkiutua sitten lasikoppiin juoruilemaan ja kikattelemaan. Se ei vain käy päinsä. Miksi hoitoalalla pitäisi olla tällaisia erivapauksia?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Laatu on tärkeämpi kuin määrä. Keskustelin juuri vanhustyöstä pitävän hoitajan kanssa tästä asiasta. Joskus voi olla jopa kolme hoitajaa yhden potilaan kimpussa, siis todella käyvät käsiksi, kääntelevät ja siirtelevät, tekevät omat hommansa ja keskustelevat keskenään potilaan yli.
Osaava hoitaja voi selvittää koko homman yksinään. Esimerkiksi pyytää potilasta itseään vähän liikkumaan sen minkä kykenee esim. " ota laidasta kiinni ja vedä itseäsi sille puolelle" sen sijaan että kaksi hoitajaa tempaisee potilaan toiseen kohtaan ja kolmas vaihtaa vaippaa tai tekee siinä muuta hommaa.
Ajatelkaapa itseänne potilaana! On jotain intiimiä hoitoa , kun hyökätään sakilla hoitelemaan hommaa, vaikka itse voisi omatoimisesti jotenkin edistää sitä vähäiselläkin liikkumisella.
Luulisi kaikenlaisten kirjaamisten olevan kuitenkin fyysisesti kevyttä. Ja luulisi yhden hoitajan kerralla riittävän myös kirjaamisiin, ja raporteilla saisi kirjoittamisen hoitaa se, joka on siinä hommassa nopein.
Täysin alaa tuntemattoman kirjoitus, ei pienintä hajuakaan siitä, mitä vanhusten hoitotyö on, mitä siihen kuuluu jne. Mitä sekoilua tuo raporteilla kirjoittaminen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laatu on tärkeämpi kuin määrä. Keskustelin juuri vanhustyöstä pitävän hoitajan kanssa tästä asiasta. Joskus voi olla jopa kolme hoitajaa yhden potilaan kimpussa, siis todella käyvät käsiksi, kääntelevät ja siirtelevät, tekevät omat hommansa ja keskustelevat keskenään potilaan yli.
Osaava hoitaja voi selvittää koko homman yksinään. Esimerkiksi pyytää potilasta itseään vähän liikkumaan sen minkä kykenee esim. " ota laidasta kiinni ja vedä itseäsi sille puolelle" sen sijaan että kaksi hoitajaa tempaisee potilaan toiseen kohtaan ja kolmas vaihtaa vaippaa tai tekee siinä muuta hommaa.
Ajatelkaapa itseänne potilaana! On jotain intiimiä hoitoa , kun hyökätään sakilla hoitelemaan hommaa, vaikka itse voisi omatoimisesti jotenkin edistää sitä vähäiselläkin liikkumisella.
Luulisi kaikenlaisten kirjaamisten olevan kuitenkin fyysisesti kevyttä. Ja luulisi yhden hoitajan kerralla riittävän myös kirjaamisiin, ja raporteilla saisi kirjoittamisen hoitaa se, joka on siinä hommassa nopein.
No sinäpä ajattelet asioita vähän liikaa itsesi kautta. Laitoshoidossa jokainen asukas kyllä arvioidaan tosi tarkasti. Siis toimintakyky. Toimintakyky ei ole pelkästään fyysistä. Vaikeimpia tilanteita ovat sellaiset, jossa henkilö on varsin ehtiväinen fyysisesti, mutta "keskusohjaus" on sanoutunut irti. Siis dementiasairauksia sairastavat henkilöt. Vaikka he jonkin verran pystyvät liikkumaan itsekin, he eivät hahmota esim. puhetta eivätkä ymmärrä, mitä pitäisi tehdä, silloin hoitajan ja ehkä useammankin on ohjattava ja avustettava henkilöä. On vaikea saada henkilöön kontaktia eikä hän ymmärrä, ettei ole mitään pahaan tapahtumassa, jolloin hän saattaa reagoida hyvinkin aggressiivisesti. Toisilla taas on hyvin vahva oma tahto kaikista muista reunaehdoista huolimatta - he haluavat selviytyä itse, vaikka eivät selviä ilman apua, siksihän he ovat tuetussa hoitopaikassa... Usko kuitenkin se, että nämä hoitajat tuntevat ne vanhukset todella hyvin. He näkevät ja ovat kanssakäymisissä samojen vanhusten kanssa lähes päivittäin monta tuntia. Moninkertaisesti enemmän kuin omaiset tai osastolla silloin tällöin vierailevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi kaikenlaisten kirjaamisten olevan kuitenkin fyysisesti kevyttä. Ja luulisi yhden hoitajan kerralla riittävän myös kirjaamisiin, ja raporteilla saisi kirjoittamisen hoitaa se, joka on siinä hommassa nopein.
Eli siis että yksi hoitaja kirjaa myös niiden asiakkaiden päivän, joita ei välttämättä ole juuri nähnytkään päivän aikana? Okei. Raporteilla ei muuten kirjoiteta yleensä mitään. Nopeus on mielestäsi ilmeisesti valttia. Tärkeämpää on se, että nopeasti puhutaan asiakkaan asioista kuin että niistä vaikkapa keskusteltaisiin ja etsittäisiin yhdessä ratkaisuja ongelmiin.
Kaksi vaihtoehtoa: yksi kirjoittaa, kun toinen sanelee silloin, kun on useampi henkilö samaan aikaan raportilla tai yksi KERRALLA on kirjoittamassa ja muut potilaitten parissa.
Kyllä näistä monista vastauksista kuten lainauksestakin paistaa se, että mitään toimintatapaa ei haluta muuttaa. Marttyyrikruunua vaan kiillotetaan kaksi käsin kun tämä on niin vaikeaa ja työlästä ja aina on niin kiire... mutta ei sitten millään edes suostuta kuuntelemaan, miten jossakin toisessa paikassa on toimittu järkevämmin.
On varmasti olemassa todella huonoja ja kiireisiä paikkoja. Mutta juuri ne ovat sellaisia, joissa toimintaa pitäisi jollakin tavalla tehostaa! Menisivät katsomaan niihin paikkoihin, joissa samalla väellä hoidetaan yhtä monta asukasta.
Aivan sama se on asukkaitten kannalta, istuuko kansliassa 2 vai 12 hoitajaa, jos työnteko ei onnistu. On olemassa töitä, jotka on tarkoituksenmukaista ja tehokasta tehdä kahdestaan, koska yksin menee enemmän kuin kaksinkertaisesti työaikaa. Varsinkin fyysisesti hyväkuntoisten dementikkojen kanssa voi olla toisin päin, eli yhdellä osaavalla hoitajalla menee minuutti siihen työhön, johon kahdella osaamattomalla varttitunti. Avainasia on yhteistyö, molemmin puolin. Jos hoitaja saa asukkaan edistämään toimenpidettä jotenkin, hän selviää siitä nopeammin kuin vastahankaisen potilaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laatu on tärkeämpi kuin määrä. Keskustelin juuri vanhustyöstä pitävän hoitajan kanssa tästä asiasta. Joskus voi olla jopa kolme hoitajaa yhden potilaan kimpussa, siis todella käyvät käsiksi, kääntelevät ja siirtelevät, tekevät omat hommansa ja keskustelevat keskenään potilaan yli.
Osaava hoitaja voi selvittää koko homman yksinään. Esimerkiksi pyytää potilasta itseään vähän liikkumaan sen minkä kykenee esim. " ota laidasta kiinni ja vedä itseäsi sille puolelle" sen sijaan että kaksi hoitajaa tempaisee potilaan toiseen kohtaan ja kolmas vaihtaa vaippaa tai tekee siinä muuta hommaa.
Ajatelkaapa itseänne potilaana! On jotain intiimiä hoitoa , kun hyökätään sakilla hoitelemaan hommaa, vaikka itse voisi omatoimisesti jotenkin edistää sitä vähäiselläkin liikkumisella.
Luulisi kaikenlaisten kirjaamisten olevan kuitenkin fyysisesti kevyttä. Ja luulisi yhden hoitajan kerralla riittävän myös kirjaamisiin, ja raporteilla saisi kirjoittamisen hoitaa se, joka on siinä hommassa nopein.
No sinäpä ajattelet asioita vähän liikaa itsesi kautta. Laitoshoidossa jokainen asukas kyllä arvioidaan tosi tarkasti. Siis toimintakyky. Toimintakyky ei ole pelkästään fyysistä. Vaikeimpia tilanteita ovat sellaiset, jossa henkilö on varsin ehtiväinen fyysisesti, mutta "keskusohjaus" on sanoutunut irti. Siis dementiasairauksia sairastavat henkilöt. Vaikka he jonkin verran pystyvät liikkumaan itsekin, he eivät hahmota esim. puhetta eivätkä ymmärrä, mitä pitäisi tehdä, silloin hoitajan ja ehkä useammankin on ohjattava ja avustettava henkilöä. On vaikea saada henkilöön kontaktia eikä hän ymmärrä, ettei ole mitään pahaan tapahtumassa, jolloin hän saattaa reagoida hyvinkin aggressiivisesti. Toisilla taas on hyvin vahva oma tahto kaikista muista reunaehdoista huolimatta - he haluavat selviytyä itse, vaikka eivät selviä ilman apua, siksihän he ovat tuetussa hoitopaikassa... Usko kuitenkin se, että nämä hoitajat tuntevat ne vanhukset todella hyvin. He näkevät ja ovat kanssakäymisissä samojen vanhusten kanssa lähes päivittäin monta tuntia. Moninkertaisesti enemmän kuin omaiset tai osastolla silloin tällöin vierailevat.
Valitettavasti en ole alaa tuntematon. On aivan liikaa omakohtaista kokemusta dementikon hoidota.
Miksi te vänkäätte vastaan, että " et sinä mitään tiedä", kun mainitsee toimivia vaihtoehtoja? Kokeilkaa edes jotain muuta tapaa! Olen tavannut hoitajia, jotka eivät saaneet kynsiä leikatuksi dementikolta. Olen tavannut myös SAMAN dementikon hoitajia useampiakin, joilla ei ollut koskaan mitään vaikeuksia saada häntä pesulle ja kynnet leikatuksi.
Miettikää, hyvät hoitajat, ihan itse tykönänne,mistä se johtuu, että joku siinä työssä onnistuu ja joku toinen ei. Kiire ei ole selitys.
Miksi ette edes puhuttele asukasta omalla nimellä? Ei yhtään enempää aikaa, vaivaa, rahaa eikä henkilökuntaa tarvita siihen, että Mairea puhutellaan Maireksi eikä Maikiksi, koska " täällä on toinenkin Maire, jota puhutellaan Maikiksi" ( selitys kuultu dementiaosastolla).
Aloittakaa kontaktin saaminen puhuttelemalla sitä ihmistä tyyliin "huomenta, Maire, nukuitko hyvin" sen sijaan että kaksistaan iskette kiinni kuin sika limppuun ja juoruatte potilaan yli omia asioitanne. Työturvallisuuden vuoksi pitää olla kaksi, mutta toinen voi siinä samalla vaikka pyyhkäistä likatahrat lattiasta ja avata verhot ym. puuhia kun toinen hoitaa Mairea. Ja kumpikin voi keskustella tämän Mairen kanssa!
Väittääkö joku, että missään laitoksessa potilaat eivät koskaan ole keskenään vaikkapa ruokailutilassa? Jos väittää, niin silloin hän on se, joka ei tiedä laitostodellisuudesta yhtään mitään.
31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ex-sh kirjoitti:
Miltä esimerkiksi tuntuisi, jos hoitaja kertoisi isäsi ahdistelleen seksuaalisesti hoitajaa ja haukkuneen naishoitajia huoriksi? Ei varmaan kivalta? Siksi tuollaisia asioita ei edes viitsitä kertoa, vaikka tekisi mieli kertoa teille "todella avuliaille" omaisille totuus vanhempienne käyttäytymisestä. En sitä kuitenkaan tehnyt, koska ymmärrän että muistin lähtiessä myös persoonallisuus muuttuu ja se lempeä isä voikin yhtäkkiä olla hoitajia kouriva, väkivaltainen ihminen.
Tuossa työssä on niin paljon eri asioita, mitä te kaikkitietävät omaiset ette tiedä. Alkakaa omahoitajiksi jos noin ärsyttää tai vaihtakaa hoitopaikkaa.
Haukkuihan hän huoraksi minuakin! Mitä kaunistelemista siinä on, jos sama peli jatkuu myös laitoksessa? Kyllä minä tiedän, kuinka hankala hoidettava hän on, kun kymmenen vuotta olen ollut omaishoitajana. Juuri siksi hän laitokseen joutui, kun minä yksin en voinut hoitaa kolmessa eri työvuorossa, en aina selvinnyt yksin eikä minun ammattitaitoni riittänyt hänen kanssaan.
Ei ollut kivaa, ei! Minulle ei maksettu siitä kuin muutaman satanen kuussa. Huoraksihaukkumisen jälkeen poistuin hetkeksi kiroilemaan ulos sillä aikaa, kun hän istui vessassa. Siitä hän suuttuikin, kun suorastaan pakotin hänet vessaan - sitä se ammattitaidottomuus teettää. Kun palasin takaisin, hän ilahtui kovasti " sieltä se kiltti täti tulee, mihin minä joutuisin ilman sinua". Muisti kun on dementikoilla kovin lyhyt.
Eikä hän ollut isäni vaan anoppini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi kaikenlaisten kirjaamisten olevan kuitenkin fyysisesti kevyttä. Ja luulisi yhden hoitajan kerralla riittävän myös kirjaamisiin, ja raporteilla saisi kirjoittamisen hoitaa se, joka on siinä hommassa nopein.
Eli siis että yksi hoitaja kirjaa myös niiden asiakkaiden päivän, joita ei välttämättä ole juuri nähnytkään päivän aikana? Okei. Raporteilla ei muuten kirjoiteta yleensä mitään. Nopeus on mielestäsi ilmeisesti valttia. Tärkeämpää on se, että nopeasti puhutaan asiakkaan asioista kuin että niistä vaikkapa keskusteltaisiin ja etsittäisiin yhdessä ratkaisuja ongelmiin.
Kaksi vaihtoehtoa: yksi kirjoittaa, kun toinen sanelee silloin, kun on useampi henkilö samaan aikaan raportilla tai yksi KERRALLA on kirjoittamassa ja muut potilaitten parissa.
Kyllä näistä monista vastauksista kuten lainauksestakin paistaa se, että mitään toimintatapaa ei haluta muuttaa. Marttyyrikruunua vaan kiillotetaan kaksi käsin kun tämä on niin vaikeaa ja työlästä ja aina on niin kiire... mutta ei sitten millään edes suostuta kuuntelemaan, miten jossakin toisessa paikassa on toimittu järkevämmin.
On varmasti olemassa todella huonoja ja kiireisiä paikkoja. Mutta juuri ne ovat sellaisia, joissa toimintaa pitäisi jollakin tavalla tehostaa! Menisivät katsomaan niihin paikkoihin, joissa samalla väellä hoidetaan yhtä monta asukasta.
Aivan sama se on asukkaitten kannalta, istuuko kansliassa 2 vai 12 hoitajaa, jos työnteko ei onnistu. On olemassa töitä, jotka on tarkoituksenmukaista ja tehokasta tehdä kahdestaan, koska yksin menee enemmän kuin kaksinkertaisesti työaikaa. Varsinkin fyysisesti hyväkuntoisten dementikkojen kanssa voi olla toisin päin, eli yhdellä osaavalla hoitajalla menee minuutti siihen työhön, johon kahdella osaamattomalla varttitunti. Avainasia on yhteistyö, molemmin puolin. Jos hoitaja saa asukkaan edistämään toimenpidettä jotenkin, hän selviää siitä nopeammin kuin vastahankaisen potilaan kanssa.
Joku täällä aiemmin sanoi, että ennemmin laatu kuin määrä. Sanon nyt suoraan, ettei ole laatua, jos esimerkiksi hoitajamitoituksia supistetaan edelleen. Se että yksi hoitaa 15 asiakasta ei ole enää laadukasta millään kriteereillä, koska silloinhan jokaista asukasta kohdin jää vähemmän aikaa.
Myöskin edellä esitetty vertaus kauppaan oli ontuva. Olettavasti ihmiset (pääosin terveet ja toimintakykyiset) tulevat kauppaa ja lähtevät sieltä ostostensa jälkeen ulos. Hoivakodissa asukkaat ja asiakkaat ovat jatkuvasti paikalla. Ei hoitotyö ole sitä, että liukuhihnalta teet työtä ja työ on valmis. Ei. Se on enemmän läsnäoloa, asukkaiden voinnin seuraamista ja terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoa niillä keinoilla ja resursseilla, mitä laki, työpaikan ohjeistukset ym antavat myöden.
Vaikea mieltää, että joku jonka omat vanhemmat ovat sijoitettuna vanhusten asumispalvelu- tai hoitoyksikköön toivoisi resurssien leikkaamista. Hänen omat omaisensa siitä ensimmäisenä kärsivät.
Raportoinnista vielä sen verran, että monissa paikoissa on rinnakkain käytössä ns. hiljainen raportointi että suullinen raportointi. Laki potilaan oikeuksista edellyyttää, että hoitotyö kirjataan. Mutta sen lisäksi päivän pääkohdat jokaisen asukkaan osalta on hyvä käydä tiimissä läpi vuoron vaihtuessa, niin että jokaisella on jonkinlainen käsitys asukkaiden terveydentilasta tai siinä ilmenneissä ongelmissa. Monissa paikoissa on hyvin vähän koneita käytössä, joten olisi ongelmallista jos suullista raportointia ei olisi ollenkaan, vaan kaikki tapahtuisi hiljaisesti. Syystä että kaikkien hoitajien olisi lähes mahdotonta päästä koneille lukemaan ennen työvuoroaan rauhassa kirjaukset, jos käytössä on vaikkapa vain kaksi konetta osastolla. Eli ei tässä ole kysymys marttyyriudesta vaan ihan siitä, mikä on tehokkain ja nopein tapa tiedottaa tiimille vuoron asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi kaikenlaisten kirjaamisten olevan kuitenkin fyysisesti kevyttä. Ja luulisi yhden hoitajan kerralla riittävän myös kirjaamisiin, ja raporteilla saisi kirjoittamisen hoitaa se, joka on siinä hommassa nopein.
Eli siis että yksi hoitaja kirjaa myös niiden asiakkaiden päivän, joita ei välttämättä ole juuri nähnytkään päivän aikana? Okei. Raporteilla ei muuten kirjoiteta yleensä mitään. Nopeus on mielestäsi ilmeisesti valttia. Tärkeämpää on se, että nopeasti puhutaan asiakkaan asioista kuin että niistä vaikkapa keskusteltaisiin ja etsittäisiin yhdessä ratkaisuja ongelmiin.
Kaksi vaihtoehtoa: yksi kirjoittaa, kun toinen sanelee silloin, kun on useampi henkilö samaan aikaan raportilla tai yksi KERRALLA on kirjoittamassa ja muut potilaitten parissa.
Kyllä näistä monista vastauksista kuten lainauksestakin paistaa se, että mitään toimintatapaa ei haluta muuttaa. Marttyyrikruunua vaan kiillotetaan kaksi käsin kun tämä on niin vaikeaa ja työlästä ja aina on niin kiire... mutta ei sitten millään edes suostuta kuuntelemaan, miten jossakin toisessa paikassa on toimittu järkevämmin.
On varmasti olemassa todella huonoja ja kiireisiä paikkoja. Mutta juuri ne ovat sellaisia, joissa toimintaa pitäisi jollakin tavalla tehostaa! Menisivät katsomaan niihin paikkoihin, joissa samalla väellä hoidetaan yhtä monta asukasta.
Aivan sama se on asukkaitten kannalta, istuuko kansliassa 2 vai 12 hoitajaa, jos työnteko ei onnistu. On olemassa töitä, jotka on tarkoituksenmukaista ja tehokasta tehdä kahdestaan, koska yksin menee enemmän kuin kaksinkertaisesti työaikaa. Varsinkin fyysisesti hyväkuntoisten dementikkojen kanssa voi olla toisin päin, eli yhdellä osaavalla hoitajalla menee minuutti siihen työhön, johon kahdella osaamattomalla varttitunti. Avainasia on yhteistyö, molemmin puolin. Jos hoitaja saa asukkaan edistämään toimenpidettä jotenkin, hän selviää siitä nopeammin kuin vastahankaisen potilaan kanssa.
Meillä on ainakin tapana, että yksi on tietokoneella kerrallaan, koska tietokoneita ei ole enempää. Ei se ratkaise kiireongelmaa millään tavalla. Olen itse aika surkeassa paikassa töissä, mutta meillä toimintapoja kehitetään ja muutetaan koko ajan. Sellaista on kuitenkin turha kokeilla, joka ei olennaisesti muuta mitään tai joka ei ole mahdollista. Sinun on turha loukkaantua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te vänkäätte vastaan, että " et sinä mitään tiedä", kun mainitsee toimivia vaihtoehtoja? Kokeilkaa edes jotain muuta tapaa! Olen tavannut hoitajia, jotka eivät saaneet kynsiä leikatuksi dementikolta. Olen tavannut myös SAMAN dementikon hoitajia useampiakin, joilla ei ollut koskaan mitään vaikeuksia saada häntä pesulle ja kynnet leikatuksi.
Miettikää, hyvät hoitajat, ihan itse tykönänne,mistä se johtuu, että joku siinä työssä onnistuu ja joku toinen ei. Kiire ei ole selitys.
Olisi tietysti ihanaa jos vanhustenhoidossa olisi töissä vain niitä, jotka ovat todellisia eksperttejä ja jaksavat tehdä työtä hymy huulilla loputtomiin. Sellaisia ihmisiä ei vain yksinkertaisesti löydy paljon. Vanhustenhoidossa on huutava pula osaavasta henkilökunnasta. Jotkut eivät välttämättä ole vanhustenhoidossa parhaimmillaan, mutta yrittävät silti mieluummin sitä kuin ovat työttöminä. Miksi heitä täytyy parjata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa jo tämä jatkuva hoitajien haukkuminen! Vähän väliä joku on arvostelemassa ja vähättelemässä, mutta ei se mitään.
Minä olen teidän valittajien mielestä täydellisessä työpaikassa. Meillä hoitajat eivät pidä joka vuoro lounastaukoa ja kahvitauko on käytännössä mahdoton pitää. Vessassa käydään korkeintaan kerran vuoron alussa ja kerran vuoron lopussa. Käytävillä pyöriminen tai ylipäänsä mikään turha vaeltelu ei onnistu. Ylityöt ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. No, ovatko asiakkaat ja omaiset tyytyväisiä? Eivät! Käyntiajoista lähtien kaikesta valitetaan. Koska ei ole aikaa pitää kunnon tiimipalaverejä yms tieto ei kulje, lääkevirheitä tulee...
Olen siis kotihoidossa töissä, jos joku ei sitä arvannut.
Ihmettelen muuten tuota "ulkomaalaiset hoitaa paremmin"-väitettä. Virolaisia ja venäläisiä pidetään tylyinä. Afrikkalaistaustaiset hoitajat taas... Jätänpä kertomatta, koska tosielämään pohjautuva kommenttini voitaisiin tulkita vihapuheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te vänkäätte vastaan, että " et sinä mitään tiedä", kun mainitsee toimivia vaihtoehtoja? Kokeilkaa edes jotain muuta tapaa! Olen tavannut hoitajia, jotka eivät saaneet kynsiä leikatuksi dementikolta. Olen tavannut myös SAMAN dementikon hoitajia useampiakin, joilla ei ollut koskaan mitään vaikeuksia saada häntä pesulle ja kynnet leikatuksi.
Miettikää, hyvät hoitajat, ihan itse tykönänne,mistä se johtuu, että joku siinä työssä onnistuu ja joku toinen ei. Kiire ei ole selitys.
Olisi tietysti ihanaa jos vanhustenhoidossa olisi töissä vain niitä, jotka ovat todellisia eksperttejä ja jaksavat tehdä työtä hymy huulilla loputtomiin. Sellaisia ihmisiä ei vain yksinkertaisesti löydy paljon. Vanhustenhoidossa on huutava pula osaavasta henkilökunnasta. Jotkut eivät välttämättä ole vanhustenhoidossa parhaimmillaan, mutta yrittävät silti mieluummin sitä kuin ovat työttöminä. Miksi heitä täytyy parjata?
Täydentäisin tätä vastausta vielä toteamalla, että henkilöiden kemiat vaikuttavat paljon. Toiset löytävät helpommin yhteisen sävelen kuin toiset. Dementikolle voi hoitajan väärä paidan tai hiusten väri olla punainen vaate, jolloin yhteistyö ei suju. Oikeastiko on olemassa sattumanvaraisia yhteisöjä, joissa kaikki tulevat täydellisesti toimeen keskenään? Onhan hyvin pitkälle sattumasta kiinni millaisia potilaita ja hoitajia samalle osastolle kulloinkin sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskottelemisesta päästään vain valvontakameroiden avulla. Asukkaiden luuvalla.
Vierailija kirjoitti:
Laiskottelemisesta päästään vain valvontakameroiden avulla. Asukkaiden luuvalla.
Tulisi jumalattoman kalliiksi asentaa tällaiset kamerat kaikkiin Suomen hoitopaikkoihin ja maksaa palkkaa niille, jotka niitä valvovat. Ja kun se totuus "laiskottelusta" pitää paikkansa aika harvassa paikassa, vaikka tietenkin on rennompia paikkoja ja kiireisempiä. Aina muuten löytyy osastolta joka asukas, joka ei halua edes kuvaansa seinälle (saati että hänestä otettaisiin videokuvaa), joten olisi mahdotonta senkään vuoksi asentaa tällaisia kameroita. Ymmärrätkö, että osastot ovat heille koteja? He eivät vietä aikaansa vain siellä omassa huoneessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa jo tämä jatkuva hoitajien haukkuminen! Vähän väliä joku on arvostelemassa ja vähättelemässä, mutta ei se mitään.
Minä olen teidän valittajien mielestä täydellisessä työpaikassa. Meillä hoitajat eivät pidä joka vuoro lounastaukoa ja kahvitauko on käytännössä mahdoton pitää. Vessassa käydään korkeintaan kerran vuoron alussa ja kerran vuoron lopussa. Käytävillä pyöriminen tai ylipäänsä mikään turha vaeltelu ei onnistu. Ylityöt ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. No, ovatko asiakkaat ja omaiset tyytyväisiä? Eivät! Käyntiajoista lähtien kaikesta valitetaan. Koska ei ole aikaa pitää kunnon tiimipalaverejä yms tieto ei kulje, lääkevirheitä tulee...
Olen siis kotihoidossa töissä, jos joku ei sitä arvannut.
Ihmettelen muuten tuota "ulkomaalaiset hoitaa paremmin"-väitettä. Virolaisia ja venäläisiä pidetään tylyinä. Afrikkalaistaustaiset hoitajat taas... Jätänpä kertomatta, koska tosielämään pohjautuva kommenttini voitaisiin tulkita vihapuheeksi.
Meidän osastolla oli venäläistaustainen harjoittelija. Useat vanhukset, etenkin naispuoliset, pelkäsivät tätä miestä, pitivät *yssänä, jota sietääkin pelätä. Jotkut vanhukset ei todellakaan ole mitenkään suvaitsevaisia ja sota-ajan muistotkin on monella hyvinkin kirkkaina mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa jo tämä jatkuva hoitajien haukkuminen! Vähän väliä joku on arvostelemassa ja vähättelemässä, mutta ei se mitään.
Minä olen teidän valittajien mielestä täydellisessä työpaikassa. Meillä hoitajat eivät pidä joka vuoro lounastaukoa ja kahvitauko on käytännössä mahdoton pitää. Vessassa käydään korkeintaan kerran vuoron alussa ja kerran vuoron lopussa. Käytävillä pyöriminen tai ylipäänsä mikään turha vaeltelu ei onnistu. Ylityöt ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. No, ovatko asiakkaat ja omaiset tyytyväisiä? Eivät! Käyntiajoista lähtien kaikesta valitetaan. Koska ei ole aikaa pitää kunnon tiimipalaverejä yms tieto ei kulje, lääkevirheitä tulee...
Olen siis kotihoidossa töissä, jos joku ei sitä arvannut.
Ihmettelen muuten tuota "ulkomaalaiset hoitaa paremmin"-väitettä. Virolaisia ja venäläisiä pidetään tylyinä. Afrikkalaistaustaiset hoitajat taas... Jätänpä kertomatta, koska tosielämään pohjautuva kommenttini voitaisiin tulkita vihapuheeksi.
Kotihoidon tila on kyllä ihan järkyttävä. Siis siellä näette hoitajia, jotka juuri iltavuorossa käyvät esim. 18 käyntiä yksin. Ehkä päättäjien logiikka on ollut se, että kun ihminen asuu kotona niin se pärjää vähemmällä. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että yhä isompi joukko yhä huonokuntoisempia vanhuksia asuu kotona ja heitä hoidetaan siellä. Muistisairaat ovat iso osuus heistä. Henkilö asuu omassa kodissaan, mutta tarvitsee apua lääkkeen ottamisessa, koska oma muisti ei enää pelaa. Tai ihminen asuu kotonaan, mutta on täysin ulkopuolisen avun varassa. Ei voi lähteä ulos asunnosta, ruoka tuodaan kauppatilauksena tai ateriapalveluna tai molempina jne.
Hittolainen päättäjät, jotka niitä supistuksia ja vähennyksiä teette, menkääpä kulkemaan iltavuoroon vaikka Helsingin kaupungin kotihoitoyksikön kodinhoitajan mukaan niin näette omin silmin mitä se on. Veikkaampa ettei kunto edes kestä sitä ramppaamista paikasta toiseen siinä määräajassa mikä on käteen lyöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskottelemisesta päästään vain valvontakameroiden avulla. Asukkaiden luuvalla.
Tulisi jumalattoman kalliiksi asentaa tällaiset kamerat kaikkiin Suomen hoitopaikkoihin ja maksaa palkkaa niille, jotka niitä valvovat. Ja kun se totuus "laiskottelusta" pitää paikkansa aika harvassa paikassa, vaikka tietenkin on rennompia paikkoja ja kiireisempiä. Aina muuten löytyy osastolta joka asukas, joka ei halua edes kuvaansa seinälle (saati että hänestä otettaisiin videokuvaa), joten olisi mahdotonta senkään vuoksi asentaa tällaisia kameroita. Ymmärrätkö, että osastot ovat heille koteja? He eivät vietä aikaansa vain siellä omassa huoneessaan.
Mitä väliä kalleudella, kun pääasia on vain aiheuttaa kiusaa? "Työn tehostamiseen" ollaan valmiita laittamaan, vaikka kuinka paljon resursseja, mutta perimmäiseen ongelmaan ei haluta puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa jo tämä jatkuva hoitajien haukkuminen! Vähän väliä joku on arvostelemassa ja vähättelemässä, mutta ei se mitään.
Minä olen teidän valittajien mielestä täydellisessä työpaikassa. Meillä hoitajat eivät pidä joka vuoro lounastaukoa ja kahvitauko on käytännössä mahdoton pitää. Vessassa käydään korkeintaan kerran vuoron alussa ja kerran vuoron lopussa. Käytävillä pyöriminen tai ylipäänsä mikään turha vaeltelu ei onnistu. Ylityöt ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. No, ovatko asiakkaat ja omaiset tyytyväisiä? Eivät! Käyntiajoista lähtien kaikesta valitetaan. Koska ei ole aikaa pitää kunnon tiimipalaverejä yms tieto ei kulje, lääkevirheitä tulee...
Olen siis kotihoidossa töissä, jos joku ei sitä arvannut.
Ihmettelen muuten tuota "ulkomaalaiset hoitaa paremmin"-väitettä. Virolaisia ja venäläisiä pidetään tylyinä. Afrikkalaistaustaiset hoitajat taas... Jätänpä kertomatta, koska tosielämään pohjautuva kommenttini voitaisiin tulkita vihapuheeksi.
Kotihoidon tila on kyllä ihan järkyttävä. Siis siellä näette hoitajia, jotka juuri iltavuorossa käyvät esim. 18 käyntiä yksin. Ehkä päättäjien logiikka on ollut se, että kun ihminen asuu kotona niin se pärjää vähemmällä. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että yhä isompi joukko yhä huonokuntoisempia vanhuksia asuu kotona ja heitä hoidetaan siellä. Muistisairaat ovat iso osuus heistä. Henkilö asuu omassa kodissaan, mutta tarvitsee apua lääkkeen ottamisessa, koska oma muisti ei enää pelaa. Tai ihminen asuu kotonaan, mutta on täysin ulkopuolisen avun varassa. Ei voi lähteä ulos asunnosta, ruoka tuodaan kauppatilauksena tai ateriapalveluna tai molempina jne.
Hittolainen päättäjät, jotka niitä supistuksia ja vähennyksiä teette, menkääpä kulkemaan iltavuoroon vaikka Helsingin kaupungin kotihoitoyksikön kodinhoitajan mukaan niin näette omin silmin mitä se on. Veikkaampa ettei kunto edes kestä sitä ramppaamista paikasta toiseen siinä määräajassa mikä on käteen lyöty.
Voisin koska tahansa ottaa perehdytykseen jonkun kansanedustajan.
T: Lähihoitaja Helsingin kotihoidosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laatu on tärkeämpi kuin määrä. Keskustelin juuri vanhustyöstä pitävän hoitajan kanssa tästä asiasta. Joskus voi olla jopa kolme hoitajaa yhden potilaan kimpussa, siis todella käyvät käsiksi, kääntelevät ja siirtelevät, tekevät omat hommansa ja keskustelevat keskenään potilaan yli.
Osaava hoitaja voi selvittää koko homman yksinään. Esimerkiksi pyytää potilasta itseään vähän liikkumaan sen minkä kykenee esim. " ota laidasta kiinni ja vedä itseäsi sille puolelle" sen sijaan että kaksi hoitajaa tempaisee potilaan toiseen kohtaan ja kolmas vaihtaa vaippaa tai tekee siinä muuta hommaa.
Ajatelkaapa itseänne potilaana! On jotain intiimiä hoitoa , kun hyökätään sakilla hoitelemaan hommaa, vaikka itse voisi omatoimisesti jotenkin edistää sitä vähäiselläkin liikkumisella.
Luulisi kaikenlaisten kirjaamisten olevan kuitenkin fyysisesti kevyttä. Ja luulisi yhden hoitajan kerralla riittävän myös kirjaamisiin, ja raporteilla saisi kirjoittamisen hoitaa se, joka on siinä hommassa nopein.
No sinäpä ajattelet asioita vähän liikaa itsesi kautta. Laitoshoidossa jokainen asukas kyllä arvioidaan tosi tarkasti. Siis toimintakyky. Toimintakyky ei ole pelkästään fyysistä. Vaikeimpia tilanteita ovat sellaiset, jossa henkilö on varsin ehtiväinen fyysisesti, mutta "keskusohjaus" on sanoutunut irti. Siis dementiasairauksia sairastavat henkilöt. Vaikka he jonkin verran pystyvät liikkumaan itsekin, he eivät hahmota esim. puhetta eivätkä ymmärrä, mitä pitäisi tehdä, silloin hoitajan ja ehkä useammankin on ohjattava ja avustettava henkilöä. On vaikea saada henkilöön kontaktia eikä hän ymmärrä, ettei ole mitään pahaan tapahtumassa, jolloin hän saattaa reagoida hyvinkin aggressiivisesti. Toisilla taas on hyvin vahva oma tahto kaikista muista reunaehdoista huolimatta - he haluavat selviytyä itse, vaikka eivät selviä ilman apua, siksihän he ovat tuetussa hoitopaikassa... Usko kuitenkin se, että nämä hoitajat tuntevat ne vanhukset todella hyvin. He näkevät ja ovat kanssakäymisissä samojen vanhusten kanssa lähes päivittäin monta tuntia. Moninkertaisesti enemmän kuin omaiset tai osastolla silloin tällöin vierailevat.
Valitettavasti en ole alaa tuntematon. On aivan liikaa omakohtaista kokemusta dementikon hoidota.
Miksi te vänkäätte vastaan, että " et sinä mitään tiedä", kun mainitsee toimivia vaihtoehtoja? Kokeilkaa edes jotain muuta tapaa! Olen tavannut hoitajia, jotka eivät saaneet kynsiä leikatuksi dementikolta. Olen tavannut myös SAMAN dementikon hoitajia useampiakin, joilla ei ollut koskaan mitään vaikeuksia saada häntä pesulle ja kynnet leikatuksi.
Miettikää, hyvät hoitajat, ihan itse tykönänne,mistä se johtuu, että joku siinä työssä onnistuu ja joku toinen ei. Kiire ei ole selitys.
Miksi ette edes puhuttele asukasta omalla nimellä? Ei yhtään enempää aikaa, vaivaa, rahaa eikä henkilökuntaa tarvita siihen, että Mairea puhutellaan Maireksi eikä Maikiksi, koska " täällä on toinenkin Maire, jota puhutellaan Maikiksi" ( selitys kuultu dementiaosastolla).
Aloittakaa kontaktin saaminen puhuttelemalla sitä ihmistä tyyliin "huomenta, Maire, nukuitko hyvin" sen sijaan että kaksistaan iskette kiinni kuin sika limppuun ja juoruatte potilaan yli omia asioitanne. Työturvallisuuden vuoksi pitää olla kaksi, mutta toinen voi siinä samalla vaikka pyyhkäistä likatahrat lattiasta ja avata verhot ym. puuhia kun toinen hoitaa Mairea. Ja kumpikin voi keskustella tämän Mairen kanssa!
Väittääkö joku, että missään laitoksessa potilaat eivät koskaan ole keskenään vaikkapa ruokailutilassa? Jos väittää, niin silloin hän on se, joka ei tiedä laitostodellisuudesta yhtään mitään.
31
Onko sinulla kuinka monesta hoitopaikasta varma tieto, että asukkaita ei tervehditä aamulla nimeä käyttäen? Yleisempää kuitenkin on (ihan omaan kokemukseen perustuva tieto ), että huomenet ja tervehdykset sanotaan, kysytään miten yö meni jne.
Oletko itse ollut näkemässä sen, että "isketään kuin sika limppuun kiinni", vai mistä tuo tietosi tuli?
Joku hoitaja pärjää kynsien leikkuussa paremmin kuin toinen, kaikki emme ole samanlaisia. Dementiaa sairastavilla myös päivät vaihtelevat, toisena päivänä ollaan yhteistyössä, mutta toisena ei mikään onnistu.
Tuo ruokailutilanteessa mukana olo riippuu niin siitä, minkä kuntoisia hoidettavat ovat. Omassa työpaikassani on syötettäviä, joten kyllä siinä aina on hoitaja mukana, joka auttaa ja valvoo tilannetta.
Parempikuntoisten vanhusten hoivakodeissa ei hoitaja ehkä ole koko ajan läsnä, ko hoitaja voi olla syöttämässä jotain huonompikuntoista asukkaan omassa huoneessa.
Hoitopaikat ovat niin erilaisia ja henkilökunta on yleensä mitoitettu vanhusten hoitoisuusluokituksen mukaan. On aika erikoista, että joku vanhuksen omainen ehdottaa vielä väen vähentämistä. Se kyllä tarkoittaa sitä, että mistään hoidosta ei enää puhuta, vaan vanhukset säilötään hoitopaikkoihin lääkittyinä ja pidetään päivät vuoteissa. Vanhusten päiväksi pukemiseen ja ylös nostamiseen ei ole enää henkilökuntaa, kun se yksi vuorossa oleva ei pysty sitä yksin tekemään. Kauhistuttava ajatuksenakin, mutta siihen mentäisiin esim omassa työpaikassani, jos toinen työvuorossa oleva hoitaja poistettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten päiväksi pukemiseen ja ylös nostamiseen ei ole enää henkilökuntaa, kun se yksi vuorossa oleva ei pysty sitä yksin tekemään
Meillä on ainakin pakko pystyä. Onhan siihen olemassa nostolaitteita. Selän päällehän se käy silti, mutta se kuulemma riippuu ainoastaan tekniikasta. Ei kuitenkaan fyssari osannut minulle sitä kivutonta tekniikkaa opettaa, jolla yli 100 kiloinen nainen nostetaan ylös ja kiinnitetään nostolaitteeseen samalla kun hän yrittää lyödä ja raapia :)
Kiitos :), pidän kyllä työstäni ja meillä vanhusten omaiset ovat mukavia ja monetkin haluavat esim auttaa omaa vanhustaan ruokailussa ja ulkoilussa. Kielteistä palautetta ei juurikaan tule, tai jos tulee pyrimme korjaamaan asian. Kannustamme omaisia ottamaan suoraan mieltä kaivavat asiat esille.
Tuo aamun kolmas hoitaja on sh ja on yhteinen toisen osaston ( hoivaosaston ) kanssa, joten hän ei juuri ehdi perushoitoihin. Tuo 33 vanhusta teillä on kyllä suuri määrä yöllä yhdelle hoitajalle. Onko joku toinen osasto lähellä, mistä saa apua tarvittaessa? Meillä tuolla hoivaosastolla on yksi yöhoitaja ja tarvittaessa autetaan yöllä puolin ja toisin.